Yleinen
18.6.2017

Koululaisen kasvio: koko perheen ilo vai stressi?

Koululaisen kasvio: koko perheen ilo vai stressi?

kasvien kerääminen

Kun keski-ikäiset puhuvat koulumuistoistaan, moni mainitsee kasvion keräämisen. Aika monelle kesäiset niittyjen kahlaukset ovat jääneet mieleen jonkin sortin traumana. Niin tai näin, muisto yhdistää monia keski-ikäisiä.

Lasteni yli 90-vuotias isoisoäiti keräsi kouluaikanaan 80 kukkivaa kasvia. Minun äitinikin keräsi oppikoulun toisella luokalla eli 12-vuotiaana 40 kasvia ja seuraavana vuonna toiset 40 kasvia. En tiedä, millä perusteella isoisoäiti valitsi kasveja, mutta äitini sai itse päättää, mitkä kasvit hän keräsi.

Minun ikäluokkani ei kerännyt kasviota, tai ei ainakaan minun kotikunnassani kerätty. Olen siis täysin ulkona tästä tiettyyn aikaan kukkivien kasvien keräämisestä ja kuivattamisesta kesäloman aikana.

Tänä keväänä seitsemättä luokkaa lopetteleva Matilda tuli kotiin kasvio-ohjeen kanssa. Kesän aikana hänen on kerättävä 20-40 kukkivaa kasvia, jotka on tarkasti lueteltu. Kerätty määrä vaikuttaa suoraan kahdeksannen luokan biologian numeroon.

voikukka, kesä

Kasvio-stressi yltyy

Kun kuulin kasvion keräämisestä, ahdistuin ja stressasin. Onko tosiaan niin, että kesälomallekin täytyy antaa läksyjä ja vielä tuollainen tehtävä, jota täytyy tehdä koko kesä? Kasviolistassa oli jokaiselle kesän kuukaudelle omia kukkivia kasveja, joiden kukinta-aikaa täytyy seurata skarppina lähes koko ajan. Alku meni jo mönkään: sinivuokon kukinta meni niin nopeasti ohi, että Matilda ei ehtinyt saada talteen sinivuokkoa viimeisten kokeiden ja kevätjuhlaharjoitusten keskellä.

Tunnustan, että en tunne luonnonkukkia kovinkaan hyvin. Olen itse asiassa aika surkea niiden tunnistamisessa. Minua stressasi ajatus, että kesä menee jatkuvassa kukkien perässä metsässä hortoilussa. Muistaako 13-vuotias varmasti asian itse? Entä, jos tietty kukka kukkii, kun olemme lomalla poissa Suomesta? Osaako hän kuivattaa kasvit oikein? Onko perheen pakko osallistua?

kesä, luonto, kasvio

Kasvio jo alakoulussa

Ystäväni asuu Keski-Suomessa Muuramessa, jossa kasvion kerääminen on koko perheen juttu. Muuramessa kerätään 30 luonnonvaraista kasvia alakoulun loppuun mennessä. Aivan kuten meidänkin kunnassa, lapset saavat itse valita, keräävätkö kasvit kuivattaen vai digikuvaten. Opettajat alkavat muistutella perheitä asiasta jo kolmannella luokalla. Ystäväni mukaan perheestä ja lapsesta riippuen lapsi kerää kasvit itse hyvinkin itsenäisesti tai on vain mukana, kun vanhemmat tunnistavat ja opastavat. Kasviota ei arvostella.

13-vuotias on kuitenkin aika iso keräämään kukkia, isompi kuin alakoululainen. Hänet voi vastuuttaa itse tekemään oman läksynsä. Se ei ole vanhempien kesätyö vaan hänen. Vaikka meillä voi itse valita, kuinka monta kukkaa kerää ja samalla mihin arvosanaan pyrkii, niin silti pohdin, että ehkä vaikka vuoden vanhempi nuori olisi vielä motivoituneempi hommaan. Pitkä lista vaatii myös aikamoista kasveihin tutustumista, että ne varmasti tunnistaa luonnosta.

kasvit, puutarha, kesä

Perhekin oppii kasvit

Ahdistukseni ja stressini meni itse asiassa aika nopeasti ohi. Olemme nyt käyneet kahdestaan muutaman iltalenkin aikana keräämässä kasveja. Kerääminen on opettanut minuakin paljon. Enpä oikeastaan ole huomannut, mitä paljon kukkivia kasveja on ihan lähimetsässämmekin. Nyt tunnistan myös ainakin seitsemän eri sammalta.

Matilda on päättänyt kerätä niin paljon kasveja listaltaan kun vain löytää. Kannustin häntä keräämään ihan oikean kasvion, kun siihen kerran ryhtyy. Hän teippaa kuivatun kasvin paperille, kirjoittaa tietokoneella kasvin viereen sen nimen ja keräyspaikan ja -ajan ja laittaa kasvit muovitaskuun kansioon. Kasviosta tulee hauska ja säilyvä muisto.

Koko kesän kestävä projekti opettaa lasta myös pitkäjännitteisyyteen ja prosessityöskentelyyn. Jos yhtenä päivänä tekee työtä kasvion eteen vaikka kolme tuntia, työtä saa valtavasti eteenpäin. Asia ei ole koko ajan ahdistavana tekemättömänä työnä mielessä, kun sen eteen tekee silloin tällöin kunnolla töitä – ja ajoissa. Koen kuitenkin, että vanhemman on hyvä olla mukana ainakin muistuttamassa, lempeästi patistamassa ja sopivasti kiinnostuneena prosessista.

Alakouluikäisen lapsen koko kesän prosessi tuntuisi työntäyteisen kesän päälle ainakin aluksi ajatellen kurjalta vanhempien tehtävältä. Toisaalta taas nyt, kun meillä työ tuli vasta kahdeksannelle siirtyvälle ja Matilda on jo pitkällä projektissaan, ajattelen, että kasvion kerääminen on upea juttu digiajan keskellä eläville lapsille ja vanhemmillekin.

Ehkä olen jopa innostunutkin. Kasviosta puuttuu nyt ainakin vielä keltapiisku, kangasmaitikka, suopursu, suokukka, riidenlieko ja taikinamarja. Opin siis pian tunnistamaan nekin, jos ehdin tytön mukaan metsiin ja soille. Osaan myös tunnistaa Aavan hiekkakakkukukkapitsasta jo monta ainesosaa, heh.

kasvit, kukat, luonnonmukaiset kasvit

Täytyykö teidän kunnassa tehdä kasvio? Missä iässä? Onko se mielestäsi vain yksin koululaisen tehtävä?

Oletko sinä kerännyt kasvion? Jäikö trauma vai tykkäsitkö?

Avainsanat

Kommentit

Olen nyt 26-vuotias ja keräsin myös seiskan jälkeen kesällä kasvikansion. Tosin en ollut mikään ahkera kerääjä ja taisinkin jättää keräyksen vikoille keslomaviikoille 😅😅 no eihän siitä silloin enää mitään tullut.. olenkin nyt nuorempia tuttuja ja siskon lapsia kannustanut keräämään kukat ajoissa, sillä kansiostani saama kutonen ei ainakaan motivoinut opiskelemaan yhtään ahkerammin… 🙊🙊

Hanna

😀

Minäkin olen kerännyt kasvion, olen nyt 18-vuotias. Kasvio piti kerätä juuri samaan aikaan kuin teilläkin, eli seiskaluokan jälkeen. Omasta mielestäni se on aika lailla vain koululaisen tehtävä eivätkä omat vanhempani auttaneet minua juurikaan, heitä saattoi ehkä vähän tuskastuttaa kun pyysin apua kasvien tunnistamiseen (se oli vaikein osuus).
Mummoni oli kuitenkin niin innoissaan siitä että minun pitää kerätä kasvio, että hän keräsi kasveja puolestani ja toi niitä minulle 😀 Käytin kasviossani myös näitä mummoni keräämiä kasveja, mutta pääasiassa pyrin valitsemaan itse keräämiäni, kun kokosin sitä.
Pidin kasvion keräämisestä tosi paljon, oli ihanaa koota kaunis kansio, sainkin siitä kympin. Se ei tosin enää ole kasassa, koska sen säilyttäminen oli vaikeaa ja siskoni käyttikin sitten samaa kansiota ja muovitaskuja oman kasvionsa kokoamiseen. Meillä sai kympin jos keräsi 40 kasvia ja tunnisti ne oikein.

Olen jo kuusikymppinen mummi ja olen kyllä kerännyt kasveja 80 kpl yhteensä, kahtena peräkkäisenä kesänä.Kasvit kerättiin,tunnistettiin,aseteltiin prässiin kuivumaan juuri tietyllä määrätyllä tavalla.Sitten ne aseteltiin kuivina kasviopaperille ja kiinnitettiin useasta kohdasta valkoisilla ohuilla liimapaperisuikaleilla jotka laitettiin poikittain varren päälle,tehtiin pienet viillot paperiin ja pujotettiin liimapaperin päät paperin taustapuolelle ja liimattiin sinne.Siinä sitä oli näpertämistä.Joissain kouluissa kasvit ommeltiin kiinni paperille.Sitten paperin alakulmaan liimattiin lappu johon merkittiin kasvin suomenkielinen ja latinankielinen nimi ja suku,löytöpaikka ja päivämäärä.Nämä kasviopaperit sitten laitettiin päällekkäin pahvikansien väliin joissa oli nauhat solmiamista varten.Syksyllä kasvio vietiin opettajalle tarkistettavaksi ja siitä sai numeroarvioinnin.Eikä homma siihen loppunut.Vähän koulun alkamisen jälkeen kerätyt kasvit tentittiin opettajalle,jokainen oppilas yksitellen.Jokaisesta kasvista piti osata ulkoa suomen– ja latinankieliset nimet,suvut ja kasvupaikat ja taas tästä tentistä sai numeron.Moni oppilas joutui tenttimään kasvojaan useita kertoja kun ei saanut tenttejään läpi. Tämä tapahtui oppikoulun ensimmäisen ja toisen luokan jälkeen eli 12 ja 13- vuotiaana. Näin tehtiin Turun tyttölyseossa. Mieheni on kerännyt kasvien lisäksi myös perhosia poikalyseossa. Muistan vieläkin suuren osan noista latinankielisistä nimistäkin. Äiti kyllä patisteli kasveja keräämään,mutta itse hommaoli tehtävä alusta loppuun.Tiesin kyllä että joissakin ystävieni perheissä vanhemmat auttoivat kasvien keruussa.Jotkut myös yrittivät fuskata ja käyttää vanhempien sisarustensa kasveja irrottamalla niitä ja liimaamalla uudelle paperille.Usein kyllä jäivät kiinni kun opettaja erotti ettei kasvi ollut sinä kesänä kuivattu. Kannatan kyllä kasvien keruuta ja ainakin tunnetuimpien nimien opettelua,onhan se ihan yleissivistystäkin.Helpollahan nuo nykylapset selviävät jos valokuvakin kelpaa! Isäni kasviokin on vielä mökin vintillä tallella. Hän oli kerännyt peräti 120 kasvia.

Haha, hauskaa että koulut laittavat oppilaat keräämään kasvioita! Itse olen luokanopettajaopiskelija ja minulla on nyt kesällä sama homma edessä (vähän laajempana)! Että ehkä sen vuoksi kun opettajaopiskelijatkin laitetaan keräämään kasvio, jää se hyvin mieleen tulevilla opettajilla ja he laittavat oppilaat keräämään myös kasvion. Samoissa puuhissa siis kesä menee! Hauskaa kesää 🙂

Tuo otsikko sai aikaan jo traumoja!!että kyllä tääkäki yksi joka on tuon kerännyt. Olin silloin neljännellä luokalla ja siis ihosin niin tuota koko touhua!just ehkä sitä eniten että se kesti tavallaan koko kesän. Näin jälkikäteen sitä on vasta osannut ajatella, että se on kyllä opettanutkin paljon. Vielä nykyäänkin muistan paljon kasvien nimiä:)
Tsemppiä teille kasvien keräilyyn!!

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *