Yleinen
16.5.2016

Poikien äitien ylijumala: Jari Sinkkonen (mukana myös Sinkkosen terveiset poikien äideille)

Toisten mielestä pojat ja tytöt ovat synnynnäisesti täysin samanlaisia. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Poikavauvat ovat tutkitusi synnynnäisesti keskimäärin itkuisempia kuin tyttövauvat. Pojat ovat keskimäärin parempia kolmiulotteisessa hahmottamisessa, tytöt taas oppivat puhumaan noin kuukauden nuorempina kuin pojat. Pojat ovat vilkkaampia kuin tytöt. Pojat ovat fyysisesti aggressiivisempia, tytöt vastaavasti tietoisempia toisten tunteista, listaa neurobiologi Lise Eliot, Tiede lehden artikkelissa.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita mielestäni sitä, että synnynnäisiä sukupuolieroja pitäisi kulttuurin tai kasvatuksen lisätä. Päinvastoin, vaikka synnynnäinen erilaisuus otetaankin huomioon, ei se ole selityksenä kaikkeen. Toisaalta on myös typerää sulkea näiltä eroilta silmänsä. Kasvatuksessa pitää kuitenkin muistaa, että tyttöjen ja poikien pienistä eroista tulee isoja vasta, jos teemme niistä sellaisia.

Jari Sinkkosen sanat lohduttavat

Ihanasti pojista poikina on aina puhunut eläkkeelle siirtynyt lastenpsykiatri Jari Sinkkonen. Hänen sanansa ovat valaneet monesti uskoa tähänkin monen pojan äitiin (ja aika moneen muuhunkin), joka on epätoivoisesti yrittänyt tarjota pojilleen epätyypillisiä leluja ja yrittänyt leikittää heitä ”tyttömäiseenkin” tyyliin. Siinä kaikessa aikalailla onnistumatta. Kaikilla pojillani on ollut kotona vaihtoehtona ”poikien leluja” ja ”tyttöjen leluja”, joista itse käytämme nimitystä lasten lelut (monesti joku vieraileva lapsi on saattanut kysyä, että miksi meillä on tyttöjen leluja ja vastaamme, että ne ovat lasten leluja). Kuitenkaan pojat eivät ole niihin ”tyttöjen leluihin” oiken tarttuneet. Ovat saattaneet satunnaisesti hoivata nukkea, leikkiä kotia tai hyppiä hyppynarulla, mutta pian ovat palanneet omanlaistensa leikkien pariin. Yksi pojistani innostui kyllä barbeista, mutta leikit olivat hieman erilaisia. Barbi sidottiin junarataan ja Batman sen siitä pelasti.

Muutamalla Jari Sinkkosen luennolla istuneena ja melkein jokaisen hänen kasvatusta käsittelevän kirjansa lukeneena, olen voinut huokaista äitinä helpotuksesta. Pojat saavatkin olla myös poikia. Se, että poikani väkäävät leikkipyssyn vaikka kepistä, jos en heille valmista leikkipyssyä hanki, on ihan normaallia. Se, että poikani hakeutuvat herkästi painimaan keskenään, eivätkä istu luonnostaan tuntitolkulla paikallaan tekemättä mitään, on ihan normaalia. Se ei tietenkään tarkoita sitä, että pojat saisivat painia tilanteessa kuin tilanteessa, eikä sitä, etteikö heidän joskus tarvitsisi istua paikallaan. Tottakai heitä kasvatetaan ja ohjataan, mutta en ole silti huono kasvataja, jos en saa muokattua pojistani samanlaista, kuin toinen perhe saa omista rauhallisemmista lapsistaan. Unohtamatta kuitenkaan myös sitä, että omissa lapsissanikin on suuresti myös eroja keskenään.

Jari Sinkkonen, tuo poikien äitien ylijumala on poistanut raskaan kiven monien poikien äitien harteilta. Hänen aito välittävä asenteensa ja käytännönläheiset neuvonsa, ovat olleet meille poikien äideille kultaakin kalliimpia. Ja kun luulin, että en voisi enää yhtään enempää arvostaa Jari Sinkkosta, hän yllätti meidät kaikki ja kirjoitti Poikien äidit- facebookryhmään terveiset poikien äideille.

Terveiset tässä alla vielä muillekin luettavaksi:

Jari Sinkkonen

Jari Sinkkonen

Tervehdys, arvoisat poikien äidit!

Sigmund Freud sanoi aikoinaan, että maailmassa ei ole lujempaa ihmissuhdetta kuin äidin ja pojan välillä. Siitä kannattaa iloita, vaikka poikalasten ”poikamaisuus” voikin välillä ottaa aika pahasti hermoon.

Tasa-arvokeskustelussa tulee usein esille väite, jonka mukaan pojille sallitaan kaikenlainen remuaminen ja rajojen rikkominen siksi, että ”pojat ovat poikia”. Monet vanhemmat ovat sitä mieltä, että poikia moititaan ja jopa rangaistaan juuri siksi, että he ovat poikia, eläväisiä ja meneviä.

Pitäisi siis osata erottaa sukupuoleen usein – mutta ei aina – liittyvä koheltaminen huonosta käytöksestä. Terve poikalapsi on usein kilpailuhenkinen, alituisesti liikkeessä ja keksimässä erilaisia kujeita. Hän saa hervottomia naurukohtauksia kavereidensa kanssa, eivätkä niiden syyt avaudu aikuisille millään. Hänellä on valitettavasti myös taipumus juuttua liian pitkiksi ajoiksi pelikoneen ääreen, ja yritykset saada hänet siitä irti johtavat pahimmillaan raivokohtaukseen.

Pojat tarvitsevat lujaa ja lämmintä auktoriteettia. Tämän päivän arkinen kasvatuspulma tuntuu olevan nimenomaan pelaamisen rajoittaminen. Tutkimusten mukaan väkivaltaisten pelien pelaaminen vaikuttaa empatiakykyyn, lisää aggressiivisia mielikuvia ja aggressiivista käytöstä. Siksi rajoitukset ovat välttämättömiä, vaikka ne aiheuttavatkin protesteja ja kiukuttelua.

Vaikka sinun alakoulua käyvä Valtterisi tai Vernerisi vaikuttaa vielä kovin lapselliselta, hän saattaa osata mennä netin pornosivuille niin, että sivuhistoriaan ei jää jälkiä. Edes nuorilla vanhemmilla ei omassa lapsuudessaan ollut tällaisia riskejä. Lukuisat todistajalausunnot eri puolilta Suomea kertovat, että vaarat ovat nykyisin todellisia, ja että monet 10- 11-vuotiaat pojat ovat tutustuneet pornoon. Kannattaa olla valpas ja seurata lapsen käytöstä ja mielialoja. Jos aurinkoisesta pojastasi tulee kärttyisä ja alakuloinen, täytyy tästä muutoksesta ottaa selvää. Sehän vaatii tietysti yhdessäoloa ja keskusteluja.

Entä jos poikasi ei vastaa ollenkaan tällaisia stereotyyppisiä käsityksiä pojista? Hän viihtyy yksikseen, on tunneherkkä, liikuttuu tarinoista ja kauniista musiikista. Hieno homma! Hän tarvitsee tukea ja suojaa jotta hänen herkkyytensä ei tallautuisi ulkoisten paineiden takia. Edessä on vielä paljon työtä jotta pojat voivat toteuttaa taiteellista puoltaan ilman että tulevat kiusatuiksi.

Kaikkea hyvää toivottaa Jari Sinkkonen

 

Lue myös: Poikien pottaharjoittelun alkeet äideille

Avainsanat

Kommentit

En ole aiemmin seurannut mitään blogia, mutta Poikien äidit blogiin olen täysin rakastunut ja jokaisen tekstin lukenut. Blogia sekä facebookin Poikien äidit-sivustoa seuraamalla olen oppinut ja oivaltanut paljon asioita pojista ja ymmärtänyt ettei pojat ole pelkästään riehuavia ja vilkkaita vaan myös herkkiä ja huomaavaisia<3 Kuvittelin aina että meille syntyisi pelkästään tyttöjä, mutta se miten paljon omat pojat (1,5v & 3v) ovat muuttaneet niin minua kuin ajatusmaailmaani pojista on aivan huikeaa!<3 Kiitos huikeasta blogista sekä facebook sivustosta, ovat auttaneet ymmärtämään kuinka mahtavia pojat voikaan olla ja kuinka hienoa on saada olla poikien äiti!!!<3

Jonna-Emilia

Minulle kävi tismalleen samanlailla kuin sinulle! Oletin saavani nimenomaan tyttölapsia. Pojat ovat kuitenkin olleet suuri lahja ja maailma todella antoi minulle jotain mitä tarvitsin. Poikien äitinä olen saanut tutstua niin uuteen maailmaan ja oppinut pojista/miehistä paljon uusia puolia. Poikien äiti on oikeasti, käsi sydämellä, ihan mahtavaa olla <3 Onneksi kävi, niin kuin kävi. Meille molemmille 🙂

Hyvä postaus!
Minua inhottaa aina se, että lähtökohtaisesti oletetaan tyttöjen ja poikien käytöksestä ja luonteesta jotain pelkän sukupuolen perusteella. Meillä asustaa erittäin herkkä ja empaattinen pieni poika, joka on kyllä vilkas ja leikit ovat pelkkää autojen pärinää, mutta kilpailuhenkisyys ja raju remuaminen loistaa poissaolollaan. Poliisiasusettiin kuuluneeseen pyssyyn hän ei ole koskenutkaan.
On hyvä tiedostaa että vaikka tytöt ja pojat ovat synnynnäisesti erilaisia, luonteenpiirteet vaikuttavat hyvinkin paljon.

Jonna-Emilia

Kyllä vain. Meilläkin vaikka on neljä poikaa, samoista vanhemmista, niin luonteet täysin erilaisia. Kasvatuskin on ollut kutakuinkin sama, tosin tietysti ikäjärjestys hieman vaikuttaa kasvatukseen. Yksi on todellinen rämäpää ja äärimmäisen kiinnostunut juurikin kaikesta missä saa taistella ja sotia. Toinen on kova kisaamaan, mutta ei taas tykkää mistään taistelujutuista, kolmas on äärimmäisen fiksu ja kova puhumaan, neljäs on herkkä ja tunteellinen. Aivan laidasta laitaan siis.

Kiitos Jari Sinkkonen hienosta kirjoituksesta.
Olen ylpeä remuavien poikieni äiti ❤

Jonna-Emilia

<3

Vau mitä terveisiä Sinkkoselta. Ihanan rehellinen blogi sulla! Ajattelin aina, että saan vain poikia, koska olen aikamoinen remuaja ja poikatyttö ollut aina. Sen sijaan siunaantui kaksi tytärtä, joiden kanssa kohelletaan pihalla ja hypitään sängyllä sisällä. 😀

Jonna-Emilia

Elämä yllättää aina välillä! Niin minutkin. oletin saavani paljon tyttöjä ja tässä sitä kasvatetaan neljää poikaa.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.