Yleinen
30.5.2017

Supistuksia.

Supistuksia.

Tänään työpäivän aikana tunsin ne ensimmäistä kertaa. Pelästyin, onhan viikkoja vasta 11+3. Supistuksia. Pari lyhyttä ja onneksi täysin kivutonta supistusta. Mutta supistuksia kuitenkin.

Ensimmäisessä raskaudessa kävin ylimääräisessä ultrassa supistusten takia muistaakseni hieman rakenneultran jälkeen. Toisella kertaa taisin tuntea ensimmäiset supistukset ennen puoltaväliä. Ja nyt kolmannella kerralla näköjään vielä aikaisemmin. Molemmilla kerroilla supistukset ovat olleet vaarattomia joten eiköhän tälläkin kertaa. Supistukset loppuivat tänään kuitenkin heti, kun menin istumaan.

Niin kauan kuin supistukset ovat kivuttomia harjoitussupistuksia niin en osaa pelätä. Ne kuuluvat asiaan ja näemmä tällä kertaa aika aikaisin. Olen kuitenkin voinut niin hyvin lähiakoina että en juurikaan ole hidastellut arjen vauhtia. Ehkä tämä oli siis vain kroppani muistutus siitä, että pieni ihme kasvaa sisälläni ja työpäivän jälkeen voi olla ihan hyvä höllätä vähän kaasua. Supistusten jälkeen alavatsalla oli kiristävä ja hivenen jomotteleva tunne, mutten voi vannoa johtuivatko ne supituksista vai kohdun kasvamisesta.

Toivotaan etteivät ennenaikaiset supistukset mene ongelmaksi asti, kahden pienen tytön työssäkäyvänä äitinä vuodelepo olisi viimeinen asia jota juuri nyt elämääni kaipaisin.

Avainsanat

Kommentit

Pidän peukut pystyssä supistusten kanssa. Ei se vuodelepo houkuta ketään, oli tilanne mikä hyvänsä. Meillä väitellään vielä tästä iltaisin pötköttelystä, kun minua vaivaavat, etenkin iltaisin, kovat selkäkivut. Mies ei täysin ymmärrä, että en lepää vain laiskuuttani ja pelkää välillä, että joudun vuodelepoon näiden selkäkipujen kanssa.

Laura

tuntuu että miesten pitäisi kyllä kokea edes päivän ajan miltä tuntuu olla raskaana niin ymmärys meitä kohtaan kasvaisi roimasti! :d

Kahden pienen pojan äitinä olin kolmatta odottaessani määrättynä vuodelepoon moneksi viikoksi.
Sain onneksi olla kotona, vaikka uhka sairaalaan joutumisesta (jos en kotona pysy vaakatasossa) oli koko ajan tapetilla.
Siitäkin onneksi selvittiin, mutta oli se erikoista aikaa…

Laura

<3 varmasti oli erikoista aikaa. En osaa kuvitella edes mitlä se on tuntunut, toivottavasti ei tarvitsekkaan!

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.