Yleinen
27.3.2017

Lapsi ei tarvitse ihmeitä ollakseen onnellinen.

Lapsi ei tarvitse ihmeitä ollakseen onnellinen.

Tiedättekö sen fiiliksen miten joskus arki tuntuu niin kovin tylsältä? Välillä herää aamulla ja miettii tulevaa päivää joka ei sisällä mitään ihmeellistä. Sitä tavallista ja tasapaksua arkea päivästä toiseen.

Mietin välillä ihan tosissani että tässäkö on lasteni lapsuus? Ajattelevatko he isona miten tylsä lapsuus heillä oli. Ilman joka viikonloppuisia hoploppeja, uintireissuja tai eläintarhoja. Paljonko lapsi tarvitsee virikkeitä, huvituksia ja aktiviteetteja ollakseen onnellinen?

Ja joka kerta huomaan miettiväni asiaa aivan turhaan. Koska hyvin usein saan omista lapsistani huomata miten vähään ja tavalliseen he ovat tyytyväisiä. Mietin pieni asia voikaan saada lapsen naaman nauruun ja miten tavallisen, minusta ehkä jopa tylsän päivän jälkeen illalla kuulen sanat; äiti tänään on ollut tosi kiva päivä!

Ja kun mietin omaa lapsuuttani niin ne onnellisimmat ja mieleenpainuvimmat muistot ovat aivan tavallisia ja arkisia.

Lauantai illan bumtsibum ja popcornit. Yllätyslakupatukat auton takapenkillä kun lähdimme ratsutallilta kotiin. Kauppareissulla ranskanleivän herkulliset sisälmykset jotka sain syödä autossa. Kesän vaunureissut. Keppihevosilla ympäri metsää juoksentelu. Makkarakeitto ja kaalipata. Parhaita muistoja ovat ne ihan tavalliset asiat arjessa. Joita kaikkia yksi asia yhdistää; ihana perheeni ja heidän läsnäolo.

Lauantaina teimme lasten kanssa jotain hyvinkin arkista mutta ihanaa. Pakkasimme välipalan reppuun ja suuntasimme naapuri päiväkodin pihalle leikkimään ja eväsretkelle. Leikimme hippaa, leipomoa, poliisia ja rosvoa. Nauroimme ja pelleilimme. Ja taas kerran sain todeta että tämä se vasta elämää on. Ihanan tavallista ja tuttua arkea.

Onnellinen lapsuus on kai kuin makaronilaatikko. Ehkä tavallista ja arkista, mutta siitä huolimatta niin herkullista ja maistuvaa.

Mitä ihania asioita sinä muistat lapsuudestasi?

Avainsanat

Kommentit

Aivan oikeassa olet. Meillä paras kesähetki oli jäätelön syöminen mökin kuistilla kesäaamuna ja uiminen. Metsäretket innostaa aina. Lauantaina huomaa, että lapset haluaa ihan rauhassa olla ja aloittaa leikkinsä. Mielikuvitusta riittää, kun ei täytetä arkea harrastuksilla ja valmiilla ohjelmalla. Ei matkustaminen ym. Aktiviteetit ole pahasta, mutta niillä ei saa korvata läsnäoloa ja pitkiä hoitopäiviä.

Laura

!!! Aamen, juurikin näin ajattelen myös itse! 🙂

Mun parhaat lapsuudenmuistot liittyy kanssa retkiin. Talvella hiihtäen ja kesällä veneillen, myöhemmin mökkireissut. Kun koko perhe oli yhdessä ja oli rentoa aikaa. Äidin kanssa lenkkeily myöhemmin. Mut parasta on kai se että vanhemmat on läsnä.

Laura

Ihania muistoja!janimenomaan, läsnäolo on parasta!<3

Parhaimmat muistot minulla on omasta lapsuudestani niistä hetkistä mitkä sain viettää mummun ja vaarin kanssa heidän kesäpaikallaan. Vaarin kanssa saunan lämmittäminen, tikan heitto, Aamulehden haku ison tien varresta jne.

Itse huomasin viime viikolla, että oma tyttäreni (9kk) oli innoissaan kun kävimme kirjastossa ja sen jälkeen läheisessä kahvilassa. Hän nauroi tuolla matkalla monen monta kertaa <3

Laura

Kuulostaa ihanilta muistoilta! 🙂 ja ihanaa, tuollaiset retket on meidän tyttöjen mielestä ihan parhaita 🙂

Tämän kun voisi paukuttaa jokaisen vanhemman päähän. Töissä tulee usein vastaan hetkiä, jolloin ei oikein tiedä, mitä sanoisi. Toisten mielestä on tarpeellista käydä joka viikko hop lopissa ja tehdä kesäisin vähintään pari reissua eksoottisiin kohteisiin ja valitettavasti tällaisten vanhempien lapset ovat yleensä hyvin tietoisia siitä, mihin kaikkiin mahtaviin paikkoihin pääsevätkään. Pari vuotta sitten juteltiin viimeisenä päiväkotipäivänä kesälomasuunnitelmista. Suunnitelmat olivat toinen toistaan hulppeampia (ja tiedän, etteivät lapset keksineet niitä omasta päästään). Viimeisenä vuorossa ollut kuusivuotias vastasi kuitenkin ihanasti, että aikoo kesälomalla mennä mökille ja syödä joka päivä jätskiä. Teki mieli itkeä ilosta ja sanoa muille, että kuulitteko, kuinka täydelliset suunnitelmat!

Laura

Eikä miten ihanasti sanottu!!! Ihan mahtavaa!! :’)

Minusta ihan konkreettisestikin ajateltuna lapsille on ihanaa saada olla kotona ilman, että pitää koko ajan olla menossa jonnekin, autossa/bussissa istumista, jonottamista, tungosta…vapaa leikki on tärkeintä ja se onnistuu parhaiten tutussa ympäristössä ilman kiirettä mihinkään. Varsinkin kun ovat päiväkodissa ja koulussa niin yritän pitää viikonloput mahdollisimman vapaana ohjelmasta. Uimahallissa tosin käydään pienemmän kanssa lähes joka viikonloppu, koska vaikuttaa nauttivan.

Laura

Samanlaisia ajatuksia minullakin! 🙂

Lapsuudesta parhaiten muistuu mielen retket isän kanssa kalalle, kun mentiin myöhään illalla, autoreissut milloin minnekin (käytiin siis ihan muuten vaan ajelemassa), moottorikelkkailut, leikit serkkujen kanssa, hiihtoretket, kun isällä oli appelsiineja ja pillimehut mukana. Se, kun rävittiin pikkuveljen kanssa keväällä pihalle ilmestyneessä lammikossa (käytännössä kai uitiin kuravaatteet päällä…). Ne kauppareissut, kun sai syödä tuoretta rieskaa pussista tai kun isä haki kerhosta ja sillä oli Suffeli-patukka odottamassa autossa. 😀

Ihan tavallisia juttuja loppujen lopuksi. Ei meidän lapsuuteen tosin mahtunut Ranuan eläinpuistoa kummempaa aktiviteettia, mutta en kyllä koskaan muuta kaivannutkaan. Joskus oli siistiä päästä kaupunkiin ihan oikeaan leikkipuistoon, missä oli liukumäet ja kiipeilytelineet. 😀

Laura

Oi miten ihania muistoja! 🙂

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.