Yleinen
13.3.2017

Mutta suurin niistä on sisarusrakkaus.

Mutta suurin niistä on sisarusrakkaus.

En ajattele, että perheen ainut lapsi on onnettomampi kuin sisaruksia omistaja yksilö. En ajattele, että lapset välttämättä tarvitsevat sisaruksia tai vanhemmat useita lapsia. Mutta pakko myöntää, että kun katson noiden kahden temmellystä ja touhua mietin mitä kaikkea perheen ainut lapsi menettää.  Sitä ei tiedä ennenkuin sen kokee, mutta uskallan väittää että perheen ainut lapsi jää paitsi jostain aivan upeasta. Sisaruksesta.

Minulla on sisko. Maailman parhain ja paskin. On tapeltu, on nahisteltu. Silti hän on minun paras ystäväni. Se, jonka voin luottaa sanovan asiat niinkuin ne ovat. Se, jonka huumorintaju on aivan yhtä huono kuin minun. Se, jonka kanssa kaikki tuntuu paremmalta kuin muiden. Muistan miten isäni ja äitini aina toitottivat nahistelumme keskellä että kyllä meistä vielä aikuisena parhaita kavereita tulee ja olemme niin rakkaita toisillemme. Silloin en ehkä siihen uskonut, mutta paikkaansahan se piti. Tiedän useita, jotka eivät ole sisaruksiensa kanssa yhtä läheisiä kuin minä, mutta tiedän myös että tätä juuri minä lapsilleni tahdon ja toivon. Sitä, että se sisko on siinä vaikka mitä tapahtuisi.

Tyttöjen sisarusrakkaus on osoittanut voimansa päivähoidon aloituksen myötä. Niin hyvässä kuin pahassakin. Molemmilla tytöillä otti koville erossa olo toisistaan. Matilda aloitti heti itkun, kun tajusi aamulla hoitoon mentäessä että sisko menisi eri ryhmään kuin hän. Elvira kertoi illalla kaipaavansa siskoa päiväkodissa ja haluaisi samaan ryhmään. Luojalle kiitos koko talon yhteisestä pihasta jossa he toisiaan päivän aikana näkevät. Vaan on sisarusrakkaus kukoistanut myös ei niin kivassa mielessä. Kun on koko päivä oltu erossa niin on vähän pakko nahistella ja ärsyttää toista. _Koko_ajan_. Vähän tönäistä, kiljua, karjua ja repiä tukkaa. Raapia naamaa ja läpsiä leluja käsistä. Sisarusrakkaus hiertää siskosten välejä, hiertää vanhempien hermoja. Vaan siltikin se sisko on maailman paras.

Lapset pienellä ikäerolla ei ole ehkä se helpoin asia. Mutta ehdottomasti elämäni parhain päätös. Paljon se vaati, vaatii edelleen, mutta on sen kaikein arvoista. Olemme antaneet tytöille jotain niin tärkeää ja upeaa. Olemme antaneet heille toisensa.

Usko, toivo ja rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus. Sisarusrakkaus.

 

 

Avainsanat

Kommentit

Minulle pieni ikäero ei olisi sopinut, mutta on se ihana seurata sisaruussuhdetta näin 5.5 vuodenkin ikäerolla. Siinä on jotain alkukantaista, miten sisarukset esimerkiksi tiukan paikan tullen suojelevat toisiaan. Ja mikään ei ole niin liikuttavaa kuin se kun isoveli omasta halustaan leikittää pikkusiskoa, ja sisko nauraa onnesta. Tietty pienessä ikäerossa ja vielä samaa sukupuolta olevilla lapsilla on ainutlaatuista synergiaa 🙂

Laura

!! 🙂 se on kyllä ihana miten sisarukset suojelevat toisiaan, ikäerosta riippumatta ! 🙂

Me olimme veljeni kanssa jatkuvasti toistemme kurkuissa kiinni, mutta nyt pidämme kokoajan yhteyttä ja käymme muutaman kerran vuodessa ulkomailla. 🙂

https://faijahommia.fi/

Miula ei itselläni ole taas kokemusta samanikäisistä sisaruksista, niin en ole osannut omallekaan lapselle kaivata. Se on hassua kuinka ne kulkeekin sukupolvien yli ne hommat 🙂

Laura

nii tää on kyllä totta että varmaan riippuu ajatukset aika paljon siitä millainen oma lapsuus on ollut !:)

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.