Yleinen
5.6.2017

Sinun raskas arkesi on toisen unelma.

Sinun raskas arkesi on toisen unelma.

Katse eteen ja suupielet ylöspäin. Teen vastoinkäymisistä voimaa. Näin lauloi Elastinen tänään radiossa kun tukkaputkella painelin kotiin kesken koulutuspäivän. Vain hieman keskeneräisen koulutuspäivän, nimittäin oli päästettävä myös perheen toinen aikuinen töihin. Päiväkodista oli tullut puhelu; Matilda on kuumeessa.

Murehdin ja pärräsin tulevia päiviä. Kuka jää kotiin? Mihin kellonaikaan? Onnistuisiko läpystä vaihto systeemi? Miten me jaksamme nämä pari päivää? Minä flunssan kourissa kaikki yöheräämiset, toinen kahden tunnin yönuilla kipeän lapsen hoito siihen saakka kun tulen töistä taas kotiin. Ja sitten heti perään uusi työpäivä, edelleen niillä kahden tunnin yöunilla. Kumpikaan ei voi olla töistä pois, koska työaikamme menisi niin ristiin että olisimme myös tunteja samaan aikaan kotona.

Etukäteen ei kannattaisi murehtia, varsinkin kun kahden lapsen vanhempina tiedän että ollaanhan pahemmastakin univelasta ja kiireestä selvitty. Monta kertaa. Nyt vain kaikki ajatukset, epäonnistuneet ratkaisuyritykset ja stressi kasaantuivat niin että pääsi pari kirosanaakin suusta. Miksi nämä osuu aina niihin kaikkein kiireisimpiin ja epäsopivimpiin päiviin!? Eniten minua märehdytti Tino, jonka oli pärjättävä parin tunnin yöunilla pitkä työyö.

Juuri kun meinasin menettää toivoni ( ja hermoni..) alkoi Elastinen laulaa. Mietin tuota lausetta ja tajusin; hemmetiäkös tässä valitan ja märehdin. Se ei ratkaise mitään, otetaan vastaan se mikä annetaan ja kyllä kaikesta selviää. Kahvin ja päiväunien avulla. Ja mikä tärkeintä; minun raskas arkeni on jonkun muun saavuttamaton unelma. Joku muu tekisi mitä tahansa, jos saisi valvoa kipeän lapsen takia. Joku muu tekisi mitä tahansa, jos kuolettavan väsymyksen syypäänä olisi lapsi. Oma lapsi.

Kaikista silmäpusseista, katkenneista hermoista ja harmaista hiuksista huolimatta olen aika hemmetin onnekas ihminen. Minulla on kaksi, kohta kolme maailman upeinta syytä viettää unettomia öitä ja sairastupapäiviä. Meillä molemmilla on. Vaikka ensi yönä ei valvoessa välttämättä se ole ensimmäisenä mielessä.

Kiitos Elastinen, yritän ensi yönä muistaa sinun sanasi kun valvon ja revin hiuksiani. Ja miten kuolen väsymykseen huomisen työpäivän aikana. Kyllä tämä oikeasti on sen arvoista. Olen etuoikeutettu ja onnekas. Ja sen asian muistaminen auttaa pääsemään huonojen öiden yli.

Avainsanat

Kommentit

Itse olen miettinyt tota asiaa heikkona hetkinä toisinpäin eli että miten elämä lasten kanssa voi olla jonkun unelma ja miten elämä voi mennä ns pilalle jos lapsia ei saa, että olisivat onnellisia, saavat mennä mm rauhassa vessaan. Omantunnonpistos tulee näistä ajatuksista, ja ajatus että olen kelvoton äiti kun en nauti lapsista. Nämä ajatukset ovat toki ohimeneviä. Muistan sitten itse kuinka pitkältä tuntui puoli vuotta kun ei tärpännyt..Joka on vielä lyhyt aika..Jotkut odottavat vuosikausia eikä tärppää. En näitä ajatuksia ääneen sano koska en halua loukata ketään. Mutta kai ne ajatukset on inhimillisiä. Hienosti kirjoitettu blogi 🙂

Olet löytänyt avaimen niinkin tärkeään asiaan kuin kiitollisuus! Se toimii juuri noin. Eli että olet kiitollinen siitä mitä sinulla on, huolimatta siitä, että jokin menee mönkään. Mä olen joutunut selittelemään kiitollisuusasiaa monelle, koska tämä ajattelutapa tulkitaan helposti väärin. Ajatellaan, että voi vaan hihhuloifa iloisilla asioilla ja ohittaa murheet, mutta se ei ole pointti. Tärkeää on se, että murheista huolimatta osaa kääntää näkökulmat kiitollisuuteen ja hyviin asioihin. Se on taito, jota voi harjoitellakin.

Tämä oli oikein hyvä kirjoitus, kiitos 🙂

Totta:)

Nuo matildan vahvat kulmakarvat on kyllä upeat 🙂

Laura

kiitos<3 ne kyllä on!! 🙂

<3 Aivan ihana teksti jälleen <3

Laura

voi kiitos! <3

Kahvia ja jäätelöä nassuun vaan😊

Laura

jäätelö syöty… 😀

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.