Yleinen
27.9.2016

Puhelinmyyjä: älä ärsytä väsynyttä äitiä

Puhelinmyyjä: älä ärsytä väsynyttä äitiä

Kärjistetty mutta aika tavallinen arki-ilta kolmen lapsen perheessä miehen ollessa työmatkalla kolmatta päivää:

Vähän ennen neljää lähtö töistä, täysillä ajo päiväkodille. Lapsi juoksee karkuun eikä pyynnöistä huolimatta suostu lähtemään. Lopulta on pakko kiivetä itse liukumäen päälle ja repiä kaiteita puristava lapsi mukaan. Kello 16.20 kotona. Koululaisten aamu- ja välipala-astiat ovat tiskipöydällä, ja tiskikoneessa on puhtaat astiat. Pikasiivous. Huh heijaa, jääkaapissa on eilistä ruokaa! Halleluja! Huuto pojalle, että pakkaa sählykamat, ruoka mikroon ja astiat pöytään. Kolmannella huudolla lapset valuvat kohti pöytää. Tappelua käsien pesusta.

Muutama marmatus ruuasta, yksi kaatunut maitolasi, kolme ”ihan kiva” -vastausta kyselyyn päivän kulusta. Loput ruuat jääkaappiin, astiat koneeseen, kuopus tappelulla vessaan ja väkisin kainaloon. Kello 16.50 matkalla pojan treeneihin. Pikainen kauppareissu tytön kanssa treenien aikana. Tyttö saa parit raivarit. Kassalla muistuu mieleen ruokakerma.

Poika kyytiin ja kotiin, kello on jotain 18.30 ja 19 välillä. Pyykit koneeseen, esikoisen muistuttamista koulun erikoispäivästä, pikainen kierros kodissa, joka huutaisi imuria, mutta ehkä huomenna. Sadun lukeminen tytölle.

Kello 19.30 iltapala lapsille. Tyttö saa iltapalan jälkeen raivarin, koska lempipastillit ovat loppuneet, koska hän ei saa katsoa Barbie-elokuvaa, koska ihanin yöpuku on pesussa, koska hän ei halua mennä pesulle, koska äiti kiskoo hänet sängyn alta esiin ja koska hän on väsynyt. Koululaiset tappelevat musiikin soittamisen voimakkuudesta, jumppapallon sijoituspaikasta, Aku Ankka -kasojen siivoamisesta ja toisen huoneeseen luvattomasti tunkeutumisesta.

Kello 20.30 kuopus on pussattu ja halattu seitsemän-kymmenen kertaa ja unipupu löydetty lapsen prinsessavaatelaatikon pohjalla olevasta juhlakäsilaukusta, jossa on myös kolme päivää sitten kadonnut kaukosäädin. Keskimmäisen iltajuttelun ja -peittelyjen jälkeen huomisen turnauksen kahvion mokkapalojen taikinan tekeminen ja keittiön siivoaminen.

Kello 21.20 esikoisen luo kehottamaan tätä siirtymään iltatoimiin ja äkkiä nukkumaan. Esikoinen katsoo järkyttyneenä ja sanoo, että hänhän on koko illan vain odottanut, että äiti tulee kyselemään huomisen kokeen aluetta.

Mokkapalojen viimeistely tytön odottaessa kirja kädessä. Koealue on käyty läpi niin myöhään, että kumpikaan ei saa tarpeeksi unta eikä äiti-ihminen saa minuuttiakaan omaa aikaa koko päivänä. Sängyssä ollessa koneessa olevien märkien pyykkien muistaminen ja sängystä salamana ylös pomppaaminen joskus puolenyön jälkeen.

Kaiken tämän keskellä jossain vaiheessa iltaa soi puhelin. Kännykkään ladattu Fonecta caller kertoo, että ”numerosta soitetaan poikkeuksellisen paljon”. Puhelinmyyjän monologi päättyy kysymykseen, että laitetaanko lehti tulemaan. Kun vastaa, että ei kyllä kiinnosta eikä ole kyllä aikaakaan, närkästyy puhelinmyyjä.

‒ Niin että siihen yhteen lehteenkö ei aika riitä viikossa?

Kun kyseessä on kolmekymppinen uraa ja äitiyttä suorittava ruuhkavuosinainen, jolle S-marketissa käynti ilman lapsia on omaa aikaa, on oltava hy-vin va-ro-vai-nen sanoissaan. Jos kyseessä olisi näköpuhelin, menisi nuorelta puhelinpojalta pissa housuun äänen jäätävyyden kruunaavan tappavan ilmeen takia.

‒ Meinaatko, että sinun lehtesi olisi se, mihin vapaa-aikani käytän, kun joskus saan omaa aikaa? Meinaatko, että se olisi ainoa, mitä teen silloin?

Puhelinmyyjä ymmärtää paeta momzillaa lopettamalla puhelun heti.

 

Vain työtään, mutta miten…

Ymmärrän, että puhelinmyyjät tekevät vain työtään. Niinhän me kaikki teemme! Harva meistä kuitenkaan soittaa toisen kotiin ja alkaa, kyselemättä onko hyvä tilanne ja haluaako vastaaja kuulla, luennoimaan, vaatimaan ja jopa arvostelemaan puheluun vastaajaa. Eiväthän kaikki puhelinmyyjät käyttäydy näin, mutta monet. Ehkä se on syy, miksi puhelinmyyjät saavat monien korvista nousemaan savua jo ensimmäisten puhelusekuntien aikana.

Olen minä joskus tilannutkin lehtiä, mutta vain silloin, kun minulle on oltu ystävällisiä, puhetta ei ole luettu paperilta, olen todella halunnut tuotteen eikä minua ole painostettu, ahdisteltu tai syytelty. Miksi ihmeessä kyseistä työtä ei voisi tehdä niin, että puheluun vastaajalle ei tulisi migreeni puhelun vuoksi?

Keräsin tähän omia ja ystävieni kokemuksia puhelinmyyjistä. Enjoy!

Yllättävä aloitus

Ystäväni äiti vastasi puhelinmyyjän soittoon, ja luurin toisessa päässä sanottiin heti kärkeen, että ”Täällä on karvainen mies Helsingistä”. Taktiikka sekin. Tarina ei kerro, syttyikö mamma karvoista.

Haista sinä!

Eräs puhelinmyyjä haistatti v:t, kun ystäväni ei suostunut tilaamaan lehteä. Aika törkeää! Ystävälle jäi nimi muistiin, ja hän otti sähköpostilla yhteyttä firmaan. Kiitokseksi hän sai lapsille luettavaa.

Joskus puhelinmyyjä suuttuu, kun kauppoja ei synnykään ja lyö luurin korvaan. Ystäväni soitti takaisin ja haukkui kipakasti myyjän käytöstavat surkeiksi.

Levy jäi päälle

Ystäväni suostui pitkin hampain kuuntelemaan puhelinmyyjän monologia. Oli niin pitkä selostus, että lopulta hän ei jaksanut enää kuunnella vaan yritti keskeyttää. Ei auttanut: selostus tuli nauhalta! Ystäväni ei kehdannut katkaista puhelua. Lopuksi myyjä kysyi muina miehinä, että mitäpä kuulija on mieltä. Kävi varmaan itse tupakalla siinä välissä! Kuinka moneen muuhun työhön voi laittaa tuollaisen automaatin päälle itse työn ajaksi?

Onko äiti kotona?

Työkaverini tuli väsyneenä ja nälkäisenä kotiin ja vastasi takki päällä puhelimeen. ”Onko äiti kotona”, kysyi puhelinmyyjä iloisesti. ”Vai äiti”, vastasi 50 vuotta täyttänyt työkaverini jäätävästi. Puhelu loppui siihen.

Reilusti alle kolmekymppinen perheenäiti taas on lähiaikoina saanut jo useammin vastata kysymyksiin, että onko äiti kotona ja onko hän varmasti täysi-ikäinen… Onhan hän äiti eikä mikään teiniäiti!

Koskas me tehtiin sinunkaupat?

”Onhan se Hanna puhelimessa? Hyvä, että tavoitin sinut Hanna. Lähdettiin soittelemaan sulle Hanna. Mitä mieltä Hanna olet? Eiköhän laiteta Sinullekin Hanna tällainen paketti tulemaan.” Anteeksi mutta tunnetaanko me? Ei tunneta, urpo! Ärsyttävän tuttavallista!

 

Ei 20 euroa ole paljon!

Ehkä puhelinmyyjälle 20 euroa on pikkuraha, mutta monelle se ei ole. On aika loukkaavaa, kun puhelinmyyjä suuttuu ja inttää, että 20 euroa on niin pieni summa, että kaikilla on se laittaa lehtitilaukseen.

Nopeasti ikääntynyt

Olin muistaakseni 34-vuotias, kun kuulin puhelinmyyjän kertovan ikäni ihan uudelta leveliltä. Ehkä kyseessä olikin henkinen ikäni. Keskustelu meni jotenkin näin:
‒ Haluaisitko Hanna tilata lehden aikuiseen makuun? Ei mitään juoruja ja julkkisia vaan aikuisen naisen elämän asioita!
‒ Anteeksi, kuinka aikuisen?
‒ No sellaisen varttuneen iän!
‒ Kuinka varttuneen?
‒ No sellaisen 50-vuotiaan, vastasi puhelinmyyjä iloisesti.
Ei tullut kauppoja.

Eikö nyt leikkiä ymmärretä?

Ystäväni, mies, tappeli kerran pitkään naispuolisen puhelinmyyjän kanssa siitä, että saako suoramarkkinointikiellon tehneelle soitella vai ei. Kun puheluita vain tuli ja tuli, otti ystäväni käyttöön viimeisen oljenkorren. Hän alkoi matalalla äänellä tiedustella, mitä myyjättärellä on päällään.  Siihen loppuivat soitot.

Kun toiselta ystävältäni, naiselta, kysytään, että millaisia lehtiä hän sitten haluaisi lukea, pyytää hän laittamaan Jallun tai Kallen tulemaan, jos vain valikoimasta löytyy. Pyynnön sanottuaan hän kuulee luurista enää tuuttausta. Ilmeisesti on sitten linjoissa vikaa. Tai huumorintajussa!

Ärsyttävintä ikinä!

Ärsyttävintä ikinä on kuunnella samalla viikolla monta kertaa sama paperista luettu ”ihan etelän-lomaa en ole tässä tarjoamassa… ”

Joskus käy niinkin, että paperista luettu käsikirjoitus ei menekään niin kuin pitäisi. Meille soitti iloinen myyjä, joka kysyi reippaasti, että onhan meillä digiboxi ja siinä korttipaikka. Kun vastasin, että ei ole, ei myyjä heti ymmärtänyt. ”Siiis…. ei ole?” hän kysyi aivan järkyttyneenä, eikä enää tiennyt, miten jatkaisi myyntipuhettaan.

Ystäväni näkee punaista, kun puhelinmyyjät alkavat heti valehdella.  ”Kiitokseksi siitä, että olette ollut meidän pitkäaikainen/sitoutunut/vakioasiakkaamme, tarjoamme nyt…” -mielistely on aikamoista puppua, jos ihminen ei ole sitten vuoden 2007 jälkeen tilannut yhtään ainoaa lehteä! Ei siinä kauhean henkilökohtaista tarjousta olla ojentamassa ”juuri Sinulle Laura, koska juuri Sinä, Laura, olet…”.

Ihmisiähän hekin

Kerran eräs äänen perusteella nuori mies kauppasi lehtiä ystävälleni. Myyjä selosti, selosti ja selosti ja lopulta kertoi tarjouksensa. Kun ystävä totesi, että ei ole kiinnostunut, lähti hinnasta yhtäkkiä vielä puolet pois. Myyjän ääni alkoi olla jo epätoivoinen. Lopulta myyjä totesi, että hän laittaa tämän alennuksen jo omasta pussista, että saisi kaupat tehtyä. Hyvä, että ei alkanut itkemään! Ystävä olisi kyllä mielellään halannut myyjää, niistänyt tämän nenän ja tarjonnut vaikka lasillisen kylmää maitoa ja tuoreen pullan, mutta lehdestä hän ei ollut valitettavasti kiinnostunut.

Ensitreffit puhelimessa

Ystäväni
ystävä oli kerran jutellut vakuutuksia myyvän puhelinmyyjän kanssa
kauan. Myyjän ääni oli ollut niin miellyttävä, että puhelun loputtua
ystäväni oli soittanut firmaan takaisin ja pyytänyt kysymään, voisiko
tällaiseen numeroon soittanut lähteä hänen kanssaan treffeille.
Valitettavasti tarinalla ei ole happy endiä: rukkaset tuli!

Kommentit

Mulle kerran soitti äänestä päätellen vanhempi mies tarjoten Aku ankaa 20€,totesin ensin ettei mulla ole siihen varaa, mutta tämä jatkoi jankkaamista. Kysyin häneltä sitten, että tiedätkös kuinka monta litraa maitoa tuolla rahalla saa. Vastaus järkytti ja nauratti suunnattomasti, miehen mielestä 20€ saa neljä litraa maitoa ja kun totesin et oikea vastaus on noin 30 kpl, alkoi vääntö hänen kanssaan siitä kuinka paljon maitolitra aikein maksaakaan. Mutta pointsit täytyy antaa tälle miehelle siitä, että edes yritti vastata tuohon kysymykseen. 99% puhelinmyyjistä ei ole edes yrittänyt vastata tähän kysymykseen ��

Mulle on täs muutaman kerrsn soitettu kahdesta eri "tästä numerosta soitetaan useasti" numerosta ja aina kun vastaan kuuluu "tuut tuut.." (mun vilkkaalla mielikuvituksella olin jo varma et rosvot soittelee ja tsrkistelee et oo ko kotona. Puhelimens kännykkä johon voin vastata mist vaan. Äly hoi…) mut nyt pari kertaa siel ihan on ollu ihminen toises pääs ja haluaa tehdä jostain v*** valuutuksista ja jostain jotain tutkinusta. Ei kestä kun VARTIN!!! Kolmen lapsen äitinä jos yhen minuutin saan rauhas puhua ni se on jo huippu. Mutta että VARTTI!! Hah!!! On kysyny voiko soittaa uudelleen. Sanon et senkus mut en takaa et voin puhua. Tänään sit puhelin soi ni ennenku kerkesin ni neiti 2v meni ja löi luurin korvaa 😂😀 saa nähdä soittaako sieltä enää kukaa 😄

Vakuutuskaupustelijoista oon päässy eroo u sanon et jos saat meidän allergiset,astmastikon, korvatulehdus lapsen/lapset samoil ehdoil ku nyt ni voidaan keskustella asiasta. Ei oo onnistunu jostain kumman syystä 😜😀

Mullehan kerran kaupiteltiin lehteä ku olin alaikänen. En tiedä mitä ois käyny jos oisin pokkana tilannu. Sanoin et oon alaikänen et en mä voi lehtiä tilailla. Jos omille muksuille ruvetaan kaupittelee ni saa kyl vihasta palautetta. Tarkistakoot iät ennen ku soittelee tai myy juttujansa…

Ai että, unohdin yhden hyvän! Kun odotin Matildaa, sai neuvolasta kupongin, jolla sai ilmaisen vauva-aiheisen lehden. Tilasin ensin omalla nimelläni ja sitten myöhemmin uuden lehden vielä 20-vuotiaan siskoni osoitteeseen. Sisko-parka joutui sitten myöhemmin ottamaan vastaan puhelinmyyjien onnittelujen vauvan syntymän johdosta…

Minun päätöksentekokykyä on alettu arvostelemaan kun olen todennut, ettei myyjän lehti kiinnosta minua 🙂

Mäkin olen monesti kuullut tämän eihän 20 paljoo ole!?! Vastaan siihen aina, että jos näin on niin tehdään niin, että maksat mun puolesta sen 20e? Mä voin ottaa ton lehden vain ja ainoastaan ilmaiseksi tai siten, että saan siitä rahaa 😀

Hauska postaus:)mutta siis niin rasittavia nuo puhelinmyyjät! !!Mä inhoan aloitusta,että "oot osallistunut netissä kyselyyn…" NO EN OO!!!vitsi ja sit ne vielä uskaltaa väittää vastaan! Samoin mua on ruvennu hämmästyttämään nuo ajat milloin soitetaan:illalla kymmeneltä tai sunnuntaina,jotain rajaa!

Totta, tosi myöhään! Ja taustalla on aika niin kova häly, että jo siinä vaiheessa tietää ja tekee mieli paiskata luuri kiinni.

Minulle tuli soittto. Hei lehden päätoimittaja oli kysellyt kun en jatkanut määräaikaista tilausta. Päätoimittaja oli pyytänyt kysymään mikä oli syy etten jatka. Lehti oli tosi kallis. Kerroin syyn ja kysyin minkä vuoksi päätoimittaja ei itse soittanut

Heei nyt tuli mieleen! Yksi lehteä myyvä miespuolinen sanoi kerran että "ei tämän lehden kanssa mennä naimisiin, mut mun kanssa voi kyllä mennä!" 😨😂

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *