Yleinen
1.8.2016

Mistä suurperheelle lastenhoitaja?

Mistä suurperheelle lastenhoitaja?

Harmistunut poikien äiti, otti minuun yhteyttä ja toivoi keskustelua siitä, kuinka usean pojan katraalle tuntuu olevan kovin vaikeaa saada hoitajaa. Liittyykö se siihen, että monen pojan hoitamista jännitetään, entä jos en pärjääkään? Vai ihan siitä, että useamman lapsen kanssa on rankempaa ja hoitajaa ei kiinnosta rasittua?

Kun saimme esikoisemme Ossianin, niin lastenhoitajia oli tarjolla mukavasti. Välillä piti ihan keksiä jotain menoa, jotta kaikki halukkaat pääsivät hoitohommiin. Kahdelle pojallekin vielä sai hoitajan välillä. Sen jälkeen hoitajat vähenivät. Jos siis halajaa parisuhdeaikaa kumppaninsa kanssa, niin suosittelen maksimissaan kahta lasta. Tosin, olen vakaasti myös sitä mieltä, että mikäli lapsia tekee, ne pitää myös itse hoitaa. Ketään, edes isovanhempia, ei pidä velvoittaa hoitamaan kenenkään toisen lapsia.

6

Miksi isolle poikajoukolle on sitten niin vaikeaa löytää hoitajaa?

Yhden äidin mielestä kolmen vilkkaan pojan katraalle on mahdotonta saada vapaaehtoista hoitajaa. ”Mummot sanovat suoraan, että eivät pärjää, vaikka lapset ovat normaaleja, eläväisiä poikia.”

Hoitajilla saattaa olla erheellinen kuvitelma pojista. Vaikka pojat ovatkin meneviä, ei hoitajan tarvitse mennä heidän mukanaan, vaan voi laittaa pojat pihalle juokseman tai sisälle rakentelemaan legokaupunkeja. Mikään ei ole helpompaa, kuin poikakatraan hoitaminen, koska pojat leikkivät yhdessä hyvin. 

”Esikoispoika oli lapsena rauhallinen vitsiniekka ja aina löytyi hoitaja. Välillä tuntui, että mummot jopa kilpailivat kuka saa ottaa milloinkin hoitoon. Nyt pienempi satsi, herra 4v ja tuplat 1v 9kk, ovat hieman eläväisempi porukka. Jos nyt sukujuhlissa vihjailee, että olisi se kiva miehen kanssa päästä joskus johonkin kahdestaan, niin ihmiset kaikkoavat ympäriltä.” , kertoo neljän pojan äiti.

Samaa sanoo kolmen pojan äiti, ”Esikoiselle oli aikanaan helpompi saada hoitajaa, kuin nyt, kun poikia on kolme. Kaksi viimeisintä on niin vilkkaita tapauksia”.

On toisaalta aika epäreilua, että juuri he, jotka tarvitsisivat hoitapua eniten, saavat sitä vähiten. Jos mahdolliset hoitajat kokevat, että monen pojan hoitaminen on raskasta, niin eikö silloin voisi kuvitella, että juuri ne monen pojan äidit ja isät  tarvitsisivat sitä irtiottoa lapsistaan?

Ongelma on tuttu poikien äideille, eräs poikien äiti kirjoittaa, ”Meneville kolmelle pojalle ei kukaan suostu lastenvahdiksi. Mummi hoiti yhden iltapäivän, eikä suostu enää.”

”Vielä ei ole löytynyt vapaaehtoista, joka ottaisi neljä poikaani hoitoon, etenkin kun kaksi nuorinta on erityislapsia. Kuulemma, kun olisi päivän noiden neljän kanssa, menisi viikko siintä palautuessa”, kertoo monen pojan äiti.

”Meillä on 3 poikaa ja me ei saada kaikkia poikia hoitoon kun 2krt vuodessa kun vanhempani hakevat ne viikolopuks 300km päästä. Vauhtia riittää kyllä ja välillä olis ihan hetken hengähdys tauko paikallaan. Anoppi katsoo max. 30min kaikkia kerralla. Ulkopuolista hoitajaa me ei olla saatu edes palkattua, kun on 3 poikaa… 2 kuulemma menee mut 3 vilkast ei.”, jatkaa toinen poikien äiti.

Mutta totuus taitaa olla, että saman ongelman kanssa painivat myös muutkin monen lapsen perheet. Isot perheet joutuvat pärjäämään itsekseen tai tyytymään siihen, että hoitaja saadaan esimerkiksi vain yhdelle lapselle. 

”Kyllä se niin taitaa olla, että ovat lapset tyttöjä tai poikia, niin yhdelle ja vielä kahdelle saa helpommin hoitopaikan. Sitten kun väkeä on enemmän kuin kaksi alkaa varsinkin vapaaehtoiset hoitajat vähentyä merkittävästi. ”painottaa tyttöjen ja poikien äiti.

Onneksi on myös olemassa niitä ihanuuksia, jotka meitä monen lapsen äitejä auttavat. Me aikanaan löysimme maksullisen lastenhoitajan oman kotikaupunkimme facebookista ja hoitaja otti rohkeasti hoitaakseen neljä poikaamme. Ensimmäisten hoitokertojen jälkeen, hoitaja jopa totesi, että hoitokeikat meillä ovat helpompia, kuin monessa muussa paikassa, koska lapset leikkivät mukavasti keskenään. 

Kolmen pojan äiti kertoo, että ”meillä äitini hoitaa mielellään poikiani. Hän ei koskaan sano, että lasten vilkkaudesta tai heidän jatkuvasta kinastelusta olisi mitään harmia, mutta jatkuva ruuan laittaminen kuulemma stressaa. Pojat kun kuulemma ovat koko ajan nälkäisiä.”

Onhan me mummon ruuat niin hyviä, että vähemmästäkin on nälkä koko ajan!

Lämmin kiitos, kaikkien isojen perheiden puolesta, niille sukulaisille, ystäville, isovanhemmille ja maksetuillekin lastenhoitajille, jotka ovat ottaneet rohkeasti kaikki perheen lapset joskus hoidettavakseen. Sillä on varmasti ollut iso merkitys suurperheen vanhemmille.  Kiitos.

Lue myös: Koulut alkaisitte jo! Terkuin, poikien äiti

Mitä nämä ”aikuisten” sanat, poikien mielestä tarkoittavat

Avainsanat

Kommentit

Omista lapsistasi kasvaa varmaan sellaisia, jotka hoitavat mielellään suurempaakin porukkaa! Ainakin mun kuudesta lapsestani on kasvanut!

Jonna-Emilia

Niin se varmasti menee. Kovasti ainakin suunnittelevat suurperheitä itselleen 😊

Joo, kalliiksi tulee helposti, joten odotellaan että sitä kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa saataisiin kun lapset kasvaa. Ei ole isovanhempia auttamassa eikä kummit osallistu ainakaan yhtä aikaa. Onneksi kuitenkin pärjätään ihan ok.

Meillä 4 alle kouluikäistä, yleensä kyselen hoitajat kahdelle isommalle erikseen ja kahdelle pienemmälle erikseen.

Jonna-Emilia

Se onkin hyvä taktiikka, jos hoitopaikkoja riittää.

Anoppi odotti innoissaan yhtä lasta. Ilmoitti jäävänsä pois työelämästäkin jotta voi hoitaa lastamme. Kaikki muuttui kuitenkin sillä hetkellä kun vaimoni odottikin kaksosia. Alkuun vähän auttoi mutta sitten se apu on ollut muutama tunti silloin tällöin. Yökyläilyäkään ei ollut missään vaiheessa kenenkään luona. 3 vuotta menty tällä kaavalla. Viimeksi oli toive, että josko vain toinen olisi appivanhemmillani hoidossa ja toinen meillä. En oikein ole jaksanut ymmärtää, mitä he pelkäävät? Poikien enokin sanoi vain, ettei voi ottaa kun ovat niin vilkkaita tapauksia.

Äitini ottaisi kyllä, mutta matkaa on paljon ja iso menetys vasta käyty äitini ja veljieni kesken läpi…

Näillä eväillä odotellaan siis vielä sitä vapaata kahdenkeskistä yötä.

Miten lapset sitten käyttäytyvät hoidossa, jos kerran lähipiiri pelkää ottaa heitä? Omassa lähipiirissäni on vilkkaat kaksospojat, jotka hyppivät sängyillä, repivät verhoja ja heittelevät lelut ympäri lattioita eli ei todellakaan voi jättää hetkeksikään viihdyttämään toisiaan. Heidänkin vanhempansa varmasti kaipaavat hengähdystaukoa, varsinkin äiti, joka käytännössä hoitaa lapset itse. Isä haluaisi saada pojat mummolaan yökylään, vaikka ei itsekään ole koskaan ollut lasten kanssa yksin yötä.
Tarkoitan tällä nyt vain sanoa, että kaikki ei aina ole niin mustavalkoista. Isovanhemmilla on varmasti syynsä siihen, miksi eivät ota pidemmäksi aikaa hoitoon, vaikka lapsenlapsiaan rakastavatkin.

Jonna-Emilia

No, ei sitä niin pitkäksikään aikaa tarvitsisi ottaa. Pienikin aika on vanhemmille avuksi.

Jonna-Emilia

Nimenomaan, mitä pelkäävät? Kahden kanssa saattaa tosiaan olla jopa helpompaa kuin yhden, kun lapset pitävät toisilleen seuraa. Aika pienenä jo sisarukset kiinnostavat kovasti, eikä viihdykkeitä tarvitse kehitellä vauvalle. Toivotaan, että löydätte hyvän lapsille, kahdenkeskeiset yöt kun ovat myös tärkeitä.

Ite olen hoitanut paljon suurperheitten lapsia ja kun on sisaruksia niin niitä lapsia ei sitten tarvi niin paljon viihdyttää ku tykkäävät leikkiä keskenään, eivätkä välttämättä huoli ollenkaa hoitajaa leikkiin mukaan. Silloin enemmänkin hoitaminen on lasten perään katsomista mitä taas yhden kahden lapsen perheissä yleensä täytyy koko ajan olla keksimässä tekemistä lapselle niin hoitaminen on sillä tavalla rankempaa. Rakastan suurperheitä<3 itsellä helppoa hoitaa vaikka kuuttakin lasta kerralla kun tottunut oman sisarusparven keskellä lapsiin, ymmärrän kyllä niitä aikuisiaki jotka kasvanu ainoana lapsena että suurperhe saattaa pelottaa

Jonna-Emilia

Sama juttu minulla. Koen henkilökohtaisesti paljon raskaammaksi hoitaa yhtä lasta, joka koko ajan kaipaa leikittämistä tai vähintääkin ”ihalua” kaikkea tekemänsä kohtaan. Jotenkin tällainen lasten oma touhuilu siinä sivussa, on minulle paljon tutumpaa ja stressivapaampaa, vaikka meteliä tänne mahtuukin.

Ihan vain puhtaasta mielenkiinnosta, kuinka paljon nämä suuret lapsiperheet on käyttäneet aikaa/rahaa etsiäkseen lastenhoitajaa?
Olen itse ollut lapsenhoitajana monena päivänä viikosta kolmilapsisessa perheessä, kaksi tyttöä ja yksi poika, tytöt 7. ja 6.v, poika 3v. Päivät saattoivat alkaa aamulla ennen kahdeksaa ja päättyä viideltä iltapäivällä, ja sain työstä palkkaakin, 5€/tunti.

Tuota tekstiä kun luki tuli vain mieleen, että kuinka paljon lapsiperheet edes etsii apua muualta kuin lähipiiristä? Ymmärrän kyllä että tuttu ja turvallinen aina parempi, mutta muutamasta hoitokerrasta oppivat minunkin hoitamani perheet minut tuntemaan ja suosittelivat eteenpäinkin, jolloin sain lisää ”työkeikkoja”.
Ymmärrän, että suurilla perheillä ei välttämättä ole varaa maksulliseen hoitajaan, ainakaan kovin usein, mutta olisi sekin vaihtoehto, jos kaipaa omaa aikaa kullan kanssa. Tai vaihtoehtona tietysti on sen ilmaisen avun ruikuttaminen anopilta tms. ^^

Ja sitä on kyllä aika vaikea ainakaan henk.koht. tasolla uskoa, että joku kieltäytyisi lapsia hoitamasta vain sen takia, että ovat poikia tai että heitä on enemmän kuin kaksi. Tietysti vilkkauskin voi olla peruste, vanhemmat anopit ja mummot arvostaa rauhaa ja hiljaisuutta, mutta kyllä mulle tulee mieleen myös osittain huonosti kasvatetut lapsetkin, ”poikien äidit” kun antaa olettaa useinkin, että poikansa ovat täydellisiä pikku enkeleitä. (;

Erityislapset tietysti myös ehkä erikseen. Jos on jotain lääkkeiden antamista tai muuta erityishuomioitavaa, jota ei voi antaa kenen tahansa vastuulle, mutta jos nyt puhutaan ns. ”normaaleista” lapsista. ^^

Työttömiä reippaita ja sympaattisia opiskelijoita on pilvin pimein, joita kiinnostaa lastenhoito. Haluavatko vanhemmat päästä vaan ilmaiseksi vai onko luottamuspula vieraaseen niin suuri, ettei voi luottaa vieraaseen, maksulliseen apuun? Pisti vaan silmään kun oli muutamaankin otteeseen mainittu tuo _maksullinen_ lastenhoitaja, että se olisi ehdoton nounou.

Jonna-Emilia

En voi tietenkään puhua kuin omasta puolestani, mutta meillä maksullisen hoitajan etsiminen ei ollut helppo juttu. Montaa pelotti 4 vilkkaan pojan hoitaminen (ihan syyttä suotta, koska kuten tekstissäkin kirjoitin, niin hoitajan mielestä poikamme ovat erittäin helppoja hoitaa). Joten hoitajaa joutu kyllä ihan etsimällä etsimään ja haastattelemaan ehdokkaita. Sitten kun sitä rahaa ei liikaa ole, niin kyllä se yhdestä treffi-illasta aika kalliin tekee, jos hoitajalle maksaa 10 euroa/tunti. (mikä on mielestäni aika vähän, neljän lapsen hoitamisesta). Sanotaan vaikka, että 6 tunnin treffit. 60 hoitajalle, päivällinen viineineen 80 euroa, taksi 40 euroa, yhden illan treffit maksaakin jo 180 euroa ja se on esimerkiksi meidän taloudessa iso raha. Ei sellaisia treffejä ihan kauheen usein sitten tule järkättyä, puhumattakaan yön yli kestävistä treffeistä. No meidän tapauksessa onneksi muutamat ystäväni ovat ottaneet hoitaakseen koko katraamme ja tulleet ihan tänne meille hoitamaan. Se on ollut huippu juttu ja iso kiitos heille siitä! Kaikilla ei ole välttämättä niitä ystäviäkään, jotka voisivat autella.

Kyllähän se on niin, että jokaiselle viidelle pitää olla erikseen oma hoitopaikka. 11 vuotta sitten olimme viimeksi miehen kanssa kahdestaan, nyt tänä vuonna pääsimme jo toisen kerran. Mutta en tykkää valittaa, on mukava olla koko perheen keskenki. Toinen jää kotiin, jos kaupassa tahtoo yksin käydä tai lenkillä.

Jonna-Emilia

Meillä kyllä kaivattaisiin aikuisten aikaa yhdessä enemmän, tuntuu välillä, että parisuhde jää tämän lapsiperhearjen jalkoihin ja sitä olisi kyllä tärkeä ylläpitää parisuhdettakin, jotta olisi sitten jotain jäljellä, kun lapset joskus lentävät pesästä. Mutta minäkin pidän kyllä erittääin paljon ajasta perheen kesken, ei sillä.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.