Yleinen
8.3.2017

Viikonloppu lapsuudenystävän kanssa

Viikonloppu lapsuudenystävän kanssa

Meet my friend Pia! Tutustuimme kerhossa 6-vuotiaina ja aloimme heti leikkiä yhdessä. Hoidimme nukkeja ja pehmoleluja ja leikkimme Forest families -leluilla eli Pikkaraisilla. Rakensimme kirjoista ja nukkekodin huonekaluista smurffihahmoille koteja ja teimme lumihankeen hammastikkukansalle kokonaisen maailman. Isompina leikimme barbeilla kaikkia jänniä seurusteluleikkejä, joissa Barbie ja Ken saattoivat pussata ja tehdä jopa ihan nopeasti vauvankin.
Vaikka perheeni muutti toiselle paikkakunnalle siirtyessämme kolmannelle luokalle, säilyi ystävyytemme. Soittelimme keittiössä olevalla lankapuhelimella tuntien maratonpuheluita. Kirjoitimme kirjeisiimme kaiken aina lempikouluaineista harrastuksiimme ja ihanien poikien katseista vanhempien ja sisarusten ärsyttävyyteen. Olimme yhdessä kaikki lomat ja monet, monet viikonloput. Lähdimme toiselle paikkakunnalle rippikouluun, että saimme jakaa yhdessä tuon odotetun nuoruuden elämyksen.
Opiskelut, seurustelu, avioliiton alkuajat ja lasten saamiset veivät aikamme niin, että jossain vaiheessa näimme vain satunnaisesti. Välimatkamme oli välillä 160 km:ä ja välillä 360 km:ä. Pyrimme silti lasten ollessa ihan pieniäkin tapaamaan edes kerran-pari vuodessa, olemmehan myös toistemme lasten kummeja.
Kun täytimme 30 vuotta tajusimme, että perhe pärjää jo hetken ilman meitä. Lähdimme ensimmäisen kerran sitten nuoruusvuosien kahdestaan viikonlopuksi reissuun. Tuolla kylpylämatkalla tajusimme, miten suuren tyhjyyden ystävyyden syrjään jättäminen oli meihin tuonut. Otimme tavaksemme lähteä vähintäänkin keväällä meidän kummankin syntymäpäivän aikaan synttärimatkalle vaikkapa Suomipop-risteilylle, hotellilomalle tai jollekin keikalle. Kevään synttärireissujen lisäksi olemme tehneet muitakin pieniä viikonloppumatkoja yhdessä.

Kampista Kaisaniemeen

Viime viikonloppuna otimme kaivatun irtioton kiireisestä työ- ja perhearjesta ja lähdimme ihan kahdestaan yhdeksi yöksi Helsinkiin. Asumme tällä hetkellä toisistamme 320 km:n päässä, joten oli aika lailla sama tavata Helsingissä eikä toisen kotona. Näin kumpikin sai hetken lomaa myös kotitöistä ja kodin ympyröistä.
Tapasimme Kampissa lauantaina jo aamupäivällä. Kiersimme kauppoja ja löysimmekin jotain pientä ostettavaa. Kiersimme myös sisustusliikkeissä, mutta tällä kertaa ei tarttunut mitään mukaan niistä.
Kun olimme kiertäneet tarpeeksi keskustan kauppoja, lähdimme kirjautumaan hotelliimme. Olimme varanneet huoneen kodikkaasta Hotel Arthurista, joka sijaitsee ihan rautatiesaseman lähellä Kaisaniemessä. Koska tulimme kumpikin julkisilla, ei meillä ollut autoa eikä näin parkkeerauspohdintaa. Arthurin vierestä olisi kyllä löytynyt pysäköintihalli, mutta oli kivan rentoa kävellä vain lyhyt matka suoraan hotelliin.
Vyövyimme vuonna 1907 avatun yksityisen hotellin Superior-huoneessa, johon olisi hyvin mahtunut vaikka koko perhe. Ihanan tilava ja iso huone, jonne kaksi naista mahtui ylellisen hyvin levittämään korut, meikit, vaatteet, kengät ja ostokset.

Lounas ilman kaatuneita maitolaseja

Ripustimme hotellissa iltaa varten varatut vaatteet henkareihin ja läksimme syömään. Olimme katsoneet jo etukäteen, että ihan hotellin vieressä on thairavintola Ryan Thai. Koska meillä ei ollut kiire, valitsimme kahdelle hengelle tarkoitetun ateriakokonaisuuden. Päätimme todella nauttia siitä, että kukaan ei yöki ruokaa, ei kaada maitolasia syliimme eikä rullaa pöytäliina kesken aterian. Nautimme siitä, että ruokailulle oli aikaa enemmän kuin arjessa totuttu 10 minuuttia.
Ateriaamme kuului kevätkääryleitä, tulista papaijasalaattia, jättikatkarapuja hapanimeläkastikkeessa, härkää chilikastikkeessa ja friteerattuja banaaneja ja jäätelöä. Kyllä, alamme olla sen ikäisiä, että ruoka on reissun paras nautinto! Olimme loppujen lopuksi yli kaksi tuntia ravintolassa tuoksujen, makujen ja thaimusiikin keskellä. 

Hetkeksi villasukat jalkaan

Yksi hotelliloman iloista on myös se, että saa oikeasti huilata hetken ennen valmistautumista iltaan. Villasukat ja mukavat housut jalkaan ja vaikkapa karkkipussi auki. Telkkari päälle tai juttelua, hetki lehden tai kirjan lukua tai vaikka tabletilta yhteisen lempisarjan kuten Siskonpedin katselua.
Hetken vain oltuamme ja juteltuamme aloimme valmistautua iltaan. Meikkaaminen ja hiusten laittaminen ilman kiirettä on myös parasta luksusta arjen keskellä. Heippa kiireinen ja väsynyt, silmäpussinen äiti, tervetuloa uusi minä. Well hello!

 

Keikka ja tanssia

Olemme käyneet yhdessä Yön keikoilla vuodesta 1994 asti, se on sellainen meidän perinne. Käymme toki monilla muillakin eri bändien keikoilla, mutta Yön olemme nähneet useimmiten yhdessä. Olimme kiinnostuneita näkemään ja kuulemaan, miten Yö soi nyt bändin uudessa kokoonpanossa yökerho Pressassa Helsingin keskustassa.
Ennen keikkaa kävimme htken läheisessä pubissa ja suuntasimme sitten varaamaan paikkoja eturivistä. Yö kuulosti hyvältä, mutta oli vielä vähän vaisu lavaesiintymiseltään. Keikan jälkeen tanssimme ja juttelimme muiden yökerhossa olevien kanssa.

Aamupala kauniissa ravintolassa

Varsinkin yöllä huomasimme, miten mahtavan lyhyt matka Hotel Arthurista on keskustaan ja toisin päin. Jalkamme olivat korkkareista ja tanssimisesta ihan tulessa, joten arvostimme sitä, että pääsimme nopeasti perille hotelliin heittämään kengät jalasta ja nukkumaan sen hetken, mitä kerkesimme ennen aamua.
Menimme aamiaiselle puoli yhdeksän aikaan. Hotellin ravintola oli iloisen värikäs pirteine seinineen ja tauluineen. Ihana, rauhallinen aamupala kruunasi koko reissun! Kauempaa tullut Pia lähti jo aikaisemmalla bussilla kohti kotia, ja minä kömmin vielä aamupalan jälkeen hetkeksi peiton alle. Hyvin jaksoin aamupalalla kotiin asti, jossa olin kello 15 aikaan, samaan aikaan kuin Pia omassa kodissaan.

Voimia arkeen

Jokaisen naisen täytyisi saada edes joskus viettää viikonloppu kahdestaan ystävän kanssa. Tällä naurun ja muistelun määrällä jaksamme taatusti taas monta kuukautta eteenpäin rämpiä yli pyykkivuorten ja muiden jokapäiväisten esteiden! Ihan mieletöntä, että meidän yli 30 vuotta kestänyt ystävyytemme on yhä sama kuin silloin kauan, kauan sitten.
Älä unohda ystäviäsi, vaikka sinulla olisi maailman ihanin puoliso ja suloisimmat (tai rasittavimmat) lapset. Ystävät ovat vain yhden viestin päässä, joten älä hylkää heitä! Arkea jaksaa paljon paremmin, kun voi yhdessä nauraa, valittaa, ärsyyntyä ja iloita – välillä kännykän tai netin kautta, välillä soitelle ja välillä tavaten.
Kiitos Hotel Arthur lapsuudenystävien mahtavasta viikonlopusta ilman arjen velvoitteita ja huolia!
Postaus on toteutettu yhteistyössä Hotel Arthurin kanssa.

Avainsanat

Kommentit

Tuollaista lapsetonta ja rentoa minilomaa ystävän kanssa kyllä kaipaisi…ehkä joskus taas.

Nyt sinulla on syli täynnä pieniä, kohta varsinkin. Nyt vaan yrität saada ystäviä kylään ja vaunulenkeille. 🙂

Teillä on kyllä ollut mukavaa! 😀

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *