Yleinen
25.2.2017

Pukemisen ikuinen riemu…

Pukemisen ikuinen riemu…

Kaksi menee siinä missä yksikin. Höpöhöpö sanon minä. Ei ainakaan siinä tilanteessa kun pitäisi hymysuin lähteä lasten kanssa ulkoilemaan! Joku itkee, aina. Milloin on sukat huonosti, väärät kengät ja villasukatkin kamalan väriset. Harmittaa kun ei saa lähteä ilman housuja ulos. Varsinkin sillä punaisella sekunilla kun lapseni kuulevat lauseen äidin pitää ehtiä töihin, alkaa sen päivänen kiukuttelukarkausshow että eipä varmasti ole ennen nähtykkään. Joka_helvetin_aamu.

Takapihamme bussipysäkkiläisillä on varmasti hulvatonta joka aamu kun tarvomme lumihangen poikki parkkipaikalle. Ensin talsii kiukusta ja kiireestä huohottava äiti pientä uhmakasta taaperoa sylissä kantaen. Heti perässä hiihtää ulvova ja kitisevä kolmivuotias. Kun ei osaa, pysty ja kykene. Ei ainakaan useimpina aamuina.

Tänään aamulla kun lähdimme ulkoilemaan päätin että ei kiirettä. En hoputa kertaakaan, puemme kaikessa rauhassa. Josko edes viikonloppuisin pääsisimme sulassa sovussa ovesta ulos. Kaikki meni hyvin, niin kovin hyvin kunnes tuli aika pukea kengät ja hanskat. (Tosin tässä vaiheessa nuorempi huusi jo kurkku suorana keittiön lattialla koska sai eri kengät jalkaan mitä yleensä..) Hanskat, ne pirulaiset meni vääriin käsiin ja siitäkö vasta riemu sitten repesi. Kyllä pienen ihmisen elämä on rankkaa huusi isompi tyttäristäni. Kyllä vaan, ja eikä se siitä muuten helpotu!! Tiuskaisi äiti.

Makasi taapero lattialla. Makasi isompi lattialla. Huusivat kurkku suorana. Sitten hiljenivät. Nousivat ylös aivan muina miehinä ja päästiin vihdoin ulos. Tuskahiki ja kiukkuhiki poskilla punoittaen mutta kuitenkin. Ulkona oltiin ja kivaakin meillä oli.

Ne vaatteet eivät taida todellakaan mennä päälle ilman tuota huutoshowta. Luovutan. Katsotaan sitten viidentoistavuoden päästä uudelleen.

Avainsanat

Kommentit

Sitä on jo melkoisen turtunut sisarusten aamukähinöihin. Pitäis vaan keksia sopiva motivaattori. Päiväkodissa vajaa 3-v poika pukee itse todella reippaasti, jotta ehtii ekana ulos varaamaan haluamansa kuorma-auton. Kotona on kunnon vitkuttelut ja sit kiukkuilut, jos sisko ehtii ensin valmiina ovelle. Se että ehtis ennen siskoa ulko-ovelle ei riitä motivaattoriksi kotona pukemiseen

Laura

toi on niiiin totta että se suurin motivaattori kotona uupuu :D!!!

jep…. ulkona on kivaa mutta sinne lähteminen pitää kyllä ottaa jo ihan kärsivällisyysharjoittelun kannalta… eikä vissiin kannata haaveilla että se tästä helpottaa, nyt kun toinen on vielä vauva eikä sanonu pukemisesta mitään 😀 taapero taas on omalukunsa ’:D

Laura

totta, vauva oli niiiin helppo verrattuna tähän taaperoon 😀

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.