Yleinen
22.8.2017

Lelujen konmaritus: Miten? Milloin? Kuka päättää?

Lelujen konmaritus: Miten? Milloin? Kuka päättää?

Lelut, pehmolelut TY

Kolme lasta, 14 vuotta lapsiperhe-elämää, aika älyttömän iso vuori leluja.

Kolme lasta, kaksi sukupuolta, monia erilaisia kiinnostuksenkohteita, kolme eri ikää.

Tiedättekö, kun on kolme pientä lasta ja niillä kaikilla on kerran vuodessa syntymäpäivä, kerran vuodessa joulu ja välillä vietetty nimipäiväkin, niin se tekee vuodessa yhdeksän juhlaa.

Ja tiedättekö, kun on kolme lasta, ja kaikki heistä saavat muutaman kerran vuodessa hampurilaisaterian kylkiäislelun, monia tuliaisia, joitain synttärijuhlista saatuja vieraslahjoja ja muutamia eli aika monia extemporeostoksia, lahjonnan vuoksi saatuja ylläreitä ja vaikka naapurista lahjoitettuja lelukasoja, niin sehän tarkoittaa:

leluja, leluja, leluja, lelujaaaa! Kaikkiallaaaaa!

Jossain vaiheessa on pakko ostaa isompi talo tai alkaa öisin, lasten nukkuessa, työntää pehmolelujakasoja jätesäkkeihin ja lahjoittaa Onnelin ja Annelin naapurissa olevaan Minna-Pinnan lastenkotiin tai vaikka polttaa takapihalla iloisena elokuun kokkona (jos katkeaa kamelin selkä vaikka lastenhuoneen siivouksen suhteen).

Tai sitten voi hurahtaa konmarittamiseen.

Kenelle lelu tuottaa iloa?

Jos päätyy lelujen konmarittamiseen, kysymys kuuluu: kenelle lelun pitää tuottaa iloa ja koska?

Leluja on liikaa, se on selvä juttu. Siispä konmarittamaan! Lelujen konmarittaminen onkin yhtäkkiä vaikeaa äiti-ihmiselle. On helppoa konmarittaa pöytäliinat ja kynttilänjalat, mutta lelut symbolisoivat paljon muuta: onnellisia hetkiä, lapsiperhearkea, pienet varpaita, yösyöttöjä, rakkaimpia unileluja, vaunulenkkejä, ensimmäisiä hymyjä, omaa lapsuutta…

Äiti muistaa jokaisen lelun antajan ja lelun saamistilanteen ja muut siihen liittyvät muistot. Isän setä antoi tämän, kun synnyit! Tämän sait sairaalan tutkimusjakson jälkeen! Tämän antoi se äidin ystävä! Tämän sinä sait sillä kivalla kauppareissulla, kun… Lapsi ei ehkä muista niitä vaan kiintyy ehkä eri leluihin.

Kysymys kuuluu: ovatko tietyt lelut kuitenkin äidille tärkeämpiä eikä niistä luovuta siksi? Kenelle lelun pitää tuottaa iloa?

Aika moni lapsi haluaa säilyttää kaikki lelunsa, mutta jos tilaa ei ole tai lelumäärä vaan ahdistaa, on tehtävä jotain. Liiallinen leluröykkiö ei pysy siistinä eikä ehkä innosta leikkiin. Viisivuotias pärjää varmasti jo ilman vauvalelujaan, paitsi sitä rakkainta ehkä. Mutta miten valita, mistä luopua, jos äiti ja lapsi ovat joka muovieläimen kohdalla eri mieltä?

Tietenkin lapsen tulisi saada pitää kaikki lelunsa, mutta jos ei mahdu eikä muutenkaan siinä ole järkeä?

pehmolelut, TY

Leluhamstraajaäitiä kauhistuttaa

Entä, jos lapsi sanoo, että ei halua enää tiettyjä leluja? Luovutaanko heti niistä kaikista, jos sisarustakaan ei ole kasvamassa? Kuka ensi sijassa päättää, mitkä lelut jäävät ja mitkä eivät?

Entä jos lapsi sanoo, että ei tarvitse enää jotain lelua tai kokonaista leluryhmää, mutta äiti haluaisi tukea lapsuutta, leikkiä ja mielikuvitusta, eikä haluaisi luopua vielä leluista? Jos kuitenkin syntyisi kivoja leikkejä, kun siihen olisi mahdollisuus?

Aava ei ole koskaan leikkinyt nukeilla, ja on sanonut painokkaasti, että ei aiokaan. Ehkä olisi nyt siis aika luopua nukkekokoelmasta.

Entä, jos lapsella on leluhamstraajaäiti, joka on säästänyt pienimmälleen isompien sisarusten täydelliset setit Duploja, junaradan osia, leikkiastioita keittiöineen, nukkeja ja nukenvaatteita, nukenvaunuja, Pet Shopeja taloineen, pehmoleluja, Barbieita, poneja talleineen, autoja autoratoineen, smurffeja ja muovieläimiä, prinsessafiguureita, dvd-ohjelmia Muumeista Frankliniin, kirjainpalikoita, palapelejä, roolivaatteita, kirjoja, hyppynaruja ja…

Entä, jos lapsi on jo kuusivuotias ja leikkii vain pehmoleluilla ja piirtää?

Entä, jos lapsi haluaakin sittenkin leikkiä myöhemmin jollain, joilla ei halua nyt leikkiä? Barbieilla leikkimisen kulta-aika saattaa olla vasta 10-vuotiaana!

pehmolelut, konmari, TY

Muutama oleellinen KonMari-kysymys

Mitkä kaikki lelut säästetään lapsille muistoksi lapsuudesta?

Mitkä kaikki lelut säästetään, jos joskus käy niin iloisesti, että kodista tulee mummola?

Lopettaako lapsi leikkimisen, jos lelumäärää karsitaan selkeästi?

Missä vaiheessa huomaa, että lapsen huoneessa ei enää olekaan leluja?

Mistä tavarasta luopumista voisi myöhemmin katua?

Kuinka älyttömän monta uutta lelua tähän taloon kannetaan vielä tulevien vuosien aikana?

 

Lue myös

Tyttö, joka vihaa nukkeleikkejä

Maailman rakkain pehmolelu

Helppo ja hauska akvaario pahvilaatikosta

Askartele lelukissan kiipeilypuu

10 vinkkiä, joilla lapsiperheen koti pysyy siistinä.

 

Joko teillä on konmaritettu lelut? Miten se tapahtui? Kuka itki, kuka iloitsi?

Avainsanat

Kommentit

Itsekään en ikinä leikkinyt barbieilla tai nukeilla vaan pehmoleluilla ja pikkueläimillä. 😊 nykyään olenkin ammatiltani eläintenhoitaja! Väittäisin myös, että oman vauvan hoito onnistuu aivan mainiosti, vaikkei sitä lapsena tullutkaan nukkeleikeillä harjoiteltua.

Puiset klassikkolelut ja ehkä jotkut (siistit!) pehmolelut menevät varmasti tulevilla lastenlapsilla. Omasta lapsuudesta muistan kuitenkin esim äitini vanhojen barbieiden ollen täysin vanhentuneita, enkä niillä leikkinyt sitäkään vähää kuin minulle nimenomaisesti ostetuilla. Oma vauva on nyt 8 kk ja hän leikkii samoilla puupalikoilla ja junaradalla kuin itse lapsuudessani, joten ne varmaankin kelpaavat myös hänen mahdollisille lapsilleen myöhemmin.

Odotan taas kauhulla joulua, kun yritän ehdottaa kimppalahjaa lapselle, mutta sukulaiset loukkaantuvat, koska *tähän joku huono tekosyy*. Miksi niitä leluja pitää ostaa niin paljon? :/

Kun lapseni oli ihan pieni 0-1vuotias, meille kannettiin kaikki serkun kaiman lelutkin -jätesäkeissä. Leluja oli ihan järkyttävästi, barbeista nukkeihin ja pikkuautoihin. Tähän lisäksi itseostamat lelut, ja lahjoiksi saadut.
Pikkuhiljaa lapsen kasvaessa, annoin ystäville vanhat vauvalelut. Tänävuonna innostuin konmarista, otin pehmolelujätesäkin (lapsi nyt jo koulussa), ja karsin sieltä kaikki huonokuntoiset roskiin, rakkaimmat säästin, ja muut vein kirpputorille. Lapselle olen myös sanonut että on aika miettiä millä leikkii, että ihan kaikkea ei voi säästää. Onneksi lapsellani on pienempiä serkkuja joten hänen on helppo kierrättää leluja heille (okei konmarissa sanotaan, ettei tavaroita saisi sysätä vain toisille, mutta.. :D) Lapseni kerää aivan kaiken, ja säilyttää myös rikkoutuneesta helminauhasta helmet. Itse olen tehnyt niin että laittanut näitä rikkinäisiä yms hetkeksi piiloon, ja kun perään ei ole kyselty olen heittänyt roskiin tai vienyt kirpparille, kätevää! 🙂

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *