Yleinen
29.11.2016

Suklaajoulukalenteri vähentää äidin joulustressiä

Suklaajoulukalenteri vähentää äidin joulustressiä

Jos seuraat askarteluryhmiä tai äitiystäviäsi Facebookissa, et ole voinut välttyä näkemästä niitä. Puhun lapsille itse tehdyistä joulukalentereista, joihin piilotetaan jokaiselle joulukuun päivälle aattoon asti joku yllätys. Olen koko marraskuun ajan ihastellut käsittämättömän hienoja lasipurkeista, paperipusseista ja huopataskuista tehtyjä kalentereita, jollaisen ottaisin todella mielelläni meille. Olen lähes pyörtynyt ihastuksesta nähdessäni kalentereita, jotka sopisivat mustaan, harmaaseen ja valkeaan sisustusmakuuni täydellisesti.

Joka syksy marraskuu katoaa kuin delfiinit Särkänniemestä. Salakavalasti on käsillä lasten vuoden odotetuin kuukausi: joulukuu täynnä odotusta, iloa, taikaa ja joka-aamuista yllättymistä!

Saako sellaista sanoa ääneen, että itse tehty joulukalenteri itse täytettyine yllätystaskuineen aiheuttaa minulle valtavan stressin? En osaa askarrella. Tai ehkä osaisin hyvillä ohjeilla, mutta se ei ole minulle luontevaa. Tai jos saisin tehtyä hienon kalenterin, niin kolmelle eri-ikäiselle lapselle 24 yllätyksen keksiminen tietäisi lyhyelläkin matematiikalla 72 yllätyksen keksimistä – ja stressiä.

Selviän juuri ja juuri marraskuun pimeydessä töistä sekä päiväkotiin, kouluun, harrastuksiin ja muuhun elämään liittyvästä metatyöstä. Aloitan marraskuussa jo joululahjojen ostamisen sekä pohdin suurta jokavuotista joulukortit vai ei, valokuvalla vai ei, uudella vai vanhalla kuvalla, kuka askartelee ja koska -aivomyrskyä. Jos haluat tietää, miten saattaisi käydä joulukorttiaskartelussamme, katso tekstin alta Siskonpedin loistava video.

 

Entä jos sairastamme koko joulukuun?

Lapsethan rakastavat joulukalentereita. Minusta olisi kyllä ihanaa seurata aattoon asti heidän riemuaan, kun he juoksisivat kilpaa avaamaan itse tekemäni kalenterin luukkuja. Olen minä niitä aiempina vuosina tehnytkin: täyttänyt pusseja pikkuautoilla, pinneillä ja pompuloilla, tarroilla, pikkuleluilla, Lego-palikoilla ja leimasinkirjaimilla. 
Joinain vuosina olen täyttänyt kalenterien luukut lupauksilla kivoista tekemisistä. Saako sellaista sanoa ääneen, että joulukuun täyttyessä työn lisäksi pikkujouluista ja työn, koulun ja harrastusten joulujuhlista, lahjakiireistä puhumattakaan, toisi tekemislupaukset vain lisää stressiä? Entä, jos tulee kaksi viikkoa kestävä koko perheen mahatautikierre, auto hajoaa tai kauppareissulla ei vain muista ostaa tarvikkeita luvattuun pipareiden paistamiseen? Mielelläni lupaisin lapsille kaikkea kivaa tonttuleikeistä leipomiseen ja uimahallissa ja kauppahallissa käymiseen, mutta tunnustan: en jaksa aikatauluttaa joulukuuta etukäteen. Teen näitä juttuja spontaanisti mielummin, kun ehdimme. Kun illat täyttyvät jo hyvissä ajoin etukäteen, ei välttämättä ehdi.

Lähes satanen joulukalentereihin?

Tietenkin sallin lapsilleni joulukalenterin. Joulun odottaminenhan on ihanaa meistä kaikista. Millaiset kalenterit lapset sitten haluavat, jos heiltä kysyy? He haluavat kuulemma 20‒30 euron Lego- tai lelukalenterit. Esikoinen ei enää tänä vuonna sellaista haluaisi, mutta aiemmin olisi halunnut. Eurot ja faktat pöytään: 60‒90 euroa joulukalentereihin pois joululahjabudjetista on minusta liikaa! Sellaisen saa ostaa lastaan ilahduttaakseen, mutta jos et halua tai pysty, niin armahdan: ei ole pakko. Ei ole kaikilla muilla, ei ainakaan meillä.
Lasten ensimmäisinä joulukalenteri-ikävuosina kasasin yllätyskalenterit siksi, että minusta oli kauhistuttava ajatus antaa pienelle lapselle suklaata 24 päivänä peräkkäin. Kauhistuin kuitenkin yllätyskalentereista kertynyttä hintaa, jotka olivat lähellä kalleinta Lego-kalenteria. Mielummin panostan joululahjoihin kuin kalentereihin. Siispä olen antanut periksi: kuvakalentereiden lisäksi meillä on lapsilla suklaakalenterit. 
Suklaakalenteri maistuu äidin stressittömämmältä jouluvalmistelulta. Jos jaksat, pystyt ja osaat tehdä lapsillesi oman kalenterin, ole ylpeä siitä. Olen iloinen lastesi puolesta, ja hiukan kateellinenkin. Jos et jaksa, ehdi ja pysty, armahda itseäsi. Ei ole pakko. 
Ps. Jos mielestäsi kaikki muut jaksavat askarrella lastensa kanssa joulukortit ja ihan kohta myös virpomisvitsat, mutta itse et, niin kurkkaa tämä loistava Siskonpedin videopätkä. Hih. Saanen kuitenkin alleviivata videon ja koko tämän tekstin huumorisävytystä. Ollaan itsellemme armollisia. Hyvin me äidit vedetään, vaikka jäisi joulukortit postittamatta.

Avainsanat

Kommentit

Ai herranjestas, onneksi olen niin yksinkertainen, ettei mulle ole tullut MIELEENKÄÄN askarrella mitään ihmeen DIY taideteosta 😀 Olin ajatellut ostaa kaupasta jonkun tarrakalenterin, mutta Nopsun mumma oli ostanut pojalle legokalenterin (kaikkea sitä nykyään!!) ja sillä mennään 🙂

Mä oon tässä 13 vuotta seuraillut naapuruston ja somen kalentereita kateellisena 😀

Mä teen miehelle tollasta "tekemis/lupaus" kaöenteria, tosin se sisältää rakkauslappujen lisäksi lahjakortteja mm. Viiden kerran hipsutus kortti joka on voimassa tietyn ajan ensi vuoden puolella 😀 itse sain häneltä kahden euron suklaakalenterin ja 2v sai frozen kalenterin josta paljastui eilen värikynä, tänään vihko ja hintaa sillä oli lidlissä 8e 🙂

Kuulostaa hauskalta kaikki kalenterit! Jopa se 2e suklaakalenteri, kun mies ihan sulle sen osti.

Meillä myös nyt ekaa kertaa suklaakalenterit, koska: armollisuus. Vapauttava fiilis, suosittelen! ��

Panostin Muumien kirjajoulukalenteriin. Luukuista luvattu 24 minikirjaa. Maksoi alle 20e. Toinen vaihtoehto olisi ollut palapelikalenteri, joka päivälle uusi palapelin pala ilmestyisi pussukkaan tms. Kirjat ja (pala)pelit toimii aina. 😉

Tommosesta mä en tiennytkään! Tuo olis ollut kiva! Kaipa sen vieläkin ehtisi hankkia.

Huh. Oot niin oikeessa 🙂

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *