Yleinen
29.8.2016

Pojasta herrasmieheksi 7 taidon voimin

Yksi tärkeä asia poikiani kasvattaessani on se, että poikani oppivat hyville tavoille. Tavoitteeni on, että poikani ovat isona muut huomioon ottavia herrasmiehiä. Tämä koulutus on aloitettava jo nuoresta, sillä teini-ikäiselle tapoja on mahdoton lähteä yhtäkkiä opettamaan. Toiset pojistani sisäistävät nämä asiat jo automaattisesti tässä vaiheessa ja toiset vaativat toistuvasti niistä muistuttamista. Koskaanhan ei tiedä meneekö oppi perille, mutta syytä on ainakin vanhempana yrittää.

poika

Oliver herrasmiehenä

Herrasmieheksi 7 askeleen voimin

1. Autetaan muita

Yksi ensimmäisistä asioista mitä poikani ovat pienenä opetelleet, on muiden auttaminen. Aluksi autetaan pienempiä sisaruksia voitelemaan voileipä, harjaamaan hiukset ja laittamaan housut jalkaan. Myöhemmin autetaan jo aikuisiakin. Pojat auttavat kauppareissuilla minua pakkaamaan ostoskassit, kantamaan ne autolle ja tyhjentämään ne kotona. Avaavat oven minulle, jos olen itse kädet täynnä tavaraa. Apua annetaan myös muille aikuisille arjessa.

 2.  Vuorovaikutustaidot haltuun

Ujompikin poika oppii varmasti tärkeimmän vuorovaikutuksen taidon: katsotaan toista silmiin, kun puhutaan hänelle. Tämä tuottaa välillä suuresti vaikeuksia omille pojilleni kylässä ollessamme.  Lisäksi puhutaan selvästi, eikä mumista. Vastataan, jos joku kysyy jotain ja uusia ihmisiä tavattaessa esitellään itsensä. Kätellessä ei tarjota velttoa kättä, vaan kätellään jämäkästi toista silmiin katsoen. Ehkä hieman vanhanaikaistakin, mutta nämä asiat ovat mielestäni tärkeitä.

3.  Ollaan kohteliaita

Opetellaan sanomaan ”kiitos”, ”ole hyvä” ja ”anteeksi”. Anteeksi pyytämien, erityisesti veljiltä, on meillä osoittautunut kovinkin hankalaksi.  Aikuisille ei soiteta suuta, eikä mieluusti tietysi kenellekään muullekaan.

4. Pöytätavat kunniaan

Pöydässä käyttäytyminen liittyy olennaisesti myös siihen, että ottaa muut ihmiset huomioon. Olen huomannut monen vanhemman jo luopuneen siitä, että pojan pitäisi ottaa hattu pois päästään ruokapöydässä. Meillä pidetään tästä kuitenkin kiinni. Luultavasti toteuttaisin samaa sääntöä myös tyttären kanssa. Hattu vain ei kuulu ruokapöytään. Pöydässä yhdessä syödessä ei katsella puhelinta eikä lueta kirjaa. Pöytään ei tuoda leluja. Pöydässä ei maata pitkin pitutta, vaan istutaan normaalisti. Kivoihin pöytätapoihin kuuluisi myös keskusteleminen muiden pöydässä olevien kanssa.

5. Huomioidaan heikommat

Yksi tärkeimmistä herrasmiestaidoista on ehdottomasti se, että luovuttaa paikkansa yleisissä kulkuvälineissä sitä enemmän tarvitsevalle. Mikään ei ole kamalampaa, kuin hyväkuntoinen nuori tai aikuinen istumassa peppu homeessa penkillä ja vieressä heikko vanhus tai hädintuskin pysytyssä pysyvä taapero seisomassa.

6. Empatiataito on välttämätön

Ollakseen herrasmies, on tunnettava empatiaa. On ymmärrettävä milloin toinen tarvitsee halausta, milloin keskusteluapua ja milloin ihan vain vieressä oleminen riittää. Herrasmies ei kohtele toisia epäkunnioittavasti ja herrasmies ei kerro kaikille ympäriinsä asioita jotka eivät muille kuulu. Nämä herrasmiestaidot opitaan parhaiten esimerkin kautta, joten vanhempien toiminta vaikuttaa vahvasti näiden taitojen kehittymiseen.

7. Ahkera pärjää

Olisi tärkeää oppia arvostamaan työtä ja tavoitella unelmiaan ahkerasti, toisaalta myös oppia, että työ ei saa olla kaikki kaikessa aikuisenakaan. Ahkeruus on taito, joka löytyy ehdottomasti herrasmieheltä. Herrasmies ei loju nurkissa ja kaivele hampaitaan. Herrasmies tekee oman osuutensa kotitöistä ja työpaikan tehtävistä.

poika antaa kukan äidille

Herrasmies Ollie antaa kukan äidille Photo: Meeri Nikkilä/Filmaki NY

Lue myös: 10 asiaa, jotka jokaisen äidin pitäisi opettaa pojallensa

Neljän pojan äitiyskö rankkaa? Pyh sanon minä

 

Avainsanat

Kommentit

RITVA H.

Yhdessä syödään koko perhe ikää katsomatta. Ja pöytätavat kunniaan jo pienestä pitäen aivan kädestä neuvoen ja hyvää esimerkkiä näyttämällä.

Minusta sillä on merkitystä, että toinen huomioidaan. Jos tapaan jonkun tutun kaupassa, ja lapset ovat mukana, siinä jutustelun ohessa esittelen sekä tutun, että lapset toisilleen. Ihan ohimennen, Tässä on äidin koulukaveri Minna, ja nämä ovat kaksi nuorintani Viivi ja Mikko. Silloin kaikki voivat olla osa juttelua, kun kuuluvat samaan rinkiin. Aina niin ei käy, mutta kynnys osallistua madaltuu. Lapset pitää ottaa osallisiksi jo pienestä. Enkä tarkoita, että niiden pitäisi olla keskipisteenä esimerkissä, mutta osoitetaan, että kuuluvat tähän pakettiin.

Jonna-Emilia

Totta. Olen ihmetellyt miten lapset ulkoistetaan suomessa kaikesta. Juhlapöydässäkin istutaan erikseen. Miten sitä oppii, jos ei ole mukana!?

Hei! Erinomaisia kohtia kaikki, näiden minäkin haluaisin toteutuvan poikieni elämässä. Mutta saanko kysyä, miten sinä tai muut lukijat konkreettisesti opetatte vuorovaikutustaitoja, empatiaa tai ahkeruutta? Muut kohdat ovat ehkä vähän helpompia, joskin opettaminen menee ruoapöydässä varsinkin kielteisen kautta (”älä…). Se ei ehkä ole hedelmällisin tapa.
Terv. Konkreettisista neuvoista kiitollinen

.

Jonna-Emilia

Empatia on mielestäni esimerkin kautta opittava taito, joillekin lapsille sen opettaminen on työläämpää. Itse olen lyönyt vähän ”överiksi” aluksi ja miettinyt lasten kanssa jokaisen eläimen ja ihmisen tunteet läpi, kun jotain on tapahtunut. Vuorovaikutusta opetetaan jokaipäiväisesissä vuorovaikutustilanteissa. Tervehditään ihmisiä ja vastataan jos joku jotain kysyy. Ahkeruuden opettaminen onkin haastavampaa, kun en itsekään ole mikään kovin ahkera. Olen yrittänyt silti lapsiani tsempata ahkeruuteen kovasti, ihan vain kertomalla mitä kaikkea voi saavuttaa jos on ahkera. Hyviä vinkkejä myös täällä: https://blogit.kaksplus.fi/poikien-aiti/2016/08/21/nailla-viidella-vinkilla-pojan-keskustelemaan/ (kohta 1, tunnetaitojen opettelu)

Toisinaan tuntuu, ettei lapsilta vaadita tarpeeksi. Niin kotona, kuin koulussakin.

Jonna-Emilia

Ja sitten ehkä jossain asioissa vaaditaan liikaakin. Monesti lapselta vaaditaan hyvää menestystä koulussa ja harrastuksista, mutta ihan ne elämän perustaidot unohdetaan. Muiden huomioiminen ym.

Olisipa kaikilla poikien äideillä samoja ajatuksia. Käytöstavat ja toisten kunnioittaminen tuntuu olevan liian harvinaista nykyään 🙁

Jonna-Emilia

Niin ja vaikka oppi ei menisikään perille, niin yrittää pitää ainakin.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.