Yleinen
3.6.2017

Rauhallinen saa hyvän todistuksen, rauhaton ei niinkään

Rauhallinen saa hyvän todistuksen, rauhaton ei niinkään

Lasten kesäloma alkoi ja kevätjuhlat on nyt juhlittu. Meillä ei ole koskaan kovin innolla odotettu todistuksia, sillä alakoululaisilla siinä suurinta roolia näyttelee keskittyminen ja huolellisuus. Kokonainen yksi sivu liittyen siihen miten rauhassa olet. Olin lapsena samanlainen säheltäjä, kuin omat poikani ovat nyt, ja silloin (onneksi) käyttäytymiskohtia arvosteltiin vain yksi ruksi per todistus. Se olikin minulla aina siellä huonoimmassa koko ala-asteen. Ylä-asteella rauhoituin ja todistuksen arvosanakin muuttui.

Levoton oppilas ei hyvää todistusta näe

Onneksi poikieni lukuaineet ovat kuitenkin meneet aina hyvin, toinen sivu todistuksesta näyttää paremmalta. (Ja hienosti ovat molemmat parantaneet koko ajan keskittymistään, mutta tämä aihe on kiinnostanut minua jo pitkään.) Olen miettinyt tuota todistusta…toki käyttäytyminen, huolellisuus ja keskittyminen ovat tärkeitä asioita, mutta voiko niitä oikeasti arvostella kokonaisen sivun verran? Jos lapsella on tarkkaavaisuuden kanssa ongelmia, esimerkiksi adhd-oppilaat, niin mitä se tekee heidän itsetunnolleen, että kokonainen sivu on täynnä huonoja rukseja?  Jos joka päivä hukkuu kynät, kumit, reput ja vaatteet ja läksyt on siksi usein tekemättä, niin miten voisi oikeastaan mihinkään arvostelun saada muuta kuin huonon merkinnän?

Entäs sitten ne lapset joilla myös lukuaineissa ongelmia? Nämä kun kulkevat helposti käsi kädessä. Mikä fiilis heillä on kesälomille jäädessä kun todistuksessa kaikki ruksit laahaa perässä ja muut esittelevät ylpeänä omia todistuksiaan joidenka saavittaminen on heille huomattavasti helpompaa. Minä sentään lapsena sain hyviä rakseja liikunnasta, musiikista ja käsitöistä. Olisi ollut aika surullista jos ne olisivat puuttuneet arvosteltavista aineista, niin kuin nykyään puuttuvat.

Levottomuus voi olla myös osa luonnetta (kuten minulla oli), miksi juuri se luonteenpiirre vaikuttaa niin paljon todistukseen? Miksi todistuksessa ei arvostella sosiaalisuutta ja rohkeutta? Miksi siinä ei arvostella esiintymistaitoa ja avoimuutta? Miksi siinä ei arvostella asioiden syvää pohtimista ja ehkä jopa niiden pientä kyseenalaistamista? Olisiko huono asia, että myös levottomat lapset saisivat hyviä arvosteluita edes jostain luonteidensa ominaisuuksista?

Uusi käytösarviointi

Ja miltä näyttää uusi opetussuunnitelman mukainen todistus paperilla, jos lapsella on haasteita koulussa? Näyttääkö tämä kivalta?

(Tämä ei ole oman lapseni todistus. Kuva julkaistu omistajan luvalla)

Jotenkin järkyttävää, että tämä jää pienelle tokaluokkalaiselle käteen lukuvuodesta. Eikö jokaisesta lapsesta pitäisi löytyä todistukseen jotain hyvää kirjoitettavaa? Jos Arvosteltaviksi asioiksi otetaan ainoastaan keskittyminen ja käyttäytyminen, niin osa lapsista on aika inhottavassa tilanteessa todistuksia jaettaessa.

Uudesta käytösarvioinnista kirjoitti tänään myös Kutri.net: Uusi todistusten käytösarviointi on pahimmillaan kamala ja vaarallinen

Hyvää Kesälomaa kaikille levottomille ja rauhallisille lapsille!!! Kaikille tasapuolisesti!

 

Avainsanat

Kommentit

Minun ekaluokkalainen poika sai käytöksestä toiseksi huonoimman. Lisäksi jokaisessa oppiaineessa, jossa arvioitikn myös työskentelytaidot, hän sai kaikista myös toiseksi huonoimman arvosanan.Sen sijaan pojan hallitsemat itse tiedot aineista äidinkieli, ympäristötieto ja musiikki oli arvosteltu parhaimpaan rastikohtaan. Matematiikka oli toiseksi parhaimmassa kohdassa rastitettuna. Liikunta, käsityö ja kuvataide oli toiseksi huonoimmassa kohdassa rastitettuina. Soitin opettajalle käytöksen arvioinnista, koska se oli niin huono. Kuulemma poika ääntelee tunnilla, vaipuu omiin ajatuksiin, ei noudata sääntöjä, myöhästyy melkein aina tunnilta, huutaa käytävällä ja oli ilmeillyt kouluavustajalle. Huh, huh! Tämän pojan kanssa ei koskaan ole mitään käytösongelmia, kun olemme yhdessä kotona, kylässä, ruokaravintolassa, kaupungilla tai matkoilla. Poika on fiksu, älykäs ja toimelias. Hänellä ei koskaan ole tylsää ja hän pursuaa ideoita, joita innokkaana toteuttaa. Hän on hyvä äidinkielessä, hänellä on ikäisekseen hyvä yleissivystys, hän piirtää paljon taidokkaan pikkutarkkoja piirustuksia ja hän soittaa hyvin pianoa. Pojan kanssa on helppo ja mukava olla. Meillä on kotona rajat, rakkautta ja hellyyttä. Olen kiinnostumut pojan asioista ja olen aina läsnä läksyjen teossa. Joten voitte vaan kuvitella shokin määrää kuultuani opettajaa!

Ongelma näkyy olevan toimiminen isossa ryhmässä ja itseohjautuminen sellaisissa olosuhteissa. Minun ratkaisuni on ottaa poika pois julkisesta peruskoulusta ja alan pitää hänelle kotikoulua. Olenhan jo tähänkin mennessä opettanut hänelle erinomaisen äidinkielentaidon, yleissivistyksen ja pianonsoittotaidon, matematiikkaa ja liikuntalajeja. Kotikoulussa opiskeleminen on rauhallista ja intensiivistä ilman kaikkea turhaa sälää. Harrastuksina olevat uima- ja liikuntakerho toimivat mm. ryhmäytymisharjotteina. Niissä on ollut 6-8 poikaa, eikä ole ollut mitään ongelmaa käyttäytymisessä. Nyt poika on rakenna ja koodaa robotti -kurssilla, jossa on 20 kpl 7-8-vuotiasta ja opettajan mukaan poika on toiminut siellä hyvin.

Ai kamala mikä todistus. Ei noin todellakaan vaikka päätäkään ei tarvi silitellä. Itselläni on neloselle menevä ADHD-lapsi ja meilläkään ei ole ole todistuksissa vain kukkasia ollut. Mutta koskaan ei hälle ole annettu moista missä puhutaan vain kielteisesti. Aina on asiat esitetty siten että tässä olet onnistunut, tässä täytyy vielä petrata. Nyt päättyneellä kolmannella luokalla todistus oli jo ihan erilainen ja parannusta on paljon tapahtunut vuodessa. Hyvin näkyy sana-arviointien myötä ja kaikissa on jotain positiivista vaikka joku osa-alue oli siellä tyydyttävässä. Pääasiassa hyvää ja kiitettävää. Käytösosa oli parantunut paljon. Tosi tyytyväinen olen siihen keskimäärin hyvä-sarakkeiseen todistukseen. Se on hänen tasoonsa hyvä ja kiitettävää emme oleta,kivoja yllätyksiä ne missä se raksi oli.

Kinkkistä. Ymmärrän, että kyseinen todistus voi aiheuttaa saajassaan ja vanhemmissa mielipahaa, mutta ehkä sen on tarkoituskin herätellä tilanteeseen. Mä ymmärsin tuosta todistuksesta, että sen on saanut lapsi, joka jollain lailla kiusaa muita lapsia. Itsekin olen ollut levoton lapsi ja monesti istunut jälki-istunnoissa, mutta en ole koskaan kiusannut muita tai tahallisesti ilkeillyt. On huolestuttavaa jos rettelöivä käytös leimataan aina vain levottomuudeksi. Minkä viestin se antaa mahdollisille kiusatuille?

Mä sanoisin, että tämmöinen todistus täytyy uskaltaa ottaa vastaan. Vanhempien tulee niellä omaa ylpeyttään ja sanoittaa lapselle todistuksen sisältö. Että ei, ei mennyt ihan putkeen, mutta tästä noustaan ja ensi keväänä paperilla on täysin erilaiset sanat ja miten hyvältä ne sitten tuntuvatkaan, kun ovat tulleet ansaitusti. Jos nyt todistuksessa olisi ollut hymistelyä ja villattuja lauseita, se olisi saattanut viestiä, ettei asiat olekaan niin hullusti.

Siellä taas yksi valittaa jonka lapset ei osaa näemmä perusasioita, eli käyttäytymistä.

Jonna-Emilia

En osaa sanoa todistuksen saaneesta lapsesta, että millaiset käytöstavat hänellä on. Mitä omiin poikiini tulee niin heillä on hyvät käytöstavat. Onneksi. Käytöstavoista tässä ei puhuttu vaan levottomuudesta.

Rauhallisellakaan lapsella ei näköjään aina ole ruksit siellä parhaimmassa mahdollisessa palkissa ja vain siksi että ilmeisesti taidot eivät tule samalla tavalla esiin siellä koulussa kun taas kotona. Meidän rauhallinen ekaluokkalainen oppi lukemaan sujuvasti jo ennen koulua ja olisi luullut että siitä osiosta olisi tullut paras mahdollinen arvosana, mutta opettaja oli ollut vähän erimieltä. Ihan hyvä todistus kyllä siis tuli, mutta tosiaan jos olet liian rauhallinen tai vähän ujompi, ei taitosi tule samalla tavalla esille kuin niillä jotka uskaltaa olla enemmän esillä, eikä siksi todistuksessa ole ruksit aivan kohdillaan.

Jonna-Emilia

Totta, voihan nuo mennä hassusti väärin noinkin päin.

Jaa. Opettajana voin sanoa, että todistuksien todellinen tehtävä on kertoa sinun kaltaisillesi äidille että pikku-Jonnesta on kasvamassa aito kusipää, jonka käyttäytymiseen olisi syytä puuttua myös siellä kotona.

Jos sulkisit sen iPadin aina välillä ja viettäisit vähän aikaa lapsien kanssa, niin heidän häiriökäyttäytyminen voisi ehkä laantua.

Täällä kommenteissa oli eräs opettaja (kommentin mukaan) arvostellut myös vanhepia , että herätkää ja näin se on valitettavasti, että vanhempien pitäisi uskoa, että omat kullanmurut oikeasti voi käyttäytyä huonosti suuressa joukossa koulussa. ;'( Ja ottaa palaute vastaan ja keskustella asiasta vakavasti lasten kanssa. Vai eikö oikeasti joku vanhempi usko, että lapset voi käyttäytyä nykyään todella huonosti! Kannattaa mennä seuraamaan kouluelämää hetkeksi.. Useat oppilaat ja lapset ovat varmasti aivan ihania❤️ Ja varmasti kaikissa on positiivisia asioita. Mutta on yhä useampi lapsi hukassa ja myös vanhempi.. Ei sitä sovi ayyttää mustavalkoiseksi ajatteluksi ! Vaan keskustella opettajan kanssa ja ottaa mahdollinen kritiikki vastaan reilusti. Itse haluan vanhempana kuulla rehellisen palautteen koulusta. Tottakai on hyvä sanoa positiivistakin, jos ja kuin semmoista on. Mutta joskus lapsi ei vain sovellu isoon ryhmään tai hänelle ei ole kotona opetettu käytöstapoja , jolloin hän ei voi niitä koulussakaan tuosta noin vaan oppia.. Varsinkaan, jos vanhemmat eivät ole kunnolla mukana kasvatustyössä. Ja tämmöisiä perheitä on! Uskokaa pois.

Jonna-Emilia

Toivon todella, että et ole opettaja vaan provosoitunut lukija. Aika ahdistavaa ajatella, että tuollatavalla kirjoittava ihminen opettaisi pieniä lapsia. Onneksi ei ole omalle kohdalle osunut epäpäteviä opettajia.

Miettikääpä nyt itse! Jos olisi entisenlaiset numeroarvioinnit ja joku numero olisi 8 niin suurin osa vanhemmista olisi sitä mieltä että kasihan on ihan hyvä numero,ihan mukavasti menee! Nyt kun on sanallinen arviointi niin monen mielestä tuo ”hyvä” ( entinen 8) onkin huono juttu! Ja vain siksi että sitä on sanallisesti selitetty ja siinä samalla tulee ilmi mitä puuttuu ”erinomaisesta” ( entinen 9-10 eli kiitettävä). Samoin ” välttävän” kohdalla. Ennen ajateltiin että aika huono.Nyt asia on vaan konkreettisempi kun on sanallinen selvitys että miksi on tuollainen arviointi. Sitä on jotenkin vaikeampi hyväksyä.Asiahan on juuri päinvastoin! Nyt nähdään mitä juttuja pitäisi harjoitella. Näinhän se pitäisi ymmärtää.Kutosen oppilasta pidettiin ennen vain lahjattomana ja tyhmänä.Oliko se sitten parempi? Eikö tuota käyttäytymistä ja ”oppimisen oppimista” nimenomaan pitäisikin opetella jo alaluokilla eikä ajatella että on ihan sama miten ne lapset siellä koulussa riehuvat ala-ja yläasteella.Järkevöityvät sitten varmaan lukiossa! Monessa muussa maassa,mm.keski-Euroopassa,vanhoissa kulttuurimaissa,opetetaan jo hyvin pienet lapset käyttäytymään hyvin,tervehtimään,puhuttelemaan kauniisti vanhempia ja opettajia.Ja kyllä ne lapset siellä(kin) vilkkaita ovat! Tuntuu että kaikki tällainen on täysin unohdettu monessa suomalaisessa kodissa. Lapset elää kuin pellossa,vanhemmat eivät jaksa kasvattaa tai eivät välitä.Tai sitten toinen ääripää jossa lapset saavat kaiken,ovat perheen pikku tyranneja joilta ei kielletä mitään,jotka saavat keskeyttää toisten puheen,joiden ei tarvitse ikinä odottaa vuoroaan ja joiden kanssa koulu on sitten ihmeissään.Ja joiden vanhempien kanssa koulu on sitten ihmeissään koska siellä ehkä selviääkin että lapsi ei olekaan superlahjakas ja lapselle selviää että kaikki ei enää pyörikään ihan hänen tahtonsa mukaan. Ja kaikki on tietysti sitten taitamattomien opettajien vika! Valituksia satelee ettei heidän lapsensa saa riittävän yksilöllistä opetusta eikä hän saa jakamatonta huomiota. Tulee yllätyksenä että luokassa ehkä onkin 24 muuta. Miten opetat lasta jolle vanhemmat kotona viestittävät ettei open sanomisista kannata välittää,se nyt ei ymmärrä mitään. Jos yrität soittaa vanhemmalle niin vastaus voi olla – ” no jos sulla siellä on joku ongelma niin tee sitten sille ongelmalle jotain”! Tämä on tätä päivää! Onneksi sentään on vielä paljon vanhempia jotka ymmärtävät että pääkasvatusvastuu on siellä kodeissa ja vanhemmilla,myös jo paljon, paljon ennen kouluikää.Jotka ymmärtävät että koulun päätehtävä on opettaa ja sen ohella jakaa sitä kasvatusvastuutakin,vetämällä yhtä köyttä vanhempien kanssa. Siksi tätä työtä vielä jaksaa! Ja ne lapset on kyllä edelleen itsessään aivan yhtä ihania!

Itse olen työskennellyt kouluavustajana ja nyt opettajaksi opiskellessa päässyt myös harjoitteluissa seuraamaan sitä koululaisten arkea. Mitä tulee näihin käyttäytymis keskusteluihin, niin itse olen sitä mieltä, että sellaisen ei toivotun tahallisen häiriköinnin kyllä erottaa siitä tahattomasta levottomuudesta. Ne jotka tahattomasti ovat ympäri luokkaa ja pulisemassa palaavat kiltisti ja helposti omalle paikalleen ja yrittävät taas tehdä töitä, kun taas tahallinen häiriköinti ja luokassa huutelu jatkuu, vaikka mitä tekisi. En itse välttämättä siis merkitsisi tahattomasti levottomalle oppilaalle huonoa käytösarvosanaa, jos hän muuten käyttäytyy hyvin, vaikka välillä luokassa olisikin hieman muissa maailmoissa silloin tällöin. Mutta kyllä siitä, ettei sanominen auta ja toiminta on selvästi tahallista häiriköintiä, niin mielestäni kotonakin on hyvä tietää, ettei se oma lapsi kunnioita muiden oppimisrauhaa.

Pakko myös huomauttaa, että minusta niin kauan kuin lapsi on peruskoulussa ei voi pelkästään lasta syyttää siitä, jos läksyt ei ole tehtynä. Etenkin ala-asteelaisten vanhempien pitäisi tarkistaa ihan kunnolla, että ne läksyt on tehty ja etenkin, jos niitä unohtuu niin yhdessä istua siihen pöydän ääreen ja tehdä ne läksyt lapsen kanssa. Ei pientä lasta voi jättää yksin vastuuseen kaiken muistamisesta ja minusta se on vanhempien velvollisuus katsoa, että se oma lapsi jatkaa sitä opitun ymmärtämistä myös siellä kotona. Olen omin silmin nähnyt, kuinka huima ero sillä on, kun vanhemmat todella auttavat ja tukevat läksyissä ja kokeisiin valmistautumisessa ja tällaisella pienelläkin panostuksella myös ne tavallisesti ehkä vähän heikommatkin oppilaat pärjäävät paljon paremmin koulussa.

Jonna-Emilia

Kuulostaa ihan järkevältä tuo sinun käyttämäsi malli tuosta levottomuuden arvioinnista. Meillä on täällä kotona kaksi tosi erilaista oppijaa. Toinen tekee tunnollisesti kaikki läksynsä aina ja yhtä ainutta kertaa niistä ei ole tarvinut häntä huomauttaa. Toinen ei tee niitä koskaan, ellei äiti/isä istu vieressä katsomassa, että läksyt on tehty. Tottakai tätä läksynsä tekemättä jättänyttä pitää aivan erilailla vahtia ja kannustaa (opettaja lähettää muunmuassa meille aina hänen läksynsä) mutta toisaalta myös realiteetit pitää ottaa huomioon. Välillä olen illan töissä ja tulen kotiin kun lapset ovat nukkumassa. Isä on koko illan kuskannut lapsia harrastuksesta toiseen yksin. Ei siinä vain aina ja joka päivä ole mahdollisuutta istua siinä vieressä ja tehdä lapsen kanssa läksyjä. Vaatisi vielä kolmannen aikuisen perheeseen, jotta tuo olisi kahdella aikuisella työssäkäyvällä päivittäin mahdollista. Olen kyllä samaa mieltä siitä,että pitää aikuisten tehdä parhaansa tukeakseen lapsen koulunkäyntiä. Meillä se on aika sääli, että yhtä tuetaan niin paljon, ettei muille riitä aika.

Kenties lapsilla on harrastuksia liikaa, jos illat menevät niissä ravaamiseen? Lapsen läksyistä huolehtiminen on vanhempien vastuulla ja liian monet tekemättömät läksyt voivat osittain olla lastensuojeluilmoituksen perusteena.

Jonna-Emilia

Tulisiko ne sieltä istumaan pojan viereen päivittäin tekemään läksyjä. Tervetuloa 🙂
Sillon kun on useampi lapsi (kuten meillä 4kpl) ja yksi aikuinen, niin ei se vaadi kun yhden harrastuksen/lapsi niin illat on lentoa. Meillä pojilla on yksi harrastus ja pienimmällä ei ollenkaan.

Olisiko sitten mahdollista tehdä vaikkapa sääntö, ettei harrastuksiin lähdetä ellei läksyt ole tehtynä? Ennen harjoituksiin lähtöä vanhempi katsoisi onko läksyt tehty ja jos ei niin niitä jäädään tekemään. Opettaisi hyvin sen, ettei voi lähteä huvittelemaan ennen kuin ne ikävät hommat on tehty. Kyllähän meidän aikuistenkin pitää ennen kaikkea hauskaa tehdä ne kaikki ikävät hommat alta pois ja onhan se mukavempi nauttia siitä omasta ajasta ja hauskoista puuhista, kun ei takaraivossa kolkuta ne tekemättömät tehtävät. Näin ei välttämättä tarvitsisi aina fyysisesti olla valvomassa itse läksyjen tekoa, mutta olisi kuitenkin jonkinlainen tapa kontrolloida sitä. Meillä aikanaa oli sääntö, ettei saanut lähteä kavereille ennen kuin läksyt oli tehty, jos oli valehdellut niiden tekemisestä niin sitten ei ollut kavereille menemistä enää sillä viikolla.

Mun mielestä taas iän kaiken ollut niin, että ne levottomat ja äänekkäät saavat kaiken huomion ja hiljaiset ja rauhalliset kärsivät siitä. Kyllä äänekkään ja levottoman on opittava itsehillintää eikä käytöksellään saa häiritä opetusta.

Jonna-Emilia

Minä levottomana lapsena voin sanoa, että ei se kauhean kivaa ollut olla aina silmätikkuna luokassa. Levottomuus kun ei ollut tahallista tai ilkeilyä, mutta sillä sai itselleen sellaisen ”pahan tytön” leiman.

Opetussuunnitelma määrittelee mitä arviodaan. Sitä pääsee kaikki lukemaan vaikkapa täältä: http://www.oph.fi/download/163777_perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf
Käyttäytymisessä ei todellakaan arvioida luonnetta vaan sitä kuinka toimii kouluyhteisössä. Arvioitavat osa-alueet ovat: hyvät tavat, yhteisesti sovittujen toimintatapojen ja sääntöjen noudattaminen, toisten myönteinen ja kannustava huomioon ottaminen sekä ympäristöstä huolehtiminen ja vastuulliseen elämäntapaan kasvaminen. Levotonkin lapsi pystyy nämä kaikki handlaamaan hyvin. Arvioinnin tulee olla kannustavan lisäksi ohjaavaa, eli siinä pitää näkyä missä on syytä parantaa toimintaa. Onhan nuo lauseet kamalat, asiat olisi voinut sanoa toisinkin, ja ehdottomasti pitäisi olla mahdollisuus kirjoittaa jotakin positiivista, jos muuten menee tosi huonosti. Mutta arvionnilla ja todistuksella ei oikein ole mitään merkitystä, jos ei saa tuoda esiin, että näitä taitoja sinulla ei oikeasti vielä ole. Juuri nuo käyttäytymisen taidot ovat kuitenkin niitä ihmisyyteen kasvamisen taitoja, jotka ovat tulevaisuuden kannalta äärimmäisen tärkeitä.

Ja voi todellakin lapsi-parkaa, jonka vanhempi on pettynyt siihen, että jokin on vain hyvin, eikä erinomaisesti tai kiitettävästi. Sanoisin, että siitä koituu lapselle suurempaa haittaa kuin tällaisesta opettajan antamasta todistuksesta.

Jonna-Emilia

Kyllä! En tosiaan tiedä minkälainen tämän todistuksen saanut lapsi on koulussa, mutta samaa mieltä olen siitä, että jos on esimerkiksi röyhkeä tai agressiivinen, niin eihän sitä silloin voi hyvää arviota antaa käyttäytymisen osa-alueista. Mutta jos on esimerkiksi levoton tunnilla, ei meinaa pysyä paikallaan, niin kyllä silti voi olla kohtelias ja muut huomioon ottava. Toivotaan nyt kuitenkin ettei kenenkään äiti/isä ole oikeasti pettynyt siihen, että todistuksessa ei ole erinoimainen tai kitettävä merkintä. Omalla kohdallani petyn lapsiini jos he eivät ole yltäneet omalle tasolleen. Jos tiedän heidän olevan hyvä jossain, niin toivon heidän saavan siitä myös sen tasoisen arvioinnin. Olio kyse sitten koulusta, liikunnasta tai mistä muusta arvioitavasta asiasta tahansa.

Niin, sitä vaan kommentoin kun tuolla itse sanoit olleesi pettynyt kun lapsesi kaikki matikan ruksit eivät olleetkaan kohdassa erinomainen. Taitaa siis tapahtua lähempänä kuin nyt kauhistelit…

Jonna-Emilia

Niin siis sen hetken kunnes itsekin tajusin kuinka tyhmää se on. Sitä kuitenkin toivoo lapselleen parasta hänen tasoistaan suoritusta ja jos lapsi ei yllä siihen, niin voi tulla niitä pettymyksenkin tunteita. Ne pitää tietysti tiedostaa, kuten minäkin tein ja hätistää moiset typerät pettymykset.

Meidän ADD-poikamme on saanut kolme vuotta todistuksia, joissa on keskitytty pääasiassa iihen, kuinka hän käyttäytyy koulussa tai pystyy omatoimiseen työskentelyyn (tai siis ei pysty). Rastit ovat olleet aina siellä ”väärässä” laidassa. Toki positiivisiakin asioita osaamisesta on sanallisessa arvioinnissa tullut esille, mutta se on jäänyt rastien jalkoihin. Kun ollaan päätetty, ettei taitoja saisi pieniltä koululaisilta arvioida, ollaan siirryttykin arvioimaan sitä, kuinka hyvin lapsi sopii koulun vaatimaan muottiin.

Tänä keväänä lapsi sai ensimmäisen kerran todistuksen, jossa arvioitiin taitoja. Suurin osa rasteista olikin siellä paremmassa laidassa. Lapsi olisi ansainnut tällaisen todistuksen jo ekalta luokalta lähtien. Toki käyttäytymistä ja huolellisuutta arvioitiin myös, mutta sen rooli oli nyt paljon pienempi.

Jonna-Emilia

Tuota ajoin juuri takaa minäkin, että tämä uusi malli vain huonontaa tarkkaavaisuushäiriöisten kuilua muihin. Heidän taitonsa eivät oikein pääse esille todistuksessa.

Ei kannata välittää pätkääkään mitä lasten todistuksissa lukee. Nyt kun lapseni ovat jo aikuisia ja täyspäisiä hyviä ihmisiä, lähinnä vaan huvittaa mitä heilläkin aikoinaan luki tokareissa 😀 jotkut täysin höpö höpöä, ei niillä ole myöhemmällä iällä mitään merkitystä. Sanoisin kaikille vanhemmille joilla tenavia kouluiässä, ottakaa löysin rantein ja älkää missään nimessä ottako täydestä näitä opettajien arviointi juttuja! Jokainen, jokaikinen lapsi on ainutlaatuinen ja arvokas, huolimatta siitä mitä kouluissa näihin todistuksiin rustataan ja ns.arvostellaan. Muistakaa myös te kaikki vanhemmat, jokainen meistä on ainutlaatuinen, niin lapset kuin me aikuisetkin 😀 🙂

Jonna-Emilia

Mahtavasti sanottu! Eikä peruskoulun koulumenestyksellä ole muutenkaan mitään merkitystä tulevaisuuden suhteen. Esimerkiksi minä menin lukioon vasta aikuisena kun olin ensin oppinut opiskelemaan. Oppiminenkin on taitolaji.

Jätit todellakin sanomatta että nuo lapsen saamat arviot ovat todellakin arvosteluasteikon valmiita lauseita, eivät opettajan kirjoittamia! Sieltä huonoimmasta päästä tosin eli lapsella on todella vaikeuksia käyttäytymisessään! Koko vuoden opettaja kuitenkin tekee yhteistyötä perheen kanssa – milloin huonommin,milloin paremmin onnistuen ja asioita käydään läpi ja palautetta annetaan puolin ja toisin.Ei todistuksen siis pitäisi mikään täysi yllätys kenellekään olla.Ja aina lapsessa on myös vahvuuksia,ei vain huonoja puolia.Vapaata arviointia,suullista ja kirjallista saa antaa pitkin lukuvuotta ja sitä vanhemmatkin saavat kysellä. Nuo todistuksen lauseet on valmiita eri asteikoissa ( erinomainen,hyvä,välttävä,huono) ja kyllä niihin löytyy perusteet miten arvioidaan.Ainakaan meidän lasten todistuksissa siellä ei ole ”vapaata tilaa” opettajan omiin lauseisiin,vain kruksit laitetaan. Itse olen sitä mieltä että antaahan tämä nykytodistus kuitenkin aivan eri tavalla informaatiota kuin entiset numerot. Ei sitä käytöksen kymppiä meikäläisen kouluaikanakaan saanut kuin hyvin harva – sitä ei vain perusteltu mitenkään! Oma äitini taas kertoi että hänen aikanaan käytös oli kaikilla yleensä aina kymppi! Jos sai 9 niin oli tehnyt koulussa jotain aivan hirveää ja puhuttiin ”käytöksen alennuksesta” joka leimasi oppilaan koko kouluajaksi! Arviointiasteikot on siis ainakin minun mielestäni menneet paljon parempaan suuntaan kun arvioidaan noita osa-alueita ja arvioidaan nimenomaan lapsen käyttäytymistä koulussa, hänen omassa työskentely-yhteisössään muiden kanssa. Eihän tässä lapsen luonnetta arvioida! Yhtälailla hiljaisempi lapsi voi olla huolimaton,muita huomioonottamaton ja ilkeä kuin se luokan äänekäs häirikkökin ja kummallakin on käytöksestään parantamisen varaa! Toinen häiritsee äänekkyydellään,toinen ehkä sillä että ettei halua auttaa eikä olla kaveri kenellekään! Onko tämä sitten tahatonta tai ei niin siitä riippumatta lapsen käytös ei ole ”erinomaista”! Siinä olet oikeassa että toki opettajan pitää löytää niitä oppilaan vahvuuksia myös,kannustaa ja huomata pienetkin edistysaskeleet. Mutta pitää olla myös realistinen ja pitää olla yhtenäiset arviointiasteikot kaikille.Oma lapsi on vanhemmille aina ” maailman paras” ja pitääkin olla,mutta vanhempien pitää myös osata olla realisteja!

Jonna-Emilia

Jotenkin kauhistuttaa nimenomaan se, että levottomalla ei ole mitään mahdollisuutta saada yhdelle sivulle yhtäkään hyvää ruksia. Ja kun nykyään on niin vähän arvosteltu muita aineita, niin se on tosi paljon kokonaisarvioinnista.

Opetussuunnitelman mukaan arvioinnin on oltava kannustavaa. Ap. todistuksessa opettaja on luultavasti voinut vain valita lausepankista oppilaalle sopivimmat käytöksen lauseet. Näin ainakin kaupungissa, jossa itse työskentelen opettajana. Kaunistelu ei kuitenkaan anna todellista kuvaa, ja voisinkin väittää, että ”syyllinen” löytyy tuon kunnan arviointiryhmän tekemästä työstä. Näin omassa kunnassani on käynyt, lausepankin lauseissa osa on kovin kielteisiä… toivottavasti muuttuu seuraavana lukuvuonna…

”Miksi todistuksessa ei arvostella sosiaalisuutta ja rohkeutta? Miksi siinä ei arvostella esiintymistaitoa ja avoimuutta?”
Meillä ainakin arvioidaan lisähuomioilla. Omalla lapsellani on kuulemma vielä rohkeudessa harjoittelemista…hmm… Ei niin olennainen taito…

Jonna-Emilia

Kyllähän rohkeuskin auttaa selviytymään työelämässä (työhaastattelu menee paremmin ja sopeutuminen uuteen työpaikkaan), aivan kuten keskittyminenkin auttaa työelämässä. Erilaisia taitoja, molemmista hyötyä. Tärkeintä olisi tajuta, että lapset hakeutuvat aikuisena hyvin erilaisiin työpaikkoihin. Toisessa tarvitaan rohkeutta (vaikka palomies) toisessa keskittymistä (vaikka lääkäri).

Joku tuolla edellä kirjoitti, että lapsi oli saanut monessa kohtaa rastin ”hyvän” sarakkeeseen. Miksi ”hyvä” ei riitä? Miksi lapsen pitäisi olla ”erinomainen”? ” Hyvä” tarkoittaa sitä, että hoitaa hommat hyvin ja tarkoituksenmukaisesti. ”Erinomainen” tarkoittaa, että osaa soveltaa opittua tavoitteen mukaista taitoa jotenkin erityisellä tavalla. Hyvä on siis oikeasti hyvä!

Jonna-Emilia

Totta tuokin. Itsekin syyllistyin äitinä ”pettymään” kun poikani jokainen matikanruksi ei ollut erinomaisessa. Tämä oli hyvä herätys minullekin.

Eri kunnissa on vähän eri tavalla toteutettu tämä, meidän vilkkaan ADHD pojan todistuksen kyseisessä liitteessä luki näin
Noudatat sääntöjä – hyvin
Toimit annettujen ohjeiden mukaan – kohtalaisesti
Annat kaikille työrauhan – kohtalaisesti
Käyttäydyt kohteliaasti ja ystävällisesti – hyvin
Osaat toimia yhdessä toisien kanssa – hyvin
Vaikutat myönteisesti luokan ja koulun ilmapiiriin – kohtalaisesti

Lisäksi opettaja oli kirjoittanut vapaata palautetta (joka ei kuulemma ollut kunnan käytännön mukaista, mutta oli saanut jättää kommentit paikalleen kuitenkin. Palautteessa luki ” xxx olet tunnollinen ja ahkera koululainen, jolta toivoisin myönteisempää ja toisinaan kunnianhimoisempaa suhtautumista koulunkäyntiin. Osaat jo paljon asioita, mutta muista harjoittelun tärkeys, vaikka se ei aina olisikaan mukavaa. Seuraat opetusta useimmiten tarkkaavaisesti, mutta muistathan vielä pyytää puheenvuoron viittaamalla. Aina ei ole tärkeintä olla ensimmäinen! Muistathan tämän varsinkin kurroittamisessa! Olet hyvä kaveri! Hienoa! ”

Poika oli tyytyväinen ja myös äiti (helpottunut myös)! Harmittaa kun opettaja vaihtuu..

Ihana! Kannustava vaikka samalla asiat tulee ihan itsenään kaunistelematta esille. Tästä tekstistä saa minun mielestä lukea ja huomata kuinka tekstin muotoilulla voidaan vaikuttaa paljonkin kokonaisuuteen! 🙂

Itselläni on kokemus lapsesta joka on ollut hyvä lukuaineissa, mutta ei liikunnassa ja uskonnossa, eikä musikissakaan. Käyttäytyminen mielestäni on ollut kiitettävä, vaikka hän ujo olikin, opettajien mielestä käyttäytyminen oli silti vain hyvä. Stipenditkon jäi aina saamatta, koska heidän luokalla on ne saanut aina ne ketkä ovat lukuvuoden aikana eniten petrannut tuloksia, eli joku välkky on lusmuillut koko vuoden ja viimeisen kahden kuukauden aikana on panostanut opiskeluun. Nyt keskimmäinen on pienluokalla, koska haasteita on keskittymiskyvyssä, itsesäätelyssä ja lisä haasteen tuo kaikkien aistien yliherkkyys. Nostan hattua hänen opettajalle, kaikissa arvioinneissa hän on löytänyt jotain posittiivista sanottavaa. Myös käyttäytymiseen liittyvässä sivussa on mainittu kaikki missä on ollut edistystä, eikä vaan jääty tuijotamaan sitä missä on epäonnistuttu. Kai se riippuu opettajasta minkälaisen todistuksen lapset tule saamaan 🙂

Jonna-Emilia

Minullakaan ei ole pahaa sanottavaa kummankaan poikani opettajista. Molemmat ovat hyviä opettajia. Ja arviointikin on pojilleni tehty hyvin.

Täällä toinen ääripää, joka kaipaisi jonkinlaista todistusta/tietoa kuluneesta vuodesta. Oman lapseni kouluvuosi meni omann luokanvalvojan sairastaessa ja koska luokkaa ohjasi lukuisat sijaiset, rehtori päätti ettei tänä vuonna luokkamme lapsille anneta lainkaan todistusta/arviota tältä vuodelta.. Niin että mitenkähän vuosi meni, mietitään täälllä? Ja opittiinko tarvittavat tiedot?

Voiko muka noin tehdä? Mielestäni lukuvuosiarviointi on pakollinen.

Jonna-Emilia

On se tärkeää kuulla kuulumisia. Erityisesti ensimmäisiltä luokilta.

Kävin hakemassa oman ekaluokkalaisen poikani todistuksen tähän. Tässä lukee hienosti ”lukuvuositodistuksen käyttäytymisen ja työskentelytaitojen liite”. Kävin myös ennen tämän kommentin kirjoittamissa tarkistamassa Wilman, että oliko sinne tullut tietoa tästä uudesta arviointitavasta ja selitystä näistä. Ei ollut.

Poikani on arvioitu seuraavasti; käyttäytyminen: hyvien tapojen noudattaminen, yhteisten toimintatapojen noudattaminen, muiden huomioon ottaminen. Arvionti on jokaisessa kohdassa ”hyvä”. Sitten on työskentelytaidot, joissa on kohdat ohjeiden noudattaminen, koulutehtävistä huolehtiminen, yhdessä työskentely ja opiskelutaidoissa kehittyminen. Muut on arvioitu hyviksi, ja koulutehtävistä huolehtiminen kiitettäväksi.

Jään pohtimaan, millainen lapsen täytyisi olla, että jokainen kohta olisi kiitettävä. Sillä eikö pohjimmiltaan sitä kaikilta rivien välistä vaadita? Oma poikani on nopea liikkeissään, hyvin lapsekas vielä, tuittupäinen ja omiin ajatuksiinsa vaipuva. Piirteitä, joiden kanssa ei kerta kaikkiaan ylletä kiitettäviin eikä stipendeihin eikä hymypatsaisiin. Ei sillä, en ole niitä ”paremmilta” viemässä pois. Mietin vain, kuinka jokainen lapsi tulee huomatuksi vai tuleeko. Saako jokainen lukuvuoden aikana palautetta siitä missä on onnistunut, kehittynyt? Saako rauhan vaipua ajatuksiinsa, vaikka sitä ei arvosteta samalla tavalla kuin lasta, joka luonnostaan osaa olla muiden kanssa ilman ahdistusta, ujoutta tai jopa pelkoa.

Jonna-Emilia

Hyviä ajatuksia. Ja omakohtaisesta kokemuksesta tunnen suurta empatiaa lapsia kohtaan jotka joutuvat ”silmätikuksi”. Siitä on vaikeaa ellei jopa mahdotonta muuttaa kurssia ainakaan saman opettajan tai koulun aikana.

Huonosti asetettuja arviointilauseita, jotka varmasti aiheuttavat pahaa mieltä saajalleen.

Mutta! En ymmärrä miksi nykyisin pitäisi aina vain silitellä päätä ja etsiä hyvää, teki oppilas mitä hyvänsä. Levottomat lapset olivatpa kilttejä tai ilkeitä aiheuttavat aina häiriötä luokassa. He saattavat saada jopa muut levottomiksi ja häiritä heidän oppimistaan. Kyllä palautetta saa ja pitää voida antaa huonosta käytöksestä.

Ja ”huono” palaute ei sulje pois sitä, etteikö myös lapsen vahvuuksia voisi huomioida.

Arviointi tehdään opetussuunnitelman mukaisesti. Opettaja on virkamies, joka on velvoitettu noudattamaan opetussuunnitelmaa ja sen mukaista arviointia. Jos arviointi mietityttää, kannattaa olla yhteydessä opettajaan ja vaikkapa kuntaan ja Opetushallitukseen, jossa nykyinen OPS on kirjoitettu.

Jonna-Emilia

Minä peräänkuulutankin sitä, että todistuksessa voisi arvioida luonteesta muitakin osa-alueita.

Itse asiassa luonnetta tai luonteenpiirteitä ei saisi arvioida lainkaan. Opetussuunnitelman perusteissa sanotaan näin:
”Käyttäytymisen arvioinnissa erityisen tärkeä on huolehtia, että arviointi ei kohdistu oppilaan persoonaan, temperamenttiin eikä muihin henkilökohtaisiin ominaisuuksiin. Käyttäytyminen arvioidaan todistuksissa omana kokonaisuutena, eikä se vaikuta oppiaineesta saatavaan arvosanaan tai sanalliseen arvioon.”
Uuden opetussuunnitelman mukaiset todistuskaavakkeet ovat olleet monessa kunnassa nyt ensimmäistä kertaa käytössä, ja tiedän, että monessa kunnassa on myös suuri tarve arvioinnin uudistamiseen – ihan todistuskaavakkeita myöden. Käyttäytymisen arvioinnissa myös itse- ja vertaisarvioinnilla on suuri merkitys. Opettaja ei ole ainoa, joka oppilaita koulussa arvioi.

Itselläni on tokaluokkalainen ja kyllä tuli paha mieli tämän lapsen puolesta 🙁

Minunkin mielestäni ystävällisyys muille on alakoulussa tärkeimpien asioiden joukossa, ellei tärkein, mutta kun ne, joilla on siinä asiassa eniten vaikeuksia, tarvitsisivat kaikkein eniten lempeyttä ja kannustusta.

Tämä postaus avasi silmiäni sille, että todistuksiin on tosiaan tullut todella paljon noita sosiaalisia ja psykologisia arvioita ja se ei välttämättä ole hyvä juttu. Vaikka ne ovat hirveän tärkeitä asioita niin niille voisi olla joku muu paikka kuin todistus (tieto suoraan vanhemmille, että lapsi tarvitsee erityistä tukea näissä?).

No ihan tämä ei pidä paikkaansa. Sellaista rauhallista oppilasta ei huomioida todistuksessa sen paremmin. Sillä rauhallisuudella ei saa hyvää käytösarvosanaa enää. Pitää osallistua, pitää olla äänessä, aktiivinen. Ei tuo käytöksen arviointi ole sen parempaa sellaisen hiljaisen ja rauhallisen kohdallakaan siis.

Toiseksi edelleen jos et kunnioita muita ja nyrkki heiluu helposti niin sitä pitäisi hyssytellä? Koulu on todella kovasti ongelmissa näiden lasten kanssa ja sitä ei saisi edes vanhemmille sanoa? Nämä lapset häiritsee myös muiden koulunkäyntiä käytöksellään, mutta siitä pitäisi sitten kiitellä vielä.

Jonna-Emilia

Siitä olen samaa mieltä, että aggressiivinen ei saa olla ja esimerkiksi käytöstavat ja kunnioitus pitää olla hallussa. Ei kaikki eläväiset ole ilkeitä tai soita suutaan, se näkyy käytöksessä hieman erilailla.

Rauhallisuuteen kiinnitetään varmaankin paljon huomiota siksi, että sen puute sulkee kanssaoppijoilta pois mahdollisuuden opiskella. Vaikka rauhattomuus ei olisikaan ”tuhmuutta”, se ei silti ole millään muotoa toivottava käyttäytymismalli. Nykykoulusta vaan on valitettavasti säästösyistä poisettu yrityisluokat, joissa ei-rauhalliset saivat pienessä porukassa opiskella omaan tapaansa ja opettavan avustuksella ja oppiminen mahdollistui. Nykyään he ovat osana isoa luokkaa, eivät saa tarvitsemaansa huomiota (koska ei ole kouluavustajiin määrärahoja riittävästi) ja häiritsevät tai jopa kokonaan estävät opetuksne luokassa. Opettajan aika menee järjestyksen ja työskentelyrauhan ylläpitoon mikä on opettamiselta pois. Ja kyllä, moni erityisoppilas on aivan ihana ja aurinkoinen luonteeltaan kahden kesken ja pienessä porukassa, mutta se ei poista käytöksen aiheuttamaa ongelmaa. Vanhemmat eivät halua kuulla koko ongelmasta ja suhtautuvat vihamielisesti koulusta tuleviin viesteihin. Koska todennäköisesti heillä on itselläään ollut vastaavia pulmia koulussa aikoinaan tai nykyiset ongelmat työttömyyden/masennuksen/alkoholin yms. kanssa vie kaiken huomion eikä lapsen kouluasia herätä kiinnostusta.

Jonna-Emilia

En lainkaan vähättele opettajienkaan hommia. Ystävistä/sukulaisista löytyy opettajia ja olen kyllä ymmärtänyt, että oppilaita huomattavasti hankalampia ovat vanhemmat. Se on kyllä sääli. Moni oppilas kun tarvitsee sekä koulun, että perheen tuen ja siinä varmasti parhaiten oppilasta auttaa kun nämä kaksi ovat sujuvassa yhteistyössä.

Arvostelu tämän pohjan suunnitelijalle: Henkilö ei ymmärrä lainkaan kannustusta opetusmenetelmänä eikä lapsen parasta ylipäätään. Henkilön tavoitteena näyttää olevan lasten jakaminen kelvollisiin ja kelvottomiin. Henkilö saattaa toiminnallaan luoda lapselle heti kolun akuvuosina pysyvän suhtautumistavan opiskeluun. Ahdistukseta ja pettymyksestä syntyy tunne:”Tämä laji ei ole minua varten!”
Vaikka koko yhteiskunta tuntuu menevän suuntaan jossa suhtautuminen on kylmempää, vähemmän yksilöitä kunnioittavaa ja välinpitämättömämpää, pitääkö saman tapahtua koulumaailmassa?

Meidän poika aloittaa vasta vuoden päästä eskarin, mutta johtuen kielellisistä vaikeuksista ja (ainakin osittain) niistä johtuvista sosiaalisista vaikeuksista pelkään todella, että tuollainen on meidän pojan todistus muutaman vuoden päästä. Eikä se ilahduta.

Pahoitteluni tämän todistuksen saaneelle lapselle ja perheelleen. Tämä on vääryys, että tällaisia todistuksia saa antaa etenkään näin pienille lapsille.

Ymmärrän positiivisen palautteen tärkeyden levottomillekin lapsille, mutta mielestäni tärkeintä koulussa (ja elämässä) on se miten kohtelemme muita ihmisiä. Osaammeko olla ystävällisiä muille, ymmärrämmekö erilaisuutta ja otammeko muut huomioon. Jos tuollaisen arvion saa, niin on todella aika herätä, etenkin vanhempien. Silloin ei ole kyse vain levottomuudesta vaan empaattisuus ja muiden huomioon ottaminen on vielä alkutekijöissä. Näitä taitoja voi opetella levotonkin.

Jonna-Emilia

En nyt pysty ottamaan kantaa tämän todistuksen lapseen, mutta on aika mustavalkoista ajatella, että levoton lapsi automaattisesti olisi toisille ilkeä. Tämä opetussuunnitelman mukainen todistus ei anna mitään joustoa arvostella lasta esim huonosti keskittyväksi mutta kiltiksi muille.

Täytyy vielä vastata sinulle, että en todellakaan ajattele että levoton lapsi on aina ilkeä. En ymmärrä miten sait sellaisen käsityksen. Puhuin kyseisestä arvioinnista, jossa sanotaan mm. että lapsi on toisinaan epäkohtelias ja epäystävällinen muita kohtaan, hänellä on vaikeuksia ymmärtää erilaisuutta ja muiden mielipiteitä jne. Ja nimenomaan sanoin, että näitä muiden huomioon ottamisen taitoja voi aina opetella vaikka olisi kuinka levoton (tai sitten rauhallinen). Kysymys oli tästä arvioinnista kyseisen lapsen kohdalla, ei levottomista lapsista yleensä, jotka toki monet osaavat olla kivoja kavereita vaikka ovatkin eläväisiä.

Jonna-Emilia

Aivan. Ja toinen joka on kovinkin rauhallinen saattaa olla hirmu ilkeä toisille. Näitäkin on nähty. Eivät vain jää kiinni ihan samanlailla.

Meillä aiheutti pojalle todella pahanmielen vaikka koko vuoden yrittänyt parhaansa. Poika on siis pienluokalla add-diagnoosilla. Ei siinä äidin kehumiset paljoa auttanut kun yritin lohduttaa.

Tuntuu tosi pahalta lapsen ja perheen puolesta tuommoinen arviointi. jokaisessa lapsessa on omat vahvuutensa ja heikkoutensa, jos koko oppimisen peruste peilaa heikkouksiin eikä tunnisteta vahvuuksia joilla vahvistetaan myös näitä heikkouksia, on tilanne tosi vääristynyt.lapset puheeksi koulutuksessa keskitytään juuri jokaisessa lapsessa oleviin vahvuuksiin ja näillä tuetaan heikkouksista selviämistä. toivon kuitenkin että lapsella on perhe ja läheisiä jotka auttavat lasta kestämään ja tuovat lpselle ääneen tietoon mitä kaikkea hienoa hänessä on ja tätä kautta hänen itsetuntonsa nousee.
Hyvää kesälomaa ja nauttikaa lomasta ja lapsistanne….t:srk.n lastenohjaaja.

Meidän ekaluokkalaisen opettaja oli aidosti pahoillaan tästä, että todistuksessa saa käyttää vain näitä valmiita lauseita. Hän sanoi, että oli tosi vaikea tehdä oppilaan näköisiä todistuksia. Nuokin asiat saisi sanottua paljon kannustavamminkin, nythän tuo näyttää siltä, että oppilas häiriköi suunnilleen tahallaan koko ajan 🙁

Onpa kamala todistus! Tuosta jäisi kyllä pahamieli vanhemmalle ja kurja muisto lapsellekin. Pitää toivoa, että aikuiset ovat viisaita vastaavien todistusten kanssa ja lapsen suuntaan vähän ohittavat arviointia.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.