Yleinen
24.3.2017

Selvitäänkö me vauvavuodesta vielä kerran? (+ ARVONTA!)

Selvitäänkö me vauvavuodesta vielä kerran? (+ ARVONTA!)

Kaupallinen yhteistyö

Kun vauvakuume kasvoi, alkoi järjen ja sydämen välinen taistelu joka kesti aina päätökseen saakka. Selvittäisiinkö me vauvavuodesta vielä kerran? Sydän huusi samantien todellakin, mutta järki pisti vastaan. Olisiko se oikeasti kannattavaa? Juuri kun arki alkaa pikkuhiljaa olemaan ihanan tylsää ja tavallista, kannattaako se taas kerran heittää hullun myllyksi? Muistelin kulunutta kahta vuotta. Kahden pienen lapsen tuomaa väsymystä ja babybluesia. Selvitäänkö me vielä kerran jos tähän leikkiin taas ryhdytään?

Ensimmäisenä tietenkin mietin miten meidän parisuhde kestäisi kolmannen lapsen. Nopea tempo perheen perustamisessa ja kaksi pientä lasta ovat tuoneet oman kuormansa ja silloin tällöin ovat sanat sekä ovet paukkuneet. Kaikista pienistä (univelan ja ärtymyksen takia muuten tuntuivat silloin aivan valtavilta…) kriiseistä huolimatta tiedän että hän on se joka siinä on. Nyt ja aina. Hän on myös se, jonka tahdon olevan siinä. Nyt ja aina. Hän on se, jonka minä edelleenkin raahaisin sieltä baarin lattialta kotiin asti. Jokaikinen kerta. Tuntuu että vastoinkäymiset ja yhteiset koetinkivet ovat vain hionneet meitä entisestään yhteen.

Toinen asia joka tuli mieleen oli talous. Lapset maksaa rahaa, onko meillä vielä yhteen varaa? Tulevat päivähoitomaksut, turvaistuimet, rattaat, harrastukset, autokoulut, tulevaisuudessa isompi asunto…Lista jatkuu loputtomiin. Mutta kauan ei tarvinnut miettiä; meillä jää joka kuukausi hyvä summa säästöön emmekä väkisin joudu ostoksilla kitsastelemaan. Talous on kunnossa ja kestää jopa pienet kolhutkin.

Mietin mitä tahansa syytä miksi ei, sain sen kumottua. Hetken päästä järki ja sydän olivat samaa mieltä asiasta.

Kun oikein miettii, keksii monta syytä miksi ehkä kannattaisi tyytyä tähän tilanteeseen joka meillä on. Mutta tiedättekö, vauvakuume ja halu olla vielä yhden äiti ei lähde pois järkisyin. Joskus on vain kuunneltava sydäntään. Otettava se riski että turpaan tulee ainakin jollain elämän osa-alueilla. Lupaan meinaan, että jos meille kolmas suodaan niin tulen valittamaan väsymyksestä ja arjen rankkuudesta. Mutta tiedättekö, se on sitä elämää. Lapset ovat sen kaiken arvoista. Pohtiessani meidän lapsilukua työkaverilleni, hän sanoi aika hienosti; On tuhannesti todennäköisempää että tulet katumaan tekemättä jättämistä kuin tekemistä.

Pohdintojen ja keskustelujen jälkeen tulimme siihen tulokseen että kolmas on enemmän kuin tervetullut. Yksi asia joka auttoi päätöstä, on meidän tukiverkosto. Se on niin upea. Kenenkään ei pidä tehdä lapsia sillä ajatuksella että kyllä ne joku muu hoitaa, ei tietenkään. Mutta tiedättekö, jo pelkkä ajatus siitä että joku tai oikeastaan jotkut ottavat kiinni jos me putoamme on hyvin lohduttava ja helpottava. Meillä on ympärillä ihmisiä jotka tukevat ja auttavat. Joskus elein ja teoin, joskus vain olemalla siinä lähellä. Meidän tukiverkosto on aivan upea ja kävi mitä tahansa, tiedän että he ovat siinä meitä ja meidän perhettä varten.

Muistatteko miten kirjoitin kokonaisen postauksen meidän tukiverkostosta siitä, että jokainen meistä ansaitsisi samanlaisen? Koska meillä kaikilla ei ole siihen mahdollisuutta, me haluamme vanhan yhteistyökumppanini babysitterin kanssa auttaa jotain teistä saamaan ympärilleen edes pienen tukiverkoston. Haluamme auttaa jotain äitiä, isää tai perhettä löytämään itselleen ihanan lastenhoitajan. Hoitajan, joka antaa sitä parisuhdeaikaa. Omaa aikaa tai aikaa hoitaa arjen askareita.

Minä ja babysitter.fi palvelu haluamme arpoa yhdelle teistä vuoden ilmaisen Premium jäsenyyden (arvo 84 euroa) heidän palveluunsa! Premium jäsenyyden avulla joku lastenhoitoa tarvitseva voi löytää itselleen lastenhoitajan aivan lähiseudultaan!

Arvontaan voit osallistua jättämällä kommentin ja toimivan sähköpostiosoitteen blogin kommenttikenttään. Aikaa osallistua on 31.3 saakka! Onnea arvontaan!

Päätös antaa raskaudelle mahdollisuus ei ole ikinä helppo. Usein järki ja sydän taistelevat keskenään. Mutta kuten sanotaan, ei se pelaa joka pelkää. Ja sitähän se vanhemmuus enimmäkseen on; pelkoa. Pelkoa, valvottuja öitä ja katkenneita hermoja. Mutta ennenkaikkea jotain upeaa. Rakkautta, lämpöä ja läheisyyttä. Vanhemmuus on upein titteli maailmassa. Kaikki siihen liittyvä hyvä hakkaa valvotut yöt ja väsymyksen ihan kuusi nolla. Siitä huolimatta pakko myöntää, kyllä tämä homma hivenen hulluuttakin vaatii. Ainakin jos useasti meinaa tähän touhuun lähteä. Mutta hullujahan me äidit ollaan. Hulluina lapsiimme.

Avainsanat

Kommentit

Hieno kirjoitus! Tuota ei voi ymmärtää ennen kuin omia lapsia on, sitä kuinka palkitsevaa on omien lasten kasvun seuraaminen ja miten rakkaita ne on. Meillä 1.5v esikoinen ja 6/17 syntyy toinen lapsi. Tukiverkkoja meillä kyllä on, minun vanhemmat asuvat samassa kaupungissa ja anoppi on eläkkeellä ja seuraavana päivän pääsee tarvittaessa avuksi. Hyvin on omin voimin kyllä pärjätty pääsääntöisesti, esikoinen on päiväkodissa nyt minimitunneilla ja näin myös vauvan syntyessä. Uskon, että tämä järjestely helpottaa meidän tulevaa vauva-arkea ja minun kuormitusta. Kolmatta lasta ei haaveiltu ennen tätä toista raskautta, nyt olen itse alkanut vähän miettimään josko se kolmas sitten joskus. Mies on edelleen enemmän kahden kannalla. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo, aikaa meillä on, minä tänä vuonna 27v ja mies 32v.

Oijoi! Tulis niin tarpeeseen! Tukiverkot kaukana, kolmas lapsi syntyi pari vk sitten.

Mukaan!

Hieno kirjoitus! Olen mukana arvonnassa. 🙂 T. Elska

Mahtava kirjoitus! ❤ Meillä on nyt kaksi pientä lasta ja kirjoitit arjesta juuri niin kuin minäkin sen ajattelen. Tulevaisuudessa siintää pienen pieni toive kolmannesta ❤ Siis sitten joskus kun kuopuskin rupeisi nukkumaan 😂 Meillä tukiverkostoa ei juurikaan ole, joten tuo palkinto todella houkuttaisi ☺

Mukana! Meidän tukiverkot myös vähän hatarat kun isovanhempia ei enää ole.

Mukana! Loistava tukiverkko olisi kyllä sellainen, minkä takia itsekin voisin (ehkä) joskus harkita kolmatta lasta.

Mukana!

Tarpeeseen tulisi kahden alle 2v:n kanssa, kun arkea (ja viikonloppuja) saa pyörittää lähinnä yksin miehen töiden takia. Ei olw paljon tarvinnut parisuhdeajasta haaveilla tällä hetkellä 😕

Hephep!

Mukana arvonnassa ☺

Täällä myös vauvakuumeillaan ja kovasti toivoisin, että syksyllä pääsisi miettimään uusia lapsettomuushoitoja jos meille vielä se toinen ihme suotaisiin. Esikoinen nyt reilu vuoden ja apu olisi myös tarpeen kun tukiverkostoa ei paljon ole ja miehen reissutyön takia hoidan kodin välillä kokonaan yksin.

Täällä osallistutaan myös arvontaan. 🙂

Mukana arvonnassa. Meillä ei ole tuota ihanaa tukiverkkoa ja kohta syntyy kolmas lapsi. Onnea teille yritykseen!

Tukiverkostoa tarvittaisiin tähän osoitteeseen!

Tää olis ihan mahtava 🙂

Hyvä kirjoitus! 🙂

Mukana arvonnassa! Täällä pääsisi hoitamaan aivan ihania poikia 🙂

No nyt ois ajankohtainen arvonta. En oo tämmösestä palvelusta kuullutkaan. Tulisi todellakin tarpeeseen.

Mukana arvonnassa, meillä vain yksi kaksivuotias, mutta pyöritämme arjen kokonaan omin voimin tai niiden rippeiden avulla.

Mukana 🙂

Kaksi alle 4 vuotiasta ja meillä ei juuri ole tukiverkkoa. Rankkaa on ajoittain, miellläni testaisin tätä palvelua 🙂

Meillä on täysin saman ikäiset lapset(10/13 ja 6/15) kuin teillä ja minä haluaisin kovasti kolmannenkin.. Mutta mies ei oikein lämpeä ajatukselle,vielä. 😀 toisaalta nyt on hyvä mutta minkäs tälle vauvakuumeelle voi. Mun puolelta vanhemmat ei ole enää elossa mutta isän äiti auttaa aina välillä lasten kanssa kun jaksaa.. 🙂

Osallistun arvontaan.

Voi että, tarpeeseen tulisi! Tukiverkkojen ei ole lähellä, parisuhde vaatii kuitenkin sitä yhteistä aikaa. Toista miettiessä tarve tukiverkostolle kasvaa.

Hyvä postaus järjen ja tunteen suhteesta! Meillä on nyt puolivuotias kuopus ja kesällä täyttää esikoinen 3v. Vähän olen jo pyöritellyt näitä samoja asioita jatkosuunnitelmien tekemistä varten. Periaatteessa kolmannelle olisi vielä tilaa meidän perheessä, mutta myös kevyempi ja tasaisempi arki houkuttaa. Tosin kyllähän tässä ehtii molempiakin vielä. 😉 Se on niin totta, että vaikka raskaita vaiheita on, niin ne lasten hyvät hetket korvaa ne täysin, ja enemmänkin.

-Pauliina
hyvaajakaunistaelamaa.blogspot.fi

Olen yllättänyt itseni viime aikoina samojen pohdintojen äärestä,vaikka kuopuksemme on vasta 3kk vanha. Ennen olin aivan vuoren varma, että meistä tulee kaksilapsinen perhe, jos niin vain suodaan, mutta nyt,kun vauva-aika hupenee uhkavaa vauhtia, alkaa mieleen hiipiä ajatus ”entä jos sittenkin…?”. 😀 Jarruja lyö rattaisiin ihan samat mietteet talouden ja mielenterveyden kestämisestä, etenkin kun meidän tukiverkko on melko heiveröinen. Lähimmät isovanhemmat asuvat yli 100km päässä ja ystävät ovat kiireisiä omien perheidensä,töidensä ja harrastustensa kanssa.Kynnys avun pyytämiseen on tämänkin vuoksi melko korkealla. Täytyypä perehtyä kyseisen palveluun,kiitos vinkistä!:)

Voi että, nyt jos koskaan toivon voiton osuvan kohdalle… mun suurin pelko tämän toisen lapsen suhteen on tukiverkon ”ohuus”. Kummitäti asuu lähellä, mutta isovanhemmista on olemassa vain mummit ja molemmat 500km päässä 🙁 Kaikki apu olisi NIIN tervetullutta!

pandamamablogi@gmail.com

Kyllä sydän kertoo!Zemppiä ❤️

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.