Yleinen
1.11.2016

Nöyrä pyyntö vanhemmille. Pitäkää ikärajoista kiinni!

En ole koskaan ymmärtänyt, enkä tule varmasti koskaan ymmärtämäänkään, että MIKÄ KIIRE VANHEMMILLA on näyttää lapsilleen aikuisten elokuvia ja antaa pelattavaksi aikuisten pelejä?

Viikonloppuiltani vierähti tapellessa Ossianin kanssa siitä,  saako hän katsoa televisiosta illalla K-16 elokuvan. Minä ja mieheni pidimme tietysti ikärajasta kiinni ja poika ei elokuvaa saanut kiukuttelustaan huolimatta katsoa.

Seuraavana aamuna poikiemme kaveri tuli pihallemme (Ossiania nuorempi) ja kertoi ensimmäisenä katsoneensa tuon samaisen K- 16 elokuva isänsä kanssa. Voitte arvata miltä minusta tuntui siinä vaiheessa . Tuntui siltä, että edellisen illan tappelu ja asian perustelu omalle pojalleni valui viemäristä alas. Myös Ossian oli selvästi ärsyyntynyt, miksi ikärajat koskevat vain häntä?

20161023_154337-1-1

Voisimmeko vetää yhtä köyttä?

Pyytäisinkin siis nöyrästi kaikkia vanhempia pitämään ikärajoista kiinni. Ei sinne aikuisuuteen ole mikään kiire. Lapset ehtivät vielä myöhemmin pelaamaan ja katselemaan yhtä sun toista. Lapsi voi olla kuitenkin vain kerran. Ymmärrän muutaman vuoden jouston elokuvissa ja peleissä, erityisesti jos lapsi on vanhemman seurassa, mutta tällaiset seitsemän vuoden heitot ovat jo liikaa.

Ikärajat eivät ole elokuvissa, ohjelmissa ja peleissä huvin vuoksi. Ne ovat siellä siksi, että ne varoittavat lapsen kehitykselle haitallisesta sisällöstä. Ikärajat perustuvat kuvaohjelmalakiin, jonka on tarkoitus suojella lapsia. Luulisi, että jokainen vanhempi haluaisi suojella omaa lastaan!

Ikärajoista lisää: Ikärajat.fi

En ollut ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa toisen perheen lapset ovat saaneet pelata tai katsoa  vanhemmille lapsille tai aikuisille tarkoitettuja pelejä ja ohjelmia. Joskus poikani ovat kertoneet kaverillaan pelanneensa yhtä sun toista kiellettyä. Vaikea tietysti sanoa, että pitääkö nämä tarinat aina paikkaansa, mutta tuskin ne ihan joka kerta keksittyjä ovat. Näissä tilanteissa olisikin hyvä jos me vanhemmat myös kommunikoisimme keskenämme ja turhat keksityt sepostukset kavereilla pelaamisesta voitaisiin kitkeä pois.

Pelaaminen on hauskaa jos pelit sopivat  lapsen ikään

Poikien äitinä olen ihmetellyt sitä pelihimoa mikä pojillani on. Sellaista en ole kokenut omassa lapsuudessani. Pojat tuntuvat kiinnostuvan peleistä tyttöjä enemmän. Monet konsolipelit ovat ikärajoistaan huolimatta minusta aika hurjia. On tietysti hyvä vanhempana miettiä ikärajojen lisäksi pelin sopivuutta omalle lapselleen noin muutenkin. Joskus taas peli voi olla äidin näkökulmasta hurja, mutta lapset näkevät sen eritavoin.

Hyvänä esimerkkinä uusi Skylanders Imaginators  peli, jota meidän pojat pääsivät kokeilemaan. En äitinä ehkä aluksi ymmärtänyt mikä tuossa pelissä poikia niin viehätti, mutta seurattuani muutamia päiviä sitä vouhotusta ymmärsin, että kyseessä on enemmänkin kuin peli. Pelissä on oma pieni mielikuvitusmaailmansa ja hahmot. Vaikka peliä ei voinutkaan K 7 ikärajan vuoksi pelata meillä kaikki pojat, niin pienimmätkin pääsivät Skylanders maailmaan mukaan leikkimällä muovihahmoilla jotka tulevat pelin mukana. Samaiset hahmot pomppaavat myös mukaan peliin, kun ne sijoitetaan peliareenalle.

Olisin voinut erehdyksessä antaa myös pienempien poikieni pelata Skylanders peliä, sillä olihan se ikävää, että eivät pääse kokemaan uutta peliä isompien veljiensä kanssa. Tämä kuitenkin oli hyvä esimerkkitapaus siitä, että lapset kyllä pääsevät mukaan itse tunnelmaan, vaikka eivät kyseistä peliä pääsisikään pelaamaan. Sama elokuvien ja ohjelmien kanssa. Oheistuotteet riittävät hienosti niille lapsille joille ohjelman, pelin tai elokuvan varsinainen sisältö ei vielä sovi. Joten vanhemmat, älkää kiirehtikö.

Voit lukea lisää uudesta Skylanders pelistä täältä.

20161031_120549

20161023_154104-1

Mitä mieltä te muut vanhemmat olette aiheesta? Oletteko tarkoja ikärajojen suhteen?

Lue myös: Kyselyn tulokset, faktat pojista! (täältä selviää muunmuassa se, että saako muiden pojat pelata joka päivä.)

Pojat, äitiä vähän väsyttää! (Mukana myös tuotepaketin arvonta, mikä päättyy 17.11)

 

 

 

 

 

 

Avainsanat

Kommentit

Rauhottuka nyt vähän hysteeriset kukkahattutädit😂

Luettu 😃

Luettu 🙂

Painin ihan samojen juttujen kanssa 8-vuotiaan kanssa. Hyvä kirjoitus!

Pakko kertoa ”oma tarina”. Siitä kuinka äitinä ei aina vaan tajua. Tullu salkkareita seurattua iät ja ajat. Sain lapsen ja en tajunnu miten lapsi kokee ohjelman. Vasta myöhemmin. Siinä vaiheessa kun lapsi pitkän ajan kuluttua alkoi kyselemään tyyliin miksi katariina työnsi saran sillalta alas jne. Saako niin toimia… heräsin todellisuuteen. Ja tajusin että pieni lapseni luulee sen olevan oikeaa elämää. Siihen loppui lapsen salkkareiden tuijottaminen. Nyt lapsi on 9v enkä edelleenkään anna katsoa. Lapseni on sellainen tapaus joka ottaa leffoista,ohjelmista,peleistä vahvasti vaikutteita ja olettaa että niin voi toimia oikeassa elämässä.

Jonna-Emilia

Ja vaikka vanhemmat kuvittelisivatkin pikku pilttinsä olevan muita lapsia kehittyneempi, niin lapsen pään sisällä voi pyöriä vaikka millaisia ajatuksia asioista joita on nähnyt.

En ymmärrä myöskään sitä että miten pienet juuri lukemaan oppineet lapset osaavat pelata englanninkielistä peliä, esim sitä gta:ta. Siihen ei saa edes suomalaisia tekstityksiä. Paavo pesusieni kuuluu lastenohjelmiin vaikka siinä on todella paljon väkivaltaa. En kuitenkaan usko että pelit ja elokuvat muuttavat lapsen persoonaa, että lapsesta tulisi isona kouluampuja tai psykopaatti.
Uutisissa näytetään myös pahoja asioita ja mielestäni lapsen kuuluisi saada tietää mitä muualla maailmassa tapahtuu jos hän niin haluaa.
Enkä nyt tällä tarkoita sitä että kaikkien lasten pitäisi saada pelata aikuisten pelejä ja katsoa aikuisten ohjelmia.

Jonna-Emilia

Ikärajat ohjelmiin ja peleihin ovat luoneet alan ammattilaiset, jotka tietävät haitallisuuden lapsille. Joskus meidän aikuisten voi olla vaikea ymmärtää ikärajojen syytä joidenkin tiettyjen elokuvien ym kohdalla. Mutta emme olekaan ammattilaisia.

Tähän sopii oma kokemukseni asiasta.
Minua oli jo pitkään vaivannut muistot siitä kuinka minut olisi raiskattu. En muistanut tekijää tai tilannetta. Gynekäynnit olivat hirveitä ja gynekologi joka kerta kysyi onko jotain tapahtunut, kun pelkään niin kovin. En osannut pukea asiaa sanoiksi. Kärsin myös kovista yhdyntäkivuista

Aika vasta heräsin yöllä painajaiseen, jossa tämä ”raiskaus” näkyi loppuun asti, ja tajusin mistä se kaikki oli lähtenyt. Olin lapsena katsonut elokuvan missä raiskattiin tyttö asuntovaunussa. Se elokuva ydinvoimalan räjähdyksen jälkeisestä elämästä.
Muistan miten elokuva meni syvälle ihon alle ja pelkäsin kauan. Elokuvassa näytettiin läheltä miten joku kummajainen väkisin väänsi tytön jalat erilleen. Muistan elokuvan ääniefektit, tyrön kauhun ja sen miten vääntelehdin pelkästä ajatuksesta. Vatsa tuntui menevän ympäri.
Tämä vaikutti pitkään omaan seksuaalisuuteen. Olin tavallaan saanut traumat katsomalla elokuvan, jota ei oltu suositeltu ikäisilleni.

Olen jo äiti-ihminen ja kun ymmärsin mistä kaikki johtui loppui mm. kovat yhdyntäkivut, joille olin hakenut syytä jo pitkään lääkäriltä. Ne vain loppuivat, koska lakkasin jännittämästä ja pelkäämästä.
En enää kyseenalaista elokuvien ikärajoja.

Jonna-Emilia

Oho! Aika pysäyttävä kertomus! Nyt kun tuota ajattelee, niin hyvinkin loogista. Lapsi näkee jotain mistä järkyttyy ja on vielä niin pieni ettei pysty vanhempana erottamaan totta tarusta.
Hieman ohi aiheen, mutta oletko harkinnut, että katsoisit nyt aikuisena tuon elokuvan uudestaan? Ehkä se ikään kuin lieventäisi vanhan kauhun? Ei nyt ihan samanlainen juttu, mutta minä näin liian pienenä Bondin rautahampaan ja se näky ”kummitteli” mielessä pitkään. Kunnes aikuisena katsoin uudestaan elokuvan missä rautahammas oli ja se muisto pelottavasta hahmosta meni pois.

Myöskään kaikki telkkariohjelmat eivät ole perheen pienimmille tarkoitettuja, vaikka tulevatkin parhaaseen katseluaikaan.

Jonna-Emilia

Näin on. Erityisesti piirretyt joissa ikäraja isompi on rajoja hämärtävä tv ohjelma.

Myöskään kaikki televisio-ohjelmat eivät sovi perheen pienimmille, vaikka tulevatkin parhaaseen katseluaikaan.

Kassalla työskennellessäni olen monesti törmännyt tilanteeseen, jossa vanhempi ostaa lapselleen k18-pelin. Kerrankin eräs arviolta alakouluikäinen poika oli suostutellut äitinsä ostamaan GTA-pelin (k18). Kysyinkin tältä äidiltä, että tietääkö hän mitä kyseisessä pelissä tehdään ja äiti vastasi että ”se on joku autopeli”. Valistin sitten äippää että pelissähän mm. ammuskellaan ja ostetaan maksullista seuraa. Lapsen ilme oli näkemisen arvoinen kun äiti teki järkevän päätöksen ja jätti pelin kassalle.

Jonna-Emilia

Hyvä äiti!!! Mutta olisi suotavaa silti vanhempien tsekata pelit ennen kun hankkivat ne lapsille. Mekin menimme tähän halpaan kerran, että ostimme pelin pojalle vaikka ikä ei ollut ihan vielä sitä mitä ohjeissa. Onneksi tuli kuitenkin selvitettyä pelistä vähän enemmän ja se menikin kaappiin lukkojen taakse. Virheistä oppii.

Ikärajat peleissä ja elokuvissa antavat hyvin suuntaviivaa siitä mitä ne mahdollisesti sisältävät. Omasta mielestäni kuitenkin vanhemmat voivat itse päättää mitä lapset saavat ja eivät saa katsoa/pelata. Jokainen tuntee itse omat lapsensa parhaiten. Esimerkiksi joku peli voi olla äärettömän väkivaltainen vaikka se olisikin jo pienille sallittu, kun taas joku tv-sarja on määritelty kielletyksi ilman mitään ainakaan meikäläiselle näkyvää syytä. Tästä hyvänä esimerkkinä Pieni talo preerialla -sarja joka jossain vaiheessa oli kielletty. Maalaisjärkeä peräänkuulutan.

Jonna-Emilia

On tietysti aika hankalaa perustella lapselle ikärajojen merkitystä, jos niissä kuitenkin lipsutaan välillä kun siltä tuntuu.

Samaa mieltä! Ihan leväperäisesti ei saa ikärajoista olla välittämättä omien lasten kohdalla. Mutta olisi vielä törkeämpää näyttää tai antaa pelata ikärajaltaan kiellettyä peliä tai ohjelmaa toisen lapselle. Meillä noudatetaan elokuvateattereiden rajoja, eli vanhemman kanssa saa 9v. ylöspäin katsoa K-12 elokuvaa. Mutta tämäkin vain oman seulan läpi. Esim. olimme juuri katsomassa K-12 leffaa 11-vuotiaan kanssa, muttei tulisi mieleenkään vielä näyttää kyseistä elokuvaa pikkusiskolle 9v. Eli riippuu silloinkin elokuvasta.

Jonna-Emilia

Ja myös lapsesta. Oman lapsensa tuntee ja tietää mitä lapsi pystyy katsomaan. Mutta en silti lähtisi enemmän kuin muuttamalla vuodella ikärajoja ylittämään.

Peukkuja tälle postaukselle!!Meillä myös on jatkuvassa keskustelussa nämä pelien ikärajat. Ja tuo on niiiin turhauttavaa,että toisissa perheissä annetaan pelata mitä vaan. Mun mielestä nuo on tosi vaikeitakin tilanteita. Miten selität 8v pojalle miksi hän ei saa pelata GDA:ta (k-18) ja kaveri saa. Ja mites sitten ku kaveri pelaa sitä kun poikamme on heillä kylässä?!?!

Jonna-Emilia

Juuri tämä on raivostuttavaa!!! Olen ottanut törkeästi sen linjan, että sanon pojalleni (muidenkin lasten kuullen) rakastavani lastani NIIN paljon, että ajattelen hänen hyväänsä kun en anna pelata. Toivon että kommenttini ajaisi muut lapset keskustelemaan asiasta vanhempiensa kanssa kotona… miksi heidän vanhemmat ei rakasta NIIN paljon, että välittäisivät.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.