Yleinen
30.8.2016

”Äiti, miksi ne delfiinit ei päässyt mereen?”

”Äiti, miksi ne delfiinit ei päässyt mereen?”

Särkännimen delfiinien kohtalo on puhuttanut suomalaisia, syystäkin. Tähän aiheeseen sen enempää tässä nyt pureutumatta, aihe herätti minussa myös muunlaisia ajatuksia. Olen kasvattanut tietoisesti lapsistani eläinrakkaita ja luontoa kunnioittavia ihmisiä, olenhan sitä itsekin. Poikani Oliverin kysyttyä kyyneleet silmissään ”äiti, miksi ne delfiinit ei päässyt mereen”, aloin miettimään kuinka eläinrakkaalla lapsella on paljon murheita kannettavanaan.

On mahtavaa, että poikani miettivät asioita omilla aivoillaan. Kyseenalaistavat, kysyvät ja tutkivat. Toivonkin heidän tekevän niin. Toisaalta on äitinä tietysti kurjaa nähdä se lapsen suru, kun toisin opetetut (tai lähinnä EI opetetut) lapset liiskaavat heidän nähtensä leppäkerttuja, tai se suru kun lapsi tajuaa, että kaikki eläimet eivät ehkä olekaan onnellisia.

delfiini

Korvataan liha

Olen kasvisyöjä, mutta poikani ovat toistaiseksi sekasyöjiä. Olen kuitenkin huomannut osan lapsistani jo kyseenalaistavan lihansyöntiä. He pohtivat mistä liha on peräisin, mikä eläin se on ollut ja missä se on asunut. Kahdeksanvuotias Oliver on alkanut myös kieltäytymään ajoittain lihansyömisestä. Periaatteisiini kuuluu, että lapsi saa valita itse. Me vanhemmat hyväksymme sen valinnan minkä lapsi myöhemmin itse tekee omien syömistensä suhteen. Toivon kuitenkin, että lapsi tekee valinnat oman moraalinsa ja omantuntonsa mukaan.

Vaikka lihaa meidän perheeseen jonkin verran ostetaankin, niin suosimme pääsääntöisesti luomua. Riista olisi tietysti paras vaihtoehto, mutta sitä on vaikea hankkia. Lihan käytön vähentäminen ja sen korvaaminen muilla tuotteilla on edelleen tavoitteenani perheemme kohdalla. Kokeilemme erilaisia vaihtoehtoja lihan tilalle ja se mikä toimii,  sitä toteutamme jatkossa. Olemme korvanneet makaroonilatikon ja pizzan tonnikalalla (vastuullisesti kalastetulla). Monet ruuat teemme ilman lihaa tai soijasta. Nyhtökaura on vielä kokeilematta ja pavuille emme ole vielä löytäneet toimivia vaihtoehtoja mitkä uppoaisivat lapsiin. Vinkkejä otetaan vastaan!

Kalaa syömme säännöllisesti. Tämä ihan jo siksi, että monet tutkimukset puoltavat kalaöljyn syömisen parantavan adhd lapsen keskittymistä. Lisäksi syömme kalaöljyä kapseleina.  Kalan syöminenkään ei ole yksinkertaista. WWF on tehnyt kätevän kalaoppaan jonka avulla voi tarkastella mitä kalaa kannattaa kotiin tuoda. Hienointa olisi tietysti kalastaa itse, mutta siihen ei taida meidän pojat pystyä. Olemmekin joskus kalastaneet ilman koukkua ja toivoneet että emme saa kalaa.

Haluamme nähdä delfiinit, mutta meressä

Vaikeaa on myös vetää raja monelle muullekin tekemisellemme. Entä eläintarhat? Onko niissä käyminen suotavaa? Olemme käyneet yhdessä eläintarhassa, mutta pääsääntöisesti yritämme keksiä muita viihdykkeitä kuin vangittujen eläinten katselun. Ulkomailla emme eläintarhaan luultavasti mene.

Olemme myös istuneet kerran, kauan kauan sitten, Särkännimen delfinaariossa lastemme kanssa. Se kyllä hävetti ja hävettää edelleen. Toisaalta saimme siinä samalla aikaiseksi hyvän keskustelun siitä kuuluuko delfiinit oikeasti sisälle altaaseen tekemään temppuja vai jonnekin muualle nauttimaan elämästä? Olimme kaikki aikuiset ja lapset samaa mieltä siitä, että ensi kerralla haluamme nähdä delfiinit meressä.

Lue myös: Elämäni adhd pojan äitinä

Äidin ja pojan- nämä asiat tehdään yhdessä- lista

Energiajuomat K 16, kiitos

 

 

 

 

 

 

 

 

Avainsanat

Kommentit

Ööh, jos nuo Särkänniemen delfiinit olisi ”vapautettu” mereen, se olisi ollut niille suora kuolemantuomio. Kai kerroit tästä lapsillesi? Eri asia sellaiset delfiinit, jotka ovat syntyneet ja asuneet meressä. Jos Särkänniemen delfiinit olisi ”vapautettu” mereen, kuinka hukassa he olisivat olleet ja ilman taitoa pyydystää itse ruokaa tai puolustautua luontaista vihollista vastaan. Minä opetan omiani kunnioittamaan luontoa ja käyttämään järkeäkin.

Jonna-Emilia

Tottakai kerroin lapselle, eihän tuollainen kahdeksanvuotias tajua tuommoisia asioita, jos niitä ei kerro.

Eläintarha-asiaan sen verran, että esimerkiksi Korkeasaari tekee arvokasta työtä uhanalaisten eläinten säilymisen puolesta. Älä siis suotta tunne huonoa omaatuntoa, kun käyt siellä katsomassa eläimiä. Monia lajeja on saatu säilytettyä nimenomaan eläintarhojen työn seurauksena. Työstä kerrotaan käsittääkseni avoimesti paitsi Korkeasaaressa myös nettisivuilla.

Ihanaa, kiitos tästä. On hienoa, kun suosittu bloggaaja jaksaa blogata tästä aiheesta.
Me kävimme myös kotona keskustelun siitä, miksi delfiinit siirrettiin. ”Äiti, eihän kalat voi oikeasti asua aina vaan ammeessa!”. No, ei delfiinit ole kaloja ja onhan niiden allas ammetta isompi, mutta pointti tuli selväksi.

Papuja voi piilottaa hyvin pinaattilettuihin. Itse ne täytyy tietenkin tehdä, mutta uppoaa hyvin jos lapsi muuten syö pinaatti lettuja. En itse huomannut niitä ennen kuin jälkikäteen kerrottiin. Ja sitten /kun/jos lapset kestää/tykkää hieman tulisempaa niin vege version chili con carnestakin olen löytänyt hyväksi. Itse siis sekasyöjä, mutta panostan kasvisruokiin enemmän. Joskus aion kokeilla vegenä tai kasvisyöjänä olemista, mutta rehellisesti sanoen en usko että pystyn sitä täyspäiväisesti tekemään. Luomu lihaa, itse kalastettua kalaa ja tutun metsästämää riistaa suosin.

Jonna-Emilia

Kiitos hyvästä papuvinkistä! Pinaattiletut on lastemme lemppareita, joten tuo voisi toimia. Tulista nuo ei kyllä syö.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.