Yleinen
20.5.2016

Kenen suhde on läheisin? Tarvitseeko äiti tyttären?

Kenen suhde on läheisin? Tarvitseeko äiti tyttären?

Usein tulee törmättyä artikkeleihin siitä, että äidin ja tyttären suhde on kaikista suhteista läheisin. On kirjoituksia, kuinka isät vaalivat tyttäriään ja tyttäret ovat isin tyttöjä. Sigmund Freud oli puolestaan sitä mieltä, että mikään ei vedä vertoja äidin ja pojan suhteelle. Unohdetumpi yhtälö tuntuukin olevan pojat ja isät, ehkä se johtuu siitä, että näitä artikkeleja kirjoittavat pääsääntöisesti naiset?

Henkilökemiat ratkaisevat

Vaikka Poikien äidit facebookryhmässämmekin on useaan otteeseen hehkutettu äidin ja pojan välistä uskomatonta sidettä, mikä on toki todella olemassakin, en siltikään hetkeäkään usko, että vanhemman ja lapsen sukupuolet määrittäisivät sitä, millainen heidän keskinäisestä suhteestaan muodostuu. Siihen vaikuttaa todellisuudessa vanhemman ja lapsen henkilökemiat, ehkä myös ennakko-odotukset ja suhteeseen panostus.

perhe sohvalla

Perheemme, kun poikia oli kaksi. Photo: Brendan Delany

Siksi onkin todella typerää kuvitella, että äidin pelastus on oma tytär. Tähän väitteeseen, ainakin me äidit, joilla on ainoastaan poikalapsia, olemme tottuneet törmäämään. Emme välttämättä ole ajatelleet niin itse, mutta kyllä sen joku ajattelematon ihminen jossain vaiheessa ulos suustaan päästää. ”Tytär pysyy, pojat vie miniä”. Ei se tarkoita sitä, että vaikka jossain toisessa perheessä äiti on panostanut suhteeseensa tyttärensä kanssa, etteikö toisessa perheessä äiti olisi voinut panostaa onnistuneesti suhteeseensa poikansa kanssa.

Millainen on läheinen suhde?

Päästäänhän tässä vielä siihenkin, että mikä sitten on läheinen suhde? Onko läheisyys sitä, että näkee usein? Vai onko läheisyys sitä, että puhuu toiselle kaikki salaisimmatkin asiansa? Vai voisiko läheisyys olla jotain sellaista, mitä ei voi mitenkään ulkopäin mitata? Lapsen ja vanhemman suhde myös muuttuu ajan kanssa ja kun lapsi kasvaa aikuiseksi, voi suhde ollakin läheisempi omaan vanhempaansa, kuin mitä se oli lapsena, tai toisinpäin.

Ennakkoluulot romukoppaan, annetaan jokaiselle vanhempi-lapsisuhteelle samanlainen mahdollisuus. Eikä myöskään mustamaalata toisille äideille jotain sellaista, minkä olemassaoloa tai puuttumista ei voi kukaan ennustaa tai määritellä etukäteen.

Ehkä isät ja pojat yllättävät vielä meidät kaikki!

isi lukee iltasatua pojille

Photo: KK Photography

Avainsanat

Kommentit

Mielenkiinnosta kysyn kun meillä on kohta kaksi pientä poikaa, että oletko huomannut mitä vanhemmaksi pojat kasvavat että kiinnostaako heitä enää äiti niin paljon? Vai onko isällä jotenkin ensisijainen asema poikien elämässä? Toki yksilöllistä tämäkin mutta mielenkiintoista kuulla miten teillä on, kun jotenkin jo surettaa tämä asia etukäteen :/

Jonna-Emilia

Ei meillä vielä ainakaan mitään huomaa. Neljännelle menee vanhin poika ja vielä antaa pusuja ja haleja äidille. Kelpaan myös futiskaveriksi kentälle, leffaan seuraksi ja juttelukaveriksi siinä missä isäkin. Uskon, että kun vaan ahkerasti olen poikien touhuissa mukana, niin en niistä koskaan ulos jääkään.

Ihana kuulla! 🙂
Ja tuo on kyllä varmasti totta että kun äiti on aktiivisesti mukana touhuissa niin varmasti kelpaa seura vielä kasvaessakin! <3

”Mutta kiinnostavaa olisikin tietää, että oletko jotenkin erilailla panostanut suhteeseesi tyttäresi kanssa? Kun lapset ovat perheessä kaikki samaa sukupuolta, niin tällaista ”valikoimista” ei tapahdu, vaan suhteet muodostuvat luonnollisesti.”

Tästä täytyy kyllä olla eri mieltä. Naiivia ajatella, että vain sukupuoli aiheuttaa perheessä eriarvoisuutta. Minulla on kolme poikaa, ja voin myöntää että minulla on jokaiseen heistä erilainen suhde. Se johtuu siitä, että he ovat erilaisia persoonia, eri ikäisiä, erilaisia temperamentiltaan. Keskimmäinen lapsista on temperamentiltaan ja persoonallisuudeltaan sellainen, jonka kanssa minulla on eniten yhteinen sävel. Esikoisen kanssa kiinnostuksen kohteemme ovat taas hyvin eriävät. Kyllä äitinä helposti tulisi suosittua enemmän keskimmäistä lasta, JOLLEN tietoisesti toimisi toisin. On luonnollista, että ihminen hakeutuu seuraan, jossa ajatusmaailmat kohtaavat hyvin. Ei me äiditkään mitään Äiti Teresoita olla, vasn ihmisiä siinä missä muutkin inhimillisine tunteinemme. En voi aina ajatella tasapuolisesti yhtä paljon hyvää/pahaa edes omista lapsistani. Silti he ovat kaikki yhtä rakkaita.

Kyllä itse koen, että minulla on enemmän jaettavaa ja yhteenkuuluvuuden tunnetta toisten naisten kuin miesten kanssa. Oma mieheni on kaikista läheisin ja paras ystäväni, mutta kyseessä onkin romanttinen suhde joka minulla on vain hänen kanssaan. Minulla ei ole miehiä ystävinä, vain naisia. Miesten kanssa en jaa samoja asioita kuin naisten. Jos minulla olisi tytär, en tiedä olisiko hän yhtään läheisempi kuin poikani, mutta varmasti hänen kanssaan jakaisimme asioita, joita pojan kanssa en jaa. Sekin on luonnollista, eikä mielestäni mikään kilpailun aihe.

On älytöntä yleensäkään vertailla, että kenellä on läheisin suhde lapseensa. Jos on tyytyväinen omaan perheeseensä ja suhteisiinsa, ei koe edes tarvetta miettiä muiden ihmissuhteita.

Minä olen miettinyt ja pohtinut joskus samoja asioita kuin sinä blogissani. Nykyään en oikeasti koe enää tarvetta. Viimeksi eilen keskustelin uuden ihmisen kanssa, joka kertoi, että hänellä on kaksi poikaa. Minä kerroin, että minulla on kolme, johon tämä toinen äiti kommentoi ”juuri tuon takia meille ei tulekaan kolmatta, kun sekin olisi ihan varmasti poika.” Vastasin hänelle ”älä nyt, pojat on ihania!” Ja tarkoitin sitä (mulla oli hirveä ikävä kotiin omien lasteni luokse). En ota tuollaisia kommentteja enää pahana, koska olen onnellinen juuri näin ja mielestäni oma perheeni on vaan paras 🙂 mua ei suoraansanottuna kiinnosta mitä muut äidit touhuavat lastensa kanssa, tai kuinka läheisiä ovat niiden kanssa, koska vietän mieluummin aikani nauttien omasta elämästäni.

Jonna-Emilia

Me puhumme tismalleen samasta asiasta kanssasi. Kirjoitin, että valikoimista ei tapahdu niin herkästi jos perheessä on kaikki lapset samaa sukupuolta, vaan suhteen muodostuvat luonnollisesti. Eli tarkoitin juurikin tuota lapsen ja äidin/isän persoonnallisuuksien kohtaamista. Eli yhteisiä juttuja tulee kunkin lapsen kanssa sen mukaan, mistä kukakin lapsi on kiinnostunut. Olen valitettavasti törmännyt perheisiin, joissa yksi tyttö ja yksi poika, javanhemmat ovat jo lapsen synnyttyä jaotelleet lapset niin, että isä tiuhuaa pojan kanssa ja äiti tyttären. Minusta se on aivan kamalaa. Tyttöhän saattaa tykätä niistä jutuista mitä isä tekee ja poika niistä jutuista mitä äiti tekee, mutta lapset eivät tavallaan saa edes vaihtoehtoa. Nämä tällaiset tietysti vain yksittäisiä perheitä onneksi!
Tiedän myös tuon asian mistä sinä puhut, että kommentit eivät enää haittaa. Sama juttu täällä. Minulla oli joskus aikakaan todella vaikea vastaanottaa inhottavia kommentteja muilta, liittyen siihen, että minulla on paljon poikia. Tästä syystä näistä aiheista täällä paljon kirjoittelen, koska aina on olemassa joku poikien äiti, joka on siinä tilanteessa nyt ja ehkä hänelle on hyvä kuulla, että ei ole ainut. Ja toisaalta myös kuulla se, että ongelma ei ole hänessä, vaan niissä jotka kommentoivat. Minä olen itse oikein sinut nykyään sen asian kanssa, että minulla on neljä poikaa. Minusta se on mahtavaa. Enää en pahoita mieltäni typeristä kommenteista, mutta siitä en edelleenkään pidä, että niitä heitetään lasteni kuullen.

Kautta aikojen on puhuttu sisarkateudesta. Itselläni on kolme sisarusta, ja kyllä sitä on pohdittu useampaankin kertaan rooleja lapsuudenperheessä, kuka oli ”suosikki”, kuka sitä ja tätä. Monesti nämä lapsuuden suosimisen kokemukset kaihertavat välejä joillakin läpi elämän.

Olen itse eri mieltä siitä, että asetelmat olisi lähtökohtaisesti erilaiset perheissä, joissa lapset ovat eri sukupuolta. Joissakin perheissä näin kyllä käy (äidit tytärten kanssa, isät poikien) mutta luulisin, että kyseessä on silloin vanhemmat jotka muutenkin elävät stereotypisten ajatusmallien mukaan. Eli vaikka heillä olisi kolme poikaa, tulos olisi sama: kaikki laitettaisiin automaattisesti jalkapallojoukkueeseen ja isä kentän laidalle, äiti sillä välin leipoisi pullaa kotona 😀 Yksi sisko tuskin muuttaisi pojille asetettuja odotuksia/toiveita.

Noista ilkeistä kommenteista. Olen tajunnut tässä vuosien mittaan sen, että kolme poikaa ikään kuin herättää ihmisissä ”mielenkiintoa”. (Samoin siis kolmen tai useamman tyttären perhe. Nykyään jopa se että on enemmän kuin kaksi lasta, oli sukupuoli mikä tahansa, tuntuu olevan tosi ihmeellistä monille!) Olen oppinut erottamaan, mikä on small talkia ja mikä varsinaista ilkeilyä, ennen mulle lähes kaikki kommentit oli ilkeyttä. Tämmöiset ”erilaiset” perheet aiheuttaa ihmisissä kommentteja, jotka on vaan heidän tapa keskustella, enkä usko että monet tarkoittaa tai ajattelee oikeasti pahaa. Siksi en enää loukkaannu. Mutta tietysti oikeasti ilkeistä /vähättelevistä kommenteista loukkaannun, koski se sitten perhettäni tai jotain muuta.

Jonna-Emilia

Kieltämättä se on vaikeaa ehkä joskus tulkita sanojaa, että millä mielellä hän on kommenttinsa heittänyt. Ja varmasti vaikuttaa sekin, että missä mielentilassa se henkilö on, jolle kommentti sanotaan. Jos on vaikkapa kovasti toivonut tyttöä, niin kyllähän se varmasti loukkaa. Silti mielestäni kurjinta on se, että oletetaan automaattisesti jokaisen naisen tai miehen toivovan tietynlaista perhettä. Inhoan sitä sanontaa, että on lottovoitto, jos perheessä on yksi tyttö ja yksi poika. Se voi olla lottovoitto toiselle, mutta se ei missään nimessä olisi ollut lottovoitto esim minulle. Eikä varmasti monelle muullekaan. Makuja on monia ja toisia ei kiinnosta pätkän vertaa mitä laatua tulee. Ei voi aina ajatella, että se oma mieltymys olisi se mikä on pakko olla myös kaikilla muilla. No nyt lähti vähän ohi aiheen….mutta kuitenkin 🙂

Mun mielestä kaikkein tylsin perherakenne on äiti, isä, tytär ja poika. Jos näin ihan suoraan saa sanoa 😉 Kaksi lasta on muutenkin mielestäni ”tylsä” lapsiluku, ja ”ihailen” perheitä joissa on kolme tai enemmän lapsia.

Jokaisella meillä tosiaan omat mieltymyksemme.

Jonna-Emilia

Sama juttu, toisaalta en missän nimessä halua kuitenkaan väheksyä perheitä joissa kaksi lasta. Osa on varmasti valinnut sen ja osa ei ole vapaaehtoisesti edes jäänyt kaksilapsiseksi perheeksi. Halusin minäkin vain tuoda esiin sitä, että ihan kaikki ei halua samoja asioita. Tämä tuntuu olevan kovin vaikea monen ymmärtää kun oletetaan muidenkin tähtäävän siihen samaan, mihin on itse tähdätty.

Mielenkiintoinen aihe. Minusta tuntuu, että ihmisillä on oletusarvona, että täydellinen perhe on sellainen, missä on sekä tyttö että poika. Tästä johtuu se, että ihmiset ”surkuttelevat”, mikäli tämä ei jostakin syystä toteudu. On myös varmaankin niin, että nainen kokee usein, että tyttöön on helpompi luoda suhde, koska on itsekin ollut pikkuinen tyttö. Itse toivoin aina kahta tyttöä, koska omassa perheessäni oli näin. Se oli tavallaan luonnollinen. En sinänsä osannut toivoa muuta. Ajattelin myös stereotypisesti, että pojista on enemmän vaivaa – ovat villejä jne. Halusin päästä helpolla.

Sain kaksi poikaa. Ihminen muuttuu, kypsyy ja kehittyy. En osaisi enää olla äiti tytölle;) Minusta on aivan ihanaa olla kahden reippaan pojan äiti. Joskus koen jopa pienet tytöt rasittaviksi. Ovat usein ujoja, vinkuvat turhasta ja itkevät helposti. Tämä nyt on minun kokemukseni, eikä kenenkään tarvitse siitä suuttua. Isompina juoruilevat ja kriiseilevät milloin mistäkin. Tytöillä on paljon paljon vaikeampaa. Tämä maailma on yhä edelleen miesten.

Toisaalta ajattelen kyllä niin, että olen itse ennen kaikkea lapsen äiti, enkä tietyn sukupuolen. Poikia ja tyttöjä on tietysti hyvin erilaisia. Olen onnellinen omista lapsistani. Hienoa, että sinäkin olet onnellinen omista hienoista pojistasi!

Jonna-Emilia

Tosi kivasti kirjoitettu. Harmittaa kyllä välillä, että se koetaan kovin hyökkääväksi jos joku sanoo viihtyvänsä poikien äitinä. Ei kai se sen kummempi kommentti ole kuin ne kaikille tutut kommentit siitä, että ”onneksi minulle on yksi tyttö ja yksi poika”. Kai sitä jokainen saa olla iloinen omasta kokoonpanostaan. Ei olla vissiin vaan vielä oikein totuttu siihen, että joku ihan avoimesti puhuu poikalasten äitiydestä positiivisesti julkisesti. On totuttu juurikin tuohon surkutteluun. No mutta täällä sitä ei ole luvassa 🙂

Jos kokee ”onneksi minulla on yksi tyttö ja yksi poika” -kommentin inhottavana tai loukkaavana, kannattaa myös kääntää nämä omat kommenttinsa toisella tavalla. Joitakin voi todella kirpaista usean pojan äidin kommentit kuinka pojat ovat niin mahtavia ja ettei ainakaan itse olisi toivonut yhtä tyttöä ja yhtä poikaa.. joillakin se unelma voi todella olla toisenlainen..

Jonna-Emilia

Haluan vain tuoda esille sitä, että kaikki perhemallit ovat yhtä hyviä. Kaikki äidit ja isät eivät toivo tietynlaista perhettä ja toiveistakin huolimatta perhe voi olla hyvin erilainen. Kijoitin myös, että vaikka en itse ole kokenut koskaan poika+tyttö yhdistelmää omana unelmaperheenäni, niin olisin silti varmasti ollut super onnellinen silläkin kokoonpanolla. Ei neljän pojan perhekään unelmani ollut ja silti olen onnellisempi nyt, kuin mitä voisin ikinä olla. Elämä yllättää.

Tähän aiheeseen piti vielä kommentoida, että tosiaan ihmisillä on ihan hirvittävästi sanottavaa toistensa perhemalleista. Hiljattain törmäsin vanhaan tuttuun kaupassa ja kerroin, että meille on syntynyt vauva. En nimikoinut häntä pojaksi tai tytöksi. Myöhemmin puhuin hänestä poikana. Tuttavani tokaisi päin naamaani: ”Voi kauhistus, toinen poika, mutta onneksi olkoon.” Aivan järkyttävän epäkohteliasta. Myös naapurimme tokaisi minulle päin naamaani, että nyt sinulla ei ole kaveria, koska on kaksi poikaa. Jälleen kerran epäkohteliasta. Myös sen toteaminen, että ”kolmas on varmaan tyttö”, on hirvittävän epäkohteliasta. Ihan kuin en olisi onnellinen toisesta lapsestani, joka on poika. Huomasin myös, että tuttavani saatua kahden pojan jälkeen tytön, kaikki kommentoivat hänelle sukupuoliasiaa. ”Olet nyt onnellinen, kun saat tytön” -kommentteja. Jälleen kerran aivan järkyttävän epäkohteliasta poikaparkoja kohtaan.

Jonna-Emilia

Tämä on asia josta olen itsekin henkilökohtaisesti loukkaantunut aikanaan. Kamalinta on heittää noita kommentteja poikien kuullen. En ihan vieläkään ymmärrä mikä oli ihmisten tarkoitusperä moisissa kommenteissa. Mutta kun oivalsin, että ne kommentit ovat heidän ongelmansa, eikä minun, niin elämäni helpottui kummasti.

Minulla on tyttö ja poika, kumpikin jo aikuisia. Kumpikin ihan yhtä läheisiä ollut aina mutta kyllä täytyy myöntää että minun ja tyttären jutut ovat ilman muuta erilaisia kuin pojan kanssa 😀 eli ne tyttöjen/naisten jutut on kyllä ihan totta. Ja sitten nyt kun tytär jo 25 v, on hän ehdottomasti ihan parasta kirppari/shoppailu seuraa, oikeastaan hän on paras ystäväni myös. Ei poika lähde shoppaileen jne kyllä hänellä on ihan erilaiset kiinnostuksen kohteet, mies on aina mies 😀 Minä ainakin voin sanoa rehellisesti että siunaus on kun on tyttö ja poika, kyllä se on rikkaus, niin erilaisia on tytöt ja pojat. Ja siis varsinkin näin kun lapset jo aikuisia, se ero tulee koko ajan selvemmäksi mitä pojan ja tytön kanssa on jutut ja kanssa käyminen.

Jonna-Emilia

Mukavaa, että sinä olet saanut itsellesi täydellisen perheen <3 Minä taas en ikuna olisi toivonut yhtä poikaa ja yhtä tyttöä. Toki jos sekin kokoonpano olisi tullut, niin varmasti ihan yhtä onnellinen olisin kuin nyttenkin. Mutta tietysti kun on isoa perhettä toivonut, niin kaksi lasta olisi ollt minulle liian vähän. Ja jos olisi kahteen jäänyt, niin ilman muuta olisin toivonut kahta samaa sukupuolta keskenään. (tyttö-tyttö tai poika-poika). Jotenkin se sisarussuhde muodostuu vaan niin ihanan läheiseksi sellaisissa perheissä. Mutta tämä on hyvä esimerkki siitä, kuinka erilaisia perheitä voidaan pitää niin sanottuna "unelmaperheinä". Toiselle se on yksi tyttö ja yksi poika, toiselle ei missään nimessä. Pojat ja tytöt, kaikki ihania <3

Minulla on uusioperhe, 3 tyttöä 1 poika. Kaikki yhtä rakkaita ja saman kasvatuksen + rakkauden meillä saaneet 🙂 Pojan kanssa pojalle tärkeät jutut ja tyttärille omansa, ei jaottelua, ei ongelmia 😉

Jonna-Emilia

Hienoa! Minäkin olen kasvanut uusioperheessä ja meillä oli mahtava sisarusporukka. Ja on tietysti edelleen.

Oma kokemukseni on, että en mä ainakaan tarvi tytärtä. Mun pojat (kolme) on niin läheisiä, että en usko et pystyisin tyttärelle antamaan tai ennen kaikkea saamaan sitä mitä pojilta saan. Nyt masussa asuu kaksi uutta tulevaa ihanuutta, sukupuolesta ei vielä tietoa mutta kyllä mun salainen toive on, että siellä olisi kaksi poikaa <3 <3

Jonna-Emilia

Ihanaa <3 kaksoset <3 <3 Olet kyllä onnekas, kolme poikaa ja nyt saat vielä kaksosetkin. Olen aina haaveillut kaksosista. No en nyt enää, mutta ennen lapsia kyllä 🙂 ihania hetkiä viisikon kanssa <3

Minulla on kolme poikaa ja tyttö. Kaikkiin lapsiin välit ovat erinomaiset ja läheiset. Tyttöön ne ovat kuitenkin erilaiset, vieläkin läheisemmät. Lapseni ovat jo aikuisia. En ole koskaan kuullutkaan tälläisestä tyttöjen äidit vastaan poikien äidit. Äiti on äiti riippumatta siitä kumpaa sukupuolta lapset ovat.

Jonna-Emilia

Mutta kiinnostavaa olisikin tietää, että oletko jotenkin erilailla panostanut suhteeseesi tyttäresi kanssa? Kun lapset ovat perheessä kaikki samaa sukupuolta, niin tällaista ”valikoimista” ei tapahdu, vaan suhteet muodostuvat luonnollisesti. Tietysti, voihan se suhde tyttäreenkin muodostua luonnollisesti vain läheisemmäksi, mutta mitä itse on nähnyt perheitä, joissa molempia, niin kyllä se äiti vaan kaiken pistää peliin tyttären kanssa. Siinä voi käydä hyvin, tai huonosti.

Ihan samalla tavalla kasvatettuja sekä tyttö, että pojat. Yhta rakkaita kaikki. En ymmärrä tuollaista jaottelua. Tuntuu ihan omituiselta tuollainen kysymyskin, oletko panostanut tyttöön enempi. Pointtisi menee kyllä ihan ohi, ainakin minulta. Kun sanoin, että tyttö on ehken läheisempi johtunee siitä, että pystymme jakamaan asioita kuin nainen naiselle, äiti äidille. Hänellä itselläänkin on lapsia. Kaiken peliin tyttären kanssa tai kaiken peliin jonkun lapsen kanssa on hyvin vieras ajatus. Suurin ongelma taitaa olla se, että edes mietit tuollaista jaottelua. Lapset on lapsia. Olen tituleerannut itseäni aina vain äidiksi,en yhden tytön ja kolmen pojan äidiksi.

Jonna-Emilia

Aihe on vain mielenkiintoinen ja siksi kysyn. Sanoit: ”Tyttöön ne ovat kuitenkin erilaiset, vieläkin läheisemmät” Kun nyt itse sanoit, että tyttö on vieläkin läheisempi, niin tavallaan itse jaottelit tytöt eri kastiin kuin pojat, en minä. Minähän olen nimenomaan sitä mieltä, että sukupuolella ei ole mitään merkitystä, ei aikuisen, eikä lapsen. Kaikilla voi olla yhtälailla läheinen suhde.

Olen erimieltä tästä, että olisin jaotellut. Tämä kokemus jonka jaan tyttäreni kanssa äitiydestä ja naiseudesta on asia jota en poikalasteni kanssa voi lunnollisestikkaan jakaa. En tiedä myöskään miltä tuntuu olla mies tai isä. Rakastan lapsiani, en jaottele heitä eri kastiin. Jos ihan rehellisiä ollaan tämä sukupuoli asia tuntuu olevan sinulle jonkun sortin mörkö. Jos asia olisi toisin, ei siitä tarvitsisi kirjoittaa sanaakaan.
Näin ulkopuolisena ja tätä kasti-tai jaottelu asiaa kummeksuen herää kyllä vahva epäilys siitä, että olisit kuin olisitkin halunnut itsellesi myös tyttären. Naurettava ajatus ettei sukupuolella ole mitään merkitystä. Tottakai on, jo fyysiset eroavaisuudetkin. Ihmisarvoon ei sukupuoli toki vaikuta yhtään mitään, ainakaan minulle. Aika monissa maissa sekin vaikuttaa ja useinmiten se on niin ettei sillä tyttölapsella
ole samoja mahdollisuuksia kuin pojalla.
Ihmetystä herätti kommenttisi siitä, että äiti pistää peliin kaiken tyttärensä kanssa ja siinä voi käydä hyvin tai huonosti. En tajua millään mitä ajat takaa. En ole sellaiseen törmännyt tähän ikään mennessä ( 55 )
Se kuitenkin tiedetään kuinka pieleen voi mennä kun äiti panostaa erityisesti poikalapseen. Heitä kutsutaan peräkammarin pojiksi. Peräkammarin tyttölapsista tai vastaavista en ole ikinä kuullut halaistua sanaa.

Jonna-Emilia

Ehkä sitten molemmat ymmärrämme toisiamme väärin? Mutta minä näen sen juuri ”panostuksena” ja ”jaotteluna”, että sanoo olevansa tytön kanssa läheisempi, koska hän on tyttö. Taisit kirjoittaa nainen-naiselle ja äiti-äidille. Tarkoittanee siis juurikin sitä sukupuolta? Itse en näe siinä mitään logiikkaa, koska vaikka aviomiehenikin on eri sukupuolta kuin minä, niin silti hän on minulle se kaikista läheisin aikuinen. En siis ymmärrä miksi sukupuoli määrittelisi sitä, että miksi joku lapsista on hieman läheisempi kuin muut? Tuo tyttäreen ”panostaminen” tarkoitti siis sitä, että kun perheeseen syntyy tyttö, niin äiti automaattisesti ajattelee, että tämän lapsen kanssa olen läheisempi, koska hän on samaa sukupuolta kuin minä. Ja sen ajatuksen saattelemana ehkä toimii erilailla kuin poikien kanssa. Olisiko suhde koskaan muodostunutkaan läheisemmäksi tyttären kanssa, jos tuota alkuperäistä ajatusta ei koskaan olisi ollutkaan ja toiminta olisikin ollut samanlaista? Tämä oli siis vain pohdintaa, ei väite, että näin tapahtuisi joka perheessä. Eikä onneksi tapahdukaan joka perheessä!
Blogini nimenomaan keskittyy aikalailla poikiin ja siinä tietysti tulee sitten käsiteltyä myös näitä aiheita tyttöjen ja poikien eroista (niitä tulee myös jatkossakin, että jos ne ärsyttävät, niin ei kannata lukea). Sen takia monet jutut liittyvät myös sukupuoliasioihin. Ei kai sekään väärin ole? Kun sukupuolet on ihan olemassa oleva asia, niin kuin sinäkin mainitsit. Mitään sukupuolta tietenkään suosimatta. Blogini ydinajatus onkin, että KAIKKI sukupuolet on yhtä hyviä ja KAIKKI perheet on yhtä hyviä. Tämä sinulta meni ehkä hieman ohitse?
Olen kyllä toivonut joskus myös tytärtä, mutta haluan painottaa samalla myös sitä, että KAIKKI poikien äidit eivät ole toivoneet koskaan tytärtä. Ja toisaalta, olen sitten kuitenkin loppujenlopuksi onnellinen, että sain neljä poikaa, enkä tytärtä. Kaikenlaiset kokoonpanot olisivat olleet yhtä kivoja, mutta mukavaa, että maailma valitsi minulle tämän <3
Tarkoitin tuota "äiti pistää peliin kaiken tyttären kanssa" juuri sitä, että panostetaan siihen läheiseen suhteeseen tyttären kanssa enemmän kuin poikien. Sen tuolla ylempänä jo kerroinkin. Huonostihan siinä käy, jos tyttö ei aikuisena ehkä haluakaan olla äitinsä jatke ja leikkiä "kaveria". Äidille jos se on kovinkin tärkeää. Peräkammarinpojat onkin oma lukunsa 🙂 ei taida liittyä äidin panostukseen, vaan paapomiseen 🙂
Mutta kaikkea hyvää sinulle, ihanien lapsiesi kanssa. Tyttöjen ja poikien! <3

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.