Yleinen
21.8.2017

Läpsystä vaihto! Kestääkö parisuhde talon rakentamisen?

Läpsystä vaihto! Kestääkö parisuhde talon rakentamisen?

Olen saanut jonkin verran kyselyitä Poikien Äidit ryhmän yksityisviesteihin siitä, että miten talomme laajennus etenee. Eteneehän se. Tilanne on sama kuin aikaisemminkin. Pekka tekee kaiken vapaa-aikansa laajennusta ja minä olen yksin lasten kanssa. Molemmilla siis todella raskasta. Raskautta lisää se, että emme näe toisiamme yhtään. Se on todella surullista ja on turha väittää, etteikö sellainen vaikuttaisi parisuhteeseenkin.

Talon laajennus

Tämän lähempää en enää miestäni näe

Mikä on liikaa?

Minä en koskaan halunnut tai toivonut, että perheemme rakentaisi tai rakennuttaisi talon. Halusin muuttaa valmiisen taloon. Ehkä maksimissaan jotain remontointia. Tämä siksi, että tiesin kuinka rankkaa talon rakentaminen tai laajentaminen on perheelle. Tiesin ja se ei yllättänyt, mutta se on silti aivan kamalaa.

Kamalinta siitä tekee sen, että lapset eivät juurikaan näe isäänsä. Isästä on tullut yht äkkiä ”etäisä”. Meidän pojille se on varmasti ollut kova paikka, koska Pekka on osallistunut aina aikaisemmin heidän hoitoon 50/50 kanssani. Seuraavaksi kamalinta on se, että parisuhdetta ei periaatteessa enää ole. Emme me näe Pekan kanssa toisiamme enää koskaan. Tai näemme, mutta myöhään illalla kun molemmat ovat ihan poikki ja väsyneitä.

Miten te muut taloa rakentaneet olette selvinneet tästä ajasta?

Vähän jännittää sekin aika kun talo on valmis. Osataanko sitä enää palata vanhoihin uomiin, jotka olivat minusta niin täydelliset. Osaako Pekka osallistua enää täysillä lasten hoitoon vai jääkö etäisemmäksi kuin ennen rakentamista? Osaanko minä vähentää lasten asioiden hoitamista ja siirtää niitä taas takaisin Pekalle? Ennen kaikkea, osaammeko me olla yhä yhdessä pariskuntana? Eräs ystäväni varoitteli, että taloa joskus rakentanut mies ei palaa koskaan ennalleen.

Näin pitkällä mennään…

Katto pään päällä

Laajennus on edennyt siihen pisteeseen, että laajennettu osa on jo katettu. Se on hyvä, sillä nämä Suomen säät kun ovat mitä ovat. Talvi voi alkaa yllättäen jo vaikka huomenna. Vaihdamme samalla myös vanhaan osaan taloa uuden katon. Odotan eniten uudessa talossamme valoisuutta. Meidän nykyinen talomme on pimeä ja matala. On ihanaa saada isoja ikkunoita ja valoa olohuoneeseen. Uudelle puolelle tulee alakertaan myös hauska poikien oma oleskelutila, josta on varmasti iloa, erityisesti poikien kasvaessa.

Kun laajennus saadaan valmiiksi  niin minä saan samalla itselleni oman työhuoneen. Se on hyvä, sillä nyt olen näpytellyt tekstejäni olohuoneessa ja keittiössä kaiken kaaoksen keskellä. Työhuone mahdollistaa oman rauhan tarvittaessa ja toisaalta myös sellaisen fiiliksen, että ”menee töihin”. Tällä hetkillä  tulevassa työhuoneessani (mikä on siis nyt Oliverin huone) on hauska Batman tapetti, enkä varmaan raaski sitä poistaa koska se on niin hieno. Onneksi se sopii myös Poikien Äidit Oyn: teemaan ja se voi hyvin jäädä työhuoneeseeni koristamaan seinää.

Batman-tapetti

Tuleva työhuoneeni

Niin täällä edetään….

Lue myös:

Seinät kaatuvat päälle. Laajennus alkaa NYT

Talon laajennus

 

 

 

 

 

Laajennus, olisit jo valmis…

Avainsanat

Kommentit

Meillä on kans vajaan vuoden verran rakennettu, nyt enää 4 yötä muuttoon! Mies on rakentanut ja minä olin kotona 4v ja 1 v kanssa. Aika rankaa yh-arkea, mutta onneksi ympärillä ihania ystäviä ja sukulaisia, jotka auttoivat. Talvella sain muutaman kerran apua myös kunnan kodinhoidosta, jotka tulivat hoitamaan lapsia ja antoivat väsyneelle äidille ihanan lepohetken. Isompi lapsi kovasti kaipaa isiä, mutta sitten kun näkevät niin isi on keskittynyt täysillä lasten kanssa olemiseen. Tavallaan aika helppo vuosi kun työnjako oli selvä: mies rakensi ja minä hoidin lapsia. Välillä piti kuitenkin pysähtyä ja muistuttaa itselle, että lapset ovat juuri se asia mitä olen kaikkein eniten halunnut ja tämä aika kun saa olla heidän kanssaan kotona on lyhyt. Ja aika monesti luikittiin siitä mistä aita on matalin kun isi ei ole näkemässä, on sängyt petaamatta ja eineslihapullia pöydässä😁

Talon rakennus alkoi vanhan purkutöillä. Jäljelle jäi runko ja siitä alkoi rakentaminen. Lapsi sairastui muutaman kuukauden jälkeen. Leikkauksista 2 tehtiin 300 km päässä kotoa talon rakennusaikana. Kun olimme muuttaneet tuli vielä 2 uutta leikkausta. Tämä kaikki tapahtui 1,5 vuoden sisällä. Lapsi on kokenut kovia, mutta muuten sanoisin ettei mikään ole muuttunut.

Jonna-Emilia

Voi pientä lasta 🙁 toivottavasti kaikki jo hyvin?

Meillä rakennettiin kun pojista toinen vastasyntynyt ja toinen viisivuotias. Ennen projektia naurettiin ystävien kanssa että avioeron ainekset kasassa kun raksa, pikkuvauva-aika, työt ja opiskelut (molemmilla sekä-että) samaan vuoteen. Mutta molemmat tiesivät että rankkaa tulee olemaan ja molemmat pyrkivät toisen oloa helpottamaan aina kun mahdollista. Parisuhdeaika typistyi iltoihin ja viikonloppuihin, raksaamisen ja lasten nukkumaanmenon jälkeen (jos kummallakaan ei ollut koulua) mutta yhteinen saunahetki ja toisen kainaloon nukahtaminen riittivät meille sen 8kk. Itseään vaan piti muistuttaa että molemmilla on nyt ihan yhtä rankkaa. Meillä vahva tukiverkosto, joten isomman pojan oireilut jäi aika vähälle, vaikka toki kun isän aika meni raksalla ja äidin vastasyntyneen kanssa, oli hänelle rankkaa. Isäkin nautiskelee nyt kun ei enää tarvi raksata. Ehkä edelleen olemme tyytyväisiä vähän vähempään yhteiseen aikaan, mutta se vuosi näytti mistä meidät on tehty ja ollaan meistä niin ylpeitä! Nyt voidaan molemmat luottaa siihen, ettei me pienestä (tai vähän isommastakaan) kaaduta. Jokainen perhe on toki erilainen, mutta ehkä tämän voisi ottaa eräänlaisena opetusmatkana

Alotettiin rakennusprojekti kun lapset olivat 10kk ja 3v. Vuoden mies oli illat ja viikonloput aina raksalla ja minä lasten kanssa yksin. Välillä oli kyllä äärettömän rankkaa ja kaikista rankinta tietysti lapsilla kun eivät nähneet isäänsä melkein koskaan, mutta siitä selvittiin 💪🏼 Nyt ollaan puoli vuotta asuttu uudessa talossa ja äkkiä se rakennusajan kamaluus on unohtunut ja avioliittokin voi hyvin 😘 Pitää vaan muistaa puhaltaa yhteen hiileen ja muistaa siinä väsymyksen keskellä että molemmilla yhtä rankkaa… lopussa kyllä kaikki on sen arvoista 👍🏻 Että ei se rakentaminen aina tarkoita eroa 😘

Jonna-Emilia

Minustakin juuri se, että pojat ikävöivät isää niin kovasti on tässä se rankin juttu.

Kolme lasta ja omakotitalon rakennus oli meidän kohdallamme avioero.

Jonna-Emilia

Ja tuskin olette ainoita. Eihän se tietystikään pelkästä rakentamisesta johdu jos ero tulee, mutta jotenkin se kriisi pääsee siinä niin helposti valloilleen.

niinpä niin, tiedän ja tunnen monta pariskuntaa jotka ovat eronneet kun talo on tullut valmiiksi :/ on jopa yksi asuntoalue kaupungissa missä asun, missä toinen toistaan hienompia taloja valmistunut ja alue jossa on sitten yhtä paljon melkein avioeroja kuin hienoja taloja. Eli koville se ottaa lapsiperheissä varsinkin. Mutta tsemppiä paljon sinne teille ja yrittäkää kuitenkin jossain välissä ottaa aikaa teille kahdelle miehenä ja vaimona :)Se äärettömän tärkeää, yllätä vaikka ihan pienillä teoilla miestäsi, jos sinulla rankkaa muksujen kanssa, on miehelläsi varmasti myös rankkaa.

Jonna-Emilia

Viisaita sanoja. Kyllä tuo Pekka pakertaa aivan hulluja työpäiviä. Menee aamulla pihalle ja tulee takaisin kun lapset on jo nukkumassa. Ja tietysti välillä palkkatöitäkin. (vuorotyö). Aika hurjaa aikaa, mutta en ole hetkekään epäillyt ettemmekö selviäisi. Olemme selvinneet aika monesta muustakin kriisistä.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.