Yleinen
25.5.2017

Mistä kaikesta olisinkaan jäänyt paitsi jos ”vahinkoa” ei olisi sattunut.

Mistä kaikesta olisinkaan jäänyt paitsi jos ”vahinkoa” ei olisi sattunut.

Olin 19-vuotias vasta valmistunut lähihoitaja. Aloittamassa elämäni ensimmäisessä vakituisessa työpaikassa, monikulttuurisessa päiväkodissa. En ollut koskaan ollut mikään lapsirakas ja työ tarhatätinä oli lähinnä ”välivaihe”. Kuukausi työn alkamisen jälkeen sanoin työkaverilleni etten ikinä haluaisi omia lapsia. Työ oli kivaa, mutta oli myös ihana mennä omaan hiljaiseen kotiin huolehtimatta kenestäkään muusta.

Kolme kuukautta tämän lauseen sanottuani testi näytti plussaa. Elämäni meni kerralla uusiksi. Yhtäkkiä minulla oli parisuhde, oma perhe ja kasvava vauvavatsa. Vaikka en ollut eläissäni haaveillut omista lapsista tai omasta pienestä perheestä, en hetkeäkään epäröinyt ettenkö äitiyden tielle lähtisi. Rakastin häntä heti ensimmäisestä sekunista lähiten, rakastan edelleen. Ja tiedättekö, kun nyt katselen ihanaa perhettäni sohvalla sylikkäin mietin miten kiitollinen saan olla huonosta ehkäisystä ja epäsäännöllisestä kierrosta. Tuurista, että juuri tuon miehen kanssa saimme aikaan jotain hyvin upeaa, vaikka kaikki tapahtuikin hyvin äkkiä.

Jos meillä ei olisi käynyt vahinko, minulla ei olisi tällä hetkellä kahta lasta ja kolmatta kasvamassa vatsassa. En olisi tiennyt mistä olisin jäänyt paitsi. En olisi osannut kaivata jotain näin ihanaa, kun en tiennyt miten ihanaa se olisi. En olisi oppinut rakastamaan työtäni näin paljon mitä sitä rakastan. Äitiys kasvatti minua ihmisenä mutta myös lastenhoitajana aivan älyttömän paljon. Omien lasten myötä muidenkin lapsista tuli aivan ihania ja heidän kasvattamisestaan jotain, jonne joka arkiaamu lähden hymyssä suin. Jotain, jota oikeasti kaipaan kun marraskuussa äitiyslomalle jään.

Elämää ei voi suunnitella etukäteen ja hyvä niin. Parhaat asiat elämässäni ovat saaneet alkunsa yllättäen eräänä tammikuisena päivänä. Siitä kahdesta sinisestä viivasta on kasvanut neli henkinen, joulukuussa toivottavasti viisi henkinen perhe. Jokaikinen päivä kiitän jotakuta tuolla ylhäällä, että juuri minä sain tuon miehen, nämä lapset ja tämän elämän. Kaikesta univelasta ja harmaista hiuksista huolimatta äitiys on parasta mitä minulle ikinä on tapahtunut.

Se yksi vahinko mullisti koko elämäni ja tulevaisuuteni. Kiitos siitä.

 

Avainsanat

Kommentit

Kiva kirjoitus ja niin totta! Blogissani starttasi Ti-Ti Nallen taloon kiva arvonta:)

Laura

Kiitos ja kiitos vinkistä! 🙂

Olet suosittu kirjoittaja ja paljon hyvää. Olen vaan miettinyt, että kovasti toistat itseäsi vai kuuluuko se ollakin niin. Saattaa olla tätä päivää. Onnea odotukseen. Hermoja ”suurperheeseen”

Laura

Kiitos! Harmi jos sinusta tuntuu että toistelen itseäni, itse kuitenkin koen että kirjoitan monipuolisesti laidasta laitaan :)toki varmasti samojen aihealueiden ympärillä pyörien ja samoja ”faktoja” elämästäni teksteissä kyllä vilahtelee! 🙂 yritän kyllä etten ”samaa” tekstiä koskaan kahta kertaa kirjottaisi .

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.