Yleinen
2.6.2017

Äidin ensimmäinen ihan oikea sairasloma.

Äidin ensimmäinen ihan oikea sairasloma.

Kyllä kotiäidit, miksei isätkin sen tiedätte. Sairaslomaa ei heru lapsista, ei sitten millään. Ihan sama onko pää täynnä räkää, halaatko vessanpyttyä tai kuume on taivaissa. Jonkun ne lapset on hoidettava, varsinkin kun juuri tälläisinä aikoina ne puolisot sattuu olemaan töissä. Puolison (ja niiden lasten…) hoitoon ei työnantajalta vapaata heru, joten pää kainalossa on pärjättävä.

Tytöt ovat lomailleet Tinon kanssa pian kolmisen viikkoa ja tiedättekö, ensimmäistä kertaa nautin räkätaudista ja sen tuomasta sairaslomasta. En toki siitä, että olen sohvan omana ja todella surkeassa kunnossa. Vaan siitä, että ensimmäistä kertaa voin oikeasti kutsua tätä sairaslomaksi. 

Olen saanut nukkua aamulla pitkään. Olen saanut katsoa rauhassa frendejä. Tai en niin rauhassa, kun kaksi pientä lääkäriä häärii ympärillä tunkien milloin mitäkin kuumemittariksi kainaloon samalla ”lääkkeitä” antaen. On ollut ihanaa kun ei ole tarvinnut koko ajan häärätä, tehdä ruokaa, vaihtaa vaippoja ja toimia kahden pienen tappelija erotuomarina. Varsinaista juhlaa, kyllä te muut vanhemmat siellä ruudun toisella puolella ymmärrätte mistä olenkaan saanut nauttia.

Tino lähti tyttöjen päiväunien aikana hoitamaan asioita ja käymään kaupassa. Hän varmisteli kovin että pärjäänhän ja jaksanhan minä jos tytöt heräävät. Tottakai sanoin ja hivenen naurahdin. Mieleeni muistui ne kerrat kun olen ollut kipeänä kotona yksin lasten kanssa. Ei todellakaan mitään herkkua ja niistäkin (vaikka sillä hetkellä ei siltä tuntunut..) selvitty hengissä. Erityisesti Matildan odotusajalta pari sairaskertaa ovat piirtyneet elävästi muistoihini.

Ensimmäisessä muistossa olin vatsataudissa alkuraskauden pahoinvoinnin kera. Olo oli todella voimaton, mutta Elvira oli hoidettava. Rappuset konttasin ylös ja tulin taapero sylissä peppuliukua alas, koska en uskaltanut huimauksen takia kävellä lapsi sylissäni. Toisella kertaa olin jo työelämässä, edelleen Matilda vatsassa. Olin kovan flunssan kourissa ja sairaslomalla kotona. Elvira oli perhepäivähoitajalla aina arkisin, ja minulla olisi ollut mahdollisuus viedä terve lapsi sinne siksi aikaa että Tino tulisi töistä ja hakisi hänet kotiin. Näin olisin saanut itse levätä. Mutta matka perhepäivähoitajalla, 500 metriä lähestulkoon pelkkää ylämäkeä tuntui niissä oloissa ja heikotuksissa varmalta kuolemalta, joten koomailin taaperoa viihdyttäen sohvalla siihen asti että Tino tuli töistä.

Vaikka nyt tämä sairastaminen on tuntunut melkein juhlalta edellisiin kertoihin verrattuna, toivon että huomenna olisi jo parempi päivä. Tänään oli jo parempi kuin eilen, mutta johtunee varmasti osittain siitä että eilen olin ihan väkisin töissä. Miksi onkaan vaikea jäädä kotiin kun on kipeä mutta se The kuume uupuu?

Tämä makaaminen käy tylsäksi ja huomaan että kroppa ei tykkäää siitä yhtään. Jalkoja ja selkää särkee, kun ei ole jaksanut yhtään liikkua ja touhuta tämän päivän aikana. Tämä flunssa on ollut yksi elämäni pahimmista, en tiedä paljonko raskaus on vaikuttanut uupumukseen ja oireiden vahvuuteen mutta täytyy myöntää että olen siitä kiitollinen; parempaan kohtaan se ei olisi voinut osua kun Tino on lomalla.

Kiitos universumi että olit kerrankin äidin puolella tässä asiassa. 

Avainsanat

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.