Yleinen
7.8.2016

Antakaa poikien olla ihan mitä itse haluavat!

Antakaa poikien olla ihan mitä itse haluavat!

Minua suuresti harmittaa vääntäminen siitä, että mitä pienten poikien pitäisi olla. Miksi koko asiaan tuhlataan energiaa niin kovasti ja miksi siitä vääntävät ihmiset, tuntuvat olevan pääasiassa naisia.

Äidit päättää

Ennen pojat ajettiin jyrkästi tiettyyn muottiin, poika ei saanut itkeä, poika leikki miekkailuleikkejä ja autoilla, tai ei muuten ollut poika lainkaan. Poika pukeutui siniseen tai vihreään ja tukka oli samanlainen lyhyt pottamalli kaikilla. Nyt vedetään toiseen ääripäähän. Yritetään henkeen ja vereen estää poikien miekkailuleikit, vältetään sinisiä vaatteita, sanotaan, että itkeä pitää ja nukeilla leikkiminen on hienoa. Miksi poika ei saa itse päättää lempiväriään ja leikkejään, miksi äidit yrittävät, ajasta huolimatta, päättää ne poikiensa puolesta?

Poikien äidit facebookryhmässä eräs äiti kertoi poikansa pysähtyneen kaupassa ”tyttöjen leluosastolla” ja juosseen sieltä naama punaisena äkkiä pakoon. Jutun piti kaiketi olla hauska, mutta osa äideistä koki sen niin, että lapselle on opetettu ”tyttöjen lelujen” kammoa. Entäs, jos poika ihan itse onkin päättänyt kammoksua barbeja ja nukkeja?

poika takaapäin

Photo: Meeri Nikkilä/Filmaki NY

Vaikka poikien pitäisi päättää

Minulla on neljä poikaa, jokaiselle on tarjottu leluja laidasta laitaan. Vaikka perheessämme ei ole tyttöä, niin lastemme leluissa se ei ole näkynyt. Meillä on ollut nukkekoti, nukkeja, barbeja, pet shoppeja, autoja, miekkoja, mopoja ja autoratoja. Jokainen poikani on suhtautunut leluihin hyvin erilailla.

Ossian on leikkinyt pääsääntöisesti vanhanaikaisesti ajateltuna ”poikien leluilla”. (en pidä leluja itse tyttöjen tai poikien leluina, mutta käytän tässä nyt noita sanoja, jotta lukija ymmärtää mistä leluista puhun). Oliver on rakastanut aina erityisesti autoja ja leikkinyt niillä koko 8 vuotta. Oscar on leikkinyt eniten ”tyttöjen leluilla”, mutta samalla hän on myös se, joka vetää selvästi eniten rajaa tyttöjen ja poikien touhuihin. Hän saattaisi käyttäytyä kaupassa juurikin noin, että juoksisi muka paniikissa ”tyttöjen osastolta” pois. Oscar leikkii kotona barbeilla piilossa ovien takana, vaikka kukaan ei ole koskaan hänelle asiasta mitään kommentoinut. Pitää myös mainita, että Oscar on kotihoidossa, joten häpeilyä barbeilla leikkimisestä, hän ei ole voinut oppia päiväkodissakaan. Ollie sitten taas on leikkinyt tasaisesti kaikilla leluilla, eikä ainakaan vielä selvästikään jaottele mitään tytöille tai pojille, mikä on tietysti hyvä.

Mutta, minusta kaikista tärkeintä olisi antaa poikien olla ihan aidosti sitä mitä ovat. Jos joku poika oikeasti tykkää sinisestä ja kammoksuu nukkeja, eikö olisi reilua, että poika saisi silti olla omanlaisensa? Ei kai sukupuolisensitiivisyys sitäkään tarkoita, että kaikki entinen ”poikamainen” poistetaan ja jokainen poika ja tyttö alkaa toimimaan ja käyttäytymään entiseen ”tyttömäiseen” malliin? Eikö idea olisi se, että tytöt ja pojat valitsevat itse lepivärinsä, lelunsa ja leikkinsä, eikä aikuinen yritä epätoivoisesti ohjailla niitä tiettyyn suuntaan? Pitää vanhempana hyväksyä myös se suunta, mikä ei itseään välttämättä niin kovasti kiehdo.

Lue myös: Poikien äitien ylijumala Jari sinkkonen

 Isät statisteina

Avainsanat

Kommentit

Tämäkään ei päde pelkästään poikiin vaan myöskään tytöt ei nykyään saisi olla ”tyttömäisiä” vaan kaikkien pitäisi olla ”neutraaleja”.
Tuo neutraali vaan tuntuu useille tarkoittavan sitä että käännetään ne roolit toisinpäin, oikeasti kielletään tietyt värit ja lelut, annetaan neutraalit nimet lapselle ja puetaan niin ettei millään voi arvata kumpi se lapsi on.
Jotkut oikeasti ei edes suostu kertomaan lapsen synnyttyä tämän sukupuolta..
Mietin vain kuinka hukassa nämä lapset tulevat olemaan oman identiteettinsä kanssa kun kielletään kaikki sukupuolet ja niihin liittyvät asiat ja ohjataan ”neutraaleihin” asioihin väkisin jotta saadaan kiillottaa omaa sädekehää vanhempana.

Jonna-Emilia

Niinpä, moni muukin asia tuntuu menevän nykyään överiksi. Ihan siis liittymättä lapsiin edes mitenkään, sellaista kultaista keskitietä tuntuu olevan kamalan vaikea noudattaa.

Juuri näin. Minä kuulun noihin sukupuolisensitiivisiin vanhempiin, mutta meidän poika on niin ”perinteinen poika” kun olla taitaa. Tietyömaat, hälytysajoneuvot ja muut on kiinnostaneet jo yksi vuotiaasta asti ilman, että häntä ollaan niiden pariin ohjattu. Samalla tiellä ollaan edelleen.

”Pitää vanhempana hyväksyä myös se suunta, mikä ei itseään välttämättä niin kovasti kiehdo.” Tämä.

Jonna-Emilia

Minulla sama. Joskus on eräs sukulaiseni sanonut, että poikani ovat niin ”äijiä”. Varmaan oppineet vanhemmiltaan tyylinsä. Se harmittaa, kun itse tietää, että on antanut kaikki mahdollisuudet, kaikkiin leikkeihin. Harmittaa ennenkaikkea pojan puolesta ja muidenkin poikien, jotka ovat kovin ”poikamaisia”. Miksi he eivät saisi olla sellaisia? Miksi eivät olisi hyviä ”poikamaisine” piirteineen? Minä hyväksyn lapseni ainakin sellaisena kuin ovat.

Minä en uskalla sanoa nykyään sitä, että molemmat poikani tykkäävät ns. ”poikien” leluista ja leikeistä. Heillä on kolme siskoa, joten ”tyttöjen” leluista tai leikeistä ei ole ollut pulaa. Emme ole ohjailleet kumpaankaan suuntaan, vaan itse saaneet, tietenkin, valita millä ja miten leikkii. On surullista, ettemme kuulema kasvata poikiamme oikein, koska he eivät ole kiinnostuneita pinkistä, kimalluksesta tai Barbieista. Olen antanut vapauden valita, mutta kaikkia perheen ulkopuolisia ei tälläinen lapsen oma valinta miellytä yhtään. Eräs kaveri väkisin yritti mekkoa päälle omalle pojalleen. En olisi halunnut puuttua, mutta oli pakko, kun poika oli niin kauhuissaan. ”Meidän perheessä on sukupuolineutraali kasvatus.” Okei, selvä, mutta ymmärrätkö mitä traumoja tuollainen väkisin tunkeminen aiheuttaa, anna lapsen valita! Äiti suuttui eikä ole enää kansamme missään tekemisissä. Se on surullista.

Kiitos tästä kirjoituksesta. Minulla on pian 7v(5v tasolla)keva poika joka rakastaa my little ponyja ja minni hiirtä, välillä haluaa pukea ison paidan mekkona päälleen. Jotkut ei asiaa ymmärrä, on ikävä kuulla kautta rantain että tuossa kasavatetaan selvää homoa!!!! Minäkin olin lapsena poikatyttö, suurin osa kavereista oli poikia, pojallani taas tyttöjä.. Miksi pitää pakottaa ihmiset tietyyn muottiin???

Jonna-Emilia

Niinpä. Ihanaa, että poikasi saa olla rauhassa omanlaisensa.

Juurikin näin! Lapsen pitää saada olla omanlaisensa, vanhempien tulee vaan tarjota mahdollisuuksia siihen. Oli sitten tyttö tai poika 🙂

Jonna-Emilia

Jotenkin tuntuu, että menee aina ääripäästä toiseen. Tällä hetkellä vallitsee sellainen ihmeellinen ajatus, että ”poikamainen” poika ei ole hyvä asia. Minusta kaikenlaiset pojat ovat aivan ihania ja myös kaikenlaiset tytöt.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.