Yleinen
4.7.2016

Toivoin tyttöjä, sain poikia

Toivoin tyttöjä, sain poikia

Minulta kysytään usein (liian usein), että toivonko vielä tytärtä tai olenko joskus toivonut tytärtä? Sitä on kysynyt tutut ja tuntemattomat. Tämän blogin myötä sitä on jopa tivattu minulta ivalliseen sävyyn. Facebookryhmässämme sitä ei ole kysynyt kukaan kertaakaan (keneltäkään muultakaan). Meidän ryhmä onkin ihan huippu, siellä ei ole mitään merkitystä sillä, mitä on toivonut tai ollut toivomatta. Siellä on merkitystä sillä, mitä on saanut.

Koska olen päättänyt olla aito, niin haluan puhua tästäkin aiheesta rehellisesti. Haluan myös tämän keskustelun pois päiväjärjestyksestä, sillä haluan blogini keskittyvän poikiin ja poikien äitiyteen, enkä mihinkään voivotteluun tyttöhaaveista.

Tässä siis vastaukset. EI, en toivo tytärtä, koen perheemme olevan täydellinen juuri tällaisena, kuin se on. Jos jostain ihmeen syystä saisimme viidennen lapsen, niin en toivoisi hänen olevan tyttö. Ja KYLLÄ olen toivonut matkan varrella tyttöä, tai pikemminkin tyttöjä. Olisin toivonut siskoksia.

baby-925055_1280

Tyttöhaave:

Olen kovasti pohtinut sitä, että mitä tuo mennyt toive piti sisällään? En ole nimittäin missään nimessä toivonut mitään pikkuprinsessaa, jota pukea kuin nukkea. Minusta se on kammottavaa. Olen nähnyt tulevan tyttäreni farkuissa juoksemassa, yltäpäältä kurassa, intiaanipäähine päässään. Ei siis mitään muuta, kuin mitä pojatkin ovat. Tästä syystä uskonkin, että toive tyttärestä on ollut kahden muunlaisen asian summa.

Ensimmäinen syy on ollut ympäristön paineet. Se miten ihmiset ympärillä reagoivat siihen, kun äiti saa pojan toisensa jälkeen. Miten media ja yhteiskunta tyrkyttää ajatusta siitä, että perheessä on oltava tytär äidille ja poika isälle.

Toinen syy on ollut ennakko odotukset. Olen vain jotenkin aina kuvitellut saavani paljon tyttöjä. Se on ollut selittämätön oletus. En tiedä johtuuko se siitä, että lapsena leikin tyttönukeilla (ei tainnut poikanukkeja meidän aikana ollakaan). Vai siitä, että minulla on enemmän siskoja, kuin veljiä. Vaikea sanoa syytä, mutta se oletus on varmasti ollut,  yhtä kuin toive.

girl-907931_1280

 

Onnellinen poikien äiti:

Kuten olen aijemminkin kirjoittanut, en saanut mitä oletin, mutta sain mitä tarvitsin. Olen elävä esimerkki siitä, että vaikka ihan jokainen toive elämässä ei toteudukaan, niin sekin voi olla vielä suurempi onni. Kun toinen ovi sulkeutuu, niin uusi aukeaa. On ihan omanlaistaan olla äiti nimenomaan ainostaan pojille. Jos tässä joukossa olisi myös tytär, niin se ei olisi samanlaista. Ainakaan täysin. Ja minä todella pidän tästä, mitä minulla nyt on. Onneksi kävi, niin kun kävi.

Mietin perhettä perustaessani, että tuntuukohan perheeni koskaan täydeltä, jos siinä ei ole mukana tytärtä. (Koska tätä ajatusta tyrkytettiin kovasti ulkopäin). Mutta kun neljäs ja viimeinen poikani, Ollie syntyi, tuo ajatus häipyi sen siliän tien. Perheemme oli valmis, Se oli ihana tunne. Enkä minä Olliesta oikeastaan raskausaikana tytärtä toivonutkaan. Neljäs poika sopi porukkaan paremmin.

Voi kun olisin löytänyt poikien äidit- tyylisen facebookryhmän, ennen omia lapsiani. Olisin ehkä välttynyt koko tyttö toiveelta. Ryhmässä on nähnyt ja tuntenut sen, kuinka hauskaa on olla äiti pojille ja poikakatraille. Tätä puolta ei kerrota lehdissä, ei kahvipöydässä, eikä keskustelupalstoilla, miksi?

Minun menneistä toiveistani huolimatta, haluan ehdottomasti painottaa sitä, että kaikki äidit eivät toivo tytärtä, eivätkä kaikki isät poikaa. On aivan naurettavaa kuvitellakaan niin. Yhtä typerä ajatus, kuin, että kaikki naiset tykkäisivät suklaasta ja miehet salmiakista. Tiedän montakin äitiä, jotka ovat nimenomaan haaveilleet aina monesta pojasta. On olemassa myös ihmisiä, jotka eivät toivo lapsia lainkaan. Ei pidä olettaa mitään, sillä me kaikki olemme erilaisia.

Lue myös: Älä sano näitä asioita monen pojan äidille

Avainsanat

Kommentit

Tänään juuri sain kommentin siitä että eikös se kolmas pie tehdä että tytön saisi. -.-
Hmm juu ei kolmatta lasta meille, sen takia että tytön saisi. Minulla kun on VAIN poikia. (Lapsi luku täynnä todennäköisesti mutta jos kolmas tulee ei sukupuolella ole merkitystä)
Esikoista odottaessa jotenkin kyllä aina mielsin lapseni tytöksi. Nimikin tytölle valmiina.
Kaksi ihanaa poikaa sain enkä osaisi enää muuta toivoa tai haluta ♡
Sain siis minäkin sen mitä tarvitsin.

Jonna-Emilia

Se on aika mahtava fiilis 😊 kun huomaa, että kävi aika onnekkaasti, vaikka muunlaisia kokoonpanoja oli itse suunnitellut. Ihanaa kun elämä yllättää!

Niinpä niin, taas tätä ikuisuus aihetta tyttö vai poika vai sitä vai tätä. Minulla tosin on tyttö ja poika mutta sillä ei ole mitään merkitystä mitä he ovat vaan sillä miten mielettömän ONNELLINEN OLEN TERVEISTÄ LAPSISTA ja olen saanut nähdä heidän kasvavan aikuisiksi ja se että olen itse ollut terve ja elänyt ja nähnyt kaiken tämän. Sillä ja vain sillä on merkitystä tässä maailmassa missä ei ole todellakaan itsestään selvyys että äitinä tai isänä saa elää terveenä ja nähdä omien lastensa varttuvan ja se että saa yleensä lapsia ja saa pitää heidät luonaan! Eräs läheinen ystäväni sai 4 vuotiaan terveen pojan jälkeen pojan, tämä pikku poika hengitti ja eli 10 minuuttia ja lähti enkelien luo 🙁 Toinen hyvä ystäväni ,pienen 10 v tytön äiti, nukkui pois kun aivokasvaimeen sairastui. Minusta tuntuu todellakin turhalta edes miettiä mitä sukupuolta sitä saadaan tai ei saada jne.

Jonna-Emilia

Se voi tuntua vähäpätöiseltä asialta ihmiselle, joka ei ole samassa tilanteessa ollut. Tiedän minäkin perheen, joka kärsi yli 10 vuotta lapsettomuudesta. He jos jotkut osasivat arvostaa elämän lahjaa, kun ensimmäisen lapsen saivat. Saivat kaksi tytärtä. Ja kovastikin olivat toivoneet poikaa molemmilla kerroilla. Silti äärimmäisen onnellisia, että saivat kaksi tytärtään. Nämä ei ole niin yksiselitteisiä juttuja, kun miltä ne ehkä jostakusta voi tuntua. Toisten tunteita ja läpikäytäviä asioita ei tule koskaan vähätellä. Joku toinen voisi vähätellä sinun läpikäymiäsi asioita. En tokikaan sinua tunne, mutta kuvitellaan vaikka, että olisit joskus tuskaillut painosi kanssa ja yrittänyt laihduttaa ja voivotellut vatsamakkaroita. Miltä tuntuisi, kun joku sanoisi sinulle, että ”taas tätä samaa marinaa makkaroista ja laihduttamisesta. Toiset näkee nälkää Afrikassa ja kuolee janoon. Kiitollinen pitäisi olla kun saa ruokaa, eikä valittaa”.

Meillä miehellä oli esikoista odottaessa tapana sanoa, että ihan sama kumpi tulee, kunhan on poika 😀 Jotenkin olin aina ajatellut että teen tytön, mutta jo ennen rakenneultraa tiesin, että poika tulee. Eikä harmittanut kyllä yhtään 🙂 Kakkosen kanssa puhuttiin, että tyttökin ois ehkä kiva, mutta samapa tuo. Rakenneultrassa kätilö sanoi ensin että tyttö, ja oltiin jo että jees okei, sit on molemmat, mut alkoikin katsomaan uudestaan ja no… Poikahan se oli sittenkin, ja jostain syystä se tuntuikin itseasiassa paremmalle 🙂 Nyt pojat 1v1kk ja 3kk, ja päivääkään en vaihtais, eikä lisää enää tehdä. Tää on täydellistä just näin <3

Jonna-Emilia

Niin ja avosylin sitä tietysti otetaan mitä saadaan. Lapset on lahjoja.

Minä, kolmen pojan äiti, en ole koskaan halunnut tyttöä. Huonon äitisuhteeni vuoksi olin lähes peloissani siitä, että saisin tytön, koska pelkäsin olevani samanlainen äiti kuin omani. Muistan kun joskus keskimmäiseni ollessa pieni hänen kuullen minulle sanottiin, että olisi pitänyt tulla tyttö!

Jonna-Emilia

Nuo poikien kuullen heitetyt kommentit on aivan kamalia! Todella ajattelematonta aikuisilta.

Minä sain kuusi poikaa. Ja senkin jälkeen vaivasi vielä vauvakuume. Naureskeltiin ajatusta seitsemästä veljeksestä. Kaikkien, myös meidän vanhempien, suureksi hämmästykseksi kuopus on tyttö. Lapsiluku on nyt täynnä, enempää en jaksaisikaan. Mutta välillä on tunne että yksi vauva olisi saanut vielä syntyä ihan vaan sen takia, että ihmiset kommentoivat usein että niin kauan teitte kunnes tyttö tuli. Voisi näyttää että ei se sukupuoli vaan ihana lapsi. On totta että tytön äitinä on erilaista kuin poikien ja olen onnellinen pienestä tomerasti neidistäni. Mutta aivan yhtä onnellinen olen pojistanikin.

Jonna-Emilia

Eräs ystäväni sanoi samaa, joka sai kolmen pojan jälkeen tytön, että oli pakko tehdä vielä viides, jotta ne kommentit loppuivat. Siis siitä juuri huomauteltiin, että ovat tehneet lapsia niin kauan, kunnes saavat tytön. Tekivätkin viidennen. Ymmärrän kyllä tuonkin siis. Aina pitää jotain päästä jonkun kommentoimaan.

Blogisi on aivan mieletön ja toivon todella, että jatkat kirjoittamista. Ihanaa, että kerrankin pojista kirjoitetaan kauniisti, hauskasti, ihanasti ja iloitaan heidän olemassa olostaan. <3

Jonna-Emilia

Kiitos <3 jatkan niin kauan kun tästä on iloa jollekin.

Minä kuvittelin itseni aina tyttöjen äitinä. Luulen sen johtuvan omasta siskostani, nukkeleikeistä (ne tyttönuket, joita hartaudella hoivasin) ja siitä, että ystäväni olivat pääasiassa tyttöjä ja se tyttöjen maailma oli tuttu. Tosin huomasin jo pienenä tulevani pääsääntöisesti paremmin poikien kanssa toimeen. Uskon myös, että ympäristön odotukset/kommentit vaikuttivat tähän mielikuvaani. No ei toteutunut kuvitelma vaan minusta tuli onnellinen 2 pojan äiti. Esikoisesta en osannut oikein odottaa kumpaakaan. Olin vaan niin onnelinen tulevasta vauvasta. Toisesta kävi selväksi, että moni muu odotti tyttöä, mutta olin ylpeä tietäessäni, että sisälläni kasvaakin toinen poika, veljekset!<3 Olen myös aina ajatellut vähän samalla tavalla eli että en saanut mitä kuvittelin, mutta sainkin juuri meille parasta, 2 ihanaa poikasta! <3 Minut valtasi suuri onnen tunne, kun olimme nelihenkisenä perheenä ensimmäisen kerran ulkona ja tuntui juuri siltä, että meidän perhe on nyt tässä, täytenä ja täydellisenä! Joistain kommenteista päätellen se ei kaikille näytä siltä, kun "se tyttö puuttuu" ja "on vaan niitä poikia". Mutta meille se on parasta, mihinkään en vaihtaisi, mitään en muuttaisi. 🙂 Välillä minua kuitenkin ihmetyttää tämä toisten perheiden lasten sukupuoli kommentointi. Mistä se oikein kumpuaa? Puretaanko siinä jotain omia patoumia vai mikä saa ihmisen kommentoimaaan ivallisestikin toiselle? Onko se jotain sellaista, että kun itselle on ollut niin tärkeää saada tyttö/poika niin pitäähän se nyt olla muillekin tärkeää? Tai kun itse on niin onnellinen tytön/pojan äiti, niin onhan sitä toista äitiä nyt pakko harmittaa, jos hänellä ei sitä laatua ole? Minä en vaan ymmärrä, saa selittää! 😀

Jonna-Emilia

Tämä taitaa olla ikuinen mysteeri? Onko se jotain oman egon nostatusta? Ei minulla ainakaan ole ollut koskaan tarvetta vaikkapa tukeville ihmislle mennä sanomaan, että ”ai, että kun on mukavaa olla luonnostaan näin hoikka, olis varmaan kiva sustakin?”. En ensinkään edes tiedä, että hauaisiko tuo tukeva ihminen olla mikään laiheliini!

Hei!Samama juttu se on tyttöjekin kanssa.Meillä on kolme tyttöä ja neljäs tenava on poika.Monet sanoivat teillä on vaan tyttöjä,kun tytöt olivat pieniä.Meidän tytöt ovat aina olleet poika tyttöjä joilla aina polvet rikki housuista,ajaneet crossia pyörällä ja mökiällä.Meillä ei ole koskaa mikä on poikien juttuja tai tyttöjen juttuja.Meidän pikku jätkä tekee kaikea mitä isot siskot!
Kyllä tytöt osaavat olla myös neitejä pitää olla cling clitteriä ja röyhelöä.Välillä pikku jätkä testaa tyttöjen kynsilakat.
Tämä on elämää ja kaikki lapst ovat ainut laatuisia ja arvokkaita

Jonna-Emilia

Teillä on siis niitä minun haaveilemiani tyttöjä 🙂 kuraa ja ruhjeita 🙂

Esikoista odottaessani toivoin kovasti tyttöä. Tuntui, että tyttöjen maailma olisi äidille tutumpi ja turvallisempi – eihän itselläni ollut edes veljeä! Myös tyttöjen tavarat ja vaatteet olivat niin paljon kauniimpia. (Pinnallista, mutta totta)
Toista lasta odottaessa paineet sukupuolesta olivat kevyemmät. Tuntui, että puolensa molemmissa. Tiesin, että osaisin kyllä pojankin kanssa. Poikien leluja ja vaatteita oli varastossa valmiina, samoin ajatus tiiviistä veljessuhteesta kyti ajatuksissani.
Perustelut toivoa tyttöä olivat samansuuntaiset kuin ensimmäisessäkin raskaudessa: sitä kaikkea kaunista.

Kun sitten kahden pojan saatuani aloin odottaa kolmatta vauvaa, osasin jo toivoa poikaa. Olisihan kolmen pojan sarja aika komea. Lisäksi ärsytti ulkopuolisten ”kyllä se tällä kertaa onnistuu” -kommenttien määrä. ihan kuin poika olisi ollut joku ”kakkosvaihtoehto” näissä arpajaisissa. Ilmoitin jo rakenneultrassa lääkärille tahtovani sitten pojan, kun sen homman jo kahden kokemuksella osaan.
Vaan ei tullut poikaa, vaan metreittäin vaaleanpunaista pitsiä. Mekkoja, kruunuja ja liehuvia helmoja.
Ja ymmärrys siitä, ettei lasteni sukupuoli ole minun ”ansiotani”. Eikä sillä todellisuudessa ole mitään merkitystä.

Jonna-Emilia

Ei olekaan mitään merkitystä, nykyään vaan aika rohkeasti huudellaan mitä toivotaan. Jo ennen lapsia ja kommentoidaan toisten raskauksia, aika hävyttömästi. Tosin on siinä oikeasti myös eroa, onko talo täynnä tyttöjä tai talo täynnä poikia tai molempia sekaisin. Eroa on varmasti, niin hyvässä kuin pahassakin. Jokaisessa setissä omat kivat juttunsa 😊

Kitos tästä postauksesta. Itse olin myös aina ajatellut, että
Saisin tyttölapsen ja uskonut siihen varmaan 27 vuotta. Jotenkin ajattelin myös, että tyttöä olisi ikäänkuin helpompi ymmärtää naispuolisena. Rakenneultrassa kuulimme odottavamme poikaa ha tietysti iloitsin siitä, että kaikki on kunnossa. Jo seuraavan 20 minuutin bussimatkan jälkeen olin yhtäkkiä valtavan ylpeä siitä, että saankin pojan ja toisaalta pääsen kokemaan poikien ajatusmaailmaa myöskin (jos niillä nyt niin isoja eroja onkaan). Ja poika-arkeen olen kyllä ollut tyytyväinen, vaikkakin kommentit usein ovatkin ”harmi, ettet voi ostaa söpöjä mekkoja”. Meillä on ihana ja hieno pieni poika.

Jonna-Emilia

Poikien maailmaan on ollut hauska tutustua. Kyllä se ainakin näin monen pojan äitinä, on omanlaistaan 😊

Olen itse miettinyt tätä tyttöpoika-asiaa, kun sitä lähes jokaiselta odottavalta kysellään. Itse toivoin aikoinani tyttöä, sainkin 2 tytärtä joista olen ollut onnellinen. Mutta olen aivan satavarma, että yhtä onnellinen olisin ollut pojista. Useimmille taatusti vauva on juuri se oikea, sukupuolesta riippumatta. Riippumatta myös siitä, ovatko kromosomit sattuneet kohdalleen tai onko vauvalla jokin muu vamma.
Energinen veljeskatraasi on varmasti ne parhaat lapset, jotka olet saanut. Jo aikuisten tyttärien äitinä olisin iloinen myös aikuisista pojista, jos minulle olisi poikia syntynyt.En tänä päivänäkään haluaisi tietää etukäteen vauvan sukupuolta, koska oli tosi jännittävää nähdä kumpiko sieltä tulee.Mukavaa kesää sinulle ja pojillesi<3

Jonna-Emilia

Minä taas olen aina, uteliaana ihmisenä, selvittänyt sukupuolet etukäteen. 😊 ollaan todella onnekkaita, minä ja sinä, kun ollaan lapsia saatu 💜

Toisen poikamme ollessa vastasyntyneenä vaunuissaan, kurkkasi eräs nainen vaunuihin ja sanoi: ”No, se seuraava on sitten tyttö.” En ymmärtänyt ollenkaan. Itse olin onnellinen VAUVASTA, jonka olimme pitkän odotuksen jälkeen saaneet. Rehellisesti sanottuna en osannut silloin ajatella, että sillä mitä on vauvan jalkojen välissä, olisi mitään merkitystä. Selvästi tuo lausahdus (ilman minkäänlaisia onnitteluja vauvasta) jäi kuitenkin syvälle sisimpääni ja olen sitä vuosien varrella useampaankin kertaan pysähtynyt miettimään. Kolmatta lasta saatiin odotella useita vuosia ja hänet vihdoin saadessamme, ei päällimmäisenä asiana mielessä ollut vauvan sukupuoli, vaan ilo siitä, että ylipäätään enää saimme lapsen (poika siis hänkin). Kommentteja sukupuolesta toki sateli, mutta onneni kukkuloilla pystyin ne ohittamaan. Neljännen pojan syntymän jälkeen ikävät kommentit olivat ehkä huipussaan ja silloin ne myös satuttivat eniten. ”Onhan ne lapset kivoja, vaikka onkin VAAN POIKIA.” Koin olevani jollakin tavalla huono ja epäonnistunut, vaikken milloinkaan ollut lähtökohtaisesti jompaa kumpaa sukupuolta toivonut, olin vaan toivonut perheeseen lasta ja sisarusta. Viidennen pojan jälkeen ihmiset eivät ole enää kai jaksaneet kommentoida. Tällä poppoolla olen myös saanut kaikkein kauneimmat kommentit poikaviisikostani. Harvoin toki kuljemme koko porukalla (vanhin on 15v ja nuorin 1v), mutta jos niin käy, niin huomion herättää varmasti ensin määrä, sitten laatu (kaikki poikia) ja viimeisenä se miltä pojat ”näyttävät” (käyttäytyminen ja pukeutuminen). Uskon, että yksi meidän poikien äitien (ja isien) tehtävistä onkin osoittaa maailmalle, että poikiin liittyvät ikävät stereotypiat ovat historiaa. Se, että lapsi on poika, ei tarkoita sitä, että hän olisi villi ja huonotapainen ja kulkisi rikkinäisissä ja likaisissa vaatteissa (tämä suurella ylilyönnillä sanottuna). Voin sanoa, että ainakin meidän perheeseen mahtuu viisi hyvin erilaista poikaa.

Jonna-Emilia

Hmmm… pitäisiköhän tehdä vielä se viides poika 😊 jospa kerrankin saisi olla ilman kommentteja 😂 Jokainen lapsi on lahja, tyttö, poika, terve, sairas. Jokainen rakas äidilleen ja isälleen. Ja sehän se juuri ihaninta on, että ei voi tietää millainen pesue sitä tulee, se on osa homman viehätyksestä, jännityksestä ja odotuksesta.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.