Yleinen
25.5.2016

Tyttö, älä ole feikki

Neljän pojan kasvattamisen ehdottomiin pluspuoliin kuuluu se, että minun ei tarvitse taistella tulevaisuudessa tyttäreni kanssa siitä, saako hän tehdä itsestään feikin. Mikäli meno jatkuu tätä nykyistä rataa, niin meidän lastemme tullessa aikuiseksi, ei tytöissä ja naisissa ole enää jäljellä mitään aitoa.

KYLLÄ, minä liputan aitoutta, niin sisäisesti kuin ulkoisestikin

Minusta kaikki persoonalliset piirteet ihmisessä ovat vain hienoja ja kamalinta on se, että kaikki yrittävät epätoivoisesti näyttää samalta keskenään. Tällä hetkellä nuorilla naisilla on melkein kaikilla vähintäänkin tekotukka ja tekoripset. Lisäksi on hampaissa kuoret, tekotissiä, tekorusketusta, tekokynsiä ja teko teko teko. Vanhemmat naiset eivät paljon fiksumpia ole. Naamaan työnnetään ties mitä hermomyrkkyjä, jotta ei näy todellinen ikä ryppyjen muodossa. Miksi ei saisi näkyä, että on jo ikää? Minusta on ainakin upeaa olla juuri oman ikäiseni näköinen.

Pikkutyttö

Minä 3 vuotiaana pikkutyttönä. Ei huolta huomisesta.

Toisaalta, olisi ollut mielenkiintoista kasvattaa tyttöjä ja yrittää kasvattaa heistä valtavirrasta poikkeavia luonnonlapsia. Olisin ottanut sen haasteena. Koska onhan luonnollisuuskin mahdollista, siitä esimerkkinä ensimmäinen kummityttöni ja pikkusiskoni, nuoria aikuisia molemmat.  Mutta toisaalta, se kasvattaminen voisi olla myös kovin vaikeaa ja kuinka paljon ottaisi sitten aivoon, jos siinä epäonnistuisi. Helpompaa taitaa olla kasvattaa näitä poikia ja yrittää aivopestä heidän naismakuaan siihen suuntaan, ettei näytille tuoda myöhemmin mitään tekomimmiä.

kummityttö sylissäni

Millainen on naisten maailma sitten, kun tämäkin pieni kummityttöni/siskontyttöni (synt. huhtikuu.2016 ) on aikuinen?

Miten niitä poikia sitten aivopestään? Ihan jo pienenä poikana ihastellaan, jos joku on todellinen luonnonlapsi ja aidosti kaunis. Tietysti arvotetaan myös sisäistä kauneutta mahdollisimman paljon ja huomioidaan persoonalliset piirteet pelkästään hyvänä asiana. Äidin omassa laittautumisessakin voi tietysti näyttää sitä esimerkkiä, että mihin asti naisen itsensä laittaminen on järkevää viedä.

Ei minun poikani näe minun menevän kynsihuoltoon, eivätkä näe minulla hämähäkin jalkojen pituisia ripsiä tai huomaa valokuvista, että äiti ei näytä enää yhtään samalta kuin joskus ennen. Minun poikani näkevät, että ihminen on kaunis sellaisena kuin on. Sitten joskus, kun poikani ovat jo isoja, niin ehkä he muistavat tyttöystävää valitessaan, että kauneus on jotain paljon enemmän, kuin ulkoinen feikkikuori.

 

 

 

 

 

Avainsanat

Kommentit

Tekoripsien tai muiden ”ulkonäönparantajien” käyttö ei tee tytöstä eikä naisesta pinnallista, eikä millään tapaa huonompaa kuin luonnonlapsista, joihin itsesi luokittelet. Nykymaailmassa hienoa on se, että ”huonojen” piirteidensä kanssa ei ole kuin vankina. Piirteitä voi muokata ja parantaa, muokkaamatta sisintään. Totta on, että esimerkiksi parikymppiset naiset näyttävät erilaiselta 2010-luvulla kuin 1980-luvulla. Näiden naisten äidit eivät kuitenkaan ole suinkaan epäonnistuneet kasvatuksessaan. He ovat kasvattaneet tytöistä aikuisia naisia, jotka haluavat panostaa ulkonäköönsä. Panostaminen itseensä ei tee ihmisestä huonompaa, eikä millään tapaa pinnallisempaa. Pinnallisuus ei ole piirre, jonka voi nähdä ulkomuodosta – se tulee sisältä.

Minäkin olen kirjoituksesi lukemisen jälkeen onnellinen, että et ole saanut haasteeksesi kasvattaa tyttöä nykymaailmassa. Sillä äidillä, eikä oikeastaan muullakaan, kuulu olla päätösvaltaa siitä, mitä nuori nainen tekee keholleen tai kasvoilleen. Ulkopinta ei ole ihmisen tärkein asia, ulkopinnan alla sykkii myös sydän, oli ulkopinta sitten tekorusketuksen tai vaikka tatuointien peittämä. On hienoa, että nykypäivän äidit antavat nuorten naistensa tuntea olonsa kehossaan hyvältä, ilman, että tuntevat olevansa epäonnistuneita.

Olet oikeassa, että yhteiskunta luo paineita ulkonäöstä yhä nuoremmille. Paineet eivät kuitenkaan kohdistu vain tyttöihin. Toivottavasti ymmärrät sen. Äidin tehtävä ei ole estää lastansa korostamasta tai peittämästä piirteitään muiden takia, äidin tehtävä on kannustaa lastaan olemaan oma itsensä ja olla välittämättä muiden luomista paineista.

Lastaan ei voi, eikä kuulu kasvattaa omaksi peilikuvakseen. Se on meidän kaikkien rikkaus. Lapsi kasvaa juuri itsekseen, omalla ajallaan. Eikä yhdetkään tekoripset tai huulitäytteet tee ihmisestä vähemmän omaa itseään. Ne tekevät monista täydemmän itsensä, eikä siinä ole mitään pahaa tai pinnallista. Ihmiset ovat erilaisia ulkomuodoltaan, mutta me kaikki olemme kuitenkin sisältä ihmisiä.

Jonna-Emilia

Tästä saamme onneksi olla eri mieltä. Minä olen sitä mieltä, että on pinnallista keskittää kaikki energiansa siihen, että olisi yhä vain enemmän sen näköinen kuin muutkin. Verrattavissa siihen, että energinen ja vilkas ihminen yrittäisi olla jotain muuta väkisin, vaikkapa rauhallinen ja hillitty. En kannustaisi ketään siihenkään. Minusta on rikkaus, että me ihmiset näytämme erilaisilta ja olemme luonteiltamme erilaisia. Voi kun sen turhan energian peiliin tuijottamisen sijaan tuhlattaisiin asioihin jotka tuottavat mielihyvää muulla tasolla. Meillä olisi täällä aika paljon onnellisempia ihmisiä.
Aika hämmentävää, että koet pinnallisuuden lähtevän sisältä? Kuitenkin, kuten nimikin sanoo… kyse on pinnasta. Eli siitä miten paljon arvotamme ulkonäköä ja miten paljon luulemme ulkonäön määrittävän meitä.

Hyvä, että kirjoitit, sillä on hyvä nähdä kuinka eri aaltopituuksilla näissä aiheissa voidaan liikkua.

Mun on ihan pakko kommentoida. Mielestäni näissa sun kirjoituksissasi on aika katkera vivahde. Miksi pitää jatkuvasti alleviivata tyttöjen ja poikien eroja? Tämänkin tekstin otsikko olisi yhtä hyvin voinut olla ”Poika älä ole feikki”. Voihan poikia kehua vertaamatta heitä tyttöihin? En ymmärrä (monien muiden tavoin) tätä tarvetta todistella, että pojat ovat hyviä. Totta helvetissä ovat, tasan yhtä hyviä kuin tytötkin. Rivien välistä on ehkä luettavissa, ettet halua myöntää toivoneesi tyttöä, ja sitä nyt todistelet täällä blogissa.

Itselläni on yksi 7v. tyttö sekä 3- ja 5v pojat, ja itse olen ihan todella onnellinen tästä combosta. Itse en alennu arvostelemaan ketään ihmistä ulkonäön perusteella lapsilleni, se vasta on feikkiä/pinnallista, eikös?! Siinähän sitä vasta antaakin lapsille hyvää mallia; äiti dissaa tyttöjen juttuja, eli on ihan hyväksyttävää ja ok sun mielestä, että poikasikin siten joskus ostarilla huutelevat isoina dissaavia feikki kommenttejaan tytöille? Mä en voi ymmärtää, miksi annat pienten ulkoisten asioiden (tekokynnet tai pidennykset) häiritä itseäsi tai dissaat niitä. Eihän sun tartte niitä ottaa, mutta ei kai kukaan sua tule dissaamaan siksi, että olet luomutyyppi? Annetaan kaikkien kukkien kukkia.

Jonna-Emilia

Katkeruus väitteeseen olen jo vastannut. Olen myös kertonut, että olen kyllä aikanaan myös toivonut tyttöä. Ei se silti sitä tarkoita, että KAIKKI poikien äidit olisivat toivoneet tyttöä tai että nyt olisin jotenkin pettynyt kun minulla ei ole tyttöä. Olenkin sanonut, että en saanut mitä oletin, mutta sain mitä tarvitsin. Minun pointtini ei ole arvottaa poikia ylemmäksi, vaan nimenomaan KAIKKI tasavertaiseksi. Poikien äidit ovat saaneet ihan tarpeeksi jo kuraa päälleen, joten nyt on aika iloita pojista ja ihan avoimestikin sanoa, että on kivaa ola poikien äiti. Siinä ei ole mitään väärää.
Tuohon ulkonäkö asiaan…makunsa kaikilla, meillä on kanssasi vain eri maku. Minä pidän aitoudesta ja saan sen myös ääneen mielstäni sanoa, ei sekään väärin ole, vaikka ajatukseni ei sinun ajatuksesi kanssa kohtaakaan. Minun lapseni on kasvatettu nimenomaan hyväksymään erilaisuutta ja sitähän on ihmisissä luonnostaan. Tämä teko-yhteiskunta kitkee nimenomaan ihmisten persoonallisuutta pois ja yrittää tehdä kaikista saman näköisiä. Poikani eivät huutele kenellekään yhtään mitään ostarilla, sen olen heille opettanut, että toisille ei puhuta rumasti. En tiedä miten sinä kasvatat lapsesi, mutta meillä ei kyllä ole noin yleisestikään tapana huudella ihmisille asioista, vaikka ihmiset ei ihan sitä olisikaan mitä me arvostaisimme.

Mun on vielä ihan pakko kommentoida parilla sanalla… Minulla itselläni ei ole rakennekynsiä, ei hiustenpidennyksiä, en käytä meikkiä enkä silareita, syömme Luomu-kasvis-ruokaa ja kannatamme muutenkin luonnonmukaista elämää. Eli et ihan osunut tuolla kommentillasi. Taidan vaan olla hieman vain sinua avarakatseisempi ja suvaitsevaisempi.
Kirjoitin ehkä vähän prpvodoiden tuon ostarilla huutelu-jutun, mutta en vain MITENKÄÄN voi käsittää, miten viitsit opettaa lapsiasi arvostelemaan ihmisiä ulkonäön perusteella. Lapset oppivat jäljittelemällä, ja lapset ottavat aikuisista mallia ihan kaikessa, myös feikkityttöjen dissaamisessa. Kannattaa ehkä jatkossa miettiä tuota asiaa.
Oletko koskaan pysähtynyt ajattelemaan, miksi saat näin paljon negatiivisiä kommentteja? Toitotat olevasi aito sitä ja aito tätä. Jep jep.

Jonna-Emilia

En ole kyllä miettinyt miksi saan paljon negatiivista palautetta, koska mielestäni olen saanut negatiivista ja positiivista mukavan tasaisesti. Eikä sen ole mitään väliä onko palaute positiivista vai negatiivista, kunhan on asiallista. Kyllä tähän maailmaan mielipiteitä mahtuu.

Missä nämä ’poikien äidit’ ovat saaneet ihan tarpeeksi kuraa päälleen? Mikä juttu tämä on? ’Saavat iloita pojistaan’? Mitä argumentteja nämä ovat?

Jonna-Emilia

Lue nyt vaikka alkuun tämä juttu: https://blogit.kaksplus.fi/poikien-aiti/2016/05/11/ala-sano-naita-asioita-monen-pojan-aidille/
Eipä näitä voi tietää, jos ei ole itse samaisessa tilanteessa ollut. Ja toisaalta jos on ollut ja säästynyt kommenteilta, niin hyvä, onnekas on!

No ei kyllä eroa. Ainakaan noiden perusteella. Ja mistä sä vastaavasti tiedät mitä tyttöjen äideille kommentoidaan, kun et moista voi kokea? Viitaten ajattelutapaasi…

Jonna-Emilia

Ihan vain sillä mitä olen jutellut äitejen kanssa. Tyttöjen äidit saavat usein kuulla ”onko miehesi pettynyt”? Tai ”kai te nyt miehelle vielä pojan teette?”. Näin on minulle ainakin tyttöjen äidit kertoneet. Mutta en nyt tietysti voi puhua kaikkien maailman tyttöjen äitejen puolesta. Muta tämä nyt menee vähän sivuraiteille, sillä olemmekin puhuneet siitä, mitä poikien äideille sanotaan.

Miten nämä eroaa siitä mitä kommentteja tyttöjen äidit tai tyttöjen ja poikien äidit saavat?

Jonna-Emilia

Eroaa valitettavasti todella paljonkin. Mutta ei sitä voi tietää, jos ei itse ole niitä joutunut päivästä toiseen kuuntelemaan. Teeppä tieteellinen testi. Huijaa tuntemattomille olevasi 6 pojan äiti ja katso mitä kommentoivat. Voit myös kokeilla sanoa, että olet 6 lapsen äiti ja sitten lopuksi 6 tytön äiti. Kommentit eroavat valtavasti toisistaan. Valitettavasti.

Laitoin mieheni lukemaan tekstejäsi ja hän nauroi vedet silmissä. En halua pilata viikonloppuasi mutta hän oli todella hämmentynyt aiheista ja asenteestasi omaa sukupuoltasi kohtaan. Tietysti hän oli imarreltu miesten saamasta huomiosta ja on myös esimerkiksi sitä mieltä, että miesten tulisi saada enemmän mahdollisuuksia hoitaa lapsia kotona mutta kirjoituksesi menevät hänen mielestään hieman liian pitkälle.

Jonna-Emilia

Mukavaa, että miehesi viihtyi 🙂 Et todellakaan pilannut viikonloppuani, ymmärrän kyllä, että osa miehistä on tottunut vähän erilaiseen.

Anteeksi mutta mitä tarkoitat ” tottunut erilaiseen”?

Jonna-Emilia

Siis tottunut siihen, että ainakaan nainen ei voi pitää poikien tai miesten puolia. En minä ole omaa sukuopuoltani vastaan, niin kuin aikaisemmin kirjoitit. Olen ihan molempien sukupuolien puolella. Ja se, että jos nainen pitää myös poikien/miesten puolia jossain asiassa (missä siihen on aihetta), on varmasti uutta miehille. Ollaan totuttu vain saamaan kuraa niskaan.

En minä kirjoittanut, että olisit omaa sukupuoltasi vastaan, jos nyt ihan tarkkoja ollaan. Mutta kiitos selvennyksestä, surullista on, jos jossain todella on niin, että mies ja nainen ovat eriarvoisessa asemassa, suuntaan jos toiseen. Meillä näin ei ole, ja sen takia se ehkä miestäni niin huvittikin 🙂

Jonna-Emilia

Hyvä ettei teilläkään.

Minä olen hyvin onnellinen poikien äiti siitäkin syystä, että maailma on aika raadollinen teinitytöille ja nuorille naisille. Minua olisi ihan oikeasti pelottanut kasvattaa tytärtä tässä ulkonäkökeskeisessä maailmassa. Minulla on aikalailla samat rajat feikkiyden suhteen kuin sinullakin. Lähipiirissänikin on aivan ihana, nuori, älykäs nainen, joka olisi vaan niin paljon kauniimpi ilman tekoripsiä ja hiusten pidennyksiä. Voin sanoa käsisydämellä, että aika harvoin olen nähnyt hyvältä näyttäviä ripsien pidennyksiä. Pojat ovat tässä suhteessa aika etuoikeutettuja, mielestäni ympäristön ulkonäköpaineet eivät ole heille niin kovat kuin tytöille. Jos joskus saamme kolmannen lapsen ja jos hän on tyttö toivon todella, että pystyisin kasvattamaan hänestä itseään ja ulkonäköään arvostavan, vahvan naisen. Nyt poikien äitinä toivon, että osaan kasvattaa poikani näkemään ja arvostamaan aitoa kauneutta niin ulkonäössä kuin muissakin asioissa elämässä. Toivon lapsistani (tyttöjä tai poikia) kasvavan viisaita aikuisia, joiden silmissä tytöt ja pojat, naiset ja miehet ovat lähtökohtaisesti samalla viivalla. Pojat/miehet eivät siis yhtään alempana tai taaempana! <3

Mikä teitä vaivaa?! Pojat ja miehet ei ikinä, missään tapauksessa jää vähemmälle kuin tytöt ja naiset. Ja täälläkin naiset haukkuvat toisiaan feikeiksi ja huokailevat että onneksi pojilla ei ole niin paljon ulkonäköpaineita! Mistähän johtuis? Uskomatonta! Katsokaa nyt peiliin tuon oman ajatusmaailmanne kanssa ja kasvattakaa poikanne tasa-arvoisiksi – ei paremmiksi, kuin naiset.yms. Kukaan ei kyllä tallo naista (tai tulevaa) yhtä hyvin kuin nainen…

Jonna-Emilia

En nyt oikein ymmärrä ketä ihan tarkkaan tarkoitat tekstilläsi? Minä olen ainakin tasaisesti sanonut kannattavani tasa-arvoa. Tasa-arvoa on mielestäni myös se, että poikia/miehiä ei arvostella yhtään sen enempää kuin tyttöjäkään/naisiakaan. Tai jos arvostellaan, niin molempia tasapuolisesti. En ymmärrä miksi tämä ajatus on niin käsittämätöntä monelle naiselle? Mutta ehkä tämä oma ajatteluni johtuu siitä, että sitä katsoo maailmaa vähän eri silmin poikien äitinä. En voi enää katsoa kaikkea pelkästään tyttöjen/naisten näkövinkkelistä, vaan minun on myös pakko miettiä asioita poikien/miesten kannalta.
Nainen on kyllä naiselle susi, mutta on se välillä miehellekin. (ja toki myös toistepäin).

Jep! Tämä vastaus myös kuin omasta päästäni, joten Nimetön voi lukea tämän myös minun vastauksenani hänelle. Minä kanssa luulen, että tämä poikien äitinä olo on avannut silmäni enemmän tuolle tasa-arvo asialle ja nimenomaan sille, että sen tasa-arvon tulee ulottua poikavauvoihin, poikalapsiin,koululaisiin, nuorukaisiin ja aikuisiin miehiin. Minusta esim. se poikien vähättely, mikä alkaa joskus jo ennen syntymää on kaikkea muuta kuin tasa-arvoista. Välillä tuntuu, että sitä tasa-arvoa huudellaan kyllä kurkkusuorana naisille ja tyttölapsille, mutta sitten oletetaan, että poikalapsista voi töksäyttää ihan mitä sattuu, jopa heidän kuullen!! Tai että miehelle/ miehistä voi sanoa lähes mitä vaan ja heidänhän nyt täytyy se kestää, kun ovat kerran miehiä.

Jonna-Emilia

Näinhän se valitettavasti on ja surullista huomata täälläkin kuinka järkyttyneitä osa naisista on (ja jonkun oma mieskin) siitä, että joku/jotkut haluavat oikesti ihan aitoa tasa-arvoa naisille ja miehille. Tietäisivätpä miehet kuinka alentavasti naiset puhuvat naisporukassa omista miehistään, ihan kuin jostain pikkulapsista. Ja se miten tyttöjä opetetaan pikkutytöistä lähtien vähättelemään poikia 🙁 . En nyt väitä todellakaan, että pojat olsivat jääneet vielä jalkoihin, onneksi eivät. Mutta niin ei pidä käydäkään. Naiset todella harrastavat tuota vähättelyä, jo pienten poikien kohdalla. Se on todella kurjaa.
On toki sitten jotain asioita, joissa taas haluaisin pitää tyttöjen puolia, kuten palkkaus, missä naiset jäävät vielä auttamatta miesten jalkoihin. Mutta toisaalta, sillä rintamalla on nyt niin paljon ihmisiä hoitamassa asioita eteenpäin, että ehkä minä keskityn näihin juttuihin mitkä ovat vielä ”kiven alla piilossa” Ja tärkeimpänä asiana näen sen, että kaikenlaiset perheet ovat yhtä hyviä. Poikalapsia ja poikien äitejä ei kuulu dissata. Eikä tarvitse, sillä olemme oikein onnekkaita.

Hienoa, mutta sun kirjoituksistasi tämä tasa-arvo ei tule ilmi. Sepä tässä.

Jonna-Emilia

Tai ehkä se juuri tulee, mutta moni nainen on tottunut näkemään tasa-arvon naisten vinkkelistä. Olisi kiva kuulla esimerkki, että mikä kohta tai mikä juttuni on mielestäsi sellainen, että en kannattaisi tasa-arvoa?

Jonna-Emilia

Kiteytit hyvin minunkin ajatukseni. Olen monesti miettinyt sitä, että onneksi itse sain kasvaa aikuiseksi ennen tätä nykyistä aikakautta. En pidä tästä ajasta yhtään. Tytöillä ja naisilla on lähtenyt vähän lapasesta. Koko elämä on yhtä selffietä ja pelfietä. Kauhean surullista. Naisena olen tietysti tyttöjen ja naiset puolella monessakin asiassa, mutta välillä tuntuu, että tuo toinen sukupuoli on paljon fiksumpi. Ainakin näissä asioissa.

Jaan täysin ajatuksesi. Olen todella monta kertaa miettinyt, että onneksi minun ei tarvinnut kasvaa aikuiseksi naiseksi tämän hetkisessä maailmassa. Olen siis myös jo 30+. Ja olen ihan samaa mieltä myös siitä, että pojat/miehet yleisesti ottaen vaikuttavat tässä asiassa paljon fiksummilta, osaavat ottaa ulkonäköasiat rennommin ja sallivammin.

Sulla ei taida olla montakaan miestä kaverina tai ystävänä, kun et tiedä, että kyllä sitä selfietä ja pelfietä sielläkin suunnalla piisaa. Mielestäni et ole kovinkaan varteenotettava tasa-arvon lähettiläs sanomalla, että toinen sukupuoli on fiksumpi kuin toinen, tyhmiä yksilöitä löytyy ihan molemmista sukupuolista, sen on saanut huomata..

Jonna-Emilia

En sanonut, että toinen sukupuoli on fiksumpi kuin toinen! Sanoi, että TÄSSÄ asiassa toinen sukupuoli on fiksumpi kuin toinen, sitten jossain toisessa asiassa taas toisinpäin. Eli olemme tismalleen samaa mieltä kanssasi, yksilöistä kiinni.

Mitenkäs ne miespuoliset ystävät? Onko niitä? Eli kuinka paljon kokemuspohjaa sinulla todella on tästä aiheesta puolin ja toisin?

Jonna-Emilia

No, en nyt lähde tässä ruotimaan ystävyyssuhteitani enempää. Mutta vastataan nyt sen verran, että minulla on kyllä ihan ystäviä ja sisaruksia molemmista sukupuolista. Jos kysymyksesi liittyi tuohon selfie ja pelfie juttuun, niin niitä nyt ei onneksi omat ystäväni (sukupuolesta huolimatta) ota muutenkaan. Puhuin tässä vähän nuoremmasta väestä. Hyvää viikonloppua.

Postaus itsessään on ihan ok vaikka en sitä allekirjoitakkaan. Makunsa ja kasvatustyylinsä kullakin. Itse opetan tyttärelleni sen, että jokainen on sellainen kuin on ja voi tulla siksi miksi ikinä haluaa, eikä se kuulu muille. Opetan myös ettei ketään arvostella ihmisenä ulkonäön mukaan, sillä myös muilla kuin hänellä on oikeus olla oma itsensä ja toteuttaa itseään ulkonäkönsä kautta. Saa nähdä millaiseksi tyttäreni opeillani kasvaa, hän kun on tarkka tyylistään jo nyt 😀

BTW. Sun tekstin kommentit on kyllä viihdyttäviä, eikä noista anonyymeistä varsinkaan kannata itteensä ottaa. Sun mielipide on sun ja sillä hyvä. 😀

Jonna-Emilia

En todellakaan ota itseeni 🙂 Sen verran on jo ikää mittarissa, että toisten kommentit ei paljoakaan hetkauta 😀

Sen sijaan että ”aivopesee” lapsiansa, jotta heidän kauneusihanteensa vastaisi heidän äitiensä omia, olisi ehkä parempi opettaa, että jokaisella on oma määräysvalta omaan kehoonsa, jokainen saa näyttää juuri siltä kuin haluaa ja että ihmisten kauneusihanteet vaihtelee todella paljon ja se on ihan ok.

Jonna-Emilia

Se on totta ja noitakin asioita olen yrittänyt toki lapsilleni opettaa. Hyviä pointteja.

Minusta on ihan ok, että kirjoitat poikien äitiyden tuomasta ilosta ja onnesta. Siihen voinemme kaikki vanhemmat yhtyä. Yleisesti kai ajatellaan, että äitinä toivoisi itselleen tytärtä, joten aivan ihaa että joku kirjoittaa elämästään veljeskatraan äitinä. Ja on vieläpä kiitollinen ja onnellinen! Tätä mahtaa suomalaisten äitien olla vaikea purematta niellä..
Minulla on kaksi tytärtä, olen heistä joka päivä kiitollinen ja onnellinen. Samalla tavoin olisin kiitollinen myös kahdesta pojasta. Mikä etuoikeus saada lapsia ja vielä terveitä! Ihan totta, silloin ei jalkoväli paljon merkkaa.
Sinulla on oikeus kirjoittaa aiheesta ja toivon, että jatkat kirjoittamista. Aina on se joku, joka haluaa ymmärtää väärin kirjoituksesi.

Tuohon feikki-asiaan vain sen verran, että itse olen mittapuusi mukaan feikki. En loukkaannu, sillä tiedän olevani fiksu ihminen, feikkiydestäni huolimatta. Ja koska itse tykkään näyttää tältä, todennäköisesti ajatusmalli periytyy lapsilleni. Mutta ulkonäkö ei tee ihmisestä huonompaa, sisältö merkkaa jälleen.

Jonna-Emilia

Hienosti ja kypsästi kirjoitettu. Enkä ole koskaan ketään ”feikkiä” tyhmänä pitänytkään. Sinä sen jälleen kerran todistit, että ulkonäkö on vain ulkonäkö. Minulla on hyviä ystäviä ja työkavereita, jotka ovat näitä mainitsemiani ”feikkejä” ja he ovat aivan upeita ja fiksuja ihmisiä. Silti minulla on tämä oma mielipiteeni, niin kuin ihmisillä tuppaa olemaan…mielipiteitä. Kaikki yhtä arvokkaita. Ihania hetkiä tyttäriesi kanssa.

Kolmen poikalapsen äitinä tämä teksti sai minut lähinnä hämilleni. Jäi todellakin muutaman muun kommentoijan tapaan sellainen kuva, että dissaat tyttöjä. Itselläni ei kävisi mielessäkään aivopestä lapsiani tykkäämään jostain tietynlaisesta, vain siksi, että itse pidän siitä, oli se sitten puoliso tai vaikkapa harrastukset. Se vasta feikkiä onkin! Ja entäs ne tytöt, jotka aidosti ovat kiinnostuneita ja pitävät kynsien lakkauksesta, meikkaamisesta ja mistä tahansa ”feikistä”. Mitä he ovat, aitoja feikkejä vai feikkejä aitoja? Mielestäni teet juuri sit, mitä yrität olla vastaan, asetat tiettyjä ihanteita ainoiksi oikeiksi vaihtoehdoiksi tuomiten muiden tavat ja ihanteet.

Jonna-Emilia

Aivopesen poikiani paljon muuhunkin, mutta loppujen lopuksi he päättävät tietysti makumieltymyksistään itse. Tietysti. Kaikki aivopesevät lapsiaan, ihan huomaamattaan, niihin asioihin, joita itse arvottavat korkealle elämässään. Vaikkapa urheilu, musiikki, perhe keskeisyys, opiskelu, luonnon mukaisuus jne. Minulla se on myös tämä aitous, niin sisäiseesti kuin ulkoisesti. Toisaalta toivon poikieni myös ajattelevan aina omilla aivoillaan, joten jos ovat jostain kanssani eri mieltä, niin saavat sitä myös vapaasti olla. Enkä nyt ole puhunut mistään kynsien lakkailusta tai muustakaan niin sanotusta ”pikku jutusta”.

Tuota en muuten tullut ajatelleeksi, kiitos sinulle tarkennuksesta. Taisin vain hämäytyä tuosta voimakkaasta aivopesu-sanavalinnasta 🙂 On ihan totta, että vaikutamme lapsiemme mieltymyksiin ja arvoihin jokapäiväisellä olemisellammekin. Pahoittelen joa ilmaisin asian kärkkäästi ja ajattelemattomasti ensimmäisessä kommentissa.

Sitä jäin kuitenkin vielä miettimään, että mitkä ne feikkiyden rajat sitten ovat sun mielestä? Jokainenhan määrittelee sen itse, mutta omalla kohdallasi? Millainen ulkonäön muokkaaminen on vielä hyväksyttävää, millainen täyttää feikin kriteerit?

Jonna-Emilia

Vaikea sanoa selvää rajaa, yritin miettiä tätä, kun joku kysyi tuolla aijemmin. Minusta on ihan kiva ehostaa itseään, käydä kampaajalla jne, mutta ehkä se raja menee minun maussani siinä, kun aletaan lisäilemään jotain ylimääräisiä osia tai poistelemaan jotain osia. Ja esimerkiksi värillisiä piilolinssejä en ihan ymmärrä, koska silmät ovat mielestäni sielunpeili. Mutta olen itsekin sellaisia kokeillut, ei siinä. Vaikea kysymys siis, en osaa täysin vastata tähän.

Hei, ihan mielenkiinnosta kyselen. Pidätkö hiusten värjäämistä feikkinä? Entä ripsien tai kulmien? Kulmien nyppimistä? Koska ne kaikkihan on muokkausta omaan ”luonnolliseen” ulkonäköön, tosin yleisesti ehkä hyväksytympiä kuin esim rintojen muotoilu tai kestopigmentoinnit. Luin vastauksisiasi muutamiin kysymyksiin ja hait luonnollisuudella ”saunapuhdasta”. Mitkään värjäykset (hius ym.) eivät heti peseydy pois. Mikäli olet niin onnekas että sinulle on luotu myös luonnonkauniit hiukset, niin nauti siitä. Suurimmalla osalla suomalaisista on maantien väriset hiukset joten ymmärrän kyllä ulkonäön muokkauksen. Itsekin värjään värittömät hiukseni ja värjään samalla ripset ja kulmat. 4 lapsen äitinä en myöskään ehdi laittautumaan joka aamu töihin. Joten olen ottanut huomaamattomat kestopigmentoinnit silmiini, ihan vain saadakseni hieman siistimmän vaikutelman jotta voin lähteä ”meikittä” (= ilman ripsaria, kajaleita ym) töihin. Siksi haluaisinkin tietää mihin vedät luonnollisuuden rajan?

Miten esim akne, joka ei ole niin paha että menee sairauden puolelle? Saako sitä hoitaa vai meneekö feikiksi?

Uskoisin että kirjoituksesi herättää närää koska se iskee arkaan paikkaan, ulkonäköön ja omiin epävarmuuksiin. 2 tytön äitinä mietin, miten saan heidät kasvatettua jotta olisivat itsevarmoja oman ulkonäkönsä suhteen. Itsehän olen tatuoinut silmäni korostaakseni niitä. Mutta suurin syy siihen on ollut ajansäästö. Koen silti olevani ”luonnollinen”, koska en enää ehosta muuten ja pigmentoinnit, ripset, kulmat ja hiukset ovat kuitenkin tehty hyvin luonnolisen näköisiksi.

Jonna-Emilia

Hyvä kysymys kyllä, en ehkä pysty vetämään mitään rajaa, että mikä nyt sitten on liian ”feikkiä” ja mikä ei. Eikä minun varmaan mitään rajaa kuulu vetääkään, sillä kirjoitukseni oli vain henkilökohtainen mielipiteeni. Ei mikään absoluuttinen totuus tietenkään. Ehkä en vaan yleisesti ottaen pidä siitä, että ihmiset eivät arvosta omia piirteitään, olivat ne sitten tummia tai vaaleita, kulmikkaita tai pyöreitä. Minusta on kurjaa, että tytöt/naiset eivät ole tyytyväisiä itseensä sellaisena kuin ovat. Eipä muuta.

Heipsan. Minä, kolmen vilkkaan pienen pojan äitinä, tajuan kyllä hyvin tämän blogin idean. Olen lukenut, jos nyt en kaikkia, niin suurimamn osan kirjoituksistasi. Monista olen tykännyt. Monet tuntuvat hermostuvan jotenkin tästä että kirjoitat poikien näkövinkkelistä ja ”hehkutat” poikain meininkejä. En ymmärrä. Tyttöjen hörhellyksen ja glitteri prinsessa hommelien ympärillä pyörii niin moni blogi, saitti ja (kehtaanko väittää) bisnes eikä siellä poikien äidit käy nyrisemässä että missä poika-jutut. Ehkäpä nämä molemmat genret mahtuvat someen, vai kuinka? Onhan tämä tyttö-poika vastakkain asettelu mustavalkoista ja kärjistettyä, mutta se tapahtuu viihdyttämisen nimissä, eikä sitä tulisi ottaa niin hemmetin vakavasti. Ja kyllä, kaikki lapset ovat ihania ja saavat temmeltää juuri itselleen sopivalla tavalla. Tytö,t pojat, sekä kaikki he, jotka tipahtavat johonkin tähän välimaastoon.

Itseäni ihmetyttää tässä blogissa se vastakkainasettelun vimma, eikö voi kehua poikia ja poikajuttuja ihan vain sellaisenaan? Mahtavaa olla poikien äiti – ok…mutta Alleviivaamatta koko ajan, että pojat on parempia kuin tytöt ja kyllä on upeeta kun on poikia eikä tyttöjä…jokaisessa postauksessa sama homma. En liiemmin perusta niistä glitter/hörsötysblogeista, mutta ei niissä jatkuvasti mainita että kylläpä on huippua kun on tyttöjä ja poikien kanssa ei tällasta voikaan jne. Niissä kerrotaan siitä hörsötyksestä mitä tehdään tai ollaan kiinnostuneita…ei ole tarvetta boostata tai dissata sukupuolella. Miksi olisikaan.

Jonna-Emilia

Nyt olisi vähintäänkin suotavaa, että näytät minulle sen kohdan kirjoituksessani, jossa väitän poikien olevan parempia kuin tytöt. Tämän jälkeen voidaan jatkaa keskustelua aiheesta kanssasi.

Jonna-Emilia

Kiitos! Näin minäkin asian näen. Miksi on niin kamalaa, että äiti kirjoittaa pojista positiivisesti? Ymmärrän, että jos lähtisin tyttöjä haukkumaan, niin juttu olisi eri. Sitä en missään nimessä tee, vaikka tässä jutussa nyt yleisesti otin kantaa feikkeihin tyttöihin. Yhtälailla voisin ottaa kantaa tyyliin, ”Poika, älä ole kovis”. Oikeasti tykkään tytöistä ja pojista yhtälailla molemmista, en halua tulla leimatuksi minään poikien suosijana. Mutta toisaalta, en myöskään halua lopettaa tätä Poikien äiti-bloggaamista, vain siitä syystä, että joku tosikko äiti ei kestä sitä, että kirjoitan pojista positiivisesti. Olen samaa mieltä kanssasi, niitä tyttöjen glitteri-blogeja on netti pullollaan, myös sellaisia sukupuolettomia äitiyden blogeja. Kai me poikien äidit tänne mahdutaan myös 🙂

Mun kommenttiani ei julkaistu, vaikka oli ihan asiallinen kritiikki. Tai ehkä se ilmestyy vielä, muuten aika erikoista sensuuria.

Mutta, huomaan etten ole ainoa jolle oli herännyt sellaiset fiilikset. Miksi ei voi olla poikien äiti dissaamatta tyttöjä.

Jonna-Emilia

Kaikkiin on kyllä mielestäni vastattu?

Muutaman kirjoituksesi lukeneena tulee mieleen, että olet ehkä hieman katkera siitä, ettet ole tyttöä koskaan saanut..

Jonna-Emilia

Tämä nyt tuntuu olevan kauhean tärkeä ajatus jollekin toistaa. Voin käsi sydämellä sanoa, että en ole katkera. Nyt tämä asia on loppuun käsitelty.
Ymmärrän, että blogin poikien ja poikien äitien hehkutus voi olla jollekin liikaa, mutta nämä pitää nyt ottaa oikealla tavalla. Aivan kuin mopoharrastajakin voisi kirjoittaa mopoista positiivisia juttuja, eikä se silti sitä tarkoita, että hän olisi katkera siitä, kun ei omista autoa. 🙂 Ehkä autojen omistajien ei kannata mennä mieltään pahoittamaan mopoharrastajan sivuille. Varsinkaan, kun siellä ei kuitenkaan autoja eikä autojen omistajia kukaan hauku. Kaikille löytyy varmasti ne omat sivunsa, missä on itseään kiinnostavat jutut.

Lapsen sukupuolta ei voi ihan samalla tavalla valita, kuin sen, että omistaako mopon vai auton 😀 Enkä käsitä sitä, miten voi vertailla kahta asiaa keskenään, jos ei ole kokemuksia, kuin vain toisesta!
Ps. Mulla on molemmat.

Jonna-Emilia

Noh, minäkin olen tyttö/nainen, että ei se naisten maailma nyt niin vieras minulle ole 😉

Ei ihmisen aitous ole siitä kiinni onko irtoräpsyttimet tahi push uppia tissien kohdalla! Olen hyvin naisellinen kolmen pojan äiti: meikkaan kun haluan, käytän hiustenpidennyksiä juhlissa ja toisinaan pidän hämähäkkiripsiä. En usko, että poikani pitävät minua tuolloin yhtään sen feikimpänä verraten siihen, että 80% ajasta rymyän verkkarit jalassa hiukset ponnarilla pandat silmien alla. Tehtäväni kolmen pojan äitinä on kasvattaa lapsistani avarakatseisia miehiä, jotka eivät arvota ketään ulkokuoren perusteella, on sitä pakkelia naamassa tai ei. Tehtäväni on kasvattaa heistä naisia arvostajia maailmankansalaisia.

En ole mistään maailmassa niin ylpeä kuin kolmesta pojastani. Kolmesta lapsestani. Aitous on ihmisen päässä, ei ulkokuoressa.

Jonna-Emilia

Hyvin sanottu. Minä näenkin tuon oman ajatukseni ulkoisesta ”feikkiydestä” enemmänkin niin, että se on vain asia jota en arvosta ja haluan opettaa pojilleni samoja arvoja kuin itselleni. Tätä voisi verrata vaikkapa siihen, että olen kasvissyöjä. (niin kun oikeasti olenkin). En syö lihaa aattellisista syistä. Voin sanoa mielipiteeni ääneen ja sanoa senkin, että en pidä siitä, kun ihmiset syö tehotuotettua lihaa. Ja haluan tietysti siirtää tätä aatetta myös lapsilleni. En silti tarkoita sillä sitä, että en pitäisi lihaa syövistä ihmisistä. Mieheni ja lapsenikin syövät lihaa ja pidän heistä erittäin paljon :). Pidän myös monesta naisesta tekoripsistä ja tekotukista huolimatta (esimerkiksi ystävistäni). Nämä on vain yhden ihmisen aatteita, makuasioita.

Itse koen olevani ihan luonnollinen nainen, vaikka tällä hetkellä käytänkin hiustenpidennyksiä. Se johtuu siitä, että isäni kuolema ja siitä aiheutunut valtava suru ja stressi vei minulta hiukset päästä ja koska rakastan kuitenkin näyttää naiselta niin otin hiustenpidennykset,koska vaihtoehtona tuntui olevan se, että näytän tarhapöllöltä. En tuntenut itseäni naiseksi,kun hiukset oli niin lyhyet ja huonokuntoiset.

Otan myös kesäksi ripsipidennykset. Ellen ottaisi niin laittaisin ripsiväriä ja näyttäisin samalta. Kesällä vain on ihanaa se, että saa tulla ja mennä eikä tarvitse meikata.

Sama juttu! Otin ripsipidennykset (tai oikeastaan tuuhennokset, koska nämä ovat lyhyet) ihan vaan, että säästäisin aamulla aikaa, kun ei tarvitse laittaa ripsiväriä. Ilman pidennyksiä laittaisin sitä aamuisin. En silti koe olevani feikki tai vähemmän aito kuin kukaan muu nainen.

Jonna-Emilia

Niin ja kuten kirjoitinkin, niin melkein jokaisella nuorella nykyään on ne tekoripset. Minusta se on vaan aika sääli. Olisi mukavaa, että ihmiset olisivat edes saunan jälkeen oman itsensä näköisiä, meikittömiä ja puhtaita. Ja en nyt tarkoita edelleenkään, että se minua haittaa, jos jollain yksittisellä käyttäjällä on jotain, vaan puhun nyt yleisesti. On harmi, että tähän on menty koko yhteiskunnassa.

Lähteekö toi hiusväri myös saunassa? Vähän epäilen.
Tosin se nyt ei varmaan taas ole sama asia tietenkään, vain muut ovat feikkejä 😀

Jos käytät ripsaria, niin mielestäni sinulla ei ole mitään varaa sanoa asiasta. Kyseessä on _täysin_ sama asia. Ripsien tekeminen sellaiseksi, mitä ne eivät luonnostaam ole. Toinen on vanhempi keksintö, toinen uudempi. Itseasiassa pitäisin nykytalouden tilanteessa eettisempänä laittaa irtoripset. Sillä sentään työllistää paikallisen pienyrittäjän Suomessa, auttaa saamaan leipää pöytään. Ripsiväri rahat menee taas isoille kansainvälisille yhtiöille…

Jonna-Emilia

Olen eri miletä. Ripsarit pestään pois ja kun mennään esim uimaan, niin ollaan ihan ”luonnon luomana”. Tekoripsillä nainen herää aamullakin ihan luonnottoman näköisenä. Mutta kuten aikaisemmin sanoin, niin rajanveto on toki vaikeaa ja minun mielipiteeni ei ole sen kummempi kuin sinunkaan.

Nämä sun postaukset alkavat olla jo enemmänkin tyttövihaa, kuin poikailoa…Tuntuu että se sulupuoli on tärkein. Pitäisikö käsitellä asiaa?

Minusta tytöt ja pojat on ihan yhtä hienoja ja ihania, ilman ongelmia. Miksi poikia pitää kehua tyttöjen kustannuksella? Tyttöjä dissaamalla. En ymmärrä asennettasi. Ennemminkin kuulostat katkeralta ja nämä sinua kompaavat useamman pojan äidit myös. Miksei voi olla onnellinen LAPSISTAAN? En ymmärrä tätä vastakkainasettelua.

Ja kyllä niitä feikkejä löytyy myös pojista. Mikä tämäkin postaus oli? Miksi sinä haluat kasvattaa poikasi ajattelemaan, että he ovat parempia vain koska ovat poikia? Eikö tässä-arvo olisi se hieno asia? Ja nimenomaan se naisen arvostus. Ei tarvitsisi kenenkään olla feikki tai hakea hyväksyntää.

Jonna-Emilia

Tuohon katkeruus väitteeseen jo vastasinkin, enkä aijo tuhlata aikaani vastaamalla siihen uudestaan. Voit lukea tuolta aijempaa.

Mutta sen haluan sanoa, että EN dissaa tyttöjä, olen itsekin tyttö/nainen. Olen mielestäni kovin tasa-arvoinen. Ehkä se tasa-arvoisuus on sitten niin uutta naisille? Ollaan totuttu siihen, että poikia ja miehiä saa haukkua ja arvostella, mutta tytöistä ja naisista ei saa sanoa mitään pahaa sanaa. En missään nimessä siis kasvata poikiani ajattelemaan, että ovat parempia kuin tytöt, MUTTA en myöskään aijo kasvattaa heitä ajattelemaan, että ovat huonompia kuin tytöt. Minä olen sitä mieltä, että pojat ja tytöt ovat yhtä hyviä. Eikä blogini ajatus suinkaan ole arvottaa sukupuolia eri arvoiseksi. Enemmänkin nyt tuntuu, että jotkut lukiat haluavat vääntää tämän väksin sellaiseksi blogiksi, ihan vain sillä perusteella, että kirjoitan hyviä asioita pojista.
Se, että tekoa pursuava maailma ei ole minun makuuni, ei sinäänsä liity edes siihen onko tekoa käyttävät sukupuoleltaan tyttöjä vaiko poikia. Mutta kun nyt noita juttuja enemmän tytöt käyttää, niin siksi kirjoituksessani jouduin puhumaan tytöistä.
Blogini käsittelee jatkossakin poikia, poikien äitiyttä. Mutta koska olen itsekin tyttö ollut ja nykyään nainen, voin varmaankin puhua myös niistä ajatuksista, ihan näin omasta näkövinkkelistäni. Kovin oli arka aihe tämä tekojuttujen käyttäminen naisille….ja ihmekös tuo.

Anteeksi pakko sanoa suoraan, ihan kauhea kirjoitus. Ihan kauhea raflata tällaisella aiheella. Mikä on feikki? Feikki on yleisin haukkumasana, jota lapset käyttää pienestä pitäen. ”Sä matkit mua” huudaksut lasten suusta on varmasti kaikille tuttuja. Ja äärimmäisen loukkaava. Mikä on loukkaavampaa kuin kyseenalaistaa, mitä ihminen on pohjimmiltaan? Aito vai feikki? Mitä jos joku ei vaan uskalla olla oma itsensä, koska on koko pienen ikänsä esim vanhemmiltaan saanut kuulla olevansa huono? Hänen ainoa keino selvitä, on yrittää olla jotain muuta. Ja kuinka paljon tässä maailmassa on ihmisiä, joilta on se oma itse hakusessa, jotka eivät edes itse tiedä, mitä ovat. Se on äärimmäisen kivuliasta näille ihmisille, eivätkä nämä feikkijutut yhtään paranna näiden ihmisten oloa.

Ja jos feikkilinjalle lähdetään, näytät itse aivan feikiltä kuvassa vauvasylissä. Näytät siltä, että olet kaatanut purkin maalia ihollesi tai grillanut itseäsi epäterveesti tuntia kausia auringossa. Miten pinnallista ja feikkiä! Eikö olekin kauheaa tällainen arvostelu? Mistä voin tietää, että olet vaikka helposti ruskettuvaa sorttia ja ei pinnallisesti viettänyt aikaa vaikka heinäpellolla poikiesi kanssa. Helpompi huudella vaan feikkiä, ei hyvää seuraa minun pojille.

Mielestäni on myös epäillyttävää dissata asioista, joista ei ole kennellekään harmia! Esimerkiksi ripset, kynnet tms. Ok, joskus niistä voi olla ottajalleen haittaa mutta ei kenellekään muulle! Hyvä tavaton ne ovat harmitonta viihdettä ja huvia jollekin. Kyllä ei pinnallinen, vakavasti otettava ihminenkin voi haluta huvia elämäänsä. Jokainen valitsee itse huvinsa. Itseasiassa edellä mainituilla on työllistävä vaikutus. Ne ovat jonkin työ ja leipä pöytään.

Lisäksi minusta on aina epäillyttävää, että klassisen kaunis henkilö dissaa esim. kauneusleikkauksia. Et ole päiväkään kävellyt huomattavasti poikkeavan näköisen henkilön saappais, joten älä viitsi. Mielestäni kirjoituksesi oli kaikkea sitä vastaan, mitä ehkä halusit tuoda esiin: ei olla pinnallisia, ollaan reippaasti, mitä ollaan. Metsään meni. Mielestäni tässä alleviivattiin, että ihmisten nimenomaa pitäisi olla juuri tietynlaisia…

Jonna-Emilia

Kiitos kirjoituksestasi. Käytin ihan tahallani sanaa ”feikki”, koska halusinkin sen olevan aika vahva sana. Eihän se kauheen nätti sana ole, mutta toisaalta, voi kai sitä asiat sanoa suoraankin välillä. Minusta epäaito on feikkiä ja epäaito on sellainen ihminen, joka peittää itsensä kaikkeen tekohömpötykseen. Suurin osa näistä naisista on tuhat kertaa kauniinpia ilman tekoripsiään ja purkkirusketustaan. On sääli, että ihmiset eivät uskalla olla ihan sitä mitä ovat ja valitettavasti tätä on nähtävillä enemmän meissä naisissa kuin miehissä. Sekin on vain fakta, mitä sitä kiertelemään. Voihan kirjoituksesta tulla tosiaan jollekin huono mieli, mutta se minun on vain kestettävä. Toisaalta oletan, että neljän pojan äidin blogia ei nyt ihan kauhean moni itseään etsivä teini ehkä luekaan.
Hauskaa, että otit puheeksi rusketukseni tuossa kuvassa. Rusketukseni oli lapsena/nuorena sellainen asia mitä häpesin kovastikin. Olin aina kesällä ihan musta ja sain kuulla vaikka mitä huutelua asiasta. Yritin kuoria ihoa kasvoiltani, jotta se vaalenisi. Kuinka typerää. Minä olisin ehkä kaivannut jonkun sanomaan minulle silloin, että ”älä ole feikki”. Olet hyvä sellaisena kuin olet. Minun ei tarvitse vaalentua, jotta näyttäisin samalta kuin kaikki muut, vaan voin olla ruskea kuin papu, koska minä vain olen sitä. Ja nythän sen tosiaan tajuankin näin aikuisena. Minä toivon, että omat lapseni osaavat arvostaa itsessään kaikkea erilaisuutta mitä heissä on. Se on ainakin ollut tavoitteeni ja uskon siinä toistaiseksi onnistuneeni. Nähtäväksi jää, miten käy tämän naismaun tavoitteen kanssa.
Harmillista, että pidit kirjoitusta kauheana, mutta toisalta, kaikkienhan ei tarvitse olla asioista samaa mieltä. Mukavaa, että voidaan kuitenkin keskustella aikuismaisesti asioista. Muutamaa muuta kirjoitusta en voi julkaista, koska teksti on niin alatyyllistä, että turha lähteä edes keskustelemaan asioista lasten tasolla.

Kiitos vastauksesta. Olen vain totaalisen allerginen feikkisanalle. Se on mielestäni oikeasti haukkumasana ja hyvin ihmistä mitätöivä. Mitä rusketukseesi tulee se on mielestäni hyvin kaunis ja tarkoitus ei ollut dissata, vain nostaa se esimerkiksi siitä, miten feikkijutut menevät hyvin helposti metsään. Sitä, mitä kukakin aidosti on, on vaikea tietää, joten itse pyrin ainakin pitämään feikkiajatukset ennakkoluulottomasti mahdollisimman kaukana. Eräs ystäväni saa kuulla nykypäivänä paljon ripsistään, jotka ovat aivan omat, että kauhea, miksi olet noin pitkät ripsienpidennykset ottanut. Hän saa aina selitellä, että kyllä nämä ovat aivan omat. Jotenkin tuntuu hyvin turhalta yleisesti ihmisten ulkoisten ominaisuuksien arvuuttelu: onkohan nuo ripset laitettu vai hyvä ripsari vain? Onkohan tuolla hyvä kampaaja ja tuuheat hiukset omasta takaa vai onko siellä lisukkeita? Voiko jollakin olla noin isot rinnat? Tai voiko joku olla luonnostaan noin ruskea? Helposti tälläinen ajatusmaailma johtaa huomaamatta muiden ulkoiseen arvosteluun.

Jonna-Emilia

Nimenomaan, kaikilta näiltäkin epäslvyyksiltä vältyttäisiin, kun kaikki olisivat sitä, mitä oikeasti ovat. Ei tarvitsisi arvuutella onko aitoa vai ei 🙂 . Tiedän ystäväsi tunteen, liittyen ripsiin. Minulla myös normaalia pidemmät ja tuuheammat ripset ja on inhottavaa kun luullaan, että on tekoripset. Varsinkin kun en sellaisia yhtään arvosta. Ystävälläni isot rinnat ja sama homma.
Feikki sana ei kyllä ole nätti ja on jopa hieman lapsellinen, että sinäänsä samaa mieltä sinun kanssasi. Jotenkin halusin vain käyttää jotain sellaista sanaa mikä ”pysäyttää”.
Minäkään en pidä ihmisten ulkoisesta arvostelusta ja mitä enemmän kaikki työntyvät väkisin samaan muottiin, sitä enemmän siitä valtavirrasta poikkeavat piirteet joutuvat arvostelun alle. Olisi ihanaa kun me voisimme kaikki vain olla sitä mitä olemme. Tämä koko nyky maailma on yhtä tekoa, kuvakäsittelyiden ja kauneusleikkausten saattelemana. Surullista. Ja toisaalla….lapset kuolee nälkään. 🙁

Jos tuolle linjalle lähdettäisiin, pitäisi kyllä kieltää meikkaaminen ja hiusten värjääminenkin. Ratkaisu ei mielestäni ole em. asioiden tai uudempien kaunistautumiskeinojen poistaminen vaan meidän aikuisten pään sisällön muuttaminen. Ei pähkäillä eikä arvostella niin paljoa toisten ulkonäköä, ei arvuuteella, onko tuo aitoa vai feikkiä. Mitä väliä sillä on oikeasti käytännössä yhtään kenenkään elämän kannalta? Miksi jonkun tissien alkuperä pitäisi oikeasti tietää? Oikeasti realistisesti en usko, että erilaiset kaunistautumiskeinot ikinä katoavat. Jostain syystä me naiset haluamme tavalla tai toisella kaunistautua, osa ”vain” perinteisesti meikkaamalla ja hiuksia laittamalla + vaatteilla, osa jollain muulla tavalla (on toki olemassa myös osa, joka ei ulkonäöstä piittaa tuon taivaallista missään mielessä). Uskon, että tämä kaunistautumishomma on biologista… Kyllähän eläinmaailmassakin röyhistellään höyheniä jne. (Paitsi eläinmaailmassa näyttävät yksilöt ovatkin itseasiassa usein uroksia).

Ainoa oikeasti realistinen keino muuttaa asiaa on mielestäni muuttaa ihmisten pään sisältöä. Ripset, hiuslisukkeet, kauneusleikkauksetkin on tullut jäädäkseen. Meidän opittava selviytymään niiden kanssa. Itse yritän kasvattaa lapsiani rakkaudella ja hyväksyvästi. Kerron, miten ihania he ovat ja upeita ihmisiä ja toivon vain, että he uskovat minua ja tuntevat itsensä rakastetuiksi. Uskon, että jos heidän itsetuntonsa on perustavaa laatua hyvä, heillä ei todennäköisesti tule tarvetta muokata itseään, ulkoisista paineista viis. Vältän pitkälle kaikkia ulkonäkökeskusteluja, vältän kommentoimasta muiden ihmisten ulkonäköä, vältän puhumasta, millaista ulkonäköä ihailen jne. Pyrin lasteni kuullen suhtautumaan ihmisiin kaikkiin ihmisiin hyväksyvästi. En nosta mitään erityistä ihmistyyppiä jalustalle. Uskon, että ihmisillä on hyvät syynsä, olla sitä, mitä on. Esimerkiksi kauneusleikkauksissa käyneillä on varmasti pitkä tarina takanansa, minkä takia eivät ole ulkonäköään voineet hyväksyä… Mikä minä olen tuomitsemaan? En usko, että kukaan päätyy muokkaamaan ulkonäköään pelkästään ulkoisten paineiden vuoksi, siellä täytyy olla jotain muutakin lisänä.. En usko, että yleinen superluonnollisuuden ihannointikaan auttaisia. Jos ihminen lapsesta lähtien on esim. syystä tai toisesta kokenut olevansa viallinen, hän pyrkii jatkossa olemasn jotain muuta, osa ulkoisesti.. Jokainen pyrkii tässä elämässä vain pärjäämään ja olemaan tyytyväinen, mietin edelleen, että mitä kukaan on kyseenalaistamaan asioita, jotka eivät vahingoita muita? Ei tietenkään ulkonäön muokkaaminen kenenkään vajeita itsetunnossa oikeasti paikkaa, se olisi hyvä tajuta, mutta kaikki ei vaan tajua ikinä koko elämänsä aikana. ehkä se ulkonäön muokkaaminen voi kuitenkin jota kuta jollakin tasolla auttaa, tuottaaa iloa johonkin hetkeen ja auttaa kahlaamaan tämän elämän läpi? En ala edelleenkään tuomitsemaan.

Täytyy myös sanoa, että kun puhuit aikaisemmin, että kyse on aatteesta, tuli mieleen, että mikä perustelu se on oikeasti olla vastaan jotakin? Näinhän maailmassa perusteellaan aina vaikka mitä, täysin järjenvastaisiakin asioita. Jollakin asialla voi olla 20 hyvää puolta ja 2 huonoa puolta, mutta asia katsotaan huonoksi, koska aate…. Aate sanaa kuvaampi näissä tapauksissa olisi usein ennakkoluulo, joka estää oikeiden, ihan oikeasti johonkin vaikuttavien plussien ja miinusten yhteenlaskemisen.

Jonna-Emilia

Kiitos hyvästä kirjoituksestasi. Olen kanssasi tismalleen, enkä melkein, samaa mieltä, että pään sisältä kaikki lähtee. Uskon, että hyvän itsetunnon luominen lapselleen on äärimmäisen tärkeää nykyaikana. Jotenkin minusta maailma on tällä hetkellä liian pinnallinen ja toivon, että saan omien poikieni jalat pysymään maanpinnalla sekä jotenkin avartamaan katseensa omaa napaansa pidemmälle. Haluaisin lähteä poikien kanssa myöhemmin avusustyöhön ulkomaille, jotta he auttamisen lomassa näkisivät, kuinka vähän toisilla on. Ja kuinka vähästä toiset voivat olla onnellisia. Täällä yltäkylläisyyden keskellä on vaikea kasvattaa lapsensa ymmärtämään mitä ympärillä tapahtuu. No, meni vähän jo ohi aiheen, mutta liityen tähän…kaikkeen mielestäni turhaan.

Olen lueskellut blogiasi jonkin aikaa. Tuntuu siltä että sinulla on kova tarve todistella että pelkkien poikien äitinä elo on jotenkin paljon mahtavampaa kuin muiden. Ja varsinkin tämä tekstisi sai viimeistään mieleni pahoittumaan siitä miten tyttöjen pilaaminen on todennäköisempää kuin poikien. Ja miten vain aivopeset omat poikasi valitsemaan kunnon tytöt tulevaisuudessa itselleen. Jääpä nähtäväksi kuinka onnistut ja onnistutko varmasti kaikkien neljän kohdalla. Kahden tytön äitinä en koe että joutuisin mitenkään todistelemaan tyttölasten olevan parempia vaikka poikaa ei olekaan. Kai se todistelu sitten on blogisi ydintä. Mutta kyllä tuo tyttöjen mollaaminen menee jo vähän ilkeäksi.

Jonna-Emilia

Missään nimessä en todistele, että poikien äitiys olisi PAREMPAA kuin tyttöjen tai sekaperheiden. Todistelen sitä, että poikien äitiys on YHTÄ HYVÄÄ kuin tyttöjen ja sekaperheiden äitiys. Valitettavasti tätä joutuu vähän todistelemaan, kun yleinen asenne tuntuu olevan eri. Blogi on poikien äideille suunnattu blogi, jossa kieltämättä paljon hehkutetaan poikia ja poikien äitiyttä, mutta se ei missään nimessä tarkoita sitä, että vähemmän arvostaisin tyttöjä. Minä tykkään tyttölapsista, ihan yhtä paljon kuin poikalapsistakin. Mutta tämä blogi nyt on tällainen poikien äitien oma juttu.
Tämä juttu tosin liittyi nyt vähän tyttöihinkin, mutta tämä olikin vain henkilökohtainen mielipiteeni nykymaailmasta ja naiseudesta ja tekohömpötyksestä mitä maailma on pullollaan. Minusta on hyvä, että kannustan poikiani tykästymään luonnollisiin tyttöihin, silloinhan edesautan myös sitä ajatusta, että meidän tyttöjen/naisten ei tarvitse olla muuta kuin mitä olemme. Aitoja jasellaisia kuin olemme. Ja se jos jokin on mielestäni asia, missä ajattelen tyttöjen etua!

Hei,

sen sijaan että kirjoitat poikiesi tuovan joskus tytön näytille, eikö olisi parempi puhua kumppanista? Tähän postaukseen se ei ehkä sovi, mutta yleisesti se olisi parempi ettet vahingossa anna pojillesi sellaista kuvaa, että näytille tuotavan kumppanin täytyy olla juuri tyttö c:

Blogisi on mielenkiintoinen, ja ihanaa että pidät luonnollisuudesta, se on tärkeää myös minulle

t. blogiasi epäsäännöllisesti lukeva nuori nainen

Jonna-Emilia

Se on totta, että kumppani voi olla kumpaa sukupuolta vain ja vielä voi käydä niinkin, että kumppania ei tule ollenkaan. Oikein hyviä huomioita. Kiva kun seurailet 🙂

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.