Yleinen
10.12.2016

Tänä vuonna poikani sydänpiparissa ei lukenutkaan enää: ÄITI

Joka vuosi kun teemme joulupipareita poikieni kanssa ovat pojat tehneet jokainen minulle sydämen muotoisen piparin. Tänäkin vuonna alku vaikutti lupaavalta. Pojat tekivät pellillisen pipareita, koristelivat ne nätisti ja sainkin sitten kolme ihanaa sydänpiparia, joissa luki kaikissa keskellä äiti. Mutta jotain puuttui! Neljäs piparkakkusydän ei tullut minulle, vaan siihen kirjoitettiin luokan tytön nimi ja pipari pistettiin pakettiin. Niin siinä sitten kävi, että äiti ei mahtunut enää sydänpipariin.

pojat leipoo pipareita

Joulukuussa leivomme pipareita useaan otteeseen. Ollien ja Oscar leipoivat ensimmäisen erän isän kanssa.

piparkakkuja

Bongaa koira/pikkumyy mutaatio 🙂 Voi noita poikien ideoita

Joskus meillä on vielä miniä

Yksi tärkeimmistä asioista poikia kasvattaessani on aina ollut se ajatus, että heistä tulee vielä joskus hyviä miehiä. Sellaisia miehiä jotka osaavat kohdella naisia hyvin, eivätkä myöskään ala naisten kynnysmatoksi, vaan ovat vastuussa omasta elämästään. En toivo tulevan miniäni holhoavan poikaani, tai pohtivan pärjääkö poikani heidän yhteisen lapsensa kanssa. Sellaista ei tarvitse pohtia sen enempää kuin sitäkään pärjääkö miniä  saman lapsen kanssa. Tottakai pärjäävät, molemmat samanlailla.

Usein anopin ja miniän suhdetta kauhistellaan ja sekin on yksi sellainen asia mistä saa poikien äitinä kuulla paljon pelottelua. Olen kuitenkin itse aika innoissani, että meille nimenomaan tulee miniöitä joskus. (riippuen tietysti poikien  tulevasta suuntautumisesta). Olen kuullut aivan mahtavan kannustavia tekstejä siitä, kuinka läheisiä miniät ja anopit voivat keskenään olla. Joskus miniät kokevat anopin jopa kaikista läheisimmäksi naishahmoksi elämässään. Joten tässäkin asiassa pelottelut ovat yhtä tyhjän kansa, voi käydä miten vain. Minä odotan siis positiivisin mielin poikien tulevia tyttöystäviä ja se, että nimeni ei ole enää piparkakussa, on vain jännittävä ja uusi asia.

Ajat muuttuvat

Kun pojat alkavat tulla siihen ikään, että ihastumisia tulee kuvioihin ja myöhemmin ehkä seurustelukuvioita, niin moni asia varmasti muuttuu. Nyt pojat tykkäävät vielä yhteisistä huoneista, mutta myöhemmin varmasti haluavat jokainen omat huoneet. Alamme laajentamaan omakotitaloamme kevällä ja nämä tulevat muutoksetkin otetaan huomioon huoneratkaisuissa. Olemme miettineet alakertaan isoa harrastetilaa, jonne pojat voisivat kokoontua halutessaan ystäviensä kanssa. Mielummin otamme heidän meille hengailemaan kun lähetämme kadulle. Olisiko teillä muilla poikien äideillä hyviä ideoita mitä tuollaiseen harrastetilaan hankkisi?

Olen myös miettinyt, että tulevaisuudessa perheen matkatkin saattavat hieman muuttua. Omassa nuoruudessani meidän lasten seurustelukumppanit tai ystävät lähtivät mukaan perheemme yhteisille ulkomaanmatkoille. Minulla on kolme siskoa ja kaksi veljeä, ja kun kaikkien kumppanit lähtivät matkalle mukaan, niin meitä oli jo aika mahtava porukka. Viimeksi kävimme Madridissa keväällä koko lapsuudenperheni voimin. Tätä perinnettä haluan jatkaa myös omien poikieni kanssa. Toivon kovasti, että pojat ovat kanssani samaa mieltä tästä ajatuksesta.

Ja siitä sydänpiparista…

En ehkä mahdu enää yhden poikani sydänpipariin, mutta tiedän, että hänen sydämeensä mahdun aina!

screenshot_2016-12-09-16-17-58-1-1

 Lue myös: Kirje tulevalle miniälleni

Isät statisteina

Avainsanat

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.