Yleinen
13.11.2016

Kissakahvila Purnauskis on eläinrakkaan paratiisi

Kissakahvila Purnauskis on eläinrakkaan paratiisi

”Saisinpa isona kissan”, sanoo Aava aina ääneen, kun pysähdymme vaikkapa suihkulähteen luo, jonne voi heittää kolikon ja toivoa jotain. Kun muut pukeutuvat prinsessaksi tai noidaksi naamiaisissa, halloweenina tai palmusunnuntaina, haluaa Aava olla aina kissa. Kissankorvapanta, mustat vaatteet, kajalilla piirretyt viikset ja musta nenä ja musta leikkihäntä oli hänellä jossain vaiheessa koko ajan ihan kotiasunakin. Koska kissat.
Sain vihdoinkin lauantaina aikaiseksi viedä tytöt Tampereella sijaitsevaan Kissakahvila Purnauskikseen. Olen jo koko kahvilan toiminnan eli parin vuoden ajan ajatellut, että käymme siellä, mutta asia on unohtunut. Nyt kuulin, että kahvilassa on muutaman päivän ajan pentukissoja, lähdimme heti.

Suomen ensimmäinen kissakahvila on pieni huoneisto Tampereen Tammelan kaupunginosassa. Kahvila on kuuden kissan koti, johon kahvilan asiakkaat tulevat vieraiksi. Luimme jo etukäteen Purnauskiksen sivuilta tietoja Viirusta, Piki-Nellistä, Evosta, Micusta, Lumista ja Nurrista, joten tiesimme, kuka erityisesti tykkää silityksistä ja kuka haluaa mieluummin olla rauhassa.
Kahvilassa saa tosiaan silitellä kissoja ja leikkiä niiden kanssa. Syliin ei kissoja saa nostaa, mutta vielä hetken kahvilassa olevat, uusiin koteihin pian lähtevät, pennut kiipesivät itse syliin. Aava ja Matilda olivat ihan eläinrakkaiden paratiisissa, ja niin minäkin. Oli ihanaa seurata kissojen touhuja ja silitellä niitä. Ehkä olikin hyvä, että emme aiemmin tulleet. Aava oli nyt hyvän ikäinen ymmärtämään, että kissojen keskellä ei juosta eikä riehuta.

Koska asiakkaat ovat vain vieraina, istuvat asiakkaat sinne, minne mahtuvat. Kissat nukkuvat ja istuvat siellä, missä kotonaan haluavat olla. Kuulimme, että kissat ovat tulleet kahvilaan lähes kaikkialta Suomesta esimerkiksi kodinvaihtajina. Pennut olivat saaneet kahvilasta sijoituskodin ja niille oli nyt löydetty täydelliset uudet kodit, jonne ne pian lähtevät.
Kahvilassa oli todella, todella sydämellinen tunnelma. Tunsimme itse tosi tervetulleiksi. Kuulimme kahvilan työntekijöiltä paljon tarinoita kissoista ja huomasimme, että niitä rakastetaan valtavasti. Työntekijät kertoivat, että vaikka työvuoro loppuu kello 20, jäävät he välillä jopa kello 24 asti silittelemään kissoja, kun eivät malta lähteä kotiin.

Aavaa opastettiin nätisti, miten kissojen kanssa leikitään ja miten kissojen keskellä liikutaan rauhallisesti. Kun tarjoilijalta putosi lasi lattialle ja lattia täyttyi lasinsirpaleista, tulivat kaikki asiakkaat auttamaan ja estämään kissojen pääsyn sirpaleiden luo. Siinä oli sellaista ison perheen ja yhteisöllisyyden tuntua. Isot ja pienet, tytöt ja pojat ja naiset ja miehet olivat kerääntyneet ihailemaan ihania eläimiä. Työntekijät silittelivät kissoja ohimennessään ja kertoivat innokkaille leikittäjille, kun pentujen oli aika nukkua välillä.
Tytöt herkuttelivat gluteenittomalla suklaakakulla ja kaakaolla ja minä täytetyllä croissantilla ja teellä. Oli kyllä hyvää! Kahvilasta olisi saanut ihan ruokaakin ja vielä sekin kissateemalla koristeltuna.

Kissakahvilaan on viiden euron sisäänpääsymaksu kissojen tuomien kustannusten kartuttamiseksi. Kuulin, että loma-aikoina ja lauantaisin kahvilassa on kivasti väkeä, mutta arkisin ja erityisesti alkuvuodesta on välillä jopa liian vähän asiakkaita. Meille käynti oli niin suuri elämys, että maksoimme mielellämme tuon sisäänpääsymaksun. Aiomme ehdottomasti käydä uudestaan. Käykää tekin, että toiminta pysyy kannattavana!

Tämä ei ole yhteistyöpostaus. Halusin vain vinkata teille tällaisesta ihanasta mahdollisuudesta olla kissojen lähellä. Kaikkiin eläinrakkaisiin perheisiin ei voi eläintä hankkia, mutta näin voi seurata kissojen arkea ja saada silitellä kissoja hauskalla tavalla. Meille sanottiin myös monta kertaa, että mitään kiirettä ei ole pois lähtemiseen. Tulimme ennen kello 13 ja kuulimme, että kello 17 asti voimme hyvin olla kahvilassa: vasta silloin oli iso ryhmä tulossa. Viihdyimme puolitoistatuntia, ja nyt haaveilemme, koska menisimme uudestaan.

Avainsanat

Kommentit

Vinkkinä muuten kaikille niille eläinrakkaille joilla ei ole mahdollisuutta ottaa kissaa pysyvästi kotiinsa mutta halu auttaa kodittomia eläimiä, kannattaa kokeilla ensikotina oloa esim. Purnauskiksen yhteistyökumppani kisu ry:n kautta. Itse olemme majoittaneet kahden vuoden aikana tilapäisesti noin kymmenen kissaa kunnes niille on löytynyt oikea koti <3

Äh, aina unohdan käydä tuolla, kun kaupungissa olen ollut! Mutta ihania kissamörököllejä, pitää poiketa kyllä joku kerta! :))

Itse en kissoista niin paljon välitä, olen enemmän koiraihminen, mutta täytyy myöntää että ihan söpöjähän nuo ovat 🙂

Sama mulla, enemmän koiraihminen ehdottomasti, mutta oli nuo kyllä ihania!

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *