Yleinen
8.11.2016

Vain todella seksikkäät naiset tekevät poikia

Vain todella seksikkäät naiset tekevät poikia

Juontaja Jaajo Linnonmaa sai eilen kolmannen tyttärensä. Suuret onnittelut Jaajolle ja perheelle. Mahtava juttu. Mutta kyllä pisti ärsyttämään ihmisten kommentointi Jaajon perheenlisäyksen uutisoinnin yhteydessä.

Jokatoisen piti päästä kommentoimaan jotain siitä, että perheen kolmasKIN lapsi on tyttö. Miksi? Voi miksi? Jaajon onneksi tosin pääsääntöisesti positiiviseen sävyyn. Mutta jotenkin se aina vain jaksaa ihmetyttää, että mitä merkitystä sillä on tai miksi siitä pitää erityisesti lohkaista joku hauska kommentti, kun perheeseen syntyy lapsi samaa sukupuolta kuin edelliset?

Typerät sanonnat

Sitten se tuli sieltä taas, se sanonta mitä en voi kertakaikkiaan sietää. ”Vain suuret rakastajat tekevät tyttöjä”. Minusta kyseinen sanonta on ärsyttävä. Omituisinta on, että sanontaa on kylvetty ikuisuus ilman, että kukaan on siitä mitään negatiivista kommentoinut. No minäpä kommentoin.

Ehkä olen pikkusieluinen, mutta minua tuo sanonta ärsyttää suuresti. Jaajon rakastajantaitoihin kantaa ottamatta ja niitä ollenkaan epäilemättä, haluan kertoa, että eipä ole poikien isien rakastajantaidoissakaan mitään vikaa. Ei ole (tietenkään) mitään merkitystä sillä onko tyttöjen, poikien vai molempien isä. Tai onko isä ollenkaan. Vitsihän tuo sanonta onkin (sen toki ymmärrän), mutta ärsyttävä vitsi.

Mites sitten suu pannaan

Entäpä jos me poikien äidit keksimme myös vastaavanlaisen sanonnan? Otetaanko se yhtä huumorilla vastaan? Epäilen suuresti. Entä jos me nyt vaan päätämme tästä eteenpäin onnitella äitejä pojasta sanoin ”Vain todella seksikkäät naiset tekevät poikia”. Olisiko se yhtä ok? Kuinka kauan tuota sanontaa pitäisi kylvää, ennen kuin se otettaisiin osaksi arkipäivää? Vai lynkattaisiinko heti, jos moista soopaa päästäisi suustaan?

Kyllä, se on totta! Poikien äidit ovat todella seksikkäitä, mutta niin ovat tyttöjenkin äidit. Kyllä, se on myös totta! Tyttöjen isät ovat suuria rakastajia, mutta niin ovat poikienkin isät. Onnitellaan vain perheenlisäyksestä, se riittää.

jalat

Lue myös:

Mistä on pienet pojat tehty? Ei ainakaan mistään etanoista!

Älä sano näitä asioita monen pojan äidille

Avainsanat

Kommentit

Minä ihmettelen sitä, että kaikenlaisista kommenteista jaksetaan ottaa itseensä. Miksi? Sitäpaitsi olen käsittänyt nuo kommentit lähinnä kommentoijan yritykseksi lohduttaa, jos toiset olisi toivonutkin sitä toista sukupuolta. Kyllä minun mielestä saa puhua tytöistä ja pojista, vaikka sukupuolineutraalius nostaakin päätä. Toivon, että kaikki tytöt ja pojat ovat rakastettuja. Seksikkyys ja rakastajan taidot on vähän mielipide-asia muutenkin. Jos loukkaantuisimme kaikista kommenteista ja sanoista, emme ehtisi enää nauttia elämästä ja kaikenlaisista lapsistamme. Minä olen siis seksikäs ja suuri rakastajakin vielä, kun olen saanut molempia. 😁 Ei mäkätetä, vaan eletään! Muut sanokoon mitä kehtaavat.

Jonna-Emilia

Minusta taas ikävä kommentointi ei ole jotain sellaista mitä kuulijan pitäisi vain jaksaa kuunnella, vaan se on sellaista mikä sanojan pitäisi lopettaa. Vähän sama kun kiusatulle sanoisit, että ”mitä välität?”. Vika ei ole siinä ihmisessä kenelle niitä kommentteja koko ajan annetaan, vaan siinä kommentin antajassa. Eikö se ole jo ihan hyvien tapojan mukaista, että kaikkea ei tarvitse suustaan ulos päästää. Miksi monen pojan äitiä pitäisi lohdutella jotenkin? Tai monen tytön isää? Ja jos nyt oikeasti haluaisi lohduttaa niin paras tapa olisi käyttäytyä kuten aina muuloinkin kun perhe saa uuden vauvan. Onnitella ja olla ilahtunut. Se on paras tapa myös lohduttaa, jos jollakulla nyt jotain henkilökohtaista surua on sukupuoleen tai muuhun liittyen.

Onpas täällä kipakkaa kommenttia tullut! Mun mielestä hyvä teksti! Meillä on kaksi poikaa, ja kun kuopus oli 4kk niin jo ekaa kertaa kysyttiin, että meinaatteko vielä tyttöä yrittää. Hohhoijaa… Ennen lapsia ajattelin, että toivoisin ainakin tyttöjä. Sitten sain esikoisen, pojan, ja tokan kohdalla mulle olikin sitten aikalailla sama kumpi tulee (varsinkin kun kuopuksen raskautta edelsi keskenmeno). Jotenkin ajattelen, että kummassakin sukupuolensa on puolensa :). Meillä haaveissa olisi kolmas ja täytyy myöntää, että edelleen aika sama kumpi sieltä tulisi, kunhan vaan tulisi 😀 Ehkä vähän enemmän poikaa toivoisin, ihan puhtaasti siitä johtuen, että ne kaksi poikaa jo on ja ovat niin ihania. Pienten tyttöjen maailma tuntuu jotenkin vieraalta, vaikka varmasti siihenkin tottuisi ja tyttö aivan yhtä ihana satavarmasti olisi kuin poikakin!

Ärsyttää kuitenkin jo valmiiksi ne kommentit, mitä varmasti on tulossa jos kolmatta odottaa ja on jo kaksi poikaa. Koska jo tällä kombolla kommentteja on tullut valtavasti. Anoppi ei mm. Halunnut tietää alkuun ollenaan lapsen sukupuolta, koska ”se on kuitenkin poika” ja erään kaverin baby showereissa pari ”pelkkien poikien” äitiä alkoi päivitellä miten onnekas juhlittava äiti on kun esikoinen on tyttö ja miten ovat itse jääneet paljosta paitsi, kun ovat saaneet vain poikia. Itse olin juuri saanut toisen poikani. Ärsytti (ja ihmetytti) niin paljon, että melkein savu nousi korvista. En voi ymmärtää. Yhtä kamalla olisi, jos joku äiti tai isä sanoisi jääneensä paljosta paitsi kun on vain tyttöjä. Eräs kaveri myös kommentoi toiselle, jolla esikoinen poika ja odotti tyttöä, että tehän saatte sitten sen parhaan vaihtoehdon mistä kaikki aina haaveilee. Kommentoijalla itsellään luonnollisesti tyttö ja poika. Jotenkin vaan tuntuu, että tämä poikien äitinä olo nähdään meidän yhteiskunnassamme huonoimpana vaihtoehtona. Se tuntuu kamalalta, kun itselle ne omat lapset ovat maailman rakkaimpia ja ensisijaisesti ihmisiä – eivät pelkkiä sukupuolensa edustajia!

Jonna-Emilia

Niinpä! Ja juuri näitä äänekäimpiä kommentteja vastaan tässä töitä tehdään. Muut ovat ikään kuin lannistuneet olemaan hiljaa ja poikia toivovat äidit eivät uskalla edes suutaan avata kun asenne on mikä on. Niin paljon on pänninyt noiden kommenttejen kuunteleminen minua ja montaa muutakin. Tyhmänä vain hyväksytty nykyinen asenne. No ei hyväksytä enää 😊

Tuo kommentti on todennäköisesti lähtenyt aikoinaan siitä, että edelleenkin on hyväksytympää ja hienompaa ”tehdä” poikalapsia. Ikäänkuin vastaheitto ”juu ei tullut poikaa taaskaan valitettavasti mutta oon parempi sängyssä”. Tämä koko blogisi valitettavasti korostaa tuota samaa stereotypiaa poikien vanhemmuuden paremmuudesta ja tuleehan näistä jutuista erityisesti facen puolella syvä myötähäpeän tunne. Ei ne sun tai kenenkään muunkaan pojat ole yhtään sen parempia kuin toisten tyttölapsetkaan, se kannattaa muistaa.

Jonna-Emilia

Ja elämme selvästi eri maailmassa kanssasi. Minä näen, että nyt yleisesti on huomattavasti suositumpaa saada tyttölapsi. Poikien äitejä säälitellään ja voivotellaan. Samaa ei tehdä tyttöjen äideille…

Jonna-Emilia

Täällä tai facebookissa ei koskaan eikä ikinä väitetä poikia tyttöjä paremmiksi tai arvokkaammiksi kuin tyttöjä. Vähän alkaa jo kiukuttaa, että joudun tätä toistelemaan. Itseasiassa pidän oikein vahvasti tyttöjen/naisten puolia, sillä nimenomaan pidän poikien ÄITIEN puolia. On todella harmillista jos tämä menee sinulta kokonaan ohitse.
Törmäsin facebookissa tyttöjen äiten vastaavaan ryhmään ja siellä oli ensimmäisenä linkitelty tekstejä tutkimuksista joissa todettiin poikien äidit agressiivisiksi. Meidän ryhmässä tai tässä blogissa ei koskaan lähdettäisi mollaamaan tyttöjen äitejä, tyttöjen isejä, lapsettomia tai muitakaan ihmisiä. Se että kirjoitan pojista, poikien äitiydestä ( jopa siirappisen ällöttävästi) ei vähennä tyttöjen tai tyttöjen vanhempien arvoa mihinkään suuntaan.
En ehkä edelleenkään ymmärrä miksi ihmiset, joita nämä jutut ärsyttävät, tulevat niitä toistuvasti lukemaan?

Joskus jotain hömppädokumenttia katsoessani, mainostettiin että maskuliiniset naiset saavat todennäköisemmin poikia. 😂 Että on meille poikienkin äideille jo oma lokero kehitetty.

Unohtui vielä selventää, että itse en haaveillut yhdestä tytöstä ja yhdestä pojasta. Haaveilin kolmesta lapsesta. Ja liudasta eläimiä…

Pakko vastata vielä vaikka selvästikin vaikuttaa siltä, etten ole tervetullut tätä blogia lukemaan.
Ennen kaikkea olen onnellinen siitä, että olen saanut kolme lasta. He sattuvat olemaan poika ja kaksi tyttöä. Blogiasi jonkun verran lukeneeni olen nyt tajunnut, että onnekseni (ehkä?) esikoinen ja keskimmäinen ovat eri sukupuolta, koska ilmeisesti muuten olisin saanut kommentteja siitä, että kolmas ”tehtiin” vain siitä syystä, että saisimme ”puuttuvan” pojan/tytön. Meille kaikki kolme ovat lahjoja, sukupuolesta riippumatta ja perheemme on nyt omasta mielestämme kokonainen, kun lapsia on kolme.
En oikein ymmärrä, miksi en saisi iloita kokoonpanostamne, kun sinäkin iloitset omastasi. Ei se ole kummaltakaan pois. Hyvät käytöstavat on silti kiva muistaa.
Aurinkoa viikkoosi!

Jonna-Emilia

Hei, tottakai olet tervetullut blogia lukemaan. Pahoittelut, jos annoin väärän kuvan. Kirjoitukseni ei tarkoittanut siis sinua henkilökohtaisesti, vaan oli yleistä pohdintaa siitä, että yleinsä kaikki aihetta koskettavat keskustelut menevät siihen, että sinne tulee se tytön sekä pojan äiti kommentoimaan, kuinka onnekas onkaan. Se ei monestikkaan ole kauhean hedelmällistä kommentointia, jos keskustellaan siitä, että MIKSI oletetaan jokaisen ihmisen toivovan tyttöä ja poikaa. Tottakai saat iloita lapsistasi, se on minunkin pohjimmainen ajatukseni, että ihan kaikki saavat iloita. En nyt ehkä ilmaissut itseäni vain oikein. Pahoittelut siitä. Meilläkin oli mieheni kanssa alkuperäisenä ajatuksena kolme lasta, saimmekin vielä yhden bonuksen. Hänestä olen äärimmäisen kiitollinen jokainen päivä. Eläimiäkin olen ajatellut, mutta tällä hetkellä kaksi sotkevaa pupua on riittänyt varsin hyvin 🙂 Aurinkoa sinnekin ja toivon todella, että uskallat jatkossakin kommentoida.

Minulla on itselläni sisko ja siksi poikien maailma oli minulle pitkään hyvin vieras. Saman on kokenut mieheni, toisinpäin – hän kun on veljessarjasta. Tämän vuoksi olen iloinen, että omat lapseni ovat molempia sukupuolia. Minun ei tarvitse edustaa perheen ainoana naisena tyttöjen maailmaa. Ei niin, että kokemus olisi jotenkin kollektiivinen, mutta ainakin poikani saa kokemusta useamman tytön tavasta toimia ja katsoa maailmaa kuin vain minun. Samoin mieheni ei ole perheen ainoa miespuolinen edustaja, mistä hän on ollut myös tyytyväinen.

Jonna-Emilia

Onhan se ihan sallittua olla tyytyväinen siihen mitä on saanut. Samanlailla minä olen tyytyväinen, koska olen perheemne ainoa tyttö. Se mauste siitä juuri niin hauskaa tekeekin. Ei olisi sama jos seassa olisi tyttölapsi. Tämä on ihan oma maailmansa. Miehenikään ei olisi pannut lainkaan pahakseen jos meille olisi tullut neljä tyttöä. Meille kyllä olisi kelvannut kaikki vaihtoehdot.

Se mikä ehkä eniten harmittaa on tytön ja pojan vanhemmat, jotka kovin äänekkäästi perustelevat sitä kuinka onnekkaita mielestään ovat, kuin ovat saaneet molempia. Näitä kommentteja tulee aina ja jokapaikkaan. Sehän on hyvä jos on onnellinen. TOsin teidän tyyppisten perheiden perustelu on turhaa, moni olettaakin teidän olevan tyytyväisiä kokoonpanoonne. Tuskin teiltä on koskaan kukaan kysynyt
”Olisitteko toivoneet pelkkiä tyttöjä/poikia?”. Jos törmäisitte tuon tyyppisiin oletuksiin ja kysymyksiin usein elämässä, niin tulisi varmasti tarve puolustella sitä, että oman perheen kokoonpano olisi itselle täydellinen.

Eli sinäänsä en ymmärrä miksi poikien ja tyttöjen vanhemmat kokevat tarvetta tulla usein näihin keskusteluihin kertomaan kuinka onnekkaita mielestään ovat. Voisivat mielumminkin avata vähän silmiään sille, että kaikki ihmiset eivät haaveile yhdestä tytöstä ja yhdestä pojasta. Eikä todellakaan kaikki äidit tarvitse johonkin tytärtä tai isä poikaa. Joissain perheissä lapset otetaan lapsina ja perheenjäseninä, joiden kanssa voi olla ja touhuta rajattomasti asioita, heidän sukupuolestaan riippumatta.

Se koira………

Oli elämäntilanne ihan mikä tahansa aina joku kommentoi jotakin. Näistä asioista voi pitää meteliä ja yrittää muuttaa ihmisten asenteita, mutta aina tulee löytymään se joku yksilö, joka sanoo jonkun mielestä jotain hölmöä, kuten: ”taas tyttö” tai ”taas poika”. Tässä on vähän sama kuin parisuhteessa: toista et voi muuttaa, mutta voit muuttaa itseäsi”. Miten reagoi kommentteihin, on ainoa asia, mitä muuttamalla voi varmastaa, että kommentit ei satuta. Pitää prosessoida asia omassa päässä, siihen voi vaikuttaa. Jos joku kommentti satuttaa, siinä on yleensä jotain, mikä osuu itselle arkaan paikkaan ja jotain mikä saa sen sattumaan. Itselläni on poikia ja olen aina halunnut vain poikia. Jostain syystä olen vain nauranut taas poika ym. kommenteille. En tiedä, miksi nämä kommentit ei ole saanut mitään tarttumapinta-alaa. Ehkä siksi, että olen aina halunnut poikia? Tämä on toteutunut haaveni, joka on ollut niin kauan kuin muistan. Jos olisin saanut tyttöjä, olisi ehkä prosessoitavaa voinut olla enemmän ja ehkä kommentit ketuttaneet helpommin. Kuka tietää.

Jonna-Emilia

Olet oikeassa. Kommentit varmasti inhottaa eniten niitä, joilla on jokin tilanne päällä. Vaikka sitten se tytönkaipuu. Toisaalta myös sellainen hetki, jos on vaikka juuri saamassa tai saanut lapsen ja tunteet ovat pinnassa. Itselle tärkeä hetki ja joku muu ajattelee siitä negatiivisesti, ei varmaan kenestäkään hyvältä sellainen tunnu.

Ja piti vielä sanoa, että monet haluaa jostain syystä sekä tytön että pojan. Jostain syystä tämä tuntuu olevan yleisintä. Ehkä kommentit heijastavat kommentoijan omia toiveita. Pitäisi aina muistaa, että toinen ei halua välttämättä samoja asioita ja myös se, että lapsen syntymä on herkkä hetki, sukupuolikommentit silloin on vähän tökeröitä? Itselläni on ystävä, joka toivoi kovasti tyttöä, sai 3 poikaa. Hän toisaalta koki, että oli helpottavaa, että joku sanoi ääneen tyttötoiveen, kun itse ei kehdannut. Tyttöä toivoo edelleen, mutta hänestä huokuu rakkkaus lapsiaan kohtaan, ei se tyttötoive ole vienyt kiitollisuutta ja rakkautta omista lapsista, mutta tyttökaipuu on silti se olemassa. Hän saattaa sanoa sen ääneen (ei toki pojilleen), mikä on mielestäni ihan ok. Minulla isä sanoi, että olisi toivonut vielä poikaa (meitä 2 tyttöä), jopa kun olin lapsi. Mielestäni se oli ihan ok ja ymmärsin isän kaipuun poikaan, en silti tuntenut että me emme siskon kanssa olisi olleet hänelle koko maailma, hän kertoi joka päivä rakastavansa meitä, vietti paljon aikaa kanssamme ja hänestä vain näki miten tärkeitä olemme. Ehkä en suhtaudu näihin tyttö/poikakommentteihin senkään takia juuri mitenkään, koska olen nähnyt jo pienenä, että tyttö/poikakaipuuta on, mutta se ei ole maailman vakavin asia. Näkisittepä muuten nykyään isäni riemun, kun lapsenlapsiksi on siunaantunut laumapoikia :D.

Jonna-Emilia

Varmasti totta tuokin, mutta haluan silti kovasti painottaa sitä, että KAIKKI äidit eivät toiso tai kaipaa tytärtä, eivätkä KAIKKI isät poikaa. Itseasiassa en olisi ollenkaan varma tuostakaan onko yleisintä haluta tyttö ja poika? Media sitä ajatusta kyllä tyrkyttää kovadti, mutta onko se sitten totuus kuitenkaan? Vaikea sanoa? Jaksan uskoa, että ihmiset toivovat erilaisia asioita ja tykkäävät eri asioista noin muutenkin, niin miksi ihmeessä perheen kokoonpanossa kaikki toivoisivat yhtä ja samaa? Osa tykkää jäätelöstä, osa suklaasta, osa ei tykkää makeasta, osa tykkää pähkinä’suklaasta, osa minttusuklaasta ja osa lakritsijäätelöstä. Sama se on kaikessa muussakin. Ei pidä olettaa, että jos nyt oma ystävä on kaivannut kovasti tyttöä, että jokainen monen pojan äiti olisi tyttöä kaivannut. Tai jos isä on kaivannut poikaa, niin kaikki isät olisivat isää kaivanneet. Juuri tällaiset yleistykset tekevät vanhemmille aika paljon turhaa mielipahaa ja sen mitö on poikien äitien kanssa jutellut, niin jopa sellaisen ajatuksen, että tyttöä on nyt toivottava kun koko muu maailma sitä nyt niin kovasti toitottaa, että äidin on toivottava tyttöä.
Siitä olen kanssasi samaa mieltä, että vaikka nyt sitten tyttö tai poika olisikin toiveissa ja sellaista ei koskaan saisi, niin se ei todellakaan ole maailman vakavin asia. Minäkin toivoin siskoksia ja kas, sain neljä poikaa. Tässä kävi vielä niin, että olen super onnellinen, että en saanut mitä toivoin, vaan sain juuri tämän setin mikä minulla on. Tämä on minulle paras vaihtoehto. Enkä todellakana toivo tytärtä tai koe kaipuuta, vaikka minulla neljä poikaa onkin. Ja samaa sanovat monet muutkin, joilla monta poikaa.

Totta. Se ei ole kivaa, jos joku sanoo asian väheksyen lapsen syntymän ihmettä. Sitä, että maailmaan on syntynyt yksi tärkeä vanhempiensa kallein aarre lisää. Siinä tilanteessa sanotut kommentit ovat kurjia. Olen kuullut kolmannen kohdalla, mutta oma ilo ja onni juuri pojasta ovat olleet niin suuret, että siinä muiden kommentit on jääneet taka-alalle. Yhdelle mummolle sanoin, että mitä ihmettä, tämähän on mun unelma, laumapoikia :D. Siinä jä mummo ihmettelemään, että no mikäs siinä sitten, oikein paljon onnea ja hieno juttu! Ehkä taustalla näissä kommenteissa on ajatus, että vanhempi olisi halunnut jotain muuta? Että haluttaisiin kokea molemmat sukupuolet tms. Ehkä tarkoitus ei ole ilkeä ja väheksyä syntyneen lapsen arvoa (no ilkeitäkin ihmisiä toki on, se on luku erikseen)? Hieman huono olettamus kuitenkin toki yleisesti on, että kaikki haluaisi at esimerkiksi molempia sukupuolia lapsia. Joku on voi ut haaveilla tyttölaumasta, joku poikalaumasta, kolmannelle ei ole oikeasti ollut mitään väliä/mitään mielikuvaa.

Äkäiset naiset tekevät poikia.

Jonna-Emilia

Kai ne nyt tulee äkäiseksi, kun koko ajan kommentoidaan kaikkea tyhmää 😊

Tunnen oikein tämän 3 poikaa ja tyttö jutun… aina kun oli vaan ne 3 poikaa että etkö tyttöä haluaisi?täh? Näköjään kun on vain poikia ehdottomasti haluat tytön. Ja nyt uuden miehen kanssa on tyttö nuin sanotaan että oot varmaan onnellinen kun sait vihdoin tytön!! Ai että. 4.s kerran piti oikeen yrittää että tuli tyttö. Sori vaan itse olen ollut aina onnellinen kun lapsilla on suurinpiirtein terveen paperit enkä ajatellut tehdä tyttöä niinkuin mulle on kanssa sanottu. Teit sitten viimeinkin tytön. Ihan pimeitä kommentteja. Ja kun kolmas poika tuli niin sanottiin että jaa taas poika eipä tartte ostaa uusia vaatteita. Ihan kun ei tarttisi? Yhdellekään pojalle ei ole sopinut toisensa vanhat. Ensimmäinen roteva toinen älyttömän pieni ja kolmas siitä välistä. Ei sovi esikoisen eikä keskimmäisen vaatteet. Toiset on liian suuret ja toiset kapeat. Miksi potää niputtaa lapset nippuun? Kaikki ovat erilaisia vaikka ovatkin vain poikia. Tytön kanssa on ollut ihan erilaiset ongelmat niitä tyttöjen juttuja odottaessa… tyttö leikkii pikkuautoilla…

Jonna-Emilia

No näinpä. Näinhän sectaitaa mennä, että aina löytyy jotain kommentoitavaa.

No juu… onhan tuollaiset sanonnat yleistämistä, mutta niin on moni muukin sananlasku tai fraasi. Sukupuolen määrää siittiön sukupuolikromosomi, mutta taaoin luin tutkimuksesta jossa todettiin että myös naisen veressä esiintyvien erilaisten mineraalien pitoisuudet yhdistettynä oikeaan hedelmöityshetkeen ennen ovulaatiota vaikutti lapsen sukupuoleen. Myös miehen geneettisistä ominaisuuksista lapsen sukupuoleen on ollut jotain tutkimuksia. Oli miten oli niin on mielestäni aika samantekevää onko lapsi poika tai tyttö. Yhtä arvokas ja rakastettava tulisi tämän olla sukupuolesta huolimatta.

Jonna-Emilia

Näin myös joskus tutkimuksen, että vaikka nämä kaikki hienot biologiset vaikuttimet huomioitaisiinkin, niin todennäköisyydet liikkuu silti aina 48-52% välillä. Joten aika 50-50 aina.

Eihän mies mitään määritä… Ihan onnenkantamoinen, kumpaa sorttia oleva siittiö on nopein.

Jonna-Emilia

No sinä sen sanoit! Kaikki oletukset ja sanonnat ovat aivan turhia. Otappa korttipakka….tuleeko musta vai punainen kortti? Tuurilla tulee kuusi mustaa putkeen, tuurilla kuusi punaista. Todennäköisesti tulee molempia. Tuuripeliä!

Vähemmän sitä sukupuolta äiti määrää kun äidillä on antaa jälkeläiselleen vain X-kromosomeja.
Olis kuitenkin parempi olla selittämättä tällaisia juttuja blogeissa. Taas joku cicca muistaa vain tämän artikkelin eikä ollenkaan miten se biologia oikeasti menikään…

Jonna-Emilia

No toivonmukaan ei kuitenkaan kukaan näiden vinkkejen mukaan ala lastensa sukupuolia toivomaan. Sattumaahan se vain on kumpi tulee.

Kyllä sitä voi vähästä vetää herneen nenäänsä. Mulla keittää nää nykyajan ihmiset eniten yli, kun kaikki asiat pitää ottaa niin henkilökohtaisesti ett kohta et uskalla vitsailla enää mistään kun jollekin voi tulla ”iso mieli”. 😀

Jonna-Emilia

Älä myöskään ota niitä mielensäpahoittajia aina niin tosissasi.

No sitten meillä on samaan aikaan sekä suuri rakastaja että seksikäs äiti kun tulla tupsahti tyttö ja poika samaan aikaan 😆

Jonna-Emilia

Kyllä vain. Vai lisääntyykö sittenkin seksikkyys ja suuren rakastajan meriitit kun lapsia tulee lisää (monta poikaa=superseksikäs, monta tyttöä=super rakastaja) ? 🙂 Apua näitä.

Mutta kyllähän sinäkin blogissasi (jopa blogin nimi) korostat, että olet nimenomaan poikien äiti. Miksi ihmeessä sitten ärsyttää, jos joku muu korostaa lapsen sukupuolta. Ja sitäpaitsi ei se sitä tarkoita, että tytöt /tai pojat olisi jotenki eriarvoisia. Sitä vaan että sukupuoli on olemassa (tietysti poikkeuksiakin on) ja ei siitä kannata ärsyyntyä.

Ihan sama tuli mieleen, että itse hän blogaaja koristaa että on poikalapsen äiti 😊.

Mutta onhan noita tutkimuksia siitä, että naisella oikeasti on merkitystä lapsen sukupuolelle. Jopa teoria, että kauniille pareille syntyy enemmän tyttöjä (guuglaahan ”Beautiful people have more daughters”)! Ja tässä olisi se biologinen syy, että -haluamme sitä tai emme- naiselle on ulkonäöstä enemmän hyötyä kuin miehelle parinmuodostuksessa. Ja onhan myös tultu tutkimuksissa siihen tulokseen, että naisille, joilla on enemmän testosteronia eli mieshormonia elimistössään syntyy enemmän poikia (guuglaa vaikka ”Äkäpusseille poikia – taustalla testosteroni – äkäinen nainen saattaa suosia poikasiittiöitä”).

Jonna-Emilia

Kyllä, kummasti nämä mahtavat tutkimukset ovat aina poikaperheitä vastaan 🙂 Pitää varmaankin perustaa omat (yhtä laadukkaat) tutkimuset T. äkäpussi

”poikaperheitä vastaan” ?? Ootko missään törmännyt tyttöjen äitiin joka nousee takajaloilleen jostain tyhmästä sanonnasta? Ei tää maailma oo sen enempää puolesta tai vastaan mitään perhettä ellei itse niin henk.koht. koe

Jonna-Emilia

En nyt julkaissut ihan jokaista lähettämääsi kommenttia, koska sisältö oli niissä kaikissa sama. Nämä kommentit vain kulkee tarkistuksen kautta ja siksi niitä ei julkaista heti. (Mikäli siitä syystä laitoit saman viestin monta kertaa?)

Jonna-Emilia

Eipä heillä ole ollut tarvetta, kun ei ole ollut sanontoja jotka suosisivat poikien vanhempia. Onneksi tosin, sillä nuo sanonnat (kummin tahansa päin) ovat typeriä.

Mä olen miettinyt, et minkä takia Poikien äidit -facebook-sivuilla on paljon enemmän tykkääjiä kuin Tyttöjen äidit -sivustolla. Tuntuu, että koko ajan poikien äitien tarttee olla korostamassa sitä miten onnellisia ovat siitä, kun heillä on poikia, miten erityistä on rakkaus poikalapseen, ja vaikka mitä vastaavaa…Se on itse asiassa aika ärsyttävä ilmiö. Samaa ei oo hetikään niin paljon tyttöjen äideillä. En tajua miksi, mutta mulla ei ole poikia, vaan tyttöjä, joten ehkä ymmärtäisin tän paremmin, jos mulla olisi poikia.

Ehkä siinä on jotakin sellaista, että naisen ei tytön äitinä olemisesta tarvi tehdä mitään numeroo – ja olen mä kieltämättä onnellinen, että mulla on nuo ihanat tytöt, joiden kanssa voi tehdä kaikkia ”tyttöjen juttuja” yhdessä. Kyllä mä aika paljosta jäisin paitsi, jollei mulla noita tyttöjä olisi, vaikka se poikien äitinä oleminen varmasti aivan mahtavaa myös onkin. Siitä en tiedä mitään, paitsi miesystävän pojan kautta jotain käsitystä on syntynyt.

Joka tapauksessa en siinäkään mielessä ymmärrä tuota poikien äitien agoniaa, koska enemmänhän yhteiskunnassa todellakin edelleen on vallalla ajatus, että jos sulla on tyttöjä, että etkö ole ”antanut” (!) miehellesi sitä poikalasta…”Voi, onko sulla ”vain” tyttöjä…” tällaisia voi tyttöjen äiti kuulla.

Luulisi siis, että monessa suhteessa poikien äitinä on tässä maailmassa helpompi elää kuin tyttöjen äitinä. Harvemmin poikien äideille kuitenkaan joku sukulaistäti tulee kommentoimaan, että ”onko sulla ”vain” poikia? Miksiköhän on näin?

Because it’s a man’s world…still.

Ja ainahan puhutaan, miten mieskin jotenkin sen poikalapsen kanssa tuntee helpommin yhteyttä, kun ovat samaa sukupuolta. Avioerojakin tulee poikalapsiperheisiin tilastojen valossa vähemmän.

Jonna-Emilia

Turhaa verrata poikien äidit facebookryhmää ja tyttöjen äidit ryhmää. Nämä nyt eivät ole mitenkään kilpailemassa keskenään. Onhan Isin ja tyttöjen hiushommat facebookissakin kauheasti väkeä, eikä varmasti yhtä paljon isien ja poikien ryhmässä (jos sellaista on edes olemassa?). Vertailu on turhaa. Sinulta on mennyt ainakin minun pointtini ohitse jos koet, että ollen nostamassa äidin ja pojan välistä suhdetta jalustalle. Tarkoitukseni on lähinnä nostaa se SAMALLE TASOLLE kuin äidin ja tyttären suhde.

Olin jossain vaiheessa kurkkuani myöten täynnä niitä kommentteja mitä monen pojan äitinä sain osakseni muilta äideiltä, joten päätin, että tälle asenteelle on vain tehtävä jotain. Joten VOI KUULE, et tiedäkään kuinka paljon poikien äiti saa kuulla sitä ”voi onko sulla vain poikia” kommenttia! Juuri sen kommentin vuoksi olenkin tässä tänään ja nyt kirjoittamassa tätä blogia. Koska mielestäni kenenkään ei tarvitsisi kommentoida toisilleen noin ja kenenkään ei ainakaan tarvitsisi kuunnella sellaisa kommentteja. Ei tyttöjen isien, ei poikien äitien, ei tyttöjen äitien, eikä poikinen isien. Ei lapsettomien, ei erityislasten vanhempien, ei kenenkään.

Jonna-Emilia

Olet oikeassa. Blogini nimestä huolimatta olen suuresti nimenomaan ottamassa kantaa siihen, että ihan kaikenlaiset perheet ovat yhtä suuri lahja.

”Vain todella seksikkäät naiset tekevät poikia”. Ei onnistu, koska ymmärtääkseni (vaikken tota biologiaa ole kauheasti lukenut) juurikin se mies määrittää sen sikiön sukupuolen. Vai oonko hakoteillä 😀

No mutta kuitenkin, mun mielestä yksi parhaista ”vastauksista” tähän oli se, kun faceryhmässä joku sanoi ”Pitäähän jonkun tehdä ne suuret rakastajat”.

”Juurikin se mies määrittää sen sikiön sukupuolen.”
Soturit ovat yleensä niitä testo täynnä miehiä ja sitten ne rakastajat olivat sen vastakohta.
Jos miehen elämä/keho ei ole täynnä sitä mies-aine (testo) niin kai hän ei ole sitä tosimies. Hänellä on saatava jotain sen tilalle ettei tuntuu veltostanut (emasculated). Eli kun mies ei ole sitä pelokas soturi niin hän on sitten se hyvä rakastaja.
Nää eivät ole faktoja, vaan tapoja säästää jonkin sortin egotistinen näkökulma.

Eikö elämä olisi helpompaa, jos ihan jokaisesta pikkuasiasta ei pahoittaisi mieltään? 🙂

Jonna-Emilia

Olisi, mutta toisaalta jäisi samalla myös moni hyvä mielensäpahoitaja teksti kirjoittamatta 🙂

jep juu tää oli tosi hyvä ja tärkeä teksti (y)

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.