Yleinen
25.11.2016

Kommentit joita poikien äiti EI lastensa suusta kuule

Kommentit joita poikien äiti EI lastensa suusta kuule

Äiti shoppaillaanko vielä vähän pidempään?

Pojat kyllä saattavat tykätä shoppailusta, mutta pitkään…ei. Se sopii paremmin kuin hyvin ainakin minulle, sillä en  jaksa pyöriä kaupoissa loputtomiin. Tehokkuus ostoksilla on hyvä.

Haluan vähän rauhallisemman vauhdin!

Kun poika on keinussa, ajaa pyörällä tai istuu auton kyydissä, mitä kovempi vauhti sen parempi. Myös rauhallinen poika nauttii hyvin todennäköisesti vauhdin hurmasta. Autoa ajaessani huomaan usein myös olevani keskellä rallikisaa ihan tahtomattani. Takapenkillä selostetaan ohitustilanteita ja kommentoidaan vauhtia kuin autokisojen selostamossa.

Katsotaanko romanttinen komedia?

Tai vaihtoehtosesti pienemmillä pojilla ”se elokuva missä on rakastumista ja pussailua”. Meillä pojat pistävät silmät kiinni ja kädet kasvoille jos elokuvassa on rakkauskohtaus. Vähän silti hymyillään sieltä alta. Isommat pojat eivät todennäköisesti myöskään valitsisi elokuvien kirjosta sitä kaikista hidastempoisinta rakkaustarinaa.

Odota niin sovitan sittenkin toisia housuja. Ei  ole hyvät, sittenkin kolmannet!

Pojat voivat olla tarkkoja vaatteistaan, mutta ylettömän moneen sovituskertaan he eivät sorru. Tyyli on tarkasti tiedossa ja sen puitteissa pukeudutaan niihin vaatteisiin mitkä silmää miellyttävät. Meidän pojat jättävät päälleen ne ensimmäisenä jalkaansa kiskomat housut siinäkin tapauksessa, että ne olisivatkin pikkuveljen ja ylettyisivät juuri ja juuri pojan polviin asti.

En voi laittaa tätä paitaa koska Matilla oli samanlainen eilen.

Koskee hieman isompia poikia, mutta eipä ole merkitystä mitä kaverilla oli päällä eilen tai tänään. Poika pukee silti sen paidan mitä on itse ajatellut päälleen laittavansa. Pienillä pojilla se toimii jopa kimmokkeena vaatevalintaan jos kaverillakin oli samanlainen.

Kamala haju täällä!

En tiedä puuttuuko pojilta hajuaisti vai eikö pahat hajut vain kiinnosta heitä tarpeeksi, mutta en ole koskaan kuullut poikieni valittavan pahasta hajusta. He valittavat kyllä vääristä hajuista kuten mielestään pahan ruuan hajusta, mutta OIKEISTA pahoista hajuista ei valituksia tule. (kuten vessan löyhkä).

Onko pakko syödä?

Omat poikani syövät pikkulinnun annoksia, mutta yleisesti pojat syövät paljon ja usein. Ruokaa vingutaan jatkuvasti, vaikkakaan annoskoot eivät päätä huimaa. Jos kohdalle osuu lempiruokaa tai jääkaapin karjalanpiirakkapussi, niin ruokahalua onkin enemmän kuin isolla miehellä.

kengat

Ei se ole niin justiinsa, Ollien kengät väärissä jaloissa Photo/Meeri Nikkilä

Lue myös: Lauseet jotka poikien äiti sanoo joka päivä

Näillä viidellä vinkillä saat pojan keskustelemaan

Avainsanat

Kommentit

Kuten S kirjoitti yllä, tällaiselle blogille ON tarvetta. Jatka kirjoittamista! Teet sitä tärkeästä aiheesta.

Jonna-Emilia

Ja sitten kun tarvetta ei enää ole, niin lopetan hyvillä mielin 😊

Juu, ymmärrän! (viisi poikaa täällä) Voisin vielä jatkaa, että
-”Tässä paidassa on tahra, taidankin vaihtaa sen puhtaaseen hetimiten”
-”Nuha vaivaa, otanpa paperia varuilta taskuuni”
-”Parsisitko äiti nämä housut, taitaa olla reiänalku polvessa”

😀

Kolmen pojan ja nuorimpana tytön äitinä totean, että kaikki nuo pitää paikkansa ja ei pidä paikkaansa, neljänä eri kombinaationa. Toki kolmen pojan jälkeen kuuli kaikenlaista neljättä odottaessaan, mutta koska tiesin, ettei neljäskään välttämättä ole viimeinen, ja koska itsekään ei ole mitenkään perinteisesti asioihin suhtautuva, ei neljännen kohdalla tyttöys ollut mikään ihme tai yllätys, olipahan vain pikkuisen erilainen lähtökohta. Kolmen pojan siskona oppi akapaljon poikienkin maailmasta, kavereista sitten otti sitä tyttöyden mallia, kasvoi melko tasapainoiseksi niin. Mekot oli jo hankittu, yhden pojan mekkovaiheen aikana ja nukkeja löytyi toisen pojan mielihalujen takia. Mitään ei ole kielletty eikä käsketty keltään sukupuolen vuoksi.

Jonna-Emilia

Näin sen pitäisi mennäkin, että jokainen saa olla oma yksilönsä.

En kyllä allekirjoita ihan kaikkia: meillä ainakin 4 v valittaa pahasta hajusta ja usein kuulee myös sanovan ” en halua syödä”

Jonna-Emilia

Ei meilläkään nämä kaikkiin neljään päde 😊 mutta jos ottaa siivun poikalapsia joita tuntee, nii suurimpaan osaan osuu.

Nämä ”pojat ovat tälläisiä” ovat siinä mielessä hassuja kirjoituksia, kun ainakin meillä nuo asiat ovat aivan päinvastoin. Täältä löytyy kaksi tyttöä ja yksi poika. Jos haluan shoppailemaan, mies ja poika lähtevät innoissaan seuraksi, ja jaksavat olla monta tuntia. Kumpikin tytöistä inhoaa kaupoissa oloa, heille täytyy vaatteet tilata netistä. Lisäksi poika on ollut 1vuotiaasta asti todella tarkka vaatetyylistään, molemmille tytöille on aina käynyt kaikki mitä ostan(yhä nyt kouluiässä)

Poika on meillä myös ainut jota ei haittaa pussailut yms. Ja autolla ajaessa haluaa että ajetaan varovasti.

En tiedä miksi poikien äideillä (niillä joilla ei ole tyttöjä) on niin valtava tarve korostaa että lapset ovat POIKIA. Jos näillä äideillä olisi molempia sukupuolia lapsissaan, he huomaisivat että lapset ovat YKSILÖITÄ, ja sukupuoli ei vaikuta lapsen ja äidin väliseen suhteeseen mitenkään. Ihan yhtä rakkaita kaikki ja ainut mikä vaikuttaa on se millainen lapsi on persoonaltaan.

Ymmärrän että poikien äitejä ärsyttää kuulla että pitäisi saada tyttö. Mutta juuri tälläiset poikien äitiyden ”erinomaisuutta” korostavat kirjoitukset vain saavat lukijoille sellaisen olon, että jaahas siinä on poikien äiti joka ilmeisesti haluaisi kovasti tyttölapsen, koska on noin kova tarve korostaa kuinka huippua on olla poikien äiti. Jos olisi tyytyväinen siihen että on pelkästään poikia niin miksi sitten ottaa nokkiinsa ”pitäisi olla tyttökin”-kommenteista.

Kyllä minäkin kuulin, kun kauan oli kaksi tyttöä ennen kuopusta että ”kyllä miehen poika pitäisi saada” jne. Ei minua koskaan häirinnyt nämä kommentit, vastasin vain että näin on hyvä, koska pitkään ajattelimme että emme jaksaisi kolmatta vauvavuotta jne eli lapsiluku täynnä, mutta lopulta lieli muuttui ja tuli poika sitten. Mutta aivan yhtä paljon ois tykätty kolmannesta tytöstäkin, eihän sillä oo väliä kumpia lapset on 🙂

Olen samaa mieltä siitä, että lapset ovat ennen kaikkea yksilöitä, aivan sukupuolesta riippumatta. Mutta ymmärrän tarpeen tälle blogille ja fb-sivustolle. Meidän vanhemmuuskulttuurissamme on valtava tyttöjä suosiva tendenssi tällä hetkellä. Tyttöjä pidetään kiltempinä, hauskempina, toivotumpina, suloisempina, on ihan normaalia sanoa, että ”tytöt on parhaita” jne. Itselläni on siis poika ja tyttö, mutta ehdin olla lähes 6 vuotta ”pelkän pojan äiti” ja tämän asenteen kyllä huomasi. Eivät kaikki ajattele näin, mutta tarpeeksi moni. Myöskin kun sain tytön niin lähipiiri suorastaan repesi onnesta minun puolestani. Tämä tuntui suoraan sanottuna pahalta poikani takia. Tätä blogia on mukava lukea, koska se on yksi harvoista joka korostaa poikien ihanuutta. Kuulostaa tietysti hassulta, koska eiväthän tytöt ole yhtään vähemmän ihania – mutta pointti on se, että yhteiskunnassa vallitsee asenne, jonka mukaan tytöt ovat ihanampia. Sen takia on tärkeää tuoda esiin myös vastakkaista näkökulmaa. Analogiana voisi ajatella miten tarpeellista on nostaa esiin vaikka it-alalla menestyneitä naisia julkisuudessa, vaikka miehet eivät tietenkään ole vähemmän päteviä tai lahjakkaita.
P.s. Itse en siis ole kokenut juurikaan eroa pojan ja tytön äitiydessä. Mielestäni olennaiset asiat vanhemmuudessa eivät lainkaan liity lapsen sukupuoleen, olipa lapsi sitten sukupuoliroolinsa mukainen, vastainen tai jotain siltä väliltä.

Jonna-Emilia

Ihanaa kuulla, että edes joku (ja onhan teitä onneksi paljonkin) ymmärtää tämän jutun idean. JUURIKIN tuota minä ajan takaa. Se ei vähennä tyttöjen arvoa jos monen pojan äiti kirjoittaa kivoja juttuja pojista ja on todella jopa pelottavaa huomata, että yleisen ”tytöt on parhaita” ajattelumallin lisäksi on myös kiellettyä ajatella pojista samanlailla.
Mutta toisaalta pitää muistaa, että se positiivinen palaute tulee pääsääntöisesti yksityisviestein. Aihe on vieläkin monelle arka ja ei ehkä edes kehdata ääneen sanoa kuinka paljon se merkitsee kun välillä kuulee poikien äitydestä jotain kivaakin.
Ja onhan siinä. Minä olen ainakin positiivisesti yllättynyt jo monesta asiasta. Viimeisimpänä siitä, että esimurkkuni puhuu kanssani aivan kaiken. Minä kun niin pelkäsin, että pojat ei varmaan puhu mulle mitään asioitaan.

Itse kolmen pojan äitinä olen kuullut monesti näitä: ai sul on VAAN poikia. Eli kyllä tämmöinen vertaistuki on meille korvaamatonta. Nuorin kun syntyi hän on 5,5kk. Yksi mieleenpainunut ” Ai poika tuli. Ei teille vieläkää sitä tyttöä, ois ollu niin kiva ku olis tullu.” En, en yleensä ota itseeni ja loukkaannu muiden sanomisista. Taustamme kun on vainki sitte hieman toinen, meillä on neljä lasta. Kolme poikaa ja tytär. Tytär jota emme saaneet pitää. Hän kuoli rv 24+ kohtuuni. Tyttö on lapsemme nro.3 nuorin poikamme on siis tämän surullisen tapauksen jälkeen syntynyt.

Sitte ihmiset kehtaa viel kysellä, kai te vielä yritätte jos se ois vaikka tyttö? Ei, emme enää yritä vaikka olen alle 30. Raskaudetkaa ei oo sujunu mutkattomasti kaikki lapset on syntyny ennenaikaisesti ja yhden olen hautaan asti saattanut. Mikä hulluinta yhteiskunta ei tunnusta kuolleena syntyneen lapsen olemassa oloa,mutta heidät pitää lakisääteisesti haudata. Silti saldoni äitiyskortissa on G5P4. Meille hän oli olemassa.

Kyllä siis minuun ainaki nämä vähättelevät kommentit sattuu. Kaikki kolme poikaa ovat äärimmäisen rakkaita omina yksilöinään, joita he todella ovat.

Esikoisen suusta saattais noista kommenteista jotai kuuluakkin ja kuuluu. Vaatteistaa on tosi tarkka ja hajut käy nenää. Keskimmäinen on tyypillinen mies, iha sama mite päi paita on tai onko housut kuinka jalassa, mun rakas ja samalla niin ärsyttävä ryysyroope. Nuorimmasta ei vielä tiedä mitä hänen coktailiinsa on sattunut.

Jonna-Emilia

Ikävä kuulla menetyksestänne. Tytär varmasti kulkee mukananne sydämissänne aina 💜 lapsen menetys on surullisinta mitä vanhempi voi joutua kohtaamaan, olen tällaisen tuskan nähnyt läheisen ystäväni kokevan.
Ihanaa, että teillä on kuitenkin kolme ihanaa poikaa. Eikä VAAN poikaa, vaan JOPA poikaa 😊

Jonna-Emilia

Ymmärrän kyllä ajatuksesi oikein hyvin. Tietenkään nämä tämän tyyppiset listaukset eivät ole kovin tosissaan tehtyjä ja näissä on pakkokin vähän ”oikoa mutkat suoriksi”. Näitähän on internetti pullollaan. Saman tyyppisiä ”näin mies ajattelee” ” tästä tunnistaa koiraihmisen” jne. Ei niitä muitakaan listauksia kovin vakavasti ole otettu, niin en vain jaksa ymmärtää miksi nimenomaan nämä poikiin ja poikien äitiyteen liittyvät listat aiheuttavat joissakin ihmisissä harmitusta?

Minulla on neljä poikaa ja voin sanoa, että niin ovat kovin erilaisia jokainen. Jos tekisin heistä listauksen, niin se ei edes onnistusi 😊. Joten olen kansasi hyvin samaa mieltä siitä, että jokainen lapsi on persoonansa ja vanhempien suhde lapsen kanssa ei liity sukupuoliin. Tämä onkin yksi tärkeimmistä asioista joita olen korostanut.

Kahden tytön jälkeen kommentoinnit eivät ole verrattavissa monen pojan jälkeen saatuihin kommentteihin. Äiti tuskin edes saa yyttöjen jälkern mitään kommentteja, isä mahdollisesti kylläkin. Siitä on pakko olla eri mieltä, että voiko ne kommentit häiritä jos on itse sinut katraansa kanssa. Kyllä ne voi! Ne voi erityisesti häiritä, jos on itse herkässä tilassa, kuten raskaana tai synnyttänyt. Ne voi myös todella paljon häiritä perheen lapsien vuoksi. Minunkin poikani ovat valitettavasti joutuneet todistamaan niin typeriä kommentteja, että olen todellakin pahoittanut mieleni POIKIENI puolesta. Eikä se tee asiasta yhtään sen mukavampaa jos joku pahoittaa mielensä siksi, että toivoo tyttöä. Minusta se tekee siitä jopa jollain tavalla vielä surullisemman asian, että äiti joka kaipaa tytärtä saa jatkuvasti kuunnella sitä muiden lässytystä. Ei varmastikaan auta oloa yhtään.

Blogin tarkoitus ei ole korostaa poikien äitiyden erinomaisuutta vaan ehkä ennemminkin tuoda poikien äideille iloa ja valtavirran kommenteista poikkeavaa informaatiota. Itse olisin kaivannut tämän tyyppistä ”tukea” aikanaan kun odotin kolmatta poikaani ja ihmisten kommentit satuttivat. Olisi ollut ihanaa kuulla monen pojan äidiltä rohkaisua siitä, että elämä poikakatraan äitinä on hienoa ja siinä ei ole mitään pelättävää.

Joten pahoittelen, jos sinusta tämän tyyppiset tekstit eivät ole kivoja. Onneksi jokainen voi kuitenkin vapaasti valita mitä lukee. 😊 Minusta ei pitäisi olla millään tasoa väärin kertoa myös poikien äitiyden hyvistä puolista. Kyllähän ihmiset kovin avoimesti kertovat miksi on kivaa olla äiti tytölle tai äiti molemmille. Miten tämä sama avoimuus onnesta ei ole sallittua nimenomaan poikien äideille?

Kyllä se olin juuri minä, joka niitä kommentteja sai kahden tytön jälkeen. Heti synnytyksen jälkeen ”harmi ettei vieläkään tullut poikaa”, ”kyllä teidän täytyy poika saada suvun jatkajaksi” ”toivottavasti teillä mies ei saa pelkkiä tyttöjä”, näitä kuuli heti vauvan synnyttyä ja ristiäisissä ja myös myöhemmin. Itse vain ajattelin yksinkertaisesti että ”ihanaa kun sain kaksi lasta” en jotenkin osannut pahastua tai kaivata mitään koska olin itse niin tyytyväinen. Vaikka joku ajatteli että perheemme on ”vääränlainen”, olin itse niin kaukana niistä ajatuksista etten osannut niistä pahoittaa mieltäni.

Ja pojan sitten synnyttyä, vuosien jälkeen, tuli sitten kaikkea ”huh, nyt teidän ei tarvitse tehdä enempää” ”ihanaa kun teillä on nyt PERHE” tuo kieltämättä hämmensi, että olimmeko ne kaikki vuodet olleet jotenkin epä-perhe kahden tytön kanssa 😀 😀 En halua väheksyä kenenkään pahaa mieltä, enkä itse ikinä kommentoi muiden perhe-asioita tuohon tyyliin.

Ehkä tässä on kyse siitä kun itse näkisin itseni hyvin mielelläni vaikkapa juuri neljän pojan äitinä, enkä usko että milläänlailla kaipaisin silloin tyttölasta 🙂 (Tai vaikka neljän tytön äitinä) Vaikka en tietenkään omaa perhettäni mihinkään vaihtaisi, mutta en näe minkäänlaista kokoonpanoa huonona vaihtoehtona. Enkä jotenkin pääse sisään siihen että miksi joitain häiritsee toisten perhe, mutta en myöskään osaa tälläisen asiasta häiriintyvän kommenteista pahoittaa mieltäni. Ja koska minusta 4 pojan perhe on aivan yhtä mahtava kuin mikä muu perhe tahansa, niin minusta on hassua että sitä pitää erikseen korostaa. Jos joku ei ymmärrä että myös poikien äitinä on mukavaa niin mitä se haittaa, yhtälailla on niitä jotka kauhistelevat suurperheitä, tai yksilapsisia perheitä. Järkeviä eivät ole ne jotka kokevat oikeukseen arvostella, mutta haluan uskoa että suurin osa on samaa mieltä kanssani, että kaikki perheet ovat yhtä hienoja. Ehkäpä vain ne jotka eivät tätä tiedä, pitävät ääntä asiasta. Mutta kun asian itse tietää niin luulkoot ne mitä luulee 🙂

Olisi ihanaa lukea teidän arjesta enemmän:) Itsekin joskus haaveilin juuri neljästä lapsesta, en tiedä miksi, mutta näköjään kolmelapsiseksi perheeksi jäädään, on tässä sen verran hulinaa 🙂

Jonna-Emilia

Olet oikeassa, keskittymineni ei ainakaan tarkoituksella ole kohdistunutkaan näihin asiasta kommentoiviin vaan enemmänkin niille jotka sitä kommentointia joutuvat kuuntelemaan.
Arjesta voisin kyllä kirjoittaa enemmän, olen vain ajatellut ettei minun arkeni ketään kiinnosta. 😊 Toisaalta yritän myös vaalia poikieni yksityisyyttä, joten ihan kauheasti en pysty heistä henkilökohtaisesti kirjoittamaan. Mutta jotain kyllä 😊 kiitos vinkistä.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.