Yleinen
5.10.2016

ADHD lapsen äiti, muista nämä 8 asiaa!

Erityislasten vanhemmilta vaaditaan paljon, oli lapsen erityistarpeet sitten mitkä tahansa. ADHD eli tarkaavaisuushäiriö tuntuu olevan uusi muotisana, sillä huonosti käyttäytyvät lapset lokeroidaan helposti adhd-lapsiksi.

Entäs sitten me äidit, joiden lapsella todella ON tarkkaavaisuushäiriö? Siitä on silloin muoti kaukana. On myös valitettavasti olemassa niitä ihmisiä, jotka eivät usko koko adhd:n olemassaoloon. Heille soisi muutaman viikon kokeilun adhd lapsen kasvattajana.

Raskas arki

Tarkkaavaisuushäiriöisen lapsen kanssa arki on omanlaistaan. Säännöt ja rutiinit pitää toistaa päivittäin aivan kuin taaperon kanssa, vaikka lapsi olisikin jo isompi. Raivareita, levottomuutta ja loputtomia taisteluita. Lapsen sosiaalisia suhteita on tuettava ja varhaiskasvatuksen sekä koulun kanssa tehtävä tiivistä yhteistyötä. Arki on kuormittavaa, mutta lopussa kiitos seisoo. Jos lapsen saa kasvatettua aikuiseksi joka pärjää tässä yhteiskunnassa ja on onnellinen sekä tasapainoinen, niin kaikki se päivittäinen vaiva ja työ on ollut sen arvoista.

Lapsen kanssa voi kuitenkin opetella selviämään arjesta helpommalla. Olen opiskellut paljon tarkkaavaisuushäiriöstä, käynyt kursserilla ja luennoilla jotta hallitsisin arjen adhd- poikani kanssa mahdollisimman hyvin.

adhd

Tässä muutama mukaani tarttunut vinkki adhd lapsen vanhemmille:

1. Muista että lapsen ongelmat eivät ole sinun vikasi. Tarkkaavaisuushäiriö ei johdu kasvatuksesta, eikä kasvatuksen puutteesta. Ole armollinen itsellesi, pelkästään jo se helpottaa arkeasi. Muiden asiasta tietämättömien ihmisten kommentit voit jättää omaan arvoonsa.

2. Keskity lapsesi vahvuuksiin. Monesti tarkkaavaisuushäiriöiset lapset kokevat itsensä huonoksi, eivätkä välttämättä koe tarvetta edes yrittää. Kannusta, tue ja löydä lapsesi vahvuudet.

3. Mieti miten kommunikoit lapsen kanssa. Tapasi puhua lapselle vaikuttaa suoraan tapaan jolla lapsi puhuu sinulle. Mitä enemmän pystyt parantamaan suhdettasi ja kommunikointiasi, sitä enemmän autat ADHD-lastasi kasvamaan tasapainoiseksi, vastuuntuntoiseksi aikuiseksi.

4. Luo rutiinit ja ole johdonmukainen. Tarkkaavaisuushäiriöinen lapsi tarvitsee tutut päivän rutiinit ja pysyvät perussäännöt. Pidä säännöistä kiinni. Muista myös ruokavalion säännöllisyys ja terveellisyys. Ne ovat ADHD lapselle korostetun tärkeitä. (Paras vaihtoehtoinen hoitomuoto adhd:hen on terveellinen ruokavalio, sanoo lastentautien erikoislääkäri ja adhd-liiton puheenjohtaja Liisa Virkkunen. Helsingin Sanomien artikkelissa.)

5. Yritä hallita tunteesi. Se onkin helpommin sanottu kuin tehty. ADHD-lapsen kanssa keskustelu ja kommunikointi on usein hyvin uuvuttavaa ja kärsivällisyyttä tarvitaan enemmän kuin terveen lapsen kanssa. Tunteesi voivat paljastua äänensävystä, kehonkielestä, toimista ja sanavalinnoista. Ole rauhallinen äläkä huuda. (Helpommin sanottu kuin tehty, tiedän!)

6. Auta lasta pääsemään ylitse aiheesta johon hän jumittuu. ADHD-lapset jumittuvat herkästi johonkin aiheeseen. Voit vanhempana auttaa lastasi vaihtamaan aihetta keksimällä jotain muuta kiinnostavaa.

7. Opiskele tarkkaavaisuushäiriöstä, lue kirjallisuutta ja etsi vertaistukea. Muista myös hyvä kommunikointi varhaiskasvatuksen ja koulun kanssa. Mitä enemmän ymmärrät tarkkaavaisuushäiriöstä, sitä enemmän voit auttaa lastasi.

8. Rakasta lastasi sellaisena kun hän on ja nauti lapsesi seurasta. Kaikesta erikoisuudestaan huolimatta lapsesi on ihana, fiksu ja rakastettava persoona. <3 

Lue myös: Elämäni adhd pojan äitinä

Energiajuomat K-16, kiitos!

Avainsanat

Kommentit

Itselläni on lapsi jolla adhd ja samalla diagnoosillakin erilaisia toisilla lääkkeet auttaneet meillä ei ja haasteita paljon ei tiedä jos ei ole kokenut itse

Jonna-Emilia

Ei tiedä ei. Se on aivan täysin eri maailma kasvattaa esim villiä normi lasta versus adhd lasta.

Tuttua…meidän 8v diagnosoitiin 2v sitten. Siinä kun ammattilaiset katsoivat vauvafilmejä niin sanoivat että näkyvissä oli merkkejä jo alusta asti(jatkuva liikkeessä olo ja kohkaaminen, ei ollut rento tyypillinen vastasyntynyt). Univaikeudet jo laitokselta ja jatkuvasti liikkeessä siitä kun liikkeelle pääsi. Kävelemään opittuaan juoksi. Vauhti lisääntyi iän myötä kunnes 3v ollessaan päiväkoti esitti kysymyksen että miten te pysytte lapsen perässä kun ei hekään meinaa pysyä. Tosi levoton,äänekäs, siirtymät vaikeita, todella kovapäinen kaveri. Eskari ja viskarivuodet pienryhmässä josta jatkoi pienluokalle.
On nää vuodet olleet todella raskaita ja hankaliakin, isoapu on ollut ADHD-lasten vanhemmille suunnatusta valmennuskurssista jossa sai myös loistavaa vertaistukea. Sekä hoitava taho on todella hyvä tuki ja apu.
Tällähetkellä poika on lääkityksessä koulupäivinä ja koulu sujuu hienosti tukien avulla. Oppimisresursseja hällä on paljon ja esim matikka vahvuus, mennyt aina edellä luokkatovereita. Mutta todella ne peruspalikat ovat vanhempien hermot ja ymmärrys sekä strukturoitu elämä säännöllisine aikoineen. Ennakointi on tärkeää. Itse lapsi kuvaa oloaan sellaiseksi että päässä on aina ja kokoajan kauhea säpinä ja karuselli. Sitä lääke rauhoittaa ja auttaa toimimaan.

Jonna-Emilia

Nyt muuten muistakin, että pienempänä nuo siirtymät juuri olivat super vaikeita. Ne olinkin jo unohtanut. Vieläkin toki helpottaa arkea jos poika selvästi tietää mitä tulee tapahtumaan. Epätietoisuutta ei kestä lainkaan. Meilläkin on selvästi matemaattiset taidot vahvat, muutenkaan ei oppimisen kanssa tule varmastikaan olemaan ongelmia. Mikäli vaan pystyy keskittymään. Lääkitystä meillä ei ole, emmekä sitä luultavammin myöskään ota. Kokeillut olemme. Eikö ole jännää kuinka sen eron oikeasti näkee jo aika pienestä lapsesta, jos vaan osaa katsoa.

Meidän nuorimmalle pojalle vilautettiin jo vuosi sitten (kun ikää oli 2,5v), että tod.näk saa diagnoosin. Haluaisitko kertoa miten ADHD näkyi teillä lapsen ollessa pieni?

Kaikki poikamme ovat olleet vilkkaita ja isommat ottavat edelleen yhteen keskenään, mutta juniori on jotain ihan eri maata.

Jonna-Emilia

Meilläkin kaikki pojat vilkkaita, mutta eroja on silti selvästi. Adhd poika taaperona ja vähän isompanakin sai aika pahoja raivareita. Ne saattoivat tulla lähes mistä vain, vaikka siitä, että pojalla oli kuuma. Tai siitä, että oli nälkä, tai siitä, että ei saanut mitä tahtoi, Hän myös pikkuisena löi päätään seinään hermostuessaan, tämän olen kuulut yhdistävän useita adhd lapsia. Raivarit oli aika hurjia, eikä niihin auttanut mitkään sylittelyt tai muutkaan perus opit.
Taaperona poika ei pysynyt hetkeäkään paikallaan, jos olen katsonut videoita hänestä, niin koko ajan on menossa ja tekemässä niissäkin. Tosin esim kirjaan tai elokuvaan saattoi keskittyä yllättäväkin hyvin. (tämä myös tyypillistä, että itseään kiinnostavaan asiaan pystyy keskittymään).
Ehkä suurin ero veljiin, jotka myös vilkkaita on se, että asiat pitää toistaa 1000 kertaa. Eikä sekään riitä. Kaikki arkinen, nukkumaan meno, iltapesut, ym pitää toistaa aina vaan. Eikä mene perille. En ihan kauhean selvästi muita millainen poika oli pienenä, mutta sen muistan, että minulla ei ollut epäilystäkään etteikö hänessä olisi ollut jotain erilaista.

Kiitos 🙂 Juu. Nuo raivarit kuulostaa tutuilta. Ikää on nyt siis se 3,5v ja juoksemalla liikutaan joka paikkaan. Kävely tuntuu olevan ihan pois suljettu vaihtoehto. Jaksaa kuunnella kirjoja, jos ne on lyhyitä ja vaihtuu usein. Tv/elokuvat ei saa poikaa pysymään paikoillaan. Ruokapöydässä hetkutaan ja pyöritään taukoamatta, ruokailu jää helposti kesken. Leikkiminen ei suju itsekseen muutamaa minuuttia pidempään. Aikuisen huomiota haetaan keinolla millä hyvänsä. Poikaa ei voi jättää pukemaan/syömään/siivoamaan leluja itsekseen, sillä heti aikuisen poistuttua keskittyminen herpaantuu. Siirtymät aiheuttaa usein kiukun. Kuvia käytetään paljon apuna niin päiväkodissa kuin kotona.

Poika on vuosien aikana ehtinyt tehdä monta sellaista asiaa, mitä isoveljet eivät ole ikinä edes ajatelleet tekevänsä. Lähes päivittäin tulee kolhuja, kun ei osaa rauhassa tehdä asioita.

Jonna-Emilia

Meillä adhd poikaa on tikattu terveyskeskuksessa niin monta kertaa, että en ole laskuissa mukana pysynyt. Joten tuttua tuokin. Sekin kyllä vähenee kun ikää tulee lisää. Kaikessa erilaisuudessaan (ainakin meillä) adhd poika on myös äärimmäisen rakastava ja tunteellinen. Hänhän tuntee kaikki tunteet sata kertaisena normaaliin lapseen nähden, mutta sen hyvänä puolena tulee tuo rakkauden osoittaminen. Ei päivääkään mene, ettei adhd poika muistuta äitiään kuinka paljon tätä rakastaa ja kuinka tärkeä äiti hänelle on.

Juniori on äärimmäisen sosiaalinen. Nauttii kaikkien ihmisten seurasta. Hymyilee, nauraa ja halii paljon. Tykkää läheisyydestä.

Hän osaa hienosti eläytyä toisten tunteisiin. On äärimmäisen etevä lukemaan toisten ilmeistä tunnetiloja ja omaa valtavan hyvän nimi- ja kasvomuistin.

Hänessä on paljon hyviä puolia ja hän on vauhdikkuudestaan huolimatta (tai juuri siitä syystä) aivan ihana lapsi.

Kiitos tästä postauksesta! Monta kohtaa sopii täydellisesti meidän arkeen.

Tarkkaavuuden häiriö ADD on eri asia kuin ADHD, jossa tarkkaavuuden säätelyn lisäksi ongelmaa tuottaa tlivilkkaus.
Se, mikä ulkopuolisille yleensä tulee yllätyksenä näistä asioista puhuttaessa on se, ettei ”adhd aivot” suinkaan käy liian nopeasti vaan päin vastoin, meinaavan ”sammua” vähänkään tylsemmän aiheen äärellä. Ja pitääksee aivonsa ”käynnissä”, ihminen sitten tekee pientä liikettä, naputtaa kynää pöytään vaikka, tai hymisee ja hyräilee, vispaa jalkaa jne.

ADHD ei ole vain lasten juttu. Se ei suinkaan katoa aikuisenakaan, vaikka oireet ”peittyvät” esimerkiksi ammatinvalinnan alle (terveisiä vaan pitkää päivää painaville yrittäjille) ja niiden kanssa oppii elämään.

Yhden kohdan lisäisin vielä viitaten kirjoituksen otsikkoon: Äidit. Tämä on myös niiden isien asia. Älä suotta kanna kaikkea taakkaa ja vastuuta.

Jonna-Emilia

Otsikko on hieman harhaan johtava. Johtuu siitä, että kirjoitan blogiani poikien äideille. Totuus on tottakai se, että aihe koskettaa yhtä paljon äitejä ja isiä.
Se on itseni ainakin yllättänyt adhd poikaani kasvattaessa, että lapsi pystyy sitten kuitenkin keskittymään hyvin itseään kiinnostaviin asioihin. Mutta tämäkin on tyypillinen piirre adhd lapselle (ja aikuiselle). Muuten keskittyminen ei pysy kasassa lainkaan.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.