Yleinen
20.4.2017

Suojelen itseäni itseltäni. Siksi.

Suojelen itseäni itseltäni. Siksi.

Olen saanut aika paljon ihmettelyä miksi jo nyt uskalsimme kertoa raskaudesta. Todella usein ihmiset salaavat  raskautta sinne turvallisiin, 12 viikkoon saakka. Tosin tätäkin asiaa googlettaessa selvisi että 12. viikon voisi ehkäpä laskea yhdeksään. Silloin on jo suurin osa tärkeistä sisäelimistä muodostunut. Ainakin osaksi. Vaan miksi minä halusin jakaa asian jo nyt. Suojelen itseäni itseltäni. Siksi. Ja toki olen maailman huonoin pitämään salaisuuksia ja heti plussan pärähtäessä testiin halusin huutaa asian maailmalle.

Jos jotain käy. Tai kun jotain käy. Minun on oikeasti vaikea uskoa että kolmannen kerran kaikki voisi oikeasti mennä hyvin. Edellispäivänä minulle iski aamupäivällä kauhea ahdistus. Olisin halunnut unohtaa koko raskauden. Nukkua kaksi viikkoa varhaisultraan asti. Sitten vielä viisi viikkoa np-ultraan asti. Ehkä sittem voisin herätä. Ehkä.

En muistanut miten paljon tämä alkuraskaus on pelkoa täynnä. Pelkoa ja epätietoisuutta. Toisaalta minulla on hyvä fiilis, tai oikeastaan naiivin omainen usko siihen että kaikki menee kyllä hyvin. Höpöhöpö, ei se ole uskon asia.

Niin, mennän takaisin asiaan. Halusin kertoa teille raskudesta siksi, että jos jotain käy niin, tulen käsittelemään sitä asiaa täällä edes sen yhden itkuisen kirjoituksen kera. Käymään tunteitani läpi, itkemään netin välityksellä ja lopuksi toteamalla että ehkä tästä vielä noustaan. Siksi. Olen ihminen joka märehtii asioita paljon yksin, avautuu parin viinipullon jälkeen kasvotusten. j

Jos silloinkaan. Mutta kirjoittaminen, se on terapiaa.

Eilen ahdisti, tänään ei enää niin paljoa. Kun ahdistus meinaa nousta, koitan ajatella että jos jotain sattuu, niin oli tarkoitettu. Ehkä meille on tulossa joulukuusaa vauva, ehkä ei. Ja vaikka ensimmäiset viikot menisivät nopeasti niin eihän se panikointi siihe  lopu. Se vaihtaa vaan muotoaan läpi lapsen elämän.

Nyt vaan alussa se taitaa taas kerran tuntua aivan ylitsepääsemättömältä. Ehkäpä alkuraskauden hormoneilla on jotain osa tähän asiaan. Ehkä ei. Mutta kieltämättä, kyllä me naiset hulluja ollaan kun tähän niin useasti ryhdytään.

 

Avainsanat

Kommentit

Mä en taas ole oikein ikinä ymmärtänyt miksi sitä raskautta pitäisi salailla sinne 12vko saakka tai kauemmin. Jos tulee keskenmeno tai jtn muuta niin ainakin ystäväni tietäisivät asiasta ja osaisivat lohduttaa ja tukea.. Eikä elämästä voi nauttia jos aina vain pelkää ja odottaa sitä pahinta.

Laura

Hyvin sanottu! Ja toi on ihan totta, mielummin murehtii sitten jonkun kanssa kuin ihan yksin!

Laura

<3

Olen itse raskausviikolla 11 ja olimme ensin ajatelleet pitaa asian salaisuutena ultraan asti. Mutta sitten iski ihan hirvea raskauspahoinvointi viikolla 5. Jouduin tiputukseen sairaalaan, pitkalle sairaslomalle enka pystynyt itse ajamaan autoa saati pesemaan itse hiuksia. Oli pakko kertoa toissa ja sukulaisille, koska tarvitsimme yhtakkia paljon apua ja ymmarrysta kaikilta. Ja onneksi sita ollaan saatu. Kaikille ollaan kerrottu, etta alussa ollaan, joten mita tahansa voi sattua ja kaikki ovat olleet tosi hienotunteisia ja fiksuja asiasta. On ollut ihana huomata miten paljon apua olemme saaneet. Tahan mennessa kaikki on sujunut hyvin mutta ultra on vasta toukokuun alussa. Asutaan Kanadassa ja taalla ei paase ultraan ennen viikkoa 13.

Laura

Ihanaa että olette saaneet apua! Ja tosiaan, on kyllä vaikea salailla jos on todella vaikea alkuraskaus! Hei olisi kiva kuulla lisää odotuksesta,siellä puolen palloa, miten eroaa meidän neuvolasysteemeihin yms? 🙂

Onnea paljon raskauteen, toivottavasti kaikki menee hyvin!
Itse kerroin myös heti lähimmäisille edellisestä raskaudesta, koska olisin joka tapauksessa kertonut jos raskaus olisi mennyt kesken. Tätä ennen oli kaksi keskenmenoa, Rv 7 ja Rv 18.
Tsemppiä! Ja koita olla stressaamatta (helpommin sanottu kuin tehty) vaan nauti joka hetkestä 🙂 niitä hetkiä tullaan vielä haikeudella myöhemmin muistelemaan 😉

Laura

Kiitos! Pahoittelut keskenmenoistasi<3 ja yritän parhaani, näitä hetkiä tosiaan tulee ikävä yllättävän nopeasti!

itsellä alkaa huomenna vko 11 ja en ole kauheasti kertonut tästä… koko ajan stressi ja pelko, että entäs jos juuri kertomisen jälkeen meneekin kesken tai entäs jos kahdenviikon päästä olevassa ultrassa kaikki ei olekkaan hyvin! kamalan stressaavaa… en ollut tällainen hysteerikko kahdessa aiemmassa raskaudessani.. jotka menivät todella hienosti.

Laura

!!! Mä en myös muista olleeni yhtään näin hysteerinen edellisillä kerroilla…ehkä tieto lisää tuskaa?

Mekin kerrottiin tässä raskaudessa melkeinpä heti plussattua. Ja samat ajatukset täälläkin, sitä haluaisi sitten kuitenkin käsitellä ääneen, jos jotain kävisi.
Toivotaan kaiken menevän hienosti ♥

Laura

<3 toivotaan!

Ihana sinä<3 Kyllä kaikki menee vielä hyvin, oli tilanne mikä tahansa. Kaikella on tarkoituksensa, ei sitä muuten olis itsekään selvinnyt vaikeista elämäntilanteista. MUTTA… nyt yrität ajattella positiivisemmin, elä päivä kerralla etkä kanna stressiä yhtään mistään! Paljon hyviä ja onnellisia hetkiä raskauteesi ja perheellesi!<3

Laura

Kiitos ihana!<3 ja voi mitem ihanasti sanottu, näin yritän!!!

Ihana seurata alusta asti! Olet rohkea! Itse olen aikoinaan halunnut pitää salaisuuden aika kauan, mutta hauska näin seurata sun raskautta.

Laura

Kiitos! 🙂 ekalla kertaa mekin salailtiin sinne 12 viikkoon asti mutta enää ei malta :p

Toivottavasti teillä menee kaikki hyvin:)
Itse vähän kadun, kun kerkesin raskaudesta muutamaankin kertaan tässä kertomaan, kun molemmat menivät kesken :/ Toinen helmikuussa ja viimeisin tässä kuussa. Meille olisi myös tullut jouluvauva 🙁

Laura

Voi ei, olen niin pahoillani!<3

Hei Laura,
Hienoa että uskallat avoimesti kirjoittaa arjestasi. Toivotan onnea raskauteesi ja jään innolla odottamaan postauksiasi.
Mukavaa kevättä!

Laura

Kiitos!<3 ja ihanaa kevättä sinnekkin!

Paljon onnea raskauden johdosta, toivon sydämestäni että kaikki menee hyvin! 🙂 Ihanaa kevättä sinulle ja perheellesi <3

Laura

Kiitos!<3 ja kiitos samoin<3

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.