Yleinen
12.1.2018

Kuka nämä pehmolelut on tuonut meidän kämppään?

Kuka nämä pehmolelut on tuonut meidän kämppään?

pehmolelu

Anteeksi mutta kuka on tuonut nämä kaikki pehmolelut meidän kämppään? Onko kenelläkään minkäänlaista käsitystä, kuinka paljon näitä on täällä? Mistä nämä ovat tulleet tänne?

Täytettyjä eläimiä suurine, kiiltävine silmineen, pitkine viiksineen ja isoine tassuineen. Joka paikassa. Olohuoneessa, keittiössä, makuuhuoneissa, vessassa, autossa, jopa ulkona hiekkalelulaatikossa.

Kissoja, koiria, poneja, tiikereitä, apinoita, hiiriä, pupuja ja nalleja. Jokaista lajia.

Ihan oikeasti hei, mistä nämä ovat tulleet meille?

pehmolelut, lelut

Tai kyllä minä tiedän. Koska muistan kaiken oleellisen (mutta en mitään turhaa, kuten autoni merkkiä, lue!), itse asiassa muistan lähes kaikista pehmoleluista, mistä ne on ostettu tai saatu.

Aika moni on isoilta sisaruksilta perittyjä, mutta voi jestas, kyllä niitä on tällekin lapselle hankittu. Aika monta kertaa edessäni ovat olleet valtavan suuret kissanpentusilmät, joissa on kimmeltänyt jotain kosteaa, alaspäin kääntynyt suu, leuan tasalle ristityt kädet ja pieni vikisevä ääni:

– Pliiiiis, mä rakastaisin sitä niin paljon! Tällaista koiranpentua mä olen aina halunnut! Pliiis pliiis pliis!

Ja sitten se pehmolelukoiranpentu-yksisarvinen-norsu-mikälie muuttaa meille. Ja kohta sille hankitaan koirasisko. Ja kissaveli. Ja poni-isä. Ja sitten tulee tiikeri, joka pliiis pliiis pliiis olis tosi rakas, jos sen vaan saisi kotiin!

Ja sitten niitä on kaikkialla. Jopa puolapuissa, joissa veli haluaisi treenata. Mutta kun ne nyt sattuvat olemaan eläinten koti.

Neidin puolustukseksi on sanottava, että hän todella rakastaa pehmolelujaan. Rakkain niistä kulkee aina kaikkialla mukana. Useimmiten se odottaa autossa eskaripäivän ajan. Jos se katoaa tai jää mummolaan, itku on valtava.

Monta vuotta rakkain kaikista oli Pupu Pupunen, joka näkyy yllä olevassa kuvassa toiseksi ylimmällä puolalla keskellä. Kirjoitin sairaalassa gastroskopiassakin useasti mukana olleesta Pupusta tässä postauksessa. Tällä hetkellä Pupu huilailee toimittuaan niin kauan henkisenä tukena lapsen kasvussa. Nyt kaikkialla kulkee mummin ja ukin joululahjaksi antama tiikeri, joka on puolapuilla ylimpänä.

Itse asiassa Aava leikkii lähinnä vain pehmoleluilla ja joskus Pet Shopeilla, minkä lisäksi hän lähinnä piirtää, lukee, pelaa lautapelejä, askartelee ja jumppailee. Hän ei ole esimerkiksi koskaan leikkinyt nukeilla (lue!). Olenkin miettinyt tässä vakavasti karsivani taas lisää näitä kolmen lapsen lelukaaoksia, kun Aava leikkii vain tietyillä jutuilla. Lelujen konmaritusta pohdin aiemmin tässä.

pehmolelut

Aava on vahvasti sitä mieltä, että hänen eläinperheensä ei ole ikinä valmis. Koiria ja kissoja hän haluaisi pehmolelukokoelmiinsa vaikka sata. Mutta kun niitä on kaikkialla… Ja hän lähinnä vain kantelee yhtä kerrallaan ja muut vain tuijottavat kiiltävillä silmillään, tuovat pölyä ja valtaavat talon. Vaikka hän saisi vain yhden synttärinä, yhden jouluna ja yhden heräteostoksena kissanpentusilmien tilanteessa, niin silti niiden määrä kasvaa salakavalasti enemmänkin. Mystistä.

Hukutteko te pehmoleluihin? Haluavatko lapset aina kaikkialla pehmoleluja? Leikkivät lapset niillä oikeasti? Ovatko pehmolelut leluteollisuuden ilkeä juoni vanhempia vastaan?

Lue myös

Lastenhuone: Tilaa leikkiin, uneen ja temppuiluun

Katso lastenhuoneen tärkein hankinta

Maailman rakkain pehmolelu

Kommentit

Kahden pikkupoikamme pehmolelut voi laskea yhden käden sormilla. Ne eivät siis millään tavalla ole heistä ”in”. Legot ym. autojutut taas ovat. Miksi näin? Mene ja tiedä. Mutta minusta tuo teidän pehmoleluseinä on varsin hurmaava, ja muistan itse aikanaan rakastaneeni jokaista vaaleanpunaista hauvaani ja pinkkiä örrimönkiäistäni 🙂

Hanna

Niin meilläkin poika omisti aikamoisen kasan pikkuautoja. Nykyään haluaa enää Legoja leluista.

Minulla taas on ollut käsitys ettei pehmolelut yleensä ole niitä millä eniten leikitään 😀 Tai ainakin aika usein on niin että lapsella on se yksi tai kaksi pehmoa jotka ovat kaikki kaikessa mutta niillä muilla ei kauheasti sitten leikitäkkään. Mutta ei niitä voi poiskaan heittää koska auta armias ”Hauva-nallehan tulee kauhean surulliseksi jos se annetaan pois” (itse siis sorrun yhä tähän samaan ja koen kauhean vaikeaksi heittää pehmoja pois koska kaikilla on tarinansa.)

Meillä taitaa olla saman verran (kuin tuossa kuvassa), ja lapsi on vasta 13 kk. 😀 Suurin osa vieläpä meidän vanhempien ostamia, koska onhan ne niiin söpöjä! Kyllä tuo niitä kovasti haliikin mutta mihinhän joudumme, kun lapsi oppii jotain itse pyytämään…

Hanna

Onhan ne pehmot ihania! Eipä enää 11- ja 14-vuotiaat pyydä kaupassa pehmoleluja, joten loppuu se joskus.

Pehmolelut on ihan pop. Niin kauan kun ne valtaavat olohuoneessa kaikki istumapaikat, kaapista kaikki lelukorit, roikkuvat kilpaa narulla kuivumassa ja riehuvat eteisessäkin valtoimenaan. Kyllä lapsi rakastaa ja itse rakastin kanssa lapsena pehmoleluja. Nukkeja ei meillä olekkaan, kun ei niillä kukaan leikkinyt.

Hanna

Onhan ne oikeasti ihania.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *