Yleinen
18.5.2016

Tervehdi lapsi, tervehdi

Tervehdi lapsi, tervehdi

Omat lapseni ovat kovin sosiaalisia, kuten myös minä ja heidän isänsäkin. Poikani ovat pienestä pitäen menneet juttelemaan puistossa vieraille lapsille ja aikuisille. Olen erityisesti esikoiseni Ossianin kohdalla joutunut hämmästymään sitä, kuinka usein aikuiset ihmiset jättävät vastaamatta pienelle ihmisille. Sen lisäksi he myös opettavat omille lapsilleen samaa.

Vanhemman malli

Mieleenpainuvimmat tapaukset ovat sellaisia, kun pieni poikani meni kysymään toisen lapsen nimeä leikkipuistossa. Toisen lapsen vanhempi saattoi katsoa hiljaa lastani ja viedä oman lapsensa pois paikalta. Ihan käsittämätöntä. Samaa tehtiin jos poikani meni kysymään toista tuntematonta lasta leikkimään. Ymmärrän kyllä, että lapsi voi olla arka vastaamaan, mutta aikuisen tehtävä on mielestäni opettaa lapselleen hyviä käytöstapoja ja hyviin käytöstapoihin kuuluu toisen huomioiminen jollain tavalla. Jos ei uskalla vastata, niin vanhemman tehtävä on näyttää edes mallia.

Lapsi hiekkalaatikolla

Ossian puhui pienenä kaikille rohkeasti puistossa

Meidän pikkuisin poika Ollie on arempi kuin isoveljensä ja hänen kohdallaan pääsen nyt kokeilemaan tuota ujomman lapsen vanhemmuutta. Olen kehottanut Ollieta vastaamaan jos hänelle on joku tuntematon jotain sanonut. Jos vastaaminen jännittää liikaa, niin olen sitten vastannut esimerkillisesti itse. Se on myös mukavaa sitä lasta kohtaan, joka on omaa lastani lähestynyt rohkeasti. ”Kiitos” sanotaan ruuan jälkeen ja ”hei” kun tullaan paikalle tai poistutaan. Nämä kaikki on mielestäni käytöstapoja, eikä niitä voi jättää tekemättä vain sen takia, että jännittää. Jos liikaa jännittää, eikä sana tule suusta, niin sitten näytän vähintäänkin mallia. Kotona sitten puhutaan omassa rauhassa lapsen kanssa, että miten on kohteliasta vastata jos joku kysyy jotain.

Tämä kirjoitukseni ei ole mikään ulospäinsuuntautuneiden ja sisäänpäinsuuntautuneiden lasten kaksintaistelu, vaan enemmänkin kannanotto siihen, että miten aikuiset näyttävät mallia lapsilleen. Samanlailla pitää opettaa sosiaalista lasta siihen, että jos joku ei halua leikkiä hänen kanssaan tai rupatella pidempään, niin sekin on ihan ok, mutta vastata pitää silti!

puisto

Lue myös: Näin olet hyvä äiti pojalle

 

Avainsanat

Kommentit

Tosi kiva, että otit tämän aiheen esille. Olen kiinnittänyt samaan huomiota. Suomessa ihmiset ovat aivan ”metsäläisiä” ja opettavat lapsensakin tietysti samanlaisiksi. Munkin poika käy aina esittäytymässä iloisesti toisille ja usein on käynyt juuri niin kuin kirjoituksessasi esitit asian. Poikani tulee torjutuksi. Myös sellaisiakin tapauksia on ollut, että aikuinen vie lapsensa pois. Olen ollut aivan hämmästynyt! Suomessa arvostetaan niin valtavasti hiljaisuutta sekä toisten jättämistä rauhaan. Olen itse asunut pitkiä aikoja ulkomailla ja siksi tämä vain aina kummastuttaa, vaikka olen suomalainen itsekin. Tämä on varmaan myös syy siihen, että ollaan niin kauhean yksinäisiä ajoittain. Itse kannustan poikiani ottamaan muut ihmiset huomioon, enkä aio lannistua vaikka jotkut ihmiset ovat outoja käytökseltään.

Jonna-Emilia

Meidän pojat viihtyvät ulkomailla todella hyvin, varmasti myös siitä syystä, että siellä ihmiset ottavat kontaktia lapsiin ja sellainen normaali kanssakäyminen on paljon luonnollisempaa. Ehkä kun me tästä näitä omia poikiamme kasvatamme puhumaan rohkeasti ihmisille, niin malli pikkuhiljaa taas muuttuu..

Mä en ymmärrä jos iloisen oloinen aikuinen ei vastaa. Olen joidenkin mörököllien tapauksessa sanonut lapselle, että taitaa olla surullinen aikuinen. Se ärsyttää ku elävän eloisa ei vastaa vaan tuijottaa pitkää

Jonna-Emilia

Ehkä niillä jumittaa, kun joku ihan aito tulee niille puhumaan. Teennäisiä iloisia kun on maailma pullollaan.

Meillä on yksi ujo ja yksi superujo poika. Pyydän lapsia tervehtimään ja vastaamaan kysymyksiin, mutta jos ei uskalla, niin en tee asiasta numeroa. Jos aamulla ei pysty sanomaan huomenta, niin ei pysty. Itse sanon ja koen sen olevan tarpeeksi esimerkkiä eikä lasta tarvitse pakottaa. Ihmisten kysymyksiin odotan ensin vastausta lapsilta ja jos sitä ei tule, vastaan itse. Ujoudesta ei missään nimessä saa tehdä numeroa, se vain pahentaa asiaa. Meillä ujous on isommalla (eskarilainen) helpottanut ajan myötä, mutta edelleen arkailee vieraampien aikuisten seurassa. Nuorempi (4v) ujostelee myös vieraita lapsia ja aikuisia, joiden kanssa ei ole päivittäin tai lähes päivittäin tekemisissä.

Ujous ja sosiaalisuus on muuten kaksi eri asiaa. 😉 Voi olla sosiaalinen, mutta ujo. Sosiaalinen ihminen nauttii muiden seurasta, mutta ujo sosiaalinen ei vain halua tuoda itseään ilmi liikaa.

Jonna-Emilia

Toimit mielestäni täysin oikein. Pakottaa ei voi, mutta kehottaa ja näyttää esimerkkiä kyllä. Ujo ja sosiaalinen taitaa olla harvinainen yhdistelmä, mutta olemassa oleva kyllä. Kiitos korjauksesta.

En kyllä ymmärrä mitä harvinaista siinä on. Sekoitatkohan ulospäinsuuntautuneisuuden ja sosiaalisuutta? Nekin on eri asioita.

Jonna-Emilia

Ehkä sekoitan 🙂 tai ehkä yleinsäkin olen nyt puhunut koko ajan tuosta ulospäinsuuntautuneisuudesta, enkä sosiaalisuudesta. Alkaa olla jo lomapää, kun kesälomaan on enää muutama viikko. Tuleekin loma tarpeeseen, kun ei ole moneen vuoteen ollut.

Meillä on samanlainen perhe, minä, mieheni ja kaikki 4 poikamme, ollaan erittäin sosiaalisia, puhun itsekkin kaikille. Olen kiinnittänyt huomiota samaan asiaan, poikamme, varsinkin 4 ja 2,5 vuotiaat, tervehtivät usein vastaantulevia ihmisiä, juttelevat niin kaupoissa kuin puistossa muille lapsille ja aikuisille, eniten ihmettelen aikuisten töykeyttä, kuinka joku voi kulkea pienen lapsen ohi, vastaamatta sanallakaan, vaikka toinen pieni pullea käsi ojossa kävelee vierelle ja hokee hei, hei, Hei täti… 4 vuotiaani on joskus ollut jopa tippa silmässä ja kysynyt ”äiti, miksi tuo setä/täti ei sanonu mulle hei” vielä isompi pettymys on, jos kaupasta on saatu joku uusi lelu, jota on haluttu vastaantulijalle esitellä, ja tämä ns ”fixu” aikuinen kävelee ohi sanaa sanomatta.

Jonna-Emilia

Ihmiset on kyllä kummia. Itse en voisi huononakaan päivänä ohittaa vilpitöntä lasta. Suomessa lapsiin suhtaudutaan jotenkin todella nihkeästi verrattuna melkein mihin muuhun maahan vain. Ulkomailla lapset saavat ihan erilailla positiivista huomiota aikuisilta.

Just olin vastaamassa, että oli mahtavaa lomailla viikko Kreikassa, kun lapseni sai JOKA kerta vastauksen, kun sanoi Hi tai Hello tai Thank you, tästä innostuneena opetteli kiittämään kreikaksi <3 myös pienempi lapsemme, joka vuorovaikuttaa vielä ilmein ja elein, sai aina vastakaikua yrityksilleen. Aikuiset tuntuu myös ulkomailla olevan aidosti ilahtuneita lapsista. Suomessa olen ihmetellyt ihan samoja asioita kuin sinäkin. Niiden lisäksi myös sitä, että esim. lapseni kerhossa tai harrastuksessa kaikki vanhemmat eivät edes tervehdi toisiaan. Minkä kuvan sekin lapsille antaa? Kaupankassalta 4-vuotiaana on myös poistunut monesti ihmeissään, kun kassa ei ole vastannut hänen tervehdyksiin vaan ainoastaan vanhemman. Mutta näillä mennään ja onneksi erilaisiakin aikuisia on paljon!

Tuo aikuisen esimerkki ujolle lapselle on todella hyvä pointti! Meillä ollut tilanteita, kun sosiaalisempi lapsi tullut meidän aralle pojalle juttelemaan eikä poika saa sanaa suustaan. Tällöin olen koittanut ensin rohkaista (”Kerrotko nimesi” tms.) mutta jos ei luonnistu niin vastaan vieraalle lapselle itse. Välillä poika onkin rohkaistunut siitä ja leikki uuden kaverin kanssa on lähtenyt käyntiin!

Poikaa usein ujostuttaa tuttujen ihmistenkin tervehtiminen. Olemme sopineet, että jos jännittää niin voi vaikka vilkuttaa takaisin. Sanoin tai liikkein, kunhan kommunikoi 🙂

Jonna-Emilia

Jos vanhempi vetää ujon lapsen pois paikalta ja jättää itsekin vastaamatta juttelijalle, niin eihän ujompi lapsi rohkaistu lainkaan. Kovin sosiaaliseksi ei tietenkän tarvitse ujonkaan ryhtyä, mutta se, että selviää tilanteesta, on jo aika hyvä suoritus. (sanoo nimensä tai vastaa kysymykseen).

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.