Yleinen
27.1.2017

En ole noin kaunis kuin sinä, olen näin kaunis kuin minä

En ole noin kaunis kuin sinä, olen näin kaunis kuin minä

Seinällemme sijoitetun Ajatuksia aamuun- kirjasta leikatun yhden ajatuksen teksti on niin loistava, että se vaatii ihan oman postauksensa. Voisiko sitä enää paremmin sanoa? En ole noin kaunis kuin sinä, olen näin kaunis kuin minä.

Ulkonäkö merkkaa kaikkea

Nykyaikana ulkonäkö on saanut aivan liian suuren merkityksen ihmisten elämässä. Ennen ihannekumppania kuvailtiin sanoin; ”luotettava, huumorintajuinen ja iloinen”. Nykyään listalta löytyy vain ulkonäköön liittyviä vaatimuksia; ”hoikka, lihaksikas ja pitkähiuksinen”. Kauneutta on aina arvostettu, mutta ennen se ei ole merkinnyt kaikkea. Suurin muutos on mielestäni kuitenkin siinä, että ennen kauneus oli katsojan silmässä, nykyään maku pitäisi olla kaikilla sama tai muuten valehtelee.

Törmäsin sosiaalisessa mediassa ikävään keskusteluun, jossa haukuttiin kotimaisessa kauneuskisassa menestynyttä missiä rumin sanoin. Hänen ulkonäkönsä erilaisuutta haukuttiin, eikä voitu käsittää miten tyttö oli pärjännyt missikisoissa olemalla niin ”väärän näköinen”. Surullista tietysti lukea kuinka rumasti ihmiset olivat valmiita haukkumaan heille tuntematonta tyttöä, mutta pysäyttävintä oli kuitenkin se, että erilaista kauneutta ei vain hyväksytty. Kauneus voi ilmeisemmin olla nykyään vain yhden näköistä, jos poikkeat siitä, et voi olla kaunis.

Poimimme poikiemme erilaisuudet ja teemme niistä vahvuuksia

Äitinä olen yrittänyt rakentaa lapsilleni vahvaa itsetuntoa jo pienestä pitäen. Ehkä osittain varautuen siihen, että meno ei todennäköisesti tästä nykyisestä parane vielä siihen mennessä kunnes poikani ovat siinä kriittisessä teini-iässä. Poikani ovat söpöjä ja hurmaavia, heillä ei varmasti tule olemaan juurikaan huolia ulkonäkönsä kanssa, mutta heilläkin on valtavirrasta poikkeavia piirteitä, joihin olen yrittänyt kiinnittää huomiota jo alusta asti.

Yksi pojistani on kovin lyhyt, hänestä on nähnyt jo pienenä, että hän ei pitkäksi kasva ikinä. Olemme hänelle korostaneet aina lyhyempien ihmisten sähäkkyyttä ja nopeutta, mikä varmasti ainakin urheilussa tulee olemaan hänen etunsa. Naisten keskusteluissa lyhyitä miehiä välillä haukutaan aika rumastikin, joten olemme pojallemme opettaneet, että hänelle sopiva tyttö/nainen tykkää hänestä juuri sellaisena kuin hän on. Tyttöystävää on myös helpompi pussata kun ei tarvitse kumartua :). Poika onkin ihan sinut lyhyytensä kanssa, onneksi.

Yhdellä pojistani on puolestaan kihara tukka (tai oikeastaan kolmella, mutta yhdellä todella kihara). Aikuisten mielestä se on tietysti makea, mutta toiset lapset ovat välillä piikitelleet pojalle hänen kiharapilvestään. Tästä syystä kiharista hiuksista on meillä puhuttu aina kovin ihailevasti. Tästä on ollut apua, sillä poika onkin kovin ylpeä hiuksistaan.

Minäkin olen saanut vahvan itsetunnon jo lapsena (kiitos äidin ja isän). Sen itsetunnon voimin olen monet kolhut kestänyt. Tämän ikäisenä se näyttäytyy varmaankin siten, että olen sinut itseni kanssa myös silloin kun vanhenen. En yritä olla ikinuori tai edes ikäistäni nuoremman näköinen. Tykkään olla ihan minä…tämän ikäisenä ja näköisenä kun olen ja koen silti olevani kaunis.

Minusta jokaisessa ihmisessä on jotain kaunista, se kauneus pitää vain löytää. Jos itsetunto on rutistettu jo lapsena pieneksi mytyksi, niin kauneutta joutuu ehkä hieman etsimään sieltä ruttujen seasta. Siellä se kuitenkin jossain on ja odottaa löytymistään.

Fotor_148525821930657

 Lue myös: 10 tapaa auttaa lasta rakentamaan hyvä itsetunto

Avainsanat

Kommentit

Kiharat hiuksethan ei onneksi ole ollenkaan ongelma, vaan etu. Erottuu hyvällä tavalla joukosta. Ja mikäli ei itse pidä kiharoista, ainahan voi suoristaa.

Jonna-Emilia

Samaa mieltä! Lasten raadollisessa maailmassa tosin kaikki voidaan kääntää kiusaamisen aiheeksi. Kaikki mikä poikkeaa massasta.

Ihana ajatus. Pitääkin pistää kirja tilaukseen.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.