Yleinen
5.5.2017

Yksinhuoltajana neljälle- isä se rakentaa taloa

Yksinhuoltajana neljälle- isä se rakentaa taloa

Lupasin aina välillä päivitellä teille miten talomme laajennus etenee. Eteneehän se. Vauhti ei voi kovin hurja olla, koska taloa rakentaa yksi ihminen. (Työssäkäyvä isäihminen). Lisäksi Suomen ilmasto ei ihan ole ollut suotuisa meidän projektiamme kohtaan. Tässä vaiheessa rakentamista minun panokseni on pääasiassa ollut se, että olen pyörittänyt yksin meidän arkea.

Lumisade ja rakennustyömaa

Rakenna tässä nyt sitten! Kuva huhtikuun lopulta.

Yksin arjen pyörittäminen on ollut melko raskasta. Olenhan kuitenkin töissä (ja kirjoitan lisäksi blogia). Pojat ovat olleet päiväkodissa vain kahtena päivänä viikossa. Tämä on ollut aikamoista säätämistä, onneksi naapurissa asuva ystäväni on pystynyt auttamaan melko paljon. Poikien isovanhemmat ovat jääneet juuri eläkkeelle ja heiltäkin olemme saaneet kuskausapua lasten harrastuksiin. Jotenkin tästä on selvitty.

Yksinhuoltajana saattaisi olla jopa helpompaa? Saisi levähtää joka toinen viikko tai vähintäänkin joka toinen viikonloppu, kun lapset olisivat isällään. (Mikäli isä olisi normaalisti lasten kanssa tekemisissä). Nyt sitä levähdystä ei tule. Mieheni Pekka on sellainen persoona, että hän joko tekee täysillä tai ei tee ollenkaan. Nyt hän tekee täysillä. Vapaa päivänä hän nousee aikaisin ja painuu työmaalle. Ei syö, ei juo, ei käy vessassa vaan saapuu takaisin illalla kun lapset ovat nukkumassa. Pojat varmasti ikävöivät isää paljon jo nyt, mutta en voi kuvitellakaan ikävän määrää sitten kun laajennusta on rakennettu vuosi.

Apuna rakentamisessa

Emme ole lasten kanssa juurikaan osallistuneet talon laajennukseen vielä tässä vaiheessa. Yhtenä päivänä yritimme poikien kanssa auttaa miestäni ja veimme soraa alas työmaalle kottikärryllä. Taiteilimme alas ja ylös kottikärryjen kanssa sellaista puuliuskaa pitkin ja myöhemmin selvisi, että sora olisi pitänyt vain kipata sitä liuskaa pitkin alas työmaalle. Hyvä ettei henki mennyt kun yritimme kulkea sitä pitkin.

Sorakasa

Jos haluaa päästä kotiin, niin ensin pitää ylittää tämä sorakasa etupihalla

Vaikka kävinkin ala-asteella puukäsitöissä, niin en ole koskaan ollut käsistäni kätevä. Inhoan kaikkea kokoamista ja rakentamista yli kaiken. Jos saan eteeni jonkun koottavan härvelin, niin annan sen isoimmille pojilleni koottavaksi. En vain kertakaikkiaan jaksa keskittyä niin hyvin, että opiskelisin rakennusohjeet läpi ja alkaisin rakentelemaan rauhassa. Joskus jos erehdyn jotain itse rakentamaan, niin teen sen huolimattomasti ja väärin, sitten joku muu (lue: mieheni) saa korjailla sen perässäni uudestaan.

Pojat olisi hauska saada vielä auttelemaan kesän aikana isää rakentamisessa. Toistaiseksi hommat ovat vaatineet voimaa ja tuollaiset alle 12 vuotiaat eivät kovinkaan raskaita juttuja jaksa vielä kantaa. Sitten kun työhön tulee sellaisia vaiheita joita voi pienemmällä voimalla tehdä, niin tottakai pojatkin laitetaan hommiin. Sittenhän se minullakin helpottaa kun pojat voivat olla työmaalla pyörimässä.

Ensi vappuna tuparit?

Vappuna veimme poikien kanssa työmaalle simaa ja munkkeja. Vapputorilla kävin yksin poikien kanssa, sillä sinne emme saaneet Pekkaa mukaamme. Äitienpäiväksi olen toivonut lahjaksi, että olisimme edes hetken koko perhe yhdessä. Mitään aikataulua talon laajennuksen valmistumisesta emme ole tehneet. Kun istuin vappuna aurinkoisella työmaalla ja katselin miestäni työn touhussa uskaltauduin kysymään, että josko voisimme pitää ensi vappuna uudessa kodissa tupaantuliaiset? En saanut kieltävää vastausta. Pekka vastasi, ”kaikki on mahdollista”.

Simaa ja munkkeja työmaalla

Vappusima työmaalla

Tässä rakentamisen vaiheita vielä muutamalla kuvalla. Pohjat on tehty ja nyt menossa on kellarin rakentaminen.

Lue myös:

Seinät kaatuvat päälle liian pienissä neliöissä. Talon laajenuus alkaa NYT

Lastenhuoneen nurkasta rakennettiin äidille oma vessa

Avainsanat

Kommentit

Nyt oli kyllä (taas) aivan törkeen tietämätön, itsekäs ja typerä kirjoitus! Todella loukkaava, väheksyvä ja vähättelevä kaikkia meitä oikeita yksinhuoltajia varten. Oikein toivon sydämeni pohjasta että todella jäisit YH:ksi, ja saisit kokea kuin paljon ”helpompaa” se on. En voi käsittää blogisi suosiota, olet äärimmäisen naivi, itsekäs ja typerä.

Jonna-Emilia

Hmmm… minulla meni nyt ehkä hieman ohitse, että miten väheksyn yksinhuoltajia tekstissäni? Ihan tässä myös pohdin sellaista, että mikäli blogini ja kirjoitukseni tuottavat sinulle niin suurta tuskaa, niin oletko ajatellut, että voisit lukea muita blogeja tämän sijasta? 🙂 Kaikkea hyvää sinulle!

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.