Yleinen
16.8.2017

Entä jos ruutuaika onkin vain hyvä asia?

Entä jos ruutuaika onkin vain hyvä asia?

Kaupallinen yhteistyö: Suomen Koodikoulu

Moni äiti (mukaanluettuna minä) yrittää epätoivoisesti hallita lastensa ruutuaikaa, esimerkiksi laittamalla aikarajoitteita tietokoneen käytölle, puhelimen käytölle ja tv:n tuijottelulle. Me kalkkikset olemme niin tipahtaneita nykyajasta, että näemme ruutuajan vain negatiivisena asiana. (Minä ainakin, myönnän.)

En teidä teistä muista, mutta meillä ainakin isommat pojat (9 ja 11 vuotiaat) ovat meneet jo ohitseni tietoteknisessä osaamisessa. He elävät niin eri aikakautta kuin me. Meidän lapsuudessa ja nuoruudessa tietotekninen osaaminen ei ollut välttämättömyys, vaan lähinnä lapsen omasta kiinnostuksesta johtuvaa lisäosaamista. Erityisesti pojilla oli haastavaa, sillä tietotekniikasta kiinnostunut poika leimattiin automaattisesti nörtiksi. Nykyään pelit, mobiililaitteet ja sovellukset ovat osa nuorten ja aikuistenkin kulttuuria.

Ajat ovat muuttuneet ja ne muuttuvat yhä. Äitien on turha yrittää jarruttaa kehitystä. Vaikka ostaisitkin lapsellesi 10 vuotta vanhan peruspuhelimen hän silti kokeilee älypuhelimen käyttöä jossain muualla, mutta ilman järkevää opastusta. Ei lapset halua jäädä nykypäivän kehityksen ulkopuolelle, heitä olisi hyvä opastaa laitteiden oikeanlaiseen käyttöön oikeilla säännöillä.

ruutuaika

Käännä ruutuaika positiiviseksi

Mitä jos passiivisen vastaanottamisen sijaan lapsi voisikin käyttää ruutuaikaansa tehokkaasti oppimiseeen? Miten tämä ei ollut käynyt minulla aikaisemmin mielessäkään? Niputin kaiken ruutuajan yhteen ja samaan ”pahaan ruutuaikaan”, vaikka lapsi voi tehdä tietokoneella paljon sellaisiakin asioita joista on hänelle paljon hyötyä.

Hain Oscarin keväällä eskarista ja he olivat siellä harjoitelleet koodaamista. Olin aivan hämmentynyt? Enhän minäkään osaa koodata ja olen 38 vuotias. Mutta meidän eskarilainen oli sitä jo harjoitellut. Kun Suomen Koodikoulu tarjosi pojilleni koodausopetuspäivää olin siinä vaiheessa onneksi jo tajunnut, että tämä se on tätä päivää ja minun tietämättömyyteni ei voi olla esteenä poikieni oppimiselle.

Levottomat pojat tunteja paikallaan

Menimme koodausopetukseen Suomen Koodikoulun Helsingin pisteeseen joka sijaitsee Helsingissä Pikku-Huopalahdessa. Mukaan lähtivät Ossian, Oliver ja Poikien Äitien Oy:n Sannan vanhin poika Oskari. Meidän liikunnalliset poikamme olivat yllättävän kiinnostuneita tästä koodaus jutusta. Ehkä heitä houkutti eniten taustalla se, että he tiesivät päivän päätteeksi saavansa tehdä itselleen oman pelin.

koodikoulu

Pojat saivat tällä kertaa ihan yksityisopetusta, sillä paikalla ei ollut muita opetettavia. Ensimmäisenä he lähtivät pelaamaan helppoa koodauspeliä. Minä en ymmärtänyt siitä yhtään mitään. Siinä annetaan pelin ukkelille komentoja eli koodeja ja ukkeli liikkui niiden ohjeiden mukaisesti. Kommennot piti tehdä yhteen pötköön ja välillä testata kulkiko ukkeli oikeaan suuntaan.

koodaus

Tämän jäkeen poistuttiin tietokoneiden ääreltä ja koodausta harjoiteltiin karkkirobotilla. Lattiaan oli tehty ruudukko ja opettaja kulki ruudukkoa pitkin karkkikulhonsa kanssa. Pojat kirjoittivat paperille koodit ja robotti (eli opettaja) kulki niiden mukaisesti. Jos ohjeet oli tehty oikein, niin ne kirjoittanut poika sai robotilta karkin palkinnoksi. Tämä leikki oli pojista hauskaa.

koodikoulu

Tämän jälkeen pojat söivät ja kävivät ulkoilemassa. Ulkona he pohtivat minkälaisen pelin he haluaisivat tehdä. Kun he palasivat sisään, niin jokainen poika suorastaan hyökkäsi projektinsa kimppuun. Siinä ne istuivat kuin tatit, monta tuntia liikkumatta ja keskittyivät pelinsä tekemiseen. Omien poikieni kohdalla katselin hämmästyneenä, miten se oli mahdollista? Kyllä he välillä kotonakin keskittyvät hyvin, vaikkapa piirtelyyn ja  urheiluun, mutta tuollainen pikkutarkka koodaaminen….en olisi uskonut. Ja tosi hienoja pelejä saivat itse aikaiseksi. Tuotoksia esiteltiin ylpeinä äideillekin.

 

tietokone

peli

Koodauskoulu oli aivan huippu kokemus. Pojillekin, mutta puhun nyt tässä itsestäni. Kuinka silmiä avaavaa oli nähdä, että ruutuaika voi olla paljon muutakin kuin passiivista vastaanottamista, nähdä kuinka pojat jaksavat keskittyä noinkin pikkutarkkaan tekemiseen tuntitolkulla, nähdä kuinka pihalla sitä on itse nykyajasta ja oivaltaa, että se on ihan typerää. Ehkä pitäisi kouluttaa itseäänkin.

Poikien fiilikset koodauskoulusta olivat vähintään yhtä positiiviset, ”mennäänkö huomenna uudestaan?”, ”saanko kotona tehdä sen pelin vielä paremmaksi?”, ”äiti, entä jos musta tulee isona pelien tekijä?” Se oli kysymyksien täyttämä automatka kotiin.

Koodaus on kansalaistaito

Koodausharrastus ei ole vain pelaajien juttu  vaan koodaamalla tehdään myös taidetta, musiikkia, laitteita, tarinoita, viihdettä, elämänkertoja, ja paljon muuta. Koodaamalla lapsi voi ilmaista itseään ja tuottaa sisältöjä, joissa vain mielikuvitus on rajana. Ossian innostui koodikoulun jälkeen ennenkaikkea ajatuksesta, että koodaamalla voi tehdä videoita. Hänen haavenaan kun on tubettaa.

Suomen Koodikoulu on opettanut ohjelmointia jo vuodesta 2014. Sisällöt tukevat peruskoulun opetussuunnitelman tavoitteita ohjelmoinnin opetuksesta. He järjestävät kursseja Oulussa Pelikampuksella sekä Helsingissä Pikku-Huopalahdessa. Tarjonnasta löytyy myös opettajien täydennyskoulutusta sekä firmoille räätälöityjä koulutuksia. Samaa korkealaatuista koodausopetusta toimitetaan etänä jopa Etelä-Koreaan, syynä tähän suomalaisen opetuksen loistava taso. Yle Uutiset kirjoitti asiasta kesäkuussa, jutun voi lukea TÄSTÄ.

Syksyllä 2017 Koodikoulu tarjoaa entistä laajemman valikoiman kursseja sekä aloittelijoille että aiemmin koodausta harrastaneille. Koodikoulu opettaa myös aloittavalle bloggaajalle teknisiä taitoja blogin perustamisvaiheessa. Kurssi sopii yli 14-vuotiaille bloggaamisesta kiinnostuneille.
Lisätiedot www.suomenkoodikoulu.fi

Miten tyhmä olen ollutkaan tässä ruutuaika asiassa. Ei se ole niin super tarkkaa paljonko sitä ruutuaikaa on, vaan se, että miten sen ruutuajan käyttää. Jos pelaa räiskintäpelejä tunti tolkulla päivittäin, niin se ei varmasti ole hyväksi yhdellekään kehittyvälle lapselle. Johan siitä kertoo useat tutkimuksetkin. Mutta jos toteuttaa itseään ja luovuuttaan ohjelmoimalla jotain hienoa, niin se ei voi olla huono asia.

Kuinka paljon minä bloggaajana voisin hyödyntää koodaustaitoja? Taidan suunnata kurssille itsekin.

bloggaaja

Kaikki koodaamaaan!

Lue myös:

Bloggaaminen on hullun hommaa

Bloggaamisesta ammatti

 

Avainsanat

Kommentit

Totta, tietotekniikka tarjoaa lapsille paljon hyödyllistä ja kehittävää puuhaa. On hienoa, että koodaaminen tulee pian jossain muodossa peruskoulun opetusohjelmaan. Mun 8-vuotias menee nyt koodauksen alkeiskurssille, koska haluaa 🙂
Vaikuttaa kyllä toisaalta myös siltä, että aika harvat lapset tekevät ilman ohjausta ja valvontaa mitään luovaa tai kehittävää tietokoneilla tai tableteilla. Eli siinä mielessä ymmärrän ruutuajan valvonnan. Pelaaminen ei sinänsä ole mielestäni pahasta, pelaan itsekin, mutta useimmat lasten suosimat pelit ohjaavat aika passiiviseen rooliin ja vaikuttavat heikentävän hetkellisesti itsehillintää.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.