Yleinen
11.4.2017

Uhma, oi uhma.

Uhma, oi uhma.

Oma tahto, paras tahto. Karvan verran alle kaksivuotiaan uhmaikä on kaikkea muuta kuin kukkia ja sateenkaaria. Enemmänkin paloauton värisiä naamoja, vilkkuvia kitarisoja ja kovilla olevia tärykalvoja. Koko maailma vastaan taapero. Satoja kertoja päivässä.

Myönnetään, onhan niskoja nakkeleva olohuoneen sohvalle mököttämään juokseva taapero myös kerrassaan suloinen näky. Voiko naamaa saadaa enemmän väärinpäin? Tuskin. Söpöydestään huolimatta tänään aamulla vaipan ja jokaikisen vaatekappaleen väkisin hänelle pukeneena mietin taas kerran miten fiksuja jotkut lajit ovat syödessään jälkeläisensä. Ja kaikki vain sen takia ettei päiväkotiim voinut lähteä uimapuku päällä.

Muistatteko taaperon myynti-ilmoituksen? Edelleen voimassa.

Joku sanoi joskus että lapset ovat kuin pieruja. Omia kestää, toisten ei. Mutta kun minusta tuntuu että omat pieruni haisee joskus niin pahalta että taju lähtee…

Onhan tuo kiukkupussi kyllä niin kovin rakas. Rakas, mutta aika ajoin hyvin raivostuttava. Olisi oikeasti joskus kiva saada vastaukseksi joo ainaisen ei:n sijaan. Jos tukkani harmaantuu ennen kolmikymppisiä niin Matilda saanee luvan maksaa värjäyksen jokaikinen kuukausi. Syyllinen, kunnes toisin todistetaan.

Pähkähullua ajatella että Elvira oli tämän ikäinen kun hänestä tuli isosisko. Matilda on niin kovin pieni vielä (Lue: liian raskas, vahvatahtoinen kiukkupussi) että hulluksihan tässä tulisi jos vauva tupsahtaisi taloon nyt tällä sekunnilla. Toisaalta shokkihoito ja isosiskon rooli saattaisi tehdä äidin vauvalle ihan hyvää.

Antti Tuiskun mielestä elämä on julmaa kun joutuu twerkkaamaan. Taaperon sanoittamasta laulusta tulisi pitkä kuin nälkävuosi jos pitäisi kertoa kaikki syyt miksi just nyt ei suju.

Avainsanat

Kommentit

Meillä on myös aivan riemastuttava melkein 2-vuotias. Olen uskotellut itselleni, ettei vielä voi olla (2-vuotis)uhmaa. Jostain syystä aamuisin on kuitenkin käynnissä äänestys, jossa todetaan jyrkkä ei aamupalalle, potalle, housuille, rattaille jne. Kiukkukyynelistä ovat posket märät. Onneksi tuolla taaperolla myös ilo on suurta ja hän osaa olla aivan syötävän suloinen – enkä tällä viittaa mihinkään kannibalistisiin lajeihin 😀

Laura

hahha nauroin, täälläkin kyllä onneksi aina välillä ollaan syötävän suloisia 😉 😀

Meillä uhma alkoi 1,5-vuotiaana ja puolen vuoden päästä siitä syntyi pikkusisko, joka pisti uhman aivan uusiin ulottuvuuksiin. Nyt poika on 2,5-vuotiaa, eikä uhmalle näy loppua. On vain hyvin vieraskorea kun kyläilllään tai hän on hoidossa, mutta heti alkaa itkupotkuraivarit kun tullaan kotiin. Menossa on vielä mukana 4-vuotias uhmailija, joskin onneksi hiukan rauhallisempi. Että tsemppiä sinne, täällä todella tiedetään, mitä on tempperamenttisen uhma :/

Laura

voih, tsemppiä sinne myös <3

Just nyt, kun peiliovi on melkein hakattu alas kiskoiltaan ja mua on PURTU, ymmärrän tän tekstin niin hyvin. Ai hitto.

Laura

APUA mikä uhmis siellä <3 tsemmpiä <3

Meilläkin on tämä ”ihana” uhma ollut jo kauan. Omaa tahtoaan koittaa saada joka asiassa läpi ja jos ei asiat mene kuin hän haluaisi siitä nousee kamala huuto ja poika makaa jo lattialla selällään naama punasena huutaen. Joskus ihmettelen keneltä se on tuon luonteensa perinyt sillä itse olen äitini mukaan ollut todella rauhallinen lapsi miehen puolelta en sitten tiedä. Joskus vaan saa silmät hävetä päästä kaupassa kun herra vetää sellaset draamat että useampi tuijottava silmäpari seuraa meitä 😩 Se on jännä miten niin rakas voi joskus olla myös niin raivostuttava. Itsekkin olen monesti pojalle hokenut vaikkei vielä varmasti ymmärrä että ”äiti saa ennenaikaisia harmaita hiuksia vielä sun kanssa” nyt kun poika vähän taas kasvanut niin on alkanut ymmärtämään että kaikki ei aina mene kuin hän tahtoo eikä ihan joka kerta nosta meteliä. Toivon vain että murkkuikä ei olisi samanlainen 😵

Laura

murkkuikää täälläkin pelätään jo nyt… 😀 tsempit sinne, kyllä tämä kai tästä vielä iloksi muuttuu 😉 <3 vahvat pärjää maailmassa eikö vain hei !

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.