Yleinen
21.2.2017

Onko isä velvollinen kustantamaan kotiin jäävän äidin elämän?

Onko isä velvollinen kustantamaan kotiin jäävän äidin elämän?

Tämä teksi syntyi kun törmäsin keskusteluun jossa äiti valitti perheenisän rahankäytöstä toisen vanhemman olessa kotona lasten kanssa.

Raha. Asia josta ei niin mielellään puhutä kovaan ääneen. Oli sitä tai ei. Mutta asia, joka meitä kaikkia naisia mietityttää varmasti jossakin kohtaa äidiksi tuloa. Joko jo ennen yrityksen aloittamista tai sitten vasta kun on aika vaihtaa vanhempainvapaa kotihoidontuelle. Miten selvitä taloudellisesti kun jää kotiin lapsen kanssa? Vanhempainvapaalla saatava summa oli vielä ihan kiva jolla tuli hyvin toimeen kun itse jäin äitiyslomalle. Mutta kotihoidontuki, sillä ei paljon asuntolainoja lyhennetä. En valita summan pienuudesta, sitä tyhjää parempi jota monessa muussa maassa on tarjolla. Mutta jos toinen vanhempi jää kituuttelemaan kotiin, onko toinen vanhempi hänestä silloin elatusvelvollinen? Kun perheeseen syntyy lapsia, tuleeko hänen ja minun rahoista meidän rahoja?

Aloitetaan mielikuvitusleikki päättämällä että kotiin kotihoidontuella kituuttelemaan jää äiti. Ihan vain siksi koska se nyt sattuu olemaan yleisempää kuin isän jääminen kotiin. Ja siksi koska silloin voin hitusen enemmän sisällyttää tekstiin omaa kokemustani.

Kun äiti jää lasten kanssa kotiin, tippuu hänen kuukausitulonsa. Ensin vähän, sitten vähän enemmän. On ehkä karsittava omista menoista. Kampaamoista, shoppailusta tai viikottaisesta leffareissusta tyttöjen kanssa. Kaikki rahat ehkä menevät elämiseen, vaippoihin ja auton vakuutuksiin. Ei jää sukanvarteen tai niihin ihaniin mielihalufarkkuihin. Pennin venytystä ja omien menojen karsimista jotta saat ne pakolliset jutut maksettua.

Samaan aikaan perheen isä käy töissä kahdeksan tuntia päivässä. Hänelle jää palkasta mukavasti vielä käteen pakollisten menojen jälkeen. Perheen ruokaostosten ja asuntolainan lyhentämisen jälkeen jää rahaa siihen kosteaan jätkien iltaan tai uusiin lenkkivaatteisiin. Totuttu elämänlaatu ei vaadi muutoksia lasten saannin jälkeen.

Äiti karsii omista menoista. Isä jatkaa samaa rataa kuin ennen lapsia koska hänen tulonsa eivät muuttuneet lasten syntymän jälkeen. Onko tämä reilua? Onko isä velvollinen karsimaan omista menoistaan jotta äiti saa säilyttää edes osan totutusta elämäntyylistään ja hankinnoistaan? Toinen kuitenkin tekee joka päivä töitä rahansa eteen kun taas samaan aikaan toinen ”istuu” kotona ja leikkii ihanan jälkikasvunsa kanssa.

Jos lapset hankitaan yhdessä, heidät elätetään yhdessä. Piste. Tästä ei pääse mielestäni yli eikä ympäri vaikka kuinka yrittäisi. Sen sijaan arjesta jäävä ”ylijäämä” on ehkä vähän kaksipiippuinen juttu. Tavallaan ajattelen että tottakai kaikki rahat ovat perheen yhteisiä ja yhteisistä lapsista ja heistä koituvista talouteen liittyvistä lovista ”kärsii” koko perhe ihan yhtä paljon. Varsinkin kun se yleensä on vanhempien yhteinen päätös kuka jää kotiin lasten kanssa ja kuinka pitkäksi aikaa. Toisaalta taas ymmärrän hyvin ajatusmaailman että niistä omista tienesteistä jäävät rahat ovat niitä omia rahoja. Ymmärrän että ottaisi pattiin painaa niska limassa duunia toisen istuessa kotona.

On kumpi tahansa vanhempi töissä, on hän mielestäni kuitekin elatusvelvollinen kotona olevaan vanhempaan. Maksamaan ja kattamaan ne normaalit arjen kulut jos toisen valtiolta saamat rahat ei siihen riitä. Normaaleilla arjen kuluilla tarkoitan esimerkiksi ruokaa, hygieniatarvikkeita ja kaikkea välttämätöntä materiaa. Mutta toisen mielihaluostoksia, niitä minun mielestäni se työssäkäyvä vanhempi ei ole velvoitettu kustantamaan. Kun on kotihoidontuella kotona, niin ei välttämättä tarvitse käydä joka kuukausi kampaajalla tai ostaa puhelimen uusinta mallia jos vanha vielä pelittää ihan hyvin.

Me todellakin jouduttiin aikoinaan keskustelemaan raha-asioista. Mikä on siis erittäin hyvä! Kun me perustimme tai oikeastaan ”perustimme” perheen, ei meillä ollut yhteistä suhdehistoriaa takana. Kun kahdesta erillisestä taloudesta tulee yhtäkkiä yhden perheen talous, on pakko hieman jutella tuloista ja kuluista. Meillä se ei kuitenkaan juurikaan aiheuttanut ikinä kitkaa parisuhteeseen. Minä lyhensin ja edelleen lyhennan asuntolainamme omasta palkastani, Tino maksaa yhtiövastikkeen ja tyttöjen hoidon. Äitiyslomalla ja kotihoidontuella lainan jälkeen tililleni jäi tuskin mitään tai tuli jopa miinusta, joten silloin myös ruokaostokset jäivät hänen kontolleen. Meillä toimi tyyli nimeltä äiti osallistuu mitä pystyy ihan todella hyvin. Ja toimii edelleen, lastenhoitajan ja rekkamiehen palkat eivät ole ihan samansuuruisia. Tosin eipä ole työpäivien pituudetkaan ja työajat joten tunnen itseasiassa itseni aika rikkaaksi tässä asiassa. Mutta minä olen ollut aina todella nuuka ja säästäväinen, en tiedä mitä mieltä työssä raatava osapuoli olisi ollut jos esimerkiksi olisin tilipäivänä tuhlannut omaisuuteni zalandoon ja sen jälkeen ruokakaupassa aina toitottanut ei oota.

Ja nyt ehkä sohaisen muurhaispesään vielä lopuksi, mutta täytyy myöntää etten myöskään ole ikinä ymmärtänyt kotiäitejä. Ja tarkoitan nyt heitä, jotka ovat oikeasti koko elämänsä kotona lasten kanssa puolisonsa elätettävinä. Elätettävänä olemisessä ei ole mitään väärää, en minä sitä. Mutta mietinkin niitä taloudellisia asioita. Miten naiset uskaltavat? Nykypäivänä valitettavasti yhä useampi parisuhde ja avioliitto päättyy eroon. Mitä sitten jos ero tulee vaikkapa vähän vanhempana ja eläkettä ei ole kerennyt kertymään oikeastaan yhtään koska on aina hoitanut lapsia kotona?

Raha aiheuttaa aivan turhan paljon riitaa parisuhteissa. Lapset ovat vain hetken pieniä ja se aika on turha käyttää tappeluun jostain niin turhasta vaikkakin välttämättömästä; rahasta. Lapset on hankittu yhdessä, heidät elätetään yhdessä. Sen jälkeen molempien pitää olla valmiita kompromisseihin yhteisen onnen takia. Joustamaan ja tulemaan vastaan. Niin niissä ”omissa rahoissa” kuin ostoksissakin.

Tapellaanko teillä raha-asioista? Olen kuullut että yksi toimiva ratkaisu on ollut yhteinen tili johon molemmat siirtävät tietyn prosenttimäärän omista tuloistaan aina tilipäivänä. Näin molemmat osallistuvat tavallaan yhtä paljon talouden pyörittämiseen vaikka tulot olisivat täysin erit. Enemmän tienaava siirtää ehkä enemmän, mutta samalla hänelle jää myös enemmän sinne sukanvarteen omia juttujaan varten. 

Toisilla toimii toinen, toisilla toinen. Mitä mieltä sinä olet asiasta? Miten teillä raha-asiat hoidetaan toisen ollessa kotona lasten kanssa? Onko teillä yhteiset vai omat rahat?

 

Avainsanat

Kommentit

Meillä on kyllä omat tilit ja kortit mutta yhteinen lompakko 😊 sillä kortilla maksetaan millä on rahaa. Meillä riidellään rahasta lähinnä sen takia että sen vähyys stressaa mutta ei sen käytöstä. Mies käyttää rahaa vapautuneemmin mulla on tapana kysyä lupa mut se on vaan luonnekysymys ja monesti on mies myös ostanut mulle tarpeellisia juttuja tai jotain mitä oon toivonut mut en raaskinut 😊 oon kyllä samaa mieltä että yhteiset lapset, yhteinen koti ja yhteiset rahat – meillä toimii 😊

Laura

ihanalta kuulostaa ! 🙂 ja tutulta, täälläkin kinastelut johtunut ehkä siitä vähyydestä ja sen aiheuttamasta stressistä kuin itse käyttämisestä ! 🙂

Meillä menee vähän niin että se maksaa kenellä on rahaa.. mulla menee kht siis aika tarkalleen ruokaan, lasten tarpeisiin ja laskuihin. Välillä harmittaa kun mies lähtee kavereiden kanssa mmutamaksi päiväksi ulkomaille ”poikien reissuun” ja itse lasket kymppejä koska on varaa lähteä kahvilaan kaverin kanssa tai leffaan. Kampaajalla en ole raskinut 8v aikana käydä kuin kerran leikkauttamassa hiukset jollain 15e alehinnalla 😂
Mies toki käy parturissa kuukausittain..

Laura

hihi, kuulostaa tutulta! omista menoista karsii vaikka ei välttämättä tarveisi 😀 miehet osaa ehkä paremmin tuon elämästä nauttimisen 😉

Itse olen nyt neljättä vuotta kotona lasten kanssa, hoitovapaalla siis, ja mies käy töissä.
Täytyy kai sanoa, että olen onnekas kun meillä ei ole koskaan tarvinnut vääntää raha-asioista, ei ennen eikä jälkeen lapsien. Alusta asti oli selvää, että jään lapsen kanssa kotiin myös vanhempainvapaan jälkeen. Mies on todella paljon poissa työnsä puolesta, joten meistä selkein ratkaisu oli minun olla kotona nämä ihan ensimmäiset vuodet, jotta arki olisi hieman tasaisempaa ja sinne hoitoon ehtii kyllä myöhemminkin. Esikoinen saa olla kotona nyt sitten hieman pitempään, koska saimme toisen lapsen, jonka kanssa myös aion olla kotona sinne 3v saakka. Tulotaso on siis minulla pieni, ollut jo pitkään kun hoitovapaata takana jo useampi vuosi. Meille oli luonnollista, että mies maksaa nyt lähes kaiken asuntolainoista lähtien, olihan päätös minun kotiinjäämisestä yhteinen ja nämä hoidettavat yhteisiä. Itse maksan oman autolainani, puhelinlaskuni, jotain pieniä kodin laskuja sekä lasten vaatehankintoja. Niissäkin suurissa mies osallistuu tarpeen mukaan. Itselle ostan aika vähän mitään tällä hetkellä, mutta en koe huonoa omaa tuntoa jos ostan enkä toisaalta myöskään siitä jos ”joudun” pyytämään mieheltä niihin rahaa. Usein se on hän joka ehdottaa, että ostaisit joskus itsellesikin jotain, ilmeisesti mammalook kaipaa piristystä 😉
Meillä on omat tilit, mutta rahat silti tavallaan yhteisiä ja toiselta saa tarvittaessa. Ja mieskin joskus totesi kun keskusteltiin tästä, että totta kai tämä menee näin, ei sen kotona olevan elintason pidä laskea alemmas kuin toisen siksi, että hän hoitaa niitä yhteisiä lapsia.

Laura

hyviä ajatuksia ja toimintappoja teillä ! 🙂 ja ihana sinun mies kun haluaa pitää vaimon tyytyväisenä ja hyvin puettuna 😉 😀

Meillä on eri rahat ja eri tilit. Omat asuntolainat, vaikka siis samassa asunnossa asutaan. Myös omat autot jne. Vastike maksetaan puoliksi, samoin kaikki yhteiset kulut ja lasten kulut. Molemmat olemme töissä. Ja kyllä lapset menivät hoitoon heti kun vanhempainvapaa ja säästetyt kesälomat loppuivat n. 1,2kk ikäisinä (vanhempainvapaat pidimme puoliksi, äitiysvapaat tietenkin minä ja mies isyysvapaat ollen yksin lapsen/lasten kanssa). Imetys ei muodostunut ongelmaksi, täysimetin sen puoli vuotta ja osittaisimetin molemmat kaksivuotiaaksi.

Toki meillä on samanlainen tulotaso keskenämme, minä ehkä tienaan jonkun verran enemmän kuin mieheni. Kotihoidon tuki ei meillä ollut realistinen vaihtoehto, laina, elintaso jne. edellyttävät meidän molempien työssäkäyntiä. Minä en myöskään henkilökohtaisesti ikinä pystyisi käyttämään kenenkään toisen rahoja omiin asioihini. Saati että joutuisin pyytämään rahaa.

Laura

hyviä ajatuksia ! 🙂 olen monesta asiasta ja käytännöstä kanssasi samaa mieltä! 🙂 minun on myös vaike pyytää omiin menoihin tarvittaessa rahaa vaikka tavallaan samaa taloutta ollaankin !

Mä en pysty samaistumaan ajatukseen, että kotona olevan puolison tulisi voida osallistua samalla tavalla menoihin kuin työssä käyvän. Varsinkaan siinä tapauksessa, jos kotona olon syy on yhteisten lasten hoitaminen. Ja kyllä olen sitä mieltä, että jos lapset hommataan yhdessä, niin kumpikin saa karsia niitä menoja. Ei se ole yksin sen kotona olevan puolison velvollisuus. Ei varsinkaan silloin, jos kotiin jääminen on yhdessä sovittu. Mutta toisilla toimii toinen ja toisilla toinen.

Laura

hyviä ajatuksia! 🙂 niinpä, toisilla toimii toinen ja toisilla toinen !

Ite oon aina vähän ihmetellyt näitä raha-asiakeskusteluja etenkin lapsiperheissä. Meillä ei ole etukäteen juteltu miten raha-asioissa toimitaan missäkin tilanteessa, vaan molemmat ollaan kai oletettu miehen kanssa että rahat on yhteiset ja käytetty rahaa sen mukaan. Ehkä hyvää tuuria että ollaan samoilla linjoilla miehen kanssa ilman neuvotteluja. 😀 Jotenkin jo se sana että toinen elättäisi toista on itelle vieras. Meillä on omat tilit, mutta ajatus on että se maksaa jonka tilillä on enemmän sillä hetkellä rahaa, kovin tarkkoja ei olla. Omat jutut maksetaan ensisijaisesti omalta tililtä jos siellä on rahaa siihen, jos ei niin ehkä lyhyt keskustelu että voiko toinen maksaa tämmösen jutun ja sit maksetaan. Nyt siis mies töissä ja ite kotihoidontuella. Jos toisella tulee paljon harraste- tai viihdemenoja eikä rahaa olisikaan yhteisiin menoihin niin ehkä sitten olisi keskustelun paikka. Tai jos oma mies huoletta käyttöisi rahaa omiin harrastuksiin mutta mun omiin juttuihin ei sitten rahaa tarvittaessa miehen tililtä liikenisi, niin kyllä vähän retuuttaisin korvasta ja palauttaisin maan tasalle.

Laura

hyviä ajatuksia ! 🙂 ja kiva että teillä on yhteinen sävel tämän asian kanssa!

Kun menimme naimisiin ennen lapsia, otime yhteisen tilin ja lopetimme kaikki omat tilit. Tilillemme tulevat kaikki palkat ja etuudet ja sieltä maksetaan lainan lyhennykset, laskut, ostokset ja kaikki. Molemmilla on oikeus käyttää yhteisiä rahojamme ihan oman harkintansa mukaan, mutta suuremmista ostoksista on tapana keskustella. Molempien lapsiemme kohdalla olin itse kotona reilun vuoden ja sen jälkeen isä vuoden. Ikinä ei ole ollut ajatusta, että toinen olisi elätettävä, sillä nämä ovat olleet yhteisiä päätöksiä. Tämä on toiminut meillä tosi hyvin, vaikka monet ihmettelevätkin järjestelyämme. Palkkamme työstä on sama, joten se on tietenkin helpottanut tuota vanhempainvapaiden jakamista.

Laura

kuulostaa hyvälle ! 🙂 ja tuo on tosi kiva että molemamtovat saaneet olla lasten kanssa kotona! 🙂

Itse ihmettelen kanssa tuota rahasta tappelemista, molemmat oltiin suhteen alussa työttömiä joten jo silloin meni molempien rahat yhteiseen hyvään eli laskuihin ja ruokaan, eipä sitä paljon muuhun jäänyt, mieheni on ollut suhteemme aikana töissä ja silloin kun on ollut enemmän rahaa niin ollaan sijoitettu ylijäämä rahat uusiin huonekaluihin ja kodinkoneisiin yhteisymmärryksessä. Koskaan ei olla tapeltu rahasta joko sitä on tai sitä ei ole mutta ne on ollut aina yhteisiä, molemmilla on molempien tileille käyttöoikeudet ja pankkikortit joten ostetaan siltä jolla on rahaa. Ja vaikka olen sairastelujen takia ollut työtön ja mies töissä ei silloinkaan tapeltu että ne ois ollu miehen rahoja vaan ne oli yhteisiä ja käytin niitä mieheni palkkoja laskuihin ja omaan kampaamokäynteihin sun muihin. Ja mies tottakai osteli itselleen silloin ps pelejä sun muita juttuja joihin ei ollut työttömänä varaa.

Laura

!! 🙂

Meillä on aina ollut yhteinen tili jossa yhteiset rahat, ennen lapsiakin. Olisipa hassua jos kaupassakäynnin jälkeen tai laskuja maksettaessa täytyisi miettiä ja laskea kuka on maksanut milloin ja mitä. Molemmat käyttävät yhteisiä rahoja oman harkinnan mukaan ja koskaan ei ole tullut tilannetta jossa jompikumpi olisi pettynyt toisen rahankäyttöön. Päin vastoin, meillä yleensä kehotetaan toista ostamaan itselleen jotain!

Laura

ihanalta kuulostaa että kaikki on yhteistä ! 🙂

Sattuipa itselle ajankohtainen aihe! Perheessäni mies käy töissä ja minä opiskelen vielä,joten tilanne on äitiysloman kaltainen jo ennen sen alkamista huhtikuussa. Ollaan pyritty puhumaan kuviot mahdollisimman selväksi jo ennen lapsen syntymää jottei riitoja tulisi. Meillä molemmat osallistuvat yhteisen talouden ylläpitoon omien tulojen mukaan, eli minä huomattavasti vähemmän kuin mieheni. Tulojeni ollessa pienet opiskelijaäitinä, en kuitenkaan edes ole olettanut eläväni mieheni rahoilla yltäkylläistä elämää, vaan karsin välillä omista menoistani. Välillä taas mieheni haluaa ”tarjota” minulle jotain joka on toki mukavaa :). Ajatus on meillä aina ollut että kyllä se sitten tasoittuu kun pääsen työelämään kiinni. Lapsi ja hänen kulunsa on kuitenkin yhteinen juttu, ja mieheni työskennellessä hän myös on taloudellisesti ”isommassa” vastuussa.

Laura

kuulostaa kivalta ja reilulta teidän toimintavat! 🙂

Tässä taitaa olla yhtä monta mielipidettä kuin perhettäkin 🙂 Meillä on aina ollut yhteiset rahat ja hoitovapaalle jäädessäni oli selkeää että jatketaan samalla linjalla. Mies ihmettelee usein ääneen työkavereidensa puheita kun saavat esim työpaikkabonuksia ja aikovat käyttää ne ainoastaan omiin menoihinsa, ”omina bonuksina”. Sinänsä itse ansaittua rahaa mutta jotenkin korvaan särähtää kun kuitenkin perheessä eletään niin suht tasavertaisestihan siinä pitäisi kaikki jakaa? Mies käy töissä palkkansa eteen, mutta arvostaa myös sitä että pääsee itse kotona helpommalla kun toinen kotona. Nyt kun olemme taas molemmat töissä niin kotitöitä siirtyy pakostakin enemmän myös miehelle. Eli ajatuksena molemmat tekevät perheessä sen rahan eteen töitä oli toinen kotona tai ei. Ja kampaajallekin pääsi ”miehen” rahoilla hoitovapaalla, onnellinen vaimo, onnellinen mies vai miten se meni 😂😃

Laura

hehe, hyvin sanottu että onnellinen vaimo on yhtäkuin onnellinen mies 😀 ja tuo että toimintappoja aivan yhtä monta kuin perheitä! 🙂

Erittäin hyvä kirjoitus! Raha-asiat ovat koko perheen asia etenkin, jos toinen hoitaa lapsia kotona. Luonnollisesti on hyvä suhtettaa kuluja tulojen mukaan. Ei voida vaatia maksuja 50/50, jos toisen puolison tulot on huomattavasti suuremmat kuin toisen.
Lisäki on tärkeätä pohtia naisena omaa tulevaisuutta. Palkkamme on keskmäärin pienempi, eläkkeemme on keskimäärin vielä pienempi ja kaiken lisäksi elämme pidempään kuin miehemme. Tulevaisuuteen voidaan varautua hankkimalla palkasta riippumattomia tuloja, kuten osinko-osakkeita, sijoitusasunto tai jotain muita ns. passiivisia tuloja.

Laura

hyviä vinkkejä ja ajatuksia ! 🙂

Meillä mies maksaa ruokakulut ja myös lainan lyhennykset. Tutkimme asiaa ja äiti (jos siis äiti jää lapsen kanssa kotiin) menettää 56 000€ ansiomenetyksinä ja eläkemenetyksinä jos on kotona 3vuotta ja on keskituloinen. Jos asiaa ajattelee näin, mielestäni ei voi sanoa, että silloin olisi miehen elätettävänä vain kotona. Toisaalta miehellä on ainakin meidän taloudessa velvollisuus tehdä vain töitä ja itselle jää kaikesta muusta huolehtiminen (meidän valinta) vaikka välillä naurattaa, että fiilis on kuin entisajan piialla 🙂 kotihoidontuki riittää omiin muihin menoihin (vaikka toki niiden kanssa on tehnyt arvovalintoja, mikä on oikeasti tärkeää) ja autokuluihin. Molemmat olemme myös hyvin säästäväisiä. Tärkeintä on löytää yhteinen selkeä linja miten asiat halutaan hoitaa. Meillä molemmille oli selkeä halu että äiti on se joka kotiin jää lasta hoitamaan ja molemmat toivovat sen olevan mahdollista niin kauan kuin lapsi on 3v. Toki miehelle aina tarjoan mahdollisuutta jäädä kotiin, mutta hän on tyytyväinen näin.

Laura

toi on niin totta että tärkeintä on yhteinen linja johon molemmat ovat tyytyväisiä ! 🙂

Puolisohan on ihan lain mukaan elatusvelvollisen,moraalinen puoli onkin tietysti eri juttu. En myöskään ymmärrä talouksia missä mennää sillä systeemillä että on vain mun ja sun rahat. Ajatellen pakollisia menoja ja vähän sitä kaikkea muutakin. Kun perhe on perustettu,on se yhteinen. Miksi siis raha olisi ainut mikä siinä elämässä erotellaan kun kaikki muukin on yhteistä?

Laura

totta, hyviä ajatuksia ! 🙂

Meillä on yhteinen talous, joten myös yhteiset rahat tiettyyn pisteeseen saakka. Ensimmäinen lapsi on vasta tulossa, mutta tässä on eletty työttömänä ja opiskelijana ja työssäkäyvänä ja opiskelijana, ja työssäkäyvänä ja sairaslomalaisena. Se joka tienaa enemmän, maksaa mm. yhteisen auton kulut. Ja jos toisella on rahat ihan loppu, niin silloin toinen maksaa käytännössä kaikki kodin kulut. Ei olla mitenkään niuhoja rahan suhteen eikä siitä ole ikinä tarvinnutkaan riidellä. Toisten harrastuksia ja ylimääräisiä hömpötyksiä (kuten just puhelin, vaikka entinenkin on vielä hyvä tai uudet kengät ilman todellista tarvetta) ei maksella. 😀

Laura

kuulostaa hyvältä teidän toimintatapa! 🙂

Meillä on yhteiset rahat, oli jo ihan ennen tuota ipanaa 🙂 Mekin juteltiin raha-asiat selviksi yhteen mennessä, ja silloin jo mietittiin toimimista mahdollisten lasten syntyessä. Tällä hetkellä mie olen kotona, mies töissä, mutta ei me ajatella niin että ”mies elättää ja mie olen elätettävä”, vaan että mie nyt vaan oon tällä hetkellä kotona, ja mies töissä, that’s it. Yhteiseen pottiin tuo kukin tavallaan rahaa. 🙂

Laura

hyviä ajatuksia ja toimintapoja! 🙂

Minusta on ihan selvää, että jos toinen on kotihoidontuella, niin toinen maksaa suurimman osan elämisestä. Perheen sisällä ei kuulu olla kahta eri elintasoa, ainakaan radikaalisti erilaista, varsinkaan kun toinen on kotona yhteisten lasten kanssa. Meidän perheessä on mennyt tasapuolisesti, koska olemme molemmat olleet kotihoidontuella n. vuoden per lapsi. Tänä aikana työssäkäyvä osapuoli on maksanut lähes kaiken. Kun olin äitiys- ja vanhempainvapaalla, maksoin edelleen puolet kaikesta, koska sain suht hyvää tulosidonnaista äitiys- ja vanh. rahaa + lapsilisät (meillä on erilliset rahat ja se sopii loistavasti meille).
Se on kyllä ikävää, että monessa perheessä tuloerojen takia isällä ei ole mahdollisuutta jäädä kotiin edes vähäksi aikaa. Olisi hyvä, jos tätä tuettaisiin yhteiskunnan taholta esimerkiksi siten, että isille olisi oma tulosidonnainen kiintiö, jonka voisi pitää milloin tahansa ekojen 3 vuoden aikana (nythän vanh. vapaan voi käyttää myös isä, mutta harva niin tekee imetyksen ym. takia).

(Olen myös sitä mieltä, että jos lapsia hankintaan niin heitä on syytä hoitaa kotona hieman pitempään kuin se 9kk jos vain suinkin perheen taloudellinen ja muu tilanne sen mahdollistaa. Tämä asia kannattaa puhua kyllä etukäteen auki, en itse olisi hankkinut lapsiav miehen kanssa jonka mielestä lapset joutavat hoitoon heti kun vanhempainvapaa loppuu).

Laura

hyviä ajatuksia ! 🙂 ja kuulostaapa kivalta tuo että molemmat vanhemmat ovat olleet vuorotellen kotihoidontuella lasten kanssa !

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.