Yleinen
9.6.2017

Äiti vauvan kanssa kotona. Kuka hoitaa isommat lapset?

Äiti vauvan kanssa kotona. Kuka hoitaa isommat lapset?

”Oletko aivan varma? Eikö päiväkoti tekisi tytöille hyvää? Eikö päiväkoti helpottaisi teidän arkea? Eikö olisi kiva keskittyä vain vauvaan ja nukkua päiväunia? Meinaatko pärjätä kolmen lapsen kanssa kotona!? Jos he jäisivät minimiajalla hoitoon?”

Tässä lauseita, joita olen saanut kuulla kun olen kertonut että tytöt jäävät kanssani kotiin kun äitiyslomani alkaa. Olen tähän päivään asti luullut että se on normaalia, mutta onko se? Onko tosiaan nykyään niin että vauvan syntyessä perheeseen, kuuluu isompien lapsien jäädä päiväkotiin? Eikä tosiaan vanhemmat enää kannata kotikasvatusta?

Meille oli itsestäänselvyys että tytöt jäävät kotiin ja luovutamme päivähoitopaikat jollekkin niitä enemmän tarvitsevalle. Perheitä ja tilanteita on erilaisia, mutta minä en keksi yhtäkään hyvää syytä meidän kohdalla miksi tyttöjen olisi hyvä jäädä päiväkotiin. Edes sillä minimi ajalla.

Tinon työaikojen takia tyttöjen vieminen ja hakeminen päiväkodista olisi kokonaan minun vastuullani. Aikatauluja, lisää aikatauluja ja kiirettä. On yöllä vauvan kanssa valvottu tai ei, aamulla on lähdettävä hoitoon. Ei kiitos, en jaksa raahautua ja raahata päiväkotiin jos ei ole pakko.

Vertaistuki, kaverit, kehittyminen. Mitä näitä syitä nyt on. Hoituvat vallan mainiosti läheisessä puistotoiminnassa, erilaisissa äitilapsi-kerhoissa sekä seurakunnan kerhossa. Ei meiltä tekeminen lopu, vaikka päivähoito loppuisikin.

Raha. Vaikka maksaisimme puolet tämön hetkisestä maksusta mini hoitoajalla, olisi maksu silti lähes 200 euroa kuussa. Mielummin käytän tuon rahan äitiyslomalla johonkin hyödylliseen.

Ainut huono asia mikä tästä tulee mieleen on hoitopaikkojen menetys. Mutta meillä on hakusessa isompi asunto, joten hoitopainan muutos olisi mitä luultavammin kuitenkin edessä. Sitä paitsi hoitopaikat alueellamme taitavat olla kiven alla, emmekä me tarvitse niitä. Asia olisi eri, jos tarkoituksena olisi lähteä töihin heti vanhempainvapaan loputtua, silloin ei ehkä olisi järkeä luopua paikoista. Mutta ajatuksena on olla kotona ainakin 1,5 vuotta. Se on pitkä aika maksella hoitomaksuja joihin oikeasti ei ole tarvetta.

Meidän tytöt eivät tarvitse erityistä tukea sosiaalisesti, kielellisesti tai motorisesti. He ovat ihan tavallisesti ja ikätasolla kehityyneet joten tälläkään osin ei ole aihetta päivähoitoon

Ja kyllä, minä aion pärjätä kolmen lapsen kanssa kotona. He ovat minun lapsiani, uhmaa ja huonoja päiviä lukuunottamatta vieläpä aika helppoja sellaisia. En minä halua heivata heitä ”alta pois” uuden tieltä. Heilläkin on oikeus nauttia vauvasta, äidistä, isästä ja kotiajasta ihan samalla tavalla kuin meillä muillakin.

Perheitä ja tilanteita on erilaisia, enkä missään nimessä sano että meidän toimintatapa on se ainut oikea. Meille se on, mutta vain ehkä meille. Koen että meillä on varsin helpot ja kiltit lapset. Koen että meidän arki rullaa ihanasti ja helposti eteenpäin. Ja minä myös tällä tavoin yritän estää jo kaksi kertaa kärsimääni babybluesin iskemistä taas uudelleen. Kun isommat lapset on kotona, en voi jäädä neljän seinän sisälle painamaan kotihommia väsyneenä vaan on ”pakko” harrastaa, lähteä ihmisten ilmoille ja keksiä lasten kanssa tekemistä.

Voisi ajatella että työni lastenhoitajana päiväkodissa on muodostanut asiasta minulle hyvinkin selkeän mielipiteen. Ja onhan se: jokainen perhe ja perhetilanne on erilainen. Yhtä oikeaa ja kaikille sopivaa ratkaisua ei ole olemassa. Onneksi meillä jokaisella on mahdollisuus räätälöidä ja valita se juuri meille ja meidän lapsille sopiva ratkaisu. Tämä on meidän suunnitelma meidän ratkaisusta.

Viimeinen äitiyslomani, aion todellakin ottaa siitä kaiken ilon irti. Aikatauluttomuutta, ihania hetkiä lasten kanssa ja kotipäiviä. Toki myös puistotoiminnan mahdollistamia pitkiä vaunulenkkejä tai rauhaisaa lounaan tekoa vauva manducassa roikkuen.

Jos meille tulisi koliikkilapsi tai synnytykseni ei menisikään nappiin ja siitä palautuminen olisi tuskallisen pitkä taival, tulisi suunnitelmat varmasti tehdä uudelleen. Mutta näin me ajattelemme ja suunnittelemme nyt. Ja miten odotankin jo äitiyslomaani ja sen tuomia etuuksia joita tässä kiireisessä perhe-elään ja työn yhdistämisessä ei ole.

Millaisia ajatuksia tämä herättää? Kenen kuuluu hoitaa isommat lapset kun vauva tulee taloon?

Kommentit

Meillä esikoinen alotti pk:n ollessaan 1v 9kk ja mun alottaessa semmoset työt että ei enää voitu mummolla hoidattaa. Alussa oli vaikeaa ja laskin päiviä toisen äitiyslomani alkuun, jolloin esikoinenki sais jäädä kotiin. Noh sitte hän alko viihtyä tosi hyvin hoidossa ja sai sieltä jo kavereita niin että lto:kin ihmetteli, miten sen ikänen jo muodosti nii tiiviitä suhteita muutamaan samanikäiseen lapseen. Kun mulla äitiysloma läheni, hoksasin että ahisti ajatus että lapsi joutus jättään hänelle tutut ihmiset ja paikan, jossa viihtyy niin hyvin. Niinpä jatkettiinki puolikkaalla ajalla ja vaikka koen päivät vauvan kans raskaammiksi kuin ne, jollon esikoinenki on kotona (vauva viihtyy paremmin seuratessaan esikoista ja ite pysyn virkeämpänä kun koko ajan leikitään yms) niin en raskis millään ottaa pois hoidosta. Ainoa miinuspuoli on taudit mitä sieltä kantaa kotiin ja vauvalle.. Mun mielestä tää on myös lapsikohtaista.

Laura

ihan totta, niin lapsikohtaisa tämäkin asia! 🙂

Moi, kannattaa myös tarkastella semmoista kuin hoitopaikkatakuu. Eli lapsi otetaan pois päivähoidosta, mutta paikka sielä säilyy, kunnes tulee taas tarve. (En vaan muista oliko sillä jotain max aikaa, kuinka kauan voi olla pois.) Kiitos tekstistä, laittoi kyllä miettimään, kun ensimmäiseni aloittaa kohta päiväkodin ja toinen olisi suunnitteilla.

Laura

hei kiitos vinkistä, meille kyllä puhuttiin tästä hoidon alkaessa mutta täytyy vielä kysyä miten tämä homma toimii ! 🙂 tosin eipä ole apua jos meinaamme jonnekkin muualle muuttaa, kuten vähän tarkoitus olisi ! 🙂

Meillä oli päivän selvää, että 3v jatkaa hoidossa, kun vauva syntyi. Useasta syystä: Esikoinen ei enää nukkunut päiväunia, eikä antanut minunkaan nukkua. Hän soi paljon paremmin päiväkodissa. Lähistöllä ei ollut leikkikavereita. Lähimmät kunnan kerhot olivat parinkymmenen km päässä, päiväkoti yhden km päässä. Seurakunnan kerhoon pääsee vasta 4-vuotiaat. Esikoinen on myös hitaasti tutustuvaa tyyppiä, eikä muskarissakaan ottanut kontaktia muihin lapsiin vasta kun kevätkauden lopulla. Perhekerho, jossa porukka vaihtuu ei ollut kiva. Ja äitikin pysyi järjissään kun uhmaikäinen ei pyörinyt koko viikkoa aamusta iltaan jaloissa (isä oli viikot reissutöissä). Lapsia ja perheitä on monenlaisia. Olinhan minäkin kuvitellut olevani pullantuoksuinen kodinhengetär, mutta ei se vaan niin mennyt.

Laura

! 🙂 kodinhengetär, ja varsinkin pullantuoksuinen sellainen on kyllä täälläkin välillä vähän hukassa :p

Helppo on sellaisen ihmisen kirjoittaa/kompata tällaista tekstiä, jolla on voimavaroja huolehtia kaikista lapsistaan 24/7. Tosiasia on se että kaikilla ei ole. Eikä siihen tarvita lastensuojelun asiakkuutta tai ulospäin näkyviä ongelmia.
Arvostelu on helppoa, ymmärtäminen vaatii vähän enemmän. Oman sädekehän kiillottaminen ja toisten valinnoille hymistely on kertoo enemmän kirjoittajasta kuin kohteesta.
Kumpa ihmiset osaisivat hypätä toisen ihmisen saappaisiin. Ymmärrystä tämä yhteiskunta kaipaa, enemmän kuin arvostelua.

Laura

totta, mutta jos minusta puhut niin minä ainakin kirjoitin (kuten monesti tekstissä todettu) vain meidän perheen tilanteesta. Arvostelu on kurjaa ja sitä ei vanhemmat toisilleen saisi todellakaan tehdä!

Miksi aina ajatellaan äidin näkökulmasta asiaa eikä lapsen? Äiti on sitä ja tätä jos laittaa isomman lapsen päiväkotiin. Ulkomailla ”koulu” alkaa jo 3-4vuotiaana, sillä on tutkitusti hyvä vaikutus siihen että lapset oppivat toimimaan ryhmässä, tottelemaan myös muita kun vanhempiaan jne.
Meidän 4,5v poika jäi 1v1kk sitten kotiin kun vauva syntyi, oli tosi surullinen asiasta. Olisin jättänyt hänet osa-aikaiseksi mutta kun ei voinut. Kyseli miksi ei pääse sinne leikkimään kavereiden kanssa enää. Viime syksynä alkoi kerho jota täällä saa 3h 3xkertaa viikossa. Ei koskaan olisi halunnut mennä sinne. Yksi syy varmasti se että noin vähän kun siellä käy niin ei kunnolla ehdi tottua toisiin ja toinen syy ikävä päiväkotiin. Kerho loppui nyt toukokuussa ja poika oli tosi iloinen. Edelleen vielä vuoden jälkeen kyselee päiväkotiin mutta syksyllä menee eskariin.

Tuommoinen yleistäminen kaikessa on törkeää. Lapsi oli ehtinyt muodostaa siteet tiettyyn paikkaan ja ihmisiin. Myös tylsyys voi iskeä vanhemmalle (vajaa 5v lapselle joka kaipaa jo ikäistään seuraa) kun vauva roikkuu tunnin putkeen tissillä ja itkee ja äidin pitää keitellä tutteja ja vaihtaa ripulivaippoja. Varsinkin kun poikamme on tyyppiä joka ei osaa edelleenkään leikkiä yksin ja vanhoista päiväkotikavereista kukaan ei ehdi/jaksa nähdä iltaisin päiväkodin ja töiden jälkeen.

Minä mielelläni omasta näkökulmasta hoidan lapset kotona mutta asia pitäisi miettiä lapsen näkökulmasta. Lapseni puolesta olen hyvin surullinen että näin kävi.

Laura

totta, lapset ovat erilaisia. Meillä päätöstä helpotti se että tytöt ovat vasta hyvin vähän aikaa olleet pk:ssa ja todellakin tiedän että viihtyvät paremmin kotona kuin siellä 🙂 ja kyllä lapset oppivat päiväkodissa, mutta mä kyseenalaistan kyllä ajatukset että lapsi TARVITSEE sitä jos kehitys, aktiviitetit ja vanhempien jaksaminen on kunnossa 🙂 kyllä siellä oppii, mutta oppii ilmankin ! 🙂

Noin 0-3vuotiaat ei tarvitse, sitten kun mennään 4-6vuotiaisiin niin kyllä he tarvitsevat ikäistään seuraa, ei riitä äiti ja isä leikkikaveriksi. Mielikuvitus, keskustelut ja kaikki on ihan eriluokkaa kahdella saman ikäisellä. 🙂 On aiheesta paljon tutkimuksiakin tehty. Myös lapset jotka on menneet suoraan kotoa kouluun ovat keskinmääräisesti olleet arempia ja oppiminen ym toiminta koulussa voi kärsiä kun arastelee / ei osaa toimia ryhmässä. Tietty jos on niin onnellinen tilanne että lapsi saa hyvin usein ikäistään seuraa, pääsee ryhmässä toimimaan ja tekemään kodin ulkopuolella paljon niin varmasti auttaa asiaa.
Aina ei sitä mahdollisuutta ole. Meille kun nyt syntyy kolmas niin en minäkään tuota 1vuotiasta päiväkotiin laita. Ei tulisi mieleenkään. Menevät sitten pienimmän kanssa samaan aikaan kun palaan töihin. 🙂 Tutkimusten valossakin alle 3vuotiaalle parempi paikka on kotona.

Ennen kolmatta lasta ajattelin itsekin, että hoidan kaikki lapset kotona. Vaikeaan raskausaikaan osui kuitenkin isovanhemman kuolema ja puolison pitkä ulkomaankomennus. Pienempi lapsista nukkui huonosti yönsä. Kun lastentarhanopettaja kannusti pitämään lapset päiväkodissa osa-aikaisesti, jotta saisin rauhassa tutustua uuteen elämään, en juuri epäröinyt. Omien voimieni ja koko perheen hyvinvoinnin kannalta se oli varmasti oikea ratkaisu. Tilanteet vaihtelevat.

Laura

juuri näin! <3

Todellakin! Miksi tehdä lapsia toisten hoidettaviksi! Kerhot riittää aktiviteetiksi. Lapsilla on oikeus vanhempiensa aikaan. Jos ei jaksa niitä edellisiäkään hoitaa, miksi pirussa tekee lisää muksuja.
Hoitoon mennään kun vanhemmat ei pysty hoitamaan.
Itse olen nyt kotona kahden alle kouluikäisen kanssa (plus koululaiset) ja taapero kävi pari kertaa viikossa kerhossa, kun vauvasta ei vielä ole leikkiseuraa.
Jos vielä saan yhden vauvan, tuskin laitan isompia edes kerhoon koska sit heistä on jo toisilleen vertaista seuraa.

Laura

Mun on pakko sen verran puuttua kommenttisi ensimmäiseen lauseeseen että tuskin kukaan tekee lapsia sillä ajatuksella (vaikka kyllä varmaan näitäkin on, mutta yleisesti.) miettien ja suunnitellen että joku muu heidät hoitaa 🙂 koskaan ei voi tietää mitä tulevaisuus ja oma jaksaminen tai lasten terveys tuo tullessaan.

Kerrassaan asiaa! Meillä myös 3,5 vuotias kotona. Eikä ole päivähoidossa vielä ollutkaan vaikka opiskellut, valmistunut ammattikorkeasta ja tehnyt töitäkin välissä. Riittää hänelle aivan mainiosti, että srk kerhossa käy 2x viikossa, on yksi harrastus ja leikkitreffejä + isovanhemmat.
Tuntuu kyllä tosiaankin, että ihmetellään kokoajan miksi isompi ei käy päiväkodissa 👿 jopa neuvolan täti ihmetteli! Saan myös jatkuvasti puolustella, että miksi en meinaa töihin mennä aikaisemmin. Kummallista ku kaikki pitää olla niin helppoa ja liittyä siihen saamarin oravanpyörään niin aikaisin. Kyllä sitä vielä ehtii töissä käydä ja taatusti en jää työttömäksi!

Laura

! 🙂

Anteeksi vain kaikille teille, jotka olette sitä mieltä että isompien lasten päivähoidossa jatkaminen on itsekästä ja säälitte näitä lapsia. Puhutte todella kärjistäen ja miettimättä että mitä muita syitä tähän voi olla kuin se masennus tai että vain haluaa olla vauvan kanssa päivisin. Perheitä, elämäntilanteita, koteja, paikkakuntia, yksilöitä ja heidän yksilöllisiä tarpeita on niin monenlaisia että mielestäni se on itsekästä, että ylistää omaa valintaansa olla kaikkien lasten kanssa kotona äitiysvapaalla. Laura kyllä kirjoitti myös jotenkin niin, että ymmärrän että on erilaisia tilanteita ja hyvä että jokainen voi räätälöidä itselleen ja perheelleen sopivimman ratkaisun tässäkin asiassa. Haluaisin myös muistuttaa, että raskausaikana ja etenkään alkuraskaudessa ei vain voi TIETÄÄ jaksaako ja voiko hyvin vauvan synnyttyä ja olisiko päivähoito silloin todella tarpeellinen isommille lapsille. Voi tietysti haaveilla ja kuvitella että kaikki menee hyvin ja toteutuu Niinkuin oma ihanne olisi. Itse ajattelin kuopusta odottaessa että äitiysvapaalla isommat sisaruksetkin ovat kotihoidossa, mutta onneksi säilytin hoitopaikan epäsäännöllisen opiskeluni vuoksi. Vauvan synnyttyä tein vähän opintoja eteenpäin, nukuimme huonosti ja arvatkaa tekikö niin isommille lapsille kuin itsellenikin hyvää kun saimme jatkaa päivähoidossa muutamana päivänä viikossa. Isoimmat sai virikkeitä ja leikkiseuraa hoidossa, minä sain tehdä opintoja tai levähtää. Ei kannata ajatella niin mustavalkoisesti kaikesta. 😆

Laura

tää on hyvä kommentti ja aivan totta. Koskaan ei voi tietää millainen tilanne toisilla on kotona, vaikka päällisin puolin näyttäisi että lapset ovat ”turhaan” päivähoidossa. Olin ennen kovin mustavalkoinen ajattelija, mutta työni puolesta olen nähnyt niin paljon että tiedän tasan tarkkaan mitä tarkoitat! 🙂

Oon täysin samaa mieltä sun kanssa! Mä olen kans jo päättänyt, että jos lisää lapsia tulee niin sitten kaikki saavat olla kotona. Musta olisi kauhea ajatella että yksi saisi olla kotona äidin kanssa ja isommat sitten pois.

Nykyään on niin paljon kerhoja, puistotoimintaa ja ihan vaikka facesta puistoseuraa, että ei sitä päiväkotia siinä mielessä ainakaan tarvitse.

Laura

juuri näin, meillä on täällä kivenheiton päässä tosi paljon toimintaa joten ei tarvitse edes vaivaa nähdä saadakseen ohjelmaa päiviin ilman päiväkotia ! 🙂

Kaikkialla ei ole kerhoja. Meidän alueella seurakunnan kerhoon pääsee vasta 4-vuotiaat ja seurakunnalla on lisäksi myös perhekerho, mutta siellä ollaan vanhemman kanssa. Kunnan tarjoamat kerhot ovat parinkymmenen kilometrin päässä, kun lähimpään päiväkotiin on alle kilometri.

Laura

tää on totta! 🙂 meillä on upea tilanne ja kaikki onneksi on tässä lähellä tai pienen ajomatkan päässä.

Olen samaa mieltä! Toisaalta itsekin olen vähän soveltanut, että jäädessäni äitiyslomalle vauvaa odottamaan, isommat jatkavat vielä kuukauden hoidossa 2xviikossa, sillä olen kokenut että nyt en jaksa ihan parhaiten. Sitten kun vauva syntyy, koko perhe jää lomalle, isä onneksi myös kuukaudeksi.

Laura

!! 🙂

Rohkeaa tekstiä päiväkodin aikuiselta! 💪🏼😘

Mut siis just näin! Ei tulis mieleenkään viedä isompia lapsia hoitoon jos perheeseen ois tulossa vielä vauva.
En vienyt esikoista kuopuksen synnyttyä.

Komppaan siis jokaista lausettasi.

Varmasti tulee rankkaa, mut kuka sano äitiyden olevan helppoa?

Laura

kiitos Ida! :)<3 no juurikin näin, ei tämä helppoa ole ollut tähänkään asti joka päivä niin en usko että sittenkaan ihan helpolla pääsen 😉 mutta sen arvoista ! <3

Olipas hyvä teksti! Tuntuu hassulle, että nykyään tosi moni vie isommat lapset hoitoon, ja äiti jää vauvan kanssa kotiin. Mielestäni hoitopaikat kuuluu ensisijaisesti työssäkäyvien lapsille ja niille, jotka eivät ”pysty huolehtimaan” lapsista kokopäiväisesti esimerkiksi masennuksen tms vuoksi. Ja kotohoito kunniaan, minusta on ihanaa, että sisaruksetkin saavat äidin huomion vauvan syntymäm jälkeen kotona & saavat seurata pikkusisaruksen kasvua läheltä. Hyvä valinta sulta, näin myös itse olen toiminut!

Laura

kiitos ! 🙂

Meilläkin oli itsestään selvää, että vähän reilu 2-vuotiasta ei laitettu päiväkotiin, jossa hän ei ollut vielä ehtinyt olemaankaan. Olisi ollut raskasta niissä univeloissa painia vielä aikataulujen kanssa, eikä vauvallekaan kovin lapsentahtista herättää kesken unien tai nälän ollessa pahimmillaan autoilemaan. Esikoinen aloitti kerhon 3-vuotiaana ja se on ollut hyödyllinen.

Laura

ajattelen juuri samoin, se olisi enemmän rasite kuin helpote 😀

Meillä vanhempi lapsi oli 2v9kk kun vauva syntyi ja kävi kerhossa 3krt/vko. Järkytyin kun kaikki olettivat että vanhempi menee päiväkotiin kun vauva syntyy! Itselle ei edes tullut mielee silloin moinen ajatus. Itsestään selvää että jos äiti on kotona niin myös lapset saa olla kotona. Onneksi moni on kommenteissa tätä mieltä, olen jo ajatellut olevani yksin tämän ajatuksen kanssa.

Laura

!! 🙂

Meillä myös kolmas tulossa joulukuussa ja vanhemmat lapset olleet koko ajan kotihoidossa. Mies jäi hoitovapaalle esikoisen kanssa ja minä toisen. Nyt esikoinen on 3v ja nuorempi 1v. Lähes joka viikko joku kysyy milloin menevät päiväkotiin? Ja sitä myös kummasteltu kun todennöisesti eivät tule sinne koskaan menemäänkään,kun voidaan työskennellä miehen kanssa eri aikaan. Itse en näe mitään järkeä viedä lapsia turhaan päivähoitoon kun sille ei ole tarvetta. Lapset voivat hyvin ja sitä sosiaalista elämää voi järjestää muutenkin kuin pelkästään päiväkodin kautta.

Laura

oi miten ihana tilanne tiellä on ! 🙂

Meillä 2v esikoinen aloittaa hoidon vasta nyt syksyllä, ja ehtii sitten käydä joulukuuhun asti ennen äitiyslomaa. Ajatuksissa on, että esikoinenkin jäis kotiin, mutta ollaan haettu päiväkotipaikkaa ihan tuosta naapurista, missä on ihana, pieni päiväkoti. Jos sieltä saa paikan, niin luultavasti jää minimiajalla hoitoon myös vauvan synnyttyä, koska sinne on aivan mahdotonta saada kahta lasta kerralla hoitoon ja tarkoituksena olisi saada muksut kuitenkin samaan päikkäriin sitten ajallaan.

Laura

ymmärrän tuon tilanteen vallan hyvin ! 🙂

Moi, jos saatte paikan, niin kysyppä sieltä semmoisesta kuin hoitopaikkatakuu = paikka säilyy vaikka lapsi olisi kotona. Ainakin Tampereella on semmoinen mahdollisuus 🙂

Näin itsekin ajattelen 🙂 Ja tosiaan, äitiysloma ilman aikatauluja, ihanaa 🙂 Kun ohjelmaa ja virikkeitä tosiaan arkeen tarjolla kyllä on, kerhot yms perhekahvilat 🙂

Laura

älä muuta sano!

Asiaa puhut!

Laura

! 🙂

Itse en veisi myöskään vanhempia lapsia hoitoon, vaan jäisivät myös kotia. Meidän lapsilla niin pieni ikäero, etteivät ole hoitoon edes ehtineet. Tilanteita ja perheitä riittää, ja jokainen tekee omalle perheelleen parhaimman ratkaisun. Muistan vaan itse töistä päiväkodissa, miten aina välillä hoitoon jääneet isommat lapset ihmettelivät miksi eivät saa olla äidin ja vauvan kanssa kotona. Jos meille vielä lisää lapsia suodaan, niin en koe että päivähoito olisi meitä varten, sitten kun töihin palaan niin sitten siellä kerkeää olla niin äiti kuin lapsetkin.

Laura

! 🙂

No kerrankin joku puhuu asiaa! En ymmärrä yhtään miteb lapsen paikka olisi ennemmin hoidossa kun kotona. Meillä on aina ollut periaate, että vanhempi/vanhemmat on kotona, niin lapsetkin on. Sääliksi käy niitäkin lapsia jotka viedä päiväkotiin vaikka vanhempi on lomalla… niitäkin kun on.

Laura

totta, näitäkin on !

Jotenkin hassua että tätä asiaa nykysin ei pidetä ns. Itsestään selvyytenä. Ennen oli semmosen lapset hoidossa kenen vanhemmat oli töissä ja kotona ne lapset jos toinen oli kotona. Meillä on monta lasta (7)ja pienellä ikäerolla ja kaikki lapset ovat olleet koti hoidossa vaikka on ollut tosi itkuisia vauvoja osa. Helpompi silti hoitaa kaikki kotona kuin pakata kaikki autoon ja viedä hetkeksi tarhaan. Tämä on vain minun mielipiteeni. Jokainen tekee miten parhaaksi näkee. Ihanaa odotus aikaa.

Laura

! 🙂 kiitos paljon!

No just näin! Tämä olisi voinut olla mun kynästä! Et usko minkä määrän päivittelyjä oon saanut tän kohta 3kk aikana jonka pojat on olleet kotona. Ja mäkin tosiaan luulin et on enempi sääntö ku poikkeus et isot on kotona. Mut ei, se on toisinpäin.
Meillä ei edes ole mitkään superhelpot lapset mutta silti meillä on mennyt hyvin. Väittäsin, että se on aika pitkälle omasta viitsimisestä ja vanhemmuudesta kiinni. Jos tähän saakka on mennyt kasvatuksessa sieltä mistä aita on matalin ei voi ehkä odottaa että pääsisi jatkossa helpolla.

Mut on kotona olo vaan niiden hammaskiristelyiden arvoista, sillä toi side jonka isotkin saa vauvaan luotua on ihan huikea! Ja onhan niistä jo apuakin.

Mut hyvä sinä ja mukavaa odotusta! ♡

Laura

voi kiitos Nelli <3

Jokainen perhe tekee omaan tilanteeseen parhaiten sopivat ratkaisut. Mekin olemme saaneet ihmetystä osaksemme, mutta koemme että kotihoito+kerho on lasten kannalta paras ihan esikouluun asti. Tähän saimme myös vahvistusta esikoisen lastentarhanopettajakoulutuksen saaneelta kerho-ohjaajalta. Jaksamme tämän lisäksi harrastaa paljon, lapset tapaavat ikäisiään.

Meidän 3- ja 2-vuotias ovat hyvin energisiä, mutta hyvin on silti pärjätty ja jaksettu. Aluksi appivanhemmat auttoivat kinkkisissä tilanteissa, mutta nyt etsitään jaksavaa hoitajaa satunnaisiin hetkiin. Suunnittelemme myös minun töihinpaluuta, jolloin puoliso jäisi kotiin lasten kanssa.

Laura

oi ihanaa jos lapsenne saavat olla kotona vielä toisenkin vanhemman kanssa. Upea tilaisuus sekä lapsille että vanhemmalle! 🙂

Näin minäkin toimin kun meille tuli vauva. Isommat lapset jäivät kotiin kun aloitin äitiysloman ja mielestäni se on ollut hyvä ratkaisu. Nautimme kotona olosta.

Laura

ihana kuulla ! 🙂

Voi miten hyvä teksti, olen aivan samaa mieltä! Kerhosta lapsi saa omaa kivaa tekemistä, jos perhe sitä kaipaa.

Laura

kiitos ! 🙂 juuri näin, ja meillä on vielä niiiin lähellä kerhoja että olisi ihan hulluutta pitää tytöt maksullisessa päiväkodissa 😀

Musta on todella hienoa, että haluaa hoitaa lapsensa kotona. Tuntuu, että se on tosi harvinaista ja meillekin juuri päiväkodissa sanottiin, että harva enää ottaa vanhempaa lasta pois päiväkodista kun vauva syntyy. Minä jään myöskin pian äitiyslomalle ja 2,5 vuotias esikoinen myöskin samalla lopettaa päiväkodissa. Ja se on myös itselleni itsestään selvyys, vaikka hänenkin hoitoryhmässään on 4 samanikäistä lasta, joiden äidit ovat kahdestaan vauvojen kanssa kotona kun vanhempi lapsi on hoidossa. Tämän ymmärrän, jos suurta haastetta arjessa on tukiverkon tai vauvan kanssa, mutta monesti se on musta puhdasta itsekkyyttä jättää pieni, mutta vauvaa isompi lapsi päiväkotiin. Niitä päiväkotipaikkoja kuitenkin ainakin suurten kaupunkien keskustojen päiväkodeissa on muutenkin niin vähän kysyntään nähden.

Laura

! 🙂

Aivan samoilla ajatuksilla täälläkin, toki meidän lapsilla on ikäeroa 2,5 vuotta. Esikoinen ei edes ”ehtinyt” hoitoon ennen kuin sisko syntyi, ei olisi käynyt mielessäkään laittaa häntä hoitoon.

Laura

! 🙂

Kuulostaa siltä, että tuo on teille juuri oikea valinta! Varmasti sisaruksilla on ihanaa jäädä kotiin ja tutustua vauvaan.
Meillä on niin iso ikäero, että esikoinen oli jo menossa eskariin kun vauva syntyi ja hän viihtyi niin hyvin, että oli eskarin päälle vielä muutaman tunnin hoidossa, koska ehdottomasti halusi ja vaikutti nauttivan siitä. Itselleni kahden lapsen äitiys oli aikamoinen shokki, varsinkin kun vauvan kanssa oleminen on niin intensiivistä, joten tämä sopi meille. Yhtään pienempää kuin 5-6-vuotiasta en minäkään pitäisi hoidossa, jos olisin itse vauvan kanssa kotona. Ja jos meille tulisi kolmas, niin luulen, että selviäisin paremmin kotona useamman kanssa, koska olen jo tottunut olemaan ei-vain-yhden äiti.

Laura

! 🙂

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.