Yleinen
22.6.2017

Takana elämäni rankimmat kuukaudet.

Takana elämäni rankimmat kuukaudet.

Hyvää kesälomaa minulle ja tytöille.(Okei, vasta ilta viiden jälkeen. Kirjoitin tämän aamukahvin ohella). Ja vaikka kuinka rakastankin työtäni niin pakko myöntää; tätä on odotettu. On nimittäin aika rankat kuukaudet takana.

Palasin työelämään heti äitiysloman päätyttyä viime vuoden huhtikuussa. Oma äitini jäi vuorotteluvapaalle hoitamaan tyttöjämme. Arki sujui vaikka yöheräämiset, aikaiset aamu ja hektinen arki imikin mehut minusta. Sitten tuli tyttöjen aika aloittaa päiväkoti.

Yöt menivät rikkonaisiksi. Tai enemmän rikkonaisiksi, eihän meidän Matilda ole oikein ikinä osannut nukkua. Päiväkoti aiheutti kuitenkin levottomuutt molemissa tytöissä. Öisin tuli ikävä, pahoja unia ja itkua. Pikkuhiljaa kuitenkin totuttiin kaikki uuteen arkeen. Tuli kevät ja aurinko. Tuli positiivinen raskaustesti. Ja aivan älytön väsymys ja pahoinvointi.

Oli aamuja kun en olisi jaksanut nousta. Oli iltapäivä kun meinasin nukahtaa rattiin. Pikku kakkosen aikaisia pikatorkkuja ja einesruokaa. Kasvaneita pyykkikasoja, villakoiria ja tiskivuoria. Kun ei vain yksinkertaiseti voimat riittäneet. Oli hetkiä kun mietin oliko tässä sittenkäön järkeä. Oli hetkiä kun mietin että soittaisin töihin ja ilmottaisin etten ihan oikeasti vaan pääse sängystä ylös. Oli hetkiä, kun mietin että jään iltaan saakka töihin, en jaksa tämän väsymyksen kanssa sitä kotona odottavaa arkea. Ikävää ja kiukuttelua päikkypäivän jälkeen.

Nyt kun tämä kaikki on jo viikkoja ollut historiaa, nostan kyllä itselleni hattua siitä selvimisestä. Työ monikulttuurisessa päiväkodissa ei ole sieltä helpoimmasta päästä. Työ bloggaajana tuo omat paineensa ja halunsa onnistua. Arjen pyörittäminen kahden pienen lapsen kanssa ei ole sieltä helpoimmasta päästä. Ja kun tähän yhtälöön lisätään vielä raskaus ja sen tuomat ilot sekä surut, niin tulee tuskahiki jo pelkästä ajatuksesta.

Seuraavat viisi viikkoa nautin kiirrettömyydestä. Mansikoista ja herneistä. Pieniestä arjen iloista, joista ei tämän kiireen ja väsymyksen keskellä ole huomannut nauttia. Mutta ennen kaikkea nautin minun perheestäni. Sillä pakko myöntää, eivät hekään niin kovin helpolla ole minun, raskauteni ja väsymykseni kanssa päässeet.

Ja kesäloman jälkeen olisi edessä vähän reilu kolmen kuukauden loppurutistus ennen äitiyslomaa. Hassua, enää niin vähän. Sitten ollaankin kotona ja lomaillaan seuraavat 1,5 vuotta. Koska hei, mitä muutakaan kuin lomaa se kolmen pienen lapsen kanssa olisikaan 😉

Avainsanat

Kommentit

Tsemppiä! Pahin vaihe raskaudessa varmasti takana, tai toivottavasti. Se arki kolmen pienen kans on sitten asia erikseen 😀 mutta siitä selviää! Se on lopulta niin lyhyt aika. Meillä neljä lasta vuoden välein, ja voin niin samaistua tuohon pahoinvointiin ja väsymykseen! Mulla se itse asiassa on ollut raskausmasennusta sitten lopulta. Toipuessa menee edelleen, vaikka vauva jo vuoden. Mutta en silti kadu, nyt kun siitä on selvitty. Ihania aikoja kaikesta huolimatta 🙂

Laura

kiitos tsempeistä <3 joo tuskin se kovin helppoa tulee olemaan mutta todellakin sen arvoista <3

Tsemppiä oot kyllä hyvin jaksanu! 🙂

Laura

kiitos <3

Hienoa, että sinnittelit. On odottajia, jotka hakevat saikkua kun väsyttää. Se vaan kuuluu odotukseen. Yöheräämiset ja sairastumisetkin on normaalia. Ei voi tulla yllätyksenä. Silti vaan halutaan lapsia. Onneksi.

Laura

onneksi! <3 ja kiitos!

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.