Yleinen
1.12.2016

Odotatko ensimmäistä poikavauvaasi? Älä pelkää äiti

Omalla kohdallani olen ollut melko peloton tulevaa äitiyttäni kohtaan enkä ole osannut jännittää aikanaan äidiksi tuloa, en myöskään sitä jos tulisin äidiksi pojalle. Moni äiti on kuitenkin kertonut minulle avoimesti jännittäneensä todella kovasti sitä kun perheeseen on syntymässä poika. Mietitään osaako sitä olla äiti pojalle ja mitä jos ei tiedä miten poikaa pitää hoitaa?

Älä jännitä, pojat ovat suloisia

Välillä meidän naisten ennakkokäsitys pojista on väärä, tai ainakin liian yleistävä. Myönnän itsekin ajatelleeni aika negatiiviseen sävyyn villeistä ja äänekkäistä pojista ennen äidiksi tuloa. Tuntui että olisi ehkä helpompaa käsitellä oman sukupuolensa edustajia, koska heistä tietää enemmän. Totuus on kuitenkin että jokainen lapsi on yksilö, emmekä me koskaan tiedä tulevesta lapsestamme mitään, hänen sukupuolestaan huolimatta.

Pienten poikien äitiydessä jännitetään eniten sitä osataanko vauvalle vaihtaa vaippa tai miten opetetaan pissaamaan pottaan. Pelätään että pojat ovat työläämpiä tai pitävät ehkä enemmän meteliä kuin tytöt. Isompien poikien kohdalla pelätään testosteronin määrää tai sitä että äiti jää ulkopuolelle isän ja pojan jutuista. Ehkä myös pelko siitä tuleeko suhde koskaan niin läheiseksi pojan kuin tytön kanssa.

Pojan pottaharjoittelun alkeet äidille

Onneksi kyse on kuitenkin vain peloista. Pelko ei ole totuus. Omalla kohdallani olen huomannut, että suurin osa pelottelijoista ovat olleet tyttöjen äitejä tai lapsettomia, joten loppujen lopuksi heidän kommentoinnillaan ei edes ole mitään arvoa tässä asiassa.

vauvan-tossu

Käsitykset uusiksi

Poikavauvan äitiyden pelkääminen on turhaa. Poikavauvaa oppii hoitamaan siinä samalla kun sitä tekee. Eikä pienen vauvan hoidossa edes ole mitään eroa riippumatta siitä onko kyseessä tyttö vaiko poika. Heitä romukoppaan ennakkoluulot väreistä ja siitä mitä tyttö tai poika voi olla. Sinun  ei tarvitse kuorruttaa poikaasi vaaleansiniseen jos et halua. Jos taas haluat, niin anna mennä.

Mahtavinta on että poika tuo mukanansa elämääsi jotain uutta ja ihmeellistä. Ota se suurena lahjana. Naisena olet jo kokenut tyttöjen maailman. Nyt pääset kokemaan jotain sellaista mistä et vielä tiedä mitään. Se ei ole pelättävä asia, vaan mielenkiintoinen ovi uuteen maailmaan. Pojat ovat suoria ja selkeitä, pojilla on energiaa, mutta se energia on täynnä iloa ja tarmoa. Poika avaa sinulle mahdollisuuden tarkastella myös miehiä uudella tavalla. Näet ehkä oman kumppanisikin jatkossa eri valossa.

Toivoin tyttöjä, sain poikia

Nyt, neljän ihanan pojan äitinä voin todeta, että villit ja äänekkäät pojat eivät enää aiheuta minussa negatiivisia viboja. Tiedän että ne villeimmät ja äänekkäimmätkin pojat ovat sydän täynnä kultaa. Kaiken sen remuamisen takana on myös äärimmäisen herkkä ja tunteekas poika, mutta sen puolen pääsee näkemään vain kaikista läheisimmät ihmiset, äiti ja isä.

Poikasi voi olla myös jotain ihan muuta kuin villi ja äänekäs. Samoista geeneistä voi syntyä kovin erilaisia persoonia kasvatettavaksi, kuten minulle on käynyt. Neljä poikaamme ovat jokainen hyvin erilaisia. Ja se vasta mahtavaa onkin. On hauskaa huomata, että erilaiset piirteet pojissani eivät ole kasvatuksesta tai geeneistä kiinni. Jokainen poika vain on oma persoonansa, omine luonteenpiirteineen.

kumiankat

Ollie ja Oscar valitsivat itselleen kylpyankat. Ankat ovat hyvä esimerkki siitä että saman perheen pojat voivat olla kovin erilaisia.

Rakasta poikaasi, se riittää

Jos otat vastaan pienen poikasi avosylin, tulet huomaamaan kuinka antoisaa on olla äiti pojalle. Pienet palleroiset kädet, suloiset posket ja kaiken sulattava hymy. Ehkä sinua jännittää ennen kun poikasi syntyy, mutta hänen näkemisensä ja hoitamisensa muuttaa kaiken.

Pääset pian pärisyttämään pikkuautoilla, kokoamaan legoja tai ihailemaan poikasi kanssa paloautoja. Saatat myös istua teekutsuilla, katsella poikaasi hoitamassa nukkeja tai leikkiä hänen kanssaan pikkuponeilla. Voit tehdä poikasi kanssa ihan samoja asioita, kuin mitä voisit tehdä tyttärenkin kanssa. Ole avoin kaikelle.

Äiti poika kompinaatio on mahtava, molemmat opettavat ja oppivat toisiltaan koko ajan jotain uutta!!!

Lue myös: 10 asiaa, mitä jokaisen äidin pitäisi opettaa pojallensa

 

Avainsanat

Kommentit

Esikoistani odottaessa luin tutkimustuloksista, joiden mukaan sukupuoli vaikuttaa aika yllättävästikin siihen, kuinka vauva osaa imetysotteen / syödä rintamaitoa – pojilla vaikeuksia on tyttöjä enemmän. Omalla kohdallani tämä piti paikkansa ja alku pojan kanssa oli todella hankalaa. Neuvolan th sanoikin, että 99 % olisi tilanteessamme jo luovuttanut. Lopulta imetin esikoistanikin kuitenkin reilusti yli vuoden vanhaksi.
Lonkkaluksaatio on puolestaan yleisempää tyttö- kuin poikavauvoilla. Tämä kävi ilmi, kun odotin perätilassa pitkään viihtynyttä tyttövauvaa ja lääkäri neuvoi valmistautumaan siihen, että vauvalla voi olla ongelmia lonkkien kanssa. Varsinaista luksaatiota ei kuitenkaan ollut, mutta lievää löysyyttä kyllä.

Jonna-Emilia

Tämäpä on yllättävä uutinen. Ossian syntyi keskosena ja sai ruokansa aluksi vain nenämahaletkulla. Kun sitten viimein pääsin kokeilemaan imettämistä, niin poika nappasi kiinni kerta heitolla ja siitä se lähti. Oli kätilökin ihmeissään.

En minä jännittänyt pojan odotusta. Vähän olin pettynyt, että nyt ne kaikki muilta perityt ihanat mekot jäävät käyttämättä ja piti keksiä pojannimi, mutta sen jälkeen riemuitsin, että nyt minun ei varmasti tarvitse osallistua mihinkään barbileikkeihin (yäk). Ja ennen kaikkea lapseni ei joudu aikuisena kohtaamaan lasikattoja tai muuta sukupuolisyrjintää, joten aika loistava tilanne. Ennen rakenneultraa en osannut edes kuvitella saavani poikaa, mutta nyt arvelen pojan kasvatuksen olevan helpompaa, koska pojille annetaan yhteiskunnassamme kaikki aina anteeksi, ja vain tyttöjen odotetaan olevan täydellisiä.

Jonna-Emilia

Minusta tuo ajatus, että tyttöjen pitäisi olla täydellisiä, lähtee tytöistä/naisista itsestään. jos mietitään vaikka tyttöjen ulkonäköpaineita, niin ne ei liity vastakkaiseen sukupuoleen millään muotoa. Paineet luodaan omassa päässä, hyvin monessa muussakin asiassa.

Kirjoitit tuossa yhdessa kohdassa pelosta siita etta aiti jaa ulkopuoliseksi kun isa/poika pari tekevat yhdessa ja heilla on yhteiset ’miesten hommat’. Kolmen pojan aitina voin kertoa etta mina olen meilla ainakin kuin prinsessa konsanaan poikien suhteen – he ovat kaikki todella laheisia minun kanssani ja mina olen se jolle huolet kannetaan, rakkaus surut itketaan, ilot jaetaan – vaikka isa onkin koko ajan perheessa, mutta se isan ja poikien oleminen on enemmankin ’jonkin tekoa’ – mina olen se jota pojat pitavat kuin kukkaa kammenella. <3 Halusin vaan jakaa tamankin puolen – minun pojat ovat jo 'vanhoja' – 27, 25, ja 18 (ja yksi tytto 16 🙂

Jonna-Emilia

Nyt jo huomaan tuon meidän esimurkun kanssa, että minä se olen jolle kaikki kerrotaan ja hyvin avoimesti puhutaan tunteista.

Tämä postaus oli oikein ihana!

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.