Yleinen
19.6.2017

Lapseni vihaavat minua aamuisin.

Lapseni vihaavat minua aamuisin.

Lapseni vihaavat minua aamuisin. Pakko vihata. Vai miksi muuten he kiusaisivat minua kaikin mahdollisin tavoin  jokaikinen aamu, kun olemme lähdössä päiväkotiin?

Ensin vähnn nahistellaan siskon kanssa jotta he molemmat saavat kivan kitinän ja kiukun päälle. Sitten ei haluta riisua yöpaitaa. Eikä ainakaan pukea päivaatteita päälle. Haluan mekon. En kuitenkaan tuota. Eiku sittenkin se. Tai oikeastaan haluaisin tuon joka siskolla on päällä. Kyllä, se minun on pakko saada. En halua pukea itse. Ai äiti sanoi että on kiire? Haluan sittenkin pukea itse. Mahdollisimman hitaasti ja välissä kaikkea muuta touhuillen.

Hampaita en pese. Pesen hammasharjalla mielummin lattian. No et äiti sinäkään kyllä pese. Pesen itse. Ehkä. Tai ainakin liotan hammasharjan lavuaarissa.

Aamupala on pahaa. Haluan päiväkotiin syömään. Sinne tahdon lähteä kumpparit jalassa vaikka olisi 22 astetta lämmintä ja aurinkoista. Haluan myös ottaa kaikki lelut mukaan.

Auto on tyhmä. Käveleminen parkkipaikalle on tyhmää. Autossa soi Antti Tuisku. Sitten tulee hyvä mieli.

Päiväkotiin on vähän vaikea jäädä mutta pääsen ajallani lähtemään töihin. Mietin että lapseni kyllä varmasti aamuisin vihaavat minua. En ajattele niin sen takia, että he kiukuttelivat tänään niin paljon. Vaan sen takia, että äiti on aamulla aina niin kiireinen. Aina on kiire, ja se saa aina sekä äidin että lapset stressaantumaan ja kiukuttelemaan toisilleen.

Päiväkodin hyvästeihin käytän aina rutkasti aikaa ja suukkoja, mutta muuten meidän aamut on aina vähän katastrofaalisen kiireisiä. Ihan sama miten aikasin herätään. Tai sitten se kiire ja hoputtaminen tulee vain luonnostaan.

Huomenna yritän taas edes hitusen hitaampaa aamua. Edes yhden minuutin verran vähemmän kiirettä ja kireitä hermoja. Taino okei, pysytään realistisissa lupauksissa. Lupaan yrittää parhaani. Lupaan että koko loman ajan kartamme kiireisiä aamuja kuin ruttoa. Sen minä lupaan ja aion myös pitää lupaukseni.

Tein kyllä automatkalla töihin sotasuunnittelman ja koston eläkepäiviäni varten. Sitten ja jos lapsillani joskus on lapsia, olen maailman hitain mummo lähtemään yhdessä yhtään mihinkään. Sitten kun kiukuttelevat lapsenlapseni ovat autossa äitinsä kanssa odottamassa, niin minulla kestää ainakin kymmenen minuuttia sitoa kenkäni. Jahka ensin löydän kadonneen kenkälusikkani, tyhjennän täyttyneen Tena Ladyni ainakin paristi ja pöyhennän permistäni kammalla. Ihan vain kostoksi vielä vuosikymmenienkin jälkeen.

Avainsanat

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.