Yleinen
6.2.2017

Paras lahja ikinä! Tässä poikien uusi koiranpentu

Paras lahja ikinä! Tässä poikien uusi koiranpentu

Pojat saivat lahjaksi torstaina pienen ja ihanaakin ihanamman koiranpennun nimeltä KookosKoiranpennun etsiminen ei ollut mikään helppo nakki. Matkalle mahtui ikäviäkin kokemuksia.

Kookoksen ensimmäiset minuutit meillä

Etsin alunperin meille Cockerspanielia ja varasinkin jo yhden pienen pennun. Siinä kävi niin ikävästi, että ennen kun pääsin edes pentua katsomaan, niin pentu oli myyty eteenpäin. Siitä jäi todella huono maku ja luotto meni kenneleihin. Olin luullut, että heidän toimintaansa voisi luottaa.

Tämän jälkeen aloin  avoimemmin katsella muitakin rotuja ja myös mixejä (kahden rodun sekoituksia). Ensimmäinen pentu, jota pääsin katsomaan, oli meidän uusi koiramme Kookos. Tässä vaiheessa en kuitenkaan vielä tiennyt, että Kookoksesta tulee meidän koiramme. Ihastuin Kookokseen heti. Pentu erottui pentueesta sähellyksellään ja viimeistään siinä vaiheessa kun Kookos ryntäsi pallon perään, niin tiesin, että siinä on meidän poika.

Myyjät eivät kuitenkaan luvanneet minulle pentua heti, sillä heillä oli toiveena saada kaksi pentua aina samaan perheeseen. Ymmärrän tunneihmisenä tuon toiveen, sillä ajattelisin varmasti itsekin samanlla tavalla. Kookos jäi siis vielä sisarustensa luokse ja minä suuntasin samana päivänä katsomaan myös toisia sekarotuisia pentuja. Se vierailu ei ollut kovinkaan mukava.

Pentutehtailu järkytti

Minua oli varoitettu useasti pentutehtailijoista. Ajattelin olevani sen verran fiksu, että en sellaiseen törmäisi. Mutta väärin ajattelin. Lähdin ihan tavalliseen perheeseen katsomaan sekarotuista söpöä pientä koiraa. Menin sovittuna ajankohtana sovittuun asuntoon. Vastassa oli nainen, joka oli muuttanut Virosta. Pentuja oli kaksi jäljellä ja emää ei näkynyt missään. Pennut olivat pissalle haisevia ja pelokkaita. Tilanteessa oli jotain outoa. Koirat hakeutuivat hyllyjen alle piiloon ja olivat täysin vastakohtia kuin edellisessä perheessä, jossa koirat olivat hyvin pidettyjä ja selvästi rakastettuja.

Yritin haastatella myyjää, kyselin missä on pentujen äiti? Myyjällä oli taitavat vastaukset valmiina jokaiseen kysymykseen. Pennut oli tuotu Virosta tänne myyntiin, jotta saavat paremmat perheet. Pennuilla oli passit ja rokotukset ja ”kaikki kunnossa”. Teki mieli napata ne söpöliinit sieltä syliin ja juosta karkuun. Ostaa en kuitenkaan pentuja voinut, silloin olisin tukenut pentutehtailua. Myöhemmin ystäväni kertoi, että 9 viikkoisia pentuja ei vielä saisi edes rokottaa ja kuljettaa maasta, joten myyjän tarina ontui moneltakin osalta.

Tuon vierailun jälkeen ahdistuin koko pennun hankkimisesta niin paljon, että päätin laittaa pennun hankinnan jäihin. Pennun etsiminen tuotti selvästi liikaa pahaa mieltä. Olin soitellut kymmeniä puheluita, lähettänyt kymmeniä sähköposteja, käynyt katsomassa pentuja ja varannutkin yhden, mutta yhä olimme ilman pentua.

Kookos

Onneksi kuitenkin sain pian viestin Kookoksen omistajalta, että he olivat päättäneet myydä Kookoksen meille. Voi miten onnellinen olinkaan. Etsintä oli päättynyt ja saimme koiran juuri nyt kun sitä niin kovasti halusimme. Muutaman päivän päästä hain Kookoksen uuteen kotiinsa.

Kookos on bichon frisen sekä Kiinanharjakoiran (puuterihuiskun) sekoitus. Roduista voi lukea lisää Hankikoira.fi  Pentu on syötävän söpö, jännityksellä odotamme minkä näköinen siitä kasvaa isona. Kookos on hauskan värinen ja toivon, että tummempi sävy säilyy sen turkissa isompanakin.

Pojat eivät tienneet tulevasta pennusta mitään. Istutimme heidät sohvalle ja kerroimme, että tänä vuonna pojat saavat yhteisen syntymäpäivälahjan. Pojat arvailivat pelikonsolia tai yhteistä matkaa, mutta yllätys oli suuri kun Kookos tuotiin heidän eteensä. Ossian ei ollut uskoa silmiään. Hän kysyi onko koira oikea. Oliver oli toivonut koiraa jo pitkään, joten hän oli arvatenkin onnellinen. Ollien ja Oscarin reaktiot olivat hieman vaisummat sillä heitä hieman pelotti.

Ensimmäisen yönsä Kookos nukkui minun kainalossani. Hienosti koko yön, yhdellä pissareissulla aamuun kahdeksaan. Perheemme rytmiin pentu tottui siis heti. Tarkoitus olisi, että Kookos saisi jatkossakin nukkua poikien vieressä niin halutessaan. Pentu on ollut todella helppo, vaikka on vasta 8 viikkoinen, niin käy ulkona pissalla ja kakalla (omalla aidatulla pihallamme).

Paljon iloa pienestä

Pieni Kookos koira on tuonut perheellemme valtavasti iloa. Yllätyin siitä varoittelun määrästä mitä kohtasimme mieheni kanssa kun kerroin meidän etsivän koiranpentua. Meille puhuttiin kuin 10 vuotiaille lapsille, ”olettehan varmoja, siinä on kova homma”. ”Ehkä teidän ei kannattaisi, kun teillä on muutenkin kädet täynnä”. Olemme lähemmäksi 40 vuotiaita aikuisia ihmisiä joilla molemmilla on ollut aikaisemminkin koiria. Olemme selvinneet neljän pojan vauva- ja pikkulapsi-ajoista, miten ihmeessä, emme muka selviäisi yhdestä koiranpennusta?

Kookos on kova juoksemaan ja tykkää vetää villasukkaa hampaillaan. Kookos haluaa (ja pääsee) sohvalle meidän syliin ja etsii jokaisen ruuantähteen keittiön lattialta minkä ikinä vain löytää. Oliver totesikin, että emme tarvitse enää imuria. Kookos on kiinnostunut meidän pupuistamme kovasti, mutta näytti ehkä vähän liiankin innostuneelta. Emme ole vielä pupuja ja Kookosta päästänyt irti samoihin tiloihin. Pitää katsella tilannetta rauhassa.

Kylläpä meillä kävi hyvä tuuri, kun näin ihanan pojan taas saimme.

Olliekin uskaltautuu Kookoksen lähelle silloin kun pentu nukkuu

Lue myös: Mistä on pienet pojat tehty? Ei ainakaan mistään etanoista!

Opeta lapsellesi oikea luistelutekniikka. Perusluistelun ABC 

 

 

Avainsanat

Kommentit

Cockerspanieliharrastajana täytyy sen verran puolustella tuota kenneliä, että koiraa ei pysty virallisesti varaamaan ennen kuin on käynyt kasvattajan luona katsomassa pentua ja kasvattaja on nähnyt tulevat omistajat. Toki alustavia varauksia voi tehdä, mutta kasvattajalla on oikeus päättää kuka saa minkäkin pennun jopa siihen asti kun pennut ovat luovutusiässä. Luonteenpiirteet alkavat tulla paremmin näkyviin 6-8viikon iässä. Nykyään on myös tavallista pentuetestata pennut, jonka jälkeen lopulliset päätökset tehdään. Cockerspanieli on kuitenkin lintukoira ja vaatii aktiviteettia, joten jos kasvattaja onkin löytänyt esim. metsästävät tai mejää/tokoa tms harrastavat perheet niin siinä kohtaa ymmärrän hänen valintansa täysin.

Ihana pentu teillä! Itselläni on bichon frise ja tätä yksilöä ei ihan heti olisi bichonin risteytykseksi tunnistanut värinsä puolesta. Mutta vinkkinä pitkäaikaisena bichonin omistajana sanoisin, että rajoja ja rakkauta sopivasti ja huplehdithan turkinhoidosta. Liian usein näkee bichoneja huonolla turkilla, ja se tekee koiran olon epämukavaksi. Säännöllinen pesu ja trimmi sekä harjaus on ehdotonta, vaikkakin turkin lyhyenä pitäminen helpottaa hommaa. Tosin voihan olla, että turkki on hieman erilainen risteytyksen vuoksi, mutta käsittääkseni Kiinanharjakoirankin turkki kaipaa jonkinlaista hoitoa, ei tosin niin paljon kuin bichonin ☺ ihanan koiran olette saaneet 😍

Jonna-Emilia

Ihana tämä kyllä on 😊 ja kiitos vinkeistä. Ilmeisemmin bichon frisen turkki on jo pentuvaiheessa huomattavasti kiharampi, joten ihan samanlaista turkkia tuskin tulee. Kookoksen turkki on sellainen laineekas ja värikin on toistaiseksi pysynyt turkissa. Kiva, koska tykkäsin tuosta toffeen väristä mikä turkissa on. Ystäväni osti pentueesta yhden veljen ja se on puolestaan ihan valkoinen.

Jos kerran olitte kovasti suunnitelleet koiran hankintaa, niin miksi siinä sitten kuitenkin oli viikoista kiinni ja kauhea hoppu? Vai ymmärsinkö väärin?
Oman rotukoiramme saimme kasvattajalta siten, että ensin olimme yhteydessä sähköpostitse ja puhelimitse useampia kertoja ja sitten kävimme tapaamassa häntä. Vasta tämän jälkeen hän lupasi meille pennun, jos sopiva seuraavaan pentueeseen syntyisi. Odotimme pentuamme siis lähes vuoden. Kasvattaja valitsi meille sopivan pennun pentueesta, mikä oli meistä loistavaa – tunsihan hän pennut parhaiten ja hyvin myös meidät siinä vaiheessa. Saimme meille mitä parhaiten sopivan pennun. Itse emme olisi yhden käyntikerran perusteella juuri tätä pentua valinneet.

Jonna-Emilia

Oliverilla ja Ossianilla oli syntymäpäivä tulossa ja halusimme antaa pennun lahjaksi. Siitä johtui ”kiire”. Aloimme etsiä pentua marraskuun lopussa. Koska emme etsineet näyttelykoiraa emmekä muutenkaan ”valioyksilöä” niin en ihan osannut varata pennun etsintään vuotta. Olen muutenkin sellainen -tuumasta toimeen- ihminen, en jaksaisi odotella vuotta jos tietäisin, että juuri nyt on oikea hetki.
Kookos tuntui heti meidän koiralta kun näin sen ja juuri sellainen tunne on minulle todella tärkeä. En voisi ottaa koiraa ilman sitä tunnetta vain sillä perusteella, että kasvatta sanoisi koiran sopivan meille.
No hyvin meille kuitenkin kävi, sillä pentu on meille ihan täydellinen 😊

Hän on oiken suloinen tapaus! Monesti rotukoiraa ottaessa pentueet saattavat olla jo varattuja ihan astutushetkellä, vaikkei pentujen määrästä ole vielä takeita. Rotukoirien vastuulliseen jalostukseen kuuluu terveystarkastukset ja sopivan yhdistelmän tarkkaan harkittu kombo. Siksi nopealla aikataululla pennun etsiminen nostattaa itsellä karvat pystyyn, mutta se ei toki tarkoita ettei voisi onnistua valinnassaan! Toivottavasti Kookos tuo paljon iloa elämäänne, lapsille koira opettaa vastuunkantoa ja eläinten kunnioitusta. Suosittelen menemään pennun kanssa koirakouluun, vaikkei välttämättä olisi esim harrastustavoitteita. Omasta koirasta oppii samalla paljon ja perustottelevaisen koiran kanssa on helppoa elää. Lapsetkin oppivat perusteet koiran käyttäytymisestä. Omille lapsilleni aion opettaa myös sen, ettei kaikki koirat ole kilttejä, ja miten pitää toimia jos esim irtokoira tulee lenkillä vastaan.. Näitä nimittäin sattuu, ja lapselle voi olla pelottava kokemus jos se toinen koira ei olekaan kiltti.

Jonna-Emilia

Meillä Ollie pelkää pentua aivan kamalasti. Ollie nyt toisaalta pelkää kaikkea muutakin tässä maailmassa aivan kamalasti. Saa nähdä kuinka pitkään menee, että poika suostuu kävelemään lattialla kotona…
Mekin saimme Kookoksen eläinlääkäri tarkistamana ja sirutettuna. Ilman emme olisi suostuneet ostamaankaan.

On kyllä söötti pentu, mutta toivottavasti teillä aika riittää pienelle pennulle tai koiralle ylinpäätään neljän lapsen lisäksi (tuntuu teillä kiirettä pitävän harrastusten ja töiden vuoksi…). Ja että pojilla pysyy motivaatio koiran hoitamisessa.
Liian usein on tapauksia jossa koirasta sitten luovutaan kun ei aika riitäkkään ja lapset kyllästyy ja vastuu kasaantuu vanhemmille kaiken muunkin lisäksi + kulut.
Onnea kuitenkin ja toivottavasti kaikki menee hyvin!

Jonna-Emilia

Luitkohan juttua loppuun? Siellä juuri ihmettelin, että miksi aikuisille ihmisille niin moni sanoo ”että teidättehän nyt..” ”jaksatteko varmasti…” On vaikea kuvitella, että joku ottaisi eläimen, eikä sitten huolehtisi siitä. Tietysti onhan niitäkin. Vastuu koirasta ON tietysti aina vanhemmilla, ei sitä lapsille voi edes sysätä. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että jos lemmikki otetaan, niin se huolehditaan loppuun asti. Siitä syystä meillä on edelleen kaksi pupuakin, joista ei ole mitään iloa kenellekään koko perheessä 🙂 siellä ne loikkivat villinä ja vapaana menemään ja ilmeisemmin nauttivat elämästään. Vaikka me emme heitä liiaksi näe.
Toivotaan, että kaikki menee tosiaan hyvin. Toistaiseksi vaikuttaa liiankin hyvältä ollakseen totta. Pentu nukkuu pitkät yöunet ja tekee hädät ulos, vaikka on vasta noin pieni. Kyllä tässä on toistaiseksi hämmästelty sitä kuinka helppoa tämä onkaan, kun aika paljon haastavampaan alkuun varauduttiin.

Miksi aina oletetaan ettei juttua lueta loppuun? 😀
Luin kyllä eikä ollut tarkoitus osoittaa muuta kuin tukea koiran kanssa. Ajatuksena vaan monille kiireinen työssäkäyvä iso harrastava perhe + koira = huono yhtälö vaikka ei juuri teidän perhettä koskisikaan ja vastahan pentu on teille tullutkin. Ja ymmärrän kyllä miksi yleensä varmistellaan ja huolehditaan jaksamisesta olkoonkin kyseessä aikuiset ihmiset (harvemmin niitä eläinsuojeluilmoituksia tehdään lapsista..)
Uskoisin että enemmän se elämäntilanne vaikuttaa siihen että huolehditaan vaikka itse tietäisitte pärjäävänne.
Ja onhan se varmasti vaikea uskoa että joku ottaisi eläimen eikä huolehdi siitä. Tapahtuuhan samaa ihan lastenkin kohdalla, niin minun mielestä sitä nyt ei ole järin vaikeaa uskoa. Ei tietenkään pitäisi tapahtua sellaista ja kamalaahan se on, mutta valitettavan yleistä. :c

Jonna-Emilia

Totta, ihan liikaa molempia. Minä kykenisin ja jaksaisin hyvin puolet isomman perheenkin, toisille yksikin lapsi on jo kovin raskas juttu. Nämä on varmaan asenne juttuja ja ehkä myös siitä kiinni millaisesta perheestä tulee. Meilläkin on lapsuudessani ollut paljon lapsia ja eläimiä, jotenkin se vaan on itsestäänselvyys että ne siinä elelevät ja niistä huolehditaan.
Toisaalta taas vetkutimme näinkin pitkään koiran hankintaa juuri siksi, että se olisi mahdollisimman helppoa ja mukavaa. Pienempien lasten kanssa ajatus olisi tuntunut raskaammalta, koska lapset pitäisi aina pakata mukaan koiran pissatuslenkeille. Nyt he voivat olla jo kotona ja myös ulkoiluttaa koiraa. Tämä on tarkkaan harkittu ajankohta siis 😊

Usein rotukoirien omistajat haluavat antaa pennut harrastaviin koteihin ja on yleinen käytäntö, että koiranpentua ei voi vain varata ja hakea, vaan kyllä se ensisijaisesti lähtee siihen harrastavaan (tai muuten sopivimpaan) kotiin ja kotikoiraa etsivä voi joutua pettymään. Ihan yleinen käytäntö kasvattajilla, joskin ilmoittaminen toki olisi ollut ihan paikallaan kasvattajankin suunnalta. Koiraa hankkiessa kaksi viikkoa on kuitenkin todella lyhyt aika, useimmiten koiraa etsitään ja odotetaan useampia kuukausia, toisinaan jopa vuosia, jotta löydetään juuri se passeli koira omaan perheeseen.

Ja ”vahva aavistus” on ihan riittävä syy tehdä se ilmoitus pentutehtailusta. Kyllä siellä aina
tällöin käy eläinsuojeluvalvoja tarkistamassa tilanteen. Jos osoitteen tiedät, voit tehdä ilmoituksen vieläkin, jos kyseessä oli pentutehtailija niin siellä on todennäköisesti uudet pennut jo. Ei kaikki ilmoitukset johda toimenpiteisiin, kuten ei kaikki lastensuojelu-ilmoituksetkaan (tai muutkaan ilmoitukset ulkopuolisilta oli asia mikä tahansa), mutta se että joku reagoi voi oikeasti olla todella merkittävä asia vrt. että ei välitetä koska ei olla varmoja. Harvemmin sitä ulkopuolisella muutenkaan on mitään oikeaa tietoa, vaan nimenomaan vahva aavistus siitä, että eläimellä/lapsella ei ole kaikki hyvin ja se on valvojan tehtävä sitten tarkistaa mikä on asian oikea laita.

Pääasia että kuitenkin otitte pennun hyvältä vaikuttavasta paikasta ettekä säälistä sieltä pentutehtailupaikasta. 🙂

Jonna-Emilia

On minulla osoite vielä tallella, senhän voisin laittaa eteenpäin tosiaan. Hyvä vinkki.

Ihana koira! Ilmoititteko muuten pentutehtailusta eteenpäin? Saataispa tollanen loppumaan joskus..

Jonna-Emilia

En ilmoittanut. Ei minulla faktaa siitä ollut näyttää. Puhelinnumero johon soitin ei ollut enää käyntini jälkeen päällä.

Harmi että teillä oli huono kokemus kennelin kanssa :/ Rupesin miettimään oliko syynä mahdollinen halu siihen että koirasta tulisi näyttely/agi/toko tms koira? Aika törkeäähän tuo myydä jollekkin toiselle varsinkin jos ei varsinaista syytä ollut. Meidän koira ostettiin kennelistä ja hyvät kokemukset jäi, kasvattaja oli aina valmis vastaamaan kysymyksiin pennusta ja sen kasvatuksesta yms. Ikäviä myös nuo pentutehtailut 🙁 Ilmoititko jonnekkin eteenpäin, käsittääkseni niitä siis voi ilmoittaa viranomaisille?

Jonna-Emilia

Voi olla, että siinä oli takana jotain tuollaistakin? (Kenneli). Eikä siinä mitään, myyjä voi valita ostajat, mutta minulla meni arvokasta ”penkun hankinta aikaa” hukkaan melkein kaksi viikkoa siinä. Toisaalta hyvä niin, koska muutoin emme olisi ehkä saaneet meille Kookosta.
En ilmoittanut mihinkään pentutehtailijasta. Eipä minulla mitään faktaa siitä ole, vahva aavistus vain. En usko, että viranomaiset sen enempää asiaa lähtee tutkimaan. Toivon, että ne pennut pääsivät hyvään kotiin kuitenkin.

No mun on kyllä pakko myöntää, että jos kaksi viikkoa(!!) on paljon etkä tiedä tuonkaan vertaa eläinsuojelusta (jokainen ilmoitus _on_tutkittava_, ilmoitukseen riittää aavistus, sinä et ole todistusvelvollinen).. No, nelikymppisiä tai ei, minäkin olisin kyseenalaistanut oliko fiksu valinta koira. Yleisesti ottaen lapselle yllätyskoira sekä kiirreellä hankinta on molemmat ominaisuuksia, jotka kasvattajana johtaisi ainakin mun pentua kyselevät suoraan hylätyiksi kotiehdokkaiksi.

Jonna-Emilia

Kaksi viikkoa oli minusta paljon siitä, että odotin koiran katsomaan lähtemistä ja sitten kun olen sinne menossa, niin minulle ilmoitetaan, että koira on myyty eteenpäin. Minusta se on aika epäammattimaista. Jos kukaan ei ollut siinä vaiheessa menossa katsomaan koiraa kun soitin myyjälle ja hän sanoi, että koira on vapaa. Sanoi myös, että kahteen viikkoon ei pääse koiraa katsomaan. Ja sitten kuitenkin joku osti sen ohi meidän, niin minusta siinä meni arvokasta aikaa 2viikkoa hukkaan. Jos kyse olisi siitä, että ei haluaisi myydä lapsiperheelle tai joku muu mainitsemistasi seikoista, niin eikö silloin pitäisi sitten heti sanoa kun koiraa kyselee, että en ole myymässä teille? Miksi odotuttaa toisia 2 viikkoa jos ei ole myymässä?

Kyse ei ole siitä kuinka kauan koiran hankkimiseen menee aikaa vaan siitä kuinka kauan on miettinyt tai tehnyt päätöstä siitä, että koira tulee. Sitten kun se päätös on tehty, niin eihän siinä sitten enää ole ajalla väliä. Tuleeko koira kuukaudessa vai vuodessa? Meilläkin on kuitenkin koira haluttu aina, mutta on odotettu sitä aikaa, että lapset ovat isompia. Sitten kun päätös tehtiin, niin tottakai koira haluttiin nopeasti. (silti tietysti se meille oikea).

En ikinä tekisi sitä lapsilleni, että kävisimme katsomassa koiria (joita emme sitten mahdollisesti ikinä ottaisi/saisi) ja lapseni sydän murtuisi kun olisi jo pentuihin rakastunut. Joten minusta lapselle koiran antamisessa on vain ja ainoastaan se vaihtoehto, että koira tulee yllätyksenä. Eikä tuo nyt hirveän virheeltä vaikuta tässä vaiheessa kun koira on 6kk ja kaikki ovat onnellisia ja menee hyvin. Pojat hoitavat koiraa rakkaudella! Koira sopeutui meille kuin olisi meillä aina ollutkin. Ihan meille luotu koira. Parempaa emme olisi löytäneet, vaikka olisimme etsineet 10 vuotta ja vaikka kuka ”ammattilainen” olisi ollut meille koiraa valitsemassa. Joten ei se aika, vaan se tunne. 🙂 Joten hyvä, että kaikki meni juuri näin kun meni. Toivottavasti sinäkin koet joskus sen tunteen, kun kaikki vaan loksahtaa paikalleen, vaikka se tapahtuisi nopeastikin. Se on mahtava fiilis.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.