Yleinen
11.5.2017

Ei ne lapset aina opi nukkumaan yrityksistä huolimatta.

Ei ne lapset aina opi nukkumaan yrityksistä huolimatta.

Meidän esikoinen Elvira oli helppo vauva. Hän aloitti kokonaiset yöunet kahden kuukauden iässä ja jätti samalla itse yösyömiset pois. Osasin odottaa ettei toinen vauvavuosi tulisi olemaan yhtä helppo, mutta ajattelin että jos koliikkia ei saada niin kaikki on hyvin. Kyllä ne lapset sitten vauvavuoden jälkeen oppivat nukkumaan.

Voi kuulkaa, niin väärässä minä olin. Meidän kuopuksemme Matilda täyttää reilu kuukauden päästä 2 vuotta ja kokonaiset yöunet mahtuvat valehtelematta yhden käden sormiin.

Matilda on vauvasta asti ollut öisin aika vaativa. Ensimmäiset kuukaudet roikuttiin tissillä 4-6 kertaa yössä. Sitten kun yösyöminen jäi 6kk iässä, alkoi itkeminen. Kova ja pitkäkestoinen huuto keskellä yötä. Syy näille huudoille oli mysteeri, milloin hampaat, milloin syli ja milloin ihan vain joku muu. Muistan miten pahimpina öinä mietin että jos vain antaisin tämän lapsen huutaa, hiljenisikö se lopulta? Muistan miten kerran mietin, että entä jos lapsi tippuisi lattialle? Hiljenisikö se? Pelästyin synkkiä ajatuksiani ja purskahdin itkuun. Jälkikäteen mietin miten hyvä että annoin myös niille negatiivisille ajatuksille tilaa. Tunteita ei saa tukahduttaa, ne pitää kokea. Ja jälkiviisaana voin kertoa, että tämän jälkeen opin paljon paremmin tunnistamaan ne omat voimavarani.

Loppui yöhuudot ennen vuoden ikään, mutta tuliko kokonaiset yöt? Eivät. Vieroitettiin tutista. Ei apua. Edelleen jokaikinen yö hän vaatii silitystä, huomiota ja tukea. Joskus vain kerran, joskus useammin. Esimerkiksi viime yönä kuusi kertaa.

Me olemme yrittäneet perhepetiä, omaa sänkyä ja jonkinlaista unikouluakin. Millään niistä ei ole ollut sen suurempaa merkitystä meidän öihin. Toisinaan nukutan ihan hyvin, toisinaan kuten viime yönä, nukutaan todella huonosti. Ja tiedättekö, näihin herätyksiin tottuu.

Univelkaa ja valvottamista käytetään yhtenä kidutuskeinona. Enkä ihmettele, väkisin valvominen on aivan kamalaa. Tappavan kamalaa. Olen asennoitunut siihen, että joulukuisemme vauvavuoden koittaessa tämä kaikki alkaa alusta. Ehkä jopa vielä rankempana. En voi valehdella etteikö se hieman jopa pelottaisi, mutta taas kerran voin ajatuksissani turvata meidän lähipiiriin ja ihanaan mieheeni. He ovat siinä ja tukevat.

Kaksi vuotta valvomista eikä loppua näy. Järkyttävä univelka on vaihtunut välillä vähän väsyttää univelaksi. Ja se on ihan okei. Pienten lasten vanhemmilla kai kuuluu olla vakiovarusteena hivenen silmäpusseja ja räjähtänyttä tukkaa.

Mutta Matilda, älä ymmärrä väärin. En minä pistä pahakseni jos alottaisit kokonaiset yöt vaikla heti ensi yönä. Olisihan se ihan mahtavaa.

Vauvat valvottaa,mutta niin valvottavat näköjään taaperotkin. Ehkä sitten kun sana taapero tippuu iän myötä pois, voimme haaveilla kokonaisista öistä? Tai sitten emme, itse en ole oppinut kokonaisten öiden nukkumista vielä tämän 24 vuoden aikana. Se yöheräily taitaa siis olla meillä suvussa.

Harmi ettei lapsemme ole perineet isänsä unen lahjoja.

Sitten he eivät heräisi edes pommiin.

Avainsanat

Kommentit

Meillä nukuttiin huonosti ja 3,5 vuotiaana todettiin autismi. Unettomat yöt jatkuu ja poika kohta 10. Mutta näköjään elimistö tottuu krooniseen univelkaan.

Laura

Tsemppiä sinne ihan hirveästi!<3

Tuli mieleen tekstiä lukiessa, kun et maininnut mitään päiväunista. Kun mä menin 2v tarhaan äiti sano, että antaa mun nukkua vaan puolikkaat päiväunet, koska sitten en nuku enää yöllä jos nukun kokonaiset ja se toimi kuulemma pääsääntöisesti. 1v asti mä vaan nukuin ja söin ja sen jälkeen en olekkaan nukkunut. Nyt jo 8v unilääkkeitä takana ja sitä ennen 3v kärsinyt erittäin pahasta unettomuudesta.
En halua sua neuvoa, mutta ajattelin että voisi olla kokeilemisen arvoinen asia jos ette ole vielä kokeilleet.

Laura

Aina saa neuvoa<3 meillä nukutaan päivä unia 1-2 h päivittäin. Välillä on ollut päiv huonoilla unilla eikä ole valitettavasti ollut vaikutusta öihin :/

En ole tajunnut, että meidän ”pienet” on niin saman ikäisiä! Meillä kaksi vuotta tulee täyteen elokuussa.
Jos kokonaiseksi yöksi lasketaan se, että herätään maitohörpylle vasta puoli kuuden aikaan, niin meillä on nukuttu ehkä kaksi yötä. Yleensä kuitenkin hörpätään maitoa neljän ja viiden välillä ja jatketaan (luojan kiitos) unia. Esikoinen oli lähes täysin korvikevauva ja nukkui kokonaisia öitä viisikuukautisesta lähtien. Päivällä ei sitten nukkunutkaan kuin puolen tunnin pätkiä ainoastaan liikkuvissa vaunuissa/rattaissa ja lopetti puolitoistavuotiaana kokonaan. Pienempi nukahtaa päiväunille kuin itsestään ja tuntuu olevan muutenkin parempi nukkuja. Olipa tämä nyt mielenkiintoista 😀
Tsemppiä öihin, kyllä ne loppujen lopuksi tasaantuvat <3

Laura

Kiitos tsempeistä<3 meillä molemmat tytöt tavallaan korvikevauvoja 2kk iästä,saakka eikä ole näemmä vaikutusta 😀 toinen nukkuu ja toinen ei :p hih

Toivon kovasti teille kokonaisia öitä ja olen hyvin kiitollinen tästä tekstistä, koska meillä on samanlaista: 2v6kk kuopus ei nuku vieläkään kokonaisia öitä. Olemme edistyneet sen verran, että raastava kipuitku saatiin pois maitotuotteiden karsimisen myötä, mutta silti heräillään, valvotaan ja kevään myötä vielä lisäksi heräillään varhain. Muisti on historiaa ja voimat vähissä, joten tiedän miltä sinusta ehkä tuntuu.Voimia!

Laura

Kiitos<3 voi miten rankalta kuulostaa, tsemppiä ihan hirveästi sinne!

Mielettömästi voimia! Usein mietin, millaista arki onkaan sellaisissa perheissä, jossa lapset NUKKUVAT. Meillä myös esikoinen 3v ei ole nukkunut kokonaisia öitä kuin ehkä sen 5 kertaa. Raskasta, mutta lapset on erilaisia eikä meilläkään mitkään keinot ole auttaneet. Mutta oma suhtautuminen merkitsee itselläni paljon: eiväthän kaikki aikuiset nuku hyvin eli miksi kaikki lapset nukkuisivat. nämä lapset vaan tarvitsevat öisin enemmän tukea. Tsemppiä, ette ole yksin!

Laura

Kiitos tsempeistä<3 sulla on ihana,ja niin oikea asenne tähän!

Tsemppiä, meillä saman ikäinen poika ja sama tilanne nukkumisen suhteen. Kesällä on toisen laskettuaika, toivoin että reilusti ennen sitä nukutaan kokonaiset yöt pääsääntöisesti mutta tuskin. Toivottavasti seuraava osaa nukkua ja nauttia öistä..
Aina sitä miettii mutä on tehnyt väärin, onko se perhepeti, pitkä yöimetys, itse pysyn huonosti hereillä yöllä… ehkä kaikki samat olosuhteet, mutta eri geenit/luonne ja lapsi nukkuisi. Ota ja tiedä…

Laura

Mä luulen että loppujen lopuksi voi aika vähänvaikuttaa lapsen nukkumiseen. Jos ei nuku niin ei nuku :/ toivotaan että siellä yöt paranee<3

Voimia varsinkin joulukuun jlk. Toivottavasti ei tule korvatulehduskierrettä saati koliikkia kuten meillä.

Laura

Toivon ihan samaa! Tsemppiä sinne ja kiitos<3

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.