Yleinen
20.2.2017

Rakkautta on rakastaa lapsiaan myös maanantaisin.

Rakkautta on rakastaa lapsiaan myös maanantaisin.

Rakkautta on nousta keskellä yötä etsimään unileluja.

Rakkautta on saada keskellä yötä kova isku pienestä pörröpäästä henkitorveen niin että joudut hetken haukkomaan henkeäsi.

Rakkautta on aamulla herätä siihen että pieni käsi lätkii naamaasi.

Rakkautta on herätä aamulla silmäpussit polvissa palvelemaan toisia.

Rakkautta on kerta toisensa jälkeen pyyhkiä (ei niin) kiltisti ne kaatuneet maidot lattialta.

Rakkautta on kerta toisensa jälkeen kuunella sanat ei, en halua, en osaa ja en pysty. Tai vain äääölöäääeiiiiiäääeiii älämölöä. Ooperana.

Rakkautta on pukea ulkovaatteet väkisin kertaa kaksi.

Rakkautta on kertoa (ei niin) kärsivällisesti kerta toisensa jälkeen miksi kumisaappaisiin pitää laittaa villasukat.

Rakkautta on uhata jättää taapero auton kyydistä kokonaan pois kun en väkisin turvaistuimeen saa (puolitoista vuotiaalla on aika uskomattomat voimat ja taidot tässä asiassa!)

Rakkautta on vastata (ei niin) kärsivällisesti kahden minuutin matkalla kaksi sataa kertaa kysymyskeen joko ollaan perillä.

Rakkautta on potea koko työpäivä huonoa omatuntoa huonosta aamusta ja luvata itselleen että iltapäivällä minä sitten olen ihan superkiva äiti!

Rakkautta on pyörtää lupauksensa nanosekunnissa iltapäivällä. Kaikkia väsyttää ja ikäväkin ollut. Kuulemma isiä.. Auts, rakkautta olisi antaa edes vähän sääliä äidille työpäivän jälkeen.

Rakkautta on rakastaa lapsiaan myös maanantaisin. Varsinkin kun maanantai tuntui tänään taas pistävän sitä parastaan. Rakkautta on myös myöntää että ehkä myös minä olin (taas kerran..) se pahemmin kiukutteleva kakkiaivo. Rakkautta on myös se, että lapset rakastavat minua siitä huolimatta. Myös maanantaisin. Ainakin vanhempi lapsistani totesi aamulla autoon päästyämme:

Äiti, mäkin sua. Vaikka me vähän riidelläänkin!

Joskus (tai vähän useamminkin) tuntuu että tuo kolme vuotias on meistä se kypsempi. Nyt kerään voimia pikkukakkosen ajan ja sitten lupaan oikeasti olla ihan super hauska ja läsnäoleva vanhempi loppu illan. Ainakin iltavilleihin saakka, sitten minun on taas oltava varmaan vähän kurja ja komenteleva. Ja ehkä hivenen heikkohermoinen, mutta armoa. Äitikin on iltaisin väsynyt.

Rakkautta on rakastaa tätä arkea niin että ihan itkettää. Eikä itku johdu kirjoituksesta huolimatta väsymyksestä ja huonosta päivästä. Huonosta päivästä huolimatta olen niin hitokseen onnellinen näistä lapsista. Tästä perheestä ja tästä elämästä.

Ihanaa alkanutta viikkoa teille kaikille vaikka maanantai onkin joskus vähän liian maanataimainen! <3

Avainsanat

Kommentit

Ihana, ei voi muuta sanoa. <3

Laura

kiitos! <3

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.