Yleinen
5.7.2017

Äitiys teki minusta iltasyöpön.

Äitiys teki minusta iltasyöpön.

Lastenhuone hiljenee pikku hiljaa. Laitat television päälle, istahdat sohvalle, nostat jalat ylös ja otat syliisi jotain hyvää syötävää. Tämä se vasta on elämää. Rankan, mutta ihanan päivän jälkeen olla aivan rauhassa. Unohtaa päivän touhut hetkeksi ja uppoutua lempi televisiosarjaan. Ja mikä parasta, syödä edes yksi ateria lämpimänä ja niin, ettei kukaan varasta lautaseltasi mitään.

Jotkut väittävät että iltasyöminen olisi epäterveellisestä. Mutta minä väitän, että yksi rauhallinen ateria tai herkkuhetki päivässä pitää mieleni kirkkaampana ja hermoni pidempinä. Se oma pieni hetki tekee minusta terveemmän aikuisen. Sano ravitsemus ihmiset mitä tahansa.

On ihanaa syödä, kun saa syödä kaiken ihan itse ja rauhassa. Ei tarvitse juurikaan siivota ruokailun jälkeen sotkuja; maitolasit ei kaadu ja kukaan ei huuda korvan vieressä ruuan olevan pahaa tai väärän väristä.

Minä rakastan äitiyttä yli kaiken. Mutta rakastan myös itseäni. Äitiys on opettanut nauttimaan niistä arjen pienistä iloista, esimerkiksi juuri näistä rauhallisista ruokailuhetkistä lasten nukkuessa. Minä tarvitsen sen oman pienen hetken iltaisin, kun voin keskittyä vain itseeni ja meidän kahden aikuisen suhteeseen. Pienet, rakkaat silmät ovat jo unessa ja on vanhempien aika hengähtää ennen omaa nukkumaan menoa. Joka muuten tulee lapsiperheissä aika nopeasti lasten jälkeen…Mutta edes se pieni puoli tuntinen, se auttaa taas jaksamaan seuraavan päivän uhmat ja kaatuneet maitolasit.

Vaikka pakko kyllä myöntää, että nyt ihan ypöyksin tässä sohvalla istuessani mietin miten ihanaa olisi kun seurana olisi edes yksi pieni tissitakiainen tankkaamassa yötä varten. Voih, joulukuuhun tuntuu olevan vielä ikuisuus <3

Avainsanat

Kommentit

En ole raskaana, eikä minulla ole lapsia, mutta silti rakastan ilta syöpöttelyä…ja syömistä yleensäkin. Herkuttelu on ihanaa, ja kun tulee valvottua usein pitkään, niin mieliteothan siinä iskee…

Väitän, että on myös ammatinvalintakysymys.
Ajattele, että useimmissa ammateissa lounas syödään aikuisessa seurassa ja ihan ”ison pöydän” ääressä. Toiset saavat jopa lounaalla valita, minne menet syömään ja mitä syövät.
Sellaisiakin lounaita (kuulemma) on, jolloin kukaan ei aivadta lautasellesi, et niistä pöytäseuralaisesi nenää eikä keltään kaadu edes lasi.

Kirjoitit aiemmin tavastasi syödä autossa.
Mielestäni se liittyy tähän samaan: rauhasta nauttimiseen.
Tunnen tavan.

Laura, Tehtävänimikkeenä Laura.

!!! 😀 niin totta!!! hyvin sanottu! 😀 ja jep, siihenhän se liittyy <3 pieniä ihania hengähdytaukoja!

Ihana kirjoitus.samaistun😊mitä tuossa sinun herkkusalaatissa on???..näyttää niiin herkulliselta🙂

Laura, Tehtävänimikkeenä Laura.

ihanaa, etten ole ainut 😉 kalkkunaa, vetaa ja PALJON valkosipulikastiketta! Ja tietenkin ihan normaali salaattipohja :p namskis, täytyykin tehdä uudelleen tänään!

Ihana lukea näitä sun kirjotuksia kun itsellä vaan 4 päivän erolla tuun perässä 🙂 Pystyy niin kanssa elämään näissä teksteissä välillä!

Laura, Tehtävänimikkeenä Laura.

ihana kuulla, onnea odotukseen!! <3 katsotaan ollaanko samaan aikaan synnärrillä sitten 😉 meillä on molemmat tytöt mennyt 4 päivää yli lasketun!

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.