Yleinen
15.10.2016

Lasten syntymäpäiväjuhlat vievät aikuisilta suhteellisuudentajun

Lasten syntymäpäiväjuhlat vievät aikuisilta suhteellisuudentajun

Synttärit olivat lapsena kauan odotettu tapahtuma. Juhlissa
sai karkkia, jäätelökakkua ja limsaa. Oli ilmapalloja ja
tikkarinsyöntikilpailu! Kavereiden ojentamista paketeista löytyi
kirjepapereita, lyijykyniä, joiden päässä heilui vieterillä hauska eläin
sekä hajukumeja, joilla ei voinut pyyhkiä lyijykynän jälkeä, mutta
jotka olivat ihania ja mansikalta tuoksuvia. Joskus paketista löytyi karkkia, jota sai vain
harvoin. Se oli todellinen juhlapäivä!
Nykyäänkin synttärit ovat
lapselle suuri ja odotettu tapahtuma. Koska minä rakastan järjestää
juhlia ja vahingossa leipomisinnossani leivon aina liikaa, on minulle
ihan sama, onko lapsia kylässä viisi vai kaksitoista. Varsinkin isompien
lasten synttäreillä, jolloin voi jo järjestää mukavia askarteluhetkiä
ja sketsihahmokilpailuja ja juhlat sujuvat ilman, että kukaan hermostuu tai mikään paikka hajoaa, on kymmenen vierasta ihan hyvä määrä. Pojan synttärit ovat onneksi kesällä, jolloin vilkkaan poikajoukon voi viedä vaikka pelaamaan lipunryöstöä metsään.
Suuressa
vierasjoukossa on vain yksi hassu ja vähän kurjakin juttu: lahjojen vuori, todellinen käärepapereista paljastuva ihanuuden Mount Everest. Mediatuottaja Tuomas Rajala kirjoitti juuri aiheesta kirjoituksen Milloin lastenjuhlista tuli tilaisuus mitata lompakon kestokykyä, joten minä päätin pohtia samaa.

Liika lahjamäärä on liikaa

Ajattelen sillä
tavalla vanhanaikaisesti, että lapsi ei tarvitse määräänsä enempää
lahjoja. Liika on liikaa. Jos kahden päivän kuluttua juhlista on osa lahjoista avaamatta muovikääreistään, on lahjoja liikaa. Jos osa lahjoista on avaamatta vielä viikonkin päästä, on aikuisilla karannut totaalisesti lahjaostosmopo käsistä.
Meidän pian 13-vuotias sai ystäviltään viime vuonna uskomattoman ihania lahjoja, joista hän oli hyvin onnellinen. Kymmenen vieraan
ojentamista paketeista nousi aikamoinen vuori ihanuutta tytön ympärille. Kaikista paketeista kuoriutui vähintään 20 euron lahjoja: lahjakortteja,
kalliita kirjoja, 20 euron seteli kirjekuoressa. Lapsen silmät
loistivat, ja olimme toki iloisia ja kiitollisia.
Mietin tuolloin, lapsen täyttäessä 12 vuotta, että mielestäni 20 euroa vuosi aiemmin luokalle tulleen tytön synttärilahjaan
on aivan liikaa. Vanhemmille tulee kiusaantunut olo niin kalliista lahjoista, saati sitten 25 euron tai jopa yli 30 euron lahjoista! Luokkakaverin, siis vanhemmille usein puoliksi vieraan lapsen, synttärilahjaan on 25 euroa mielestäni ihan käsittämättömän paljon!

Kymppikin on iso raha!

 
Ostan lasteni luokkakavereiden lahjat 5‒12 eurolla. Kummilasten, sukulaislasten ja perhetuttujen lahjoihin
laitan 15‒25 euroa. Mielestäni niillä summilla
saa kivoja lahjoja. Vieläkin halvemmallakin saisi halutessaan.
Vanhemmat ja sukulaiset hankkivat sen isomman lahjan, ja ystäviltä
riittää joku pieni juttu. Kuuden euron muovailuvahatkin ovat jo
huippujuttu päiväkoti-ikäiselle. Ei kaverilahjan tarvitse olla kallis
Lego-paketti!
Ajattelevatko vanhemmat, että noin 10 euron lahja on
jotenkin nolo, ja lahja liian pieni? Miksi tarrat, askarteluvälineet,
tussit, ne meidän aikojemme kirjepaperit, vihkot, tehtäväkirjat, pienet lelut, tyynyliina tai
tarjous-cd-levy eivät muka riittäisi? Miksi me opetamme lapsillemme,
että alle 20 euron lahja ei ole mitään? ”Ei sillä saa mitään”, sanovat
monet. Kyllä saa, kun vain miettii, kiertelee ja hyödyntää alet.
 

 

Synttärikutsu voi olla köyhän kauhistus

Kutsu
syntymäpäiväjuhlaan on lapsen, ja aikuisenkin, elämässä yksi parhaista
asioista. On ihanaa saada kutsu ja osallistua juhlaan! Juhlat kuuluvat
elämään, ja silloin saa vähän panostaa asuun, kampaukseen ja lahjaan.
Kutsun saaminen voi kuitenkin olla joillekin perheille stressin paikka.
Esimerkiksi monilla on meidän tapaan kolme lasta. Jos jokainen lapsista
saa vuodessa seitsemän synttärikutsua, tekee se vuodessa 21 lahjaa. Jos
jokaiseen lahjaan laittaa kaksikymppisen, tekee se vuodessa 420 euroa.
Tämä siis ihan vain koulu- ja päiväkotikavereiden lahjoihin! Tähän päälle tulevat sitten omien, sukulais- ja perhetuttujen lasten lahjat. Ei puhuta mistään pienistä summista!
Jos
löytyy rahaa, niin toki voi laittaa, ja onhan lahjan ostaminen ja
antaminen ihanaa. Mielestäni ei ole kuitenkaan pakko laittaa niin paljon rahaa lahjoihin, jotka tulevat lapsille, joita ei välttämättä itse edes tunne. Ei lapsi tarvitse kymmenien
eurojen lahjakasaa! Tärkeintä on saada ystävät lähelleen, pitää hauskaa
ja herkutella! Kannatan myös porukkalahjaa: kalliin Barbien
ostamiseen voi osallistua vaikka kolme perhettä, jos sellainen halutaan
hankkia.
En halua opettaa lapsilleni, että lyijykynä- ja
pyyhekumipaketin tai itse tehtyjen villasukkien tai keksien vieminen
olisi jotenkin noloa. En halua, että lastenjuhlista ajatellaan kuten
hääkutsusta, että näin monta tulee meiltä sinne syömään, näin paljon
täytyy laittaa lahjaan rahaa.

7-vuotisjuhlien budjetti 250 euroa

Juhlat on muodikasta ulkoistaa temppukeskuksiin, mutta kaikkien
kukkarosta ei löydy paria sataa lapsen juhliin, eikä pidäkään löytyä. Mielestäni juhlat, joissa pelataan ensin pihalla taskulampun
valossa piilosta tai juostaan pää hiessä jalkapallon perässä ja mennään
sitten sisälle jätskille, ovat lasten mielestä ihan yhtä kivat kuin
vaikeammin ja kalliimmalla toteutetut. 
Jos lastenjuhlien budjetti on jo 250 euroa, niin miltä sitten jatkossa tuntuvat pienemmät synttärit, jos joskus ei lompakon täyte riitäkään kalliisiin juhliin? Toki jokainen lapsi on arvokas ja syntymäpäivä juhlittavan arvoinen, mutta onko itsestäänselvyys, että 7-vuotissynttäreiden kunniaksi tilataan paikalle poni, pelle ja pomppulinna? Mielestäni 7-vuotisjuhlien budjetin ei tarvitse olla yhtä iso kuin vaikka ylioppilasjuhlien tai 30-vuotisjuhlien budjetti.
 
Jokainen saa toki järjestää
näköisensä synttärit ja leipoa ja ostaa niin paljon kuin haluaa. Pääasia, että kaikki viihtyvät
ja kaikilla, myös aikuisilla, on kivaa. Toisten aikuisten takia ei kannata
ryhtyä kilpavarusteluun.
Tärkeintähän on lapsi itse ja hänen suuri
päivänsä. ”Kukaan ei pidä enää kotona juhlia, joten kotijuhlat ovat
parhaita. Kotisynttärit ovat eksoottiset”, sanoo 12-vuotias. ”Voitaisi pelata polttopalloa puistossa”,
sanoo 10-vuotias. ”Syötäisiin kakkua”, huudahtaa viisivuotias.
Onnistuu!

Avainsanat

Kommentit

Itse ajattelen, että hoplooopit ja muut eivät ole hienostelua vaan itselleni helppoutta elämään. Ei tarvitse jaksaa puunata kotia siistiksi sekä ennen ja jälkeen syntyäreiden. Ei tarvitse miettiä liikaa.

Sama juttu lahjojen kanssa. En jaksaisi käyttää kovin paljoa aikaa lahjan etsimiseen. Minulle ei ole väliä maksaako lahja kympin vai kaksikymppiä. Jos se kahdenkympin lahja löytyy nopeammin, onko väärin ostaa se? En todellakaan itse odota vastaavia lahjoja, mutta kokevatko muut sen kiusalliseksi, jos ostankin jotain vähän kalliimpaa.

Minäkään en ole mikään askartelija, joten valmis ja nopeasti löydettävä lahja on usein paras. Ajattelen tuon hoplop-asian niin, että toivon, että kukaan ei ajattele, että on PAKKO olla 200 euroa lapsen synttäreihin. Saa laittaa toki.

Mä kirjoitin tästä joskus, mutta vähän päinvastaisesta kulmasta. Siitä, että miksi vanhemmat eivät saisi panostaa lastensa juhliin niin halutessaan ja keneltä se on pois. Kyllä nekin lapset, jotka juhlivat muualla kuin kotona, osaavat arvostaa lahjoja ja sitä, että kaverit tulevvat synttäreille. Karkkipussi on vallan erinomainen lahja, mutta minä mielelläni panostan lapsen parhaiden kavereiden lahjaan muutamankin kympin. Kuopuksen synttäreitä vietetään joulukuussa vielä meillä kotona, mutta sen jälkeen nekin ulkoistetaan. On niin paljon helpompaa kestitä ne viisitoista kaveria jossain muualla kuin kotona. 😉 Mutta molempi parempi, tätä oli mielenkiintoista lukea. 🙂

Oikein hyvä puoli asiasta! Mäkin rakastan juhlien järjestämistä! Olen myös onnellinen aina, kun lapset saavat kutsun. 🙂

Olet rohkea, kun otat teeman esille. Olen samoilla linjoilla. Joskus tosin lapseni saattaa antaa kalliimman oloisen lahjan, jos olen saanut sen työn kautta ilmaiseksi tai todella edullisesti. Silloin toivon, ettei "kallis" lahja aiheuta vastaanottavalle taholle paineita, kun tarkoitus on vain ilahduttaa. Mutta yleensä ottaen ihan hyvä opettaa, että pienikin riittää ja kaikki muistamiset ovat yhtä arvokkaita.

Niinpä, mäkin oon innoissani, jos löydän alesta kalliimman lahjan. AKyllä, pienikin riittää!

Hyviä pointteja, itse koen myös että tarjoilujen suhteen ammutaan helposti yli. Lapsille tärkeää on toisten seura ja iloinen tunnelma. Tarjoilujen ja lahjojen suhteen voisi hellittää monesti.

Totta! Lapset haluaa karkkia, sipsiä ja jäätelöä, harvoin muuta. Itse juhlat ovat tärkein asia.

Näitä asioita on tosiaan tullut pohdittu, kun iltapäivälehtien lööpit ja netti olivat tätä keskustelua täynnä juuri kun järjestimme pojan 9-vuotissyntyärit viime viikolla. Kirjoitin asiasta blogiinkin. Samoilla linjoilla olen kuin sinäkin, vaikka tällä kertaa juhlat järjestettiin muualla kuin kotona.

Meidän esikoinen täyttää pian kolme vuotta, ja toki juhlitaan ystävien kesken. Vielä hänen ystävänsä koostuvat äidin ystävien lapsista, joten tuota "ongelmaa" ei vielä ole.

Mutta. Minä rakastan järjestää juhlia. Rakastan leipoa överikakkuja ja suunitella juttuja. Niin huomasin miettiväni näitä samantyylisiä postauksia luettuani, että voinkohan enää toteuttaa pojan synttäreille kaikki suunnitelmani, ettei muille tule sitten paha mieli.. en ehkä osaa selittää mitä just nyt tarkoitan, mutta tiedät varmaan mitä haen takaa. Toki tämä ei vielä varmastikaan ole mikään ongelma, koska kutsutut ovat lähipiiriä.
Mutta muutaman vuoden päästä. Voiko meidän pojilla olla fantasiakakut pöydissä ja se sama pöytä kallellaan ties mistä herkuista. KÄÄÄK!

Kutsuihin voisi toki jotenkin kivasti muotoilla, että ethän stressaa lahjasta, kunhan tulet leikkimään!

Ole miettinyt ihan samaa mitä Ida. Itse tykkään järjestää teemajuhlia ja askarrella koristeluja jne. Nytkin on frozen-juhlat tulossa ja kovasti ollaan tytön kanssa suunniteltu miten saadaan olkkarista jäälinna. Rahaa meillä ei ole paljonkaan juhliin laittaa, mutta juhlavalmisteluihin menee toki aikaa ja energiaa jota monet kauhistelee. Mutta kun se on minusta kivaa! Pitääkö mun järkätä tytölle vähemmän kivat juhlat ettei kavereille tule paha mieli tai kavereiden äideille paineita? Viimeaikaisten somekeskustelujen perusteella tulee vähän semmonen fiilis että pitäisi.

Juu, suhteellisuudentajua toki, mutta kun nykypäivänä ajatellaan kaikesta aina, että mitä jos joku loukkaantuu. Se on ärsyttävää, varsinkin jos huomaan tekeväni sitä itse.
Meillä on myös liuta kummilapsia, sukulaiset ja ystävät. Se summa on ihan mieletön mikä menee synttäri- ja joululahjoihin!

Mäkin kirjoitin, että rakastan järjestää juhlia. Kyllä me saamme leipoa överit ja suunnitella koristelut, mutta en haluaisi, että ajatellaan, että överikoristelut tai Hoplop-juhlat ovat välttämättömyys.

Kyllä meidän lapset rakastavat lahjoja ja minä rakastan niitä ostaa. En haluaisi sitäkään, että vanhemmat käskevät, että lahjoja ei saa tuoda. Peräänkuulutan vaan suhteellisuudentajua. 10 euron lahja riittää kyllä!

Mä oon vuosi vuodelta onnellisempi,että me asutaan maalla.keskellä metsää. Täälä kun lasten synttäreitä vietetään kotona.ohjelmaksi piisaa tietovisa,aarteen etsintä ym.tarjottavaksi jätski ja sipsi! Kaverilahja(jos sellaisen haluaa antaa)on usein purkkapötkö:) lahjoja toki löytyy kaiken hintaisia,meidän 9vee poika oli viimeksi kaikista onnellisin paketista jossa oli KAKSI karkkipussia, koska ei ole ikinä sellaista saanut! Mutta juu,kyllä nuo synttärit on mennyt vähän hulluksi touhuksi! !

Voi olla joo, että maalla on vähän erilaisia juhlia kuin kaupungissa. Ei ainakaan ole Hoplopeja ja muita.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *