Yleinen
13.5.2016

Isät statisteina

Saatuani lauman poikalapsia, olen alkanut ajattelemaan asioista enemmän myös poikien, eli tulevien miesten kantilta. Voisin jopa sanoa olleeni ennen poikiani hieman puolueellinen toiseen suuntaan. Nyt poikien äitinä koen olevani todellinen tasa-arvon kannattaja!

On erityisesti yksi asia, mitä en sitten millään ymmärrä. Se on, suomalaisten isien rooli perheessä. Ainakin omassa tuttavapiirissäni monet isät ovat ikään kuin statisteja omissa perheissään. Alusta asti perheen nainen määrää lähestulkoon kaiken. Talon sisustuksesta, perheen lomamatkoihin ja lasten nimivalintoihin asti. Perheen miehet saattavat kyllä tehdä paljon, mutta lähinnä sitä mitä heidän käsketään tehdä. Tai vaihtoehtoisesti mies jopa luovuttaa ”vallan” naiselle, päästäkseen itse helpommalla ja säästyäkseen ehkä konflikteilta.

Kasvatusmalli

Olisi mielenkiintoista tietää, että lähteekö tämä kaikki jo siitä miten pojat on alunperinkin kasvatettu. Onko pojille iskostettu alusta asti se ajatus päähän, että nainen vie ja mies vikisee? Johtuuko tämä siitä, että pääsääntöisesti äidit ovat kasvattaneet pojat? Ja tästähän syntyykin jo selvä oravanpyörä. Nyt kun haluamme parisuhteisiin tasa-arvoa, niin eikö tämän isän statistin roolin pitäisi jo väistyä?

Minulla ja erityisesti lapsillani on käynyt tuuri. Meidän perheessä ei ole statisteja. Poikien isä on yhtä läheinen pojillemme kuin minä. Mieheni on ollut lasten kanssa yhtä paljon kotona kuin minä, mieheni on valinnut lapsilleen nimet, mieheni tekee lapsille ruuan oman mielensä mukaan, mieheni ostaa lapsilleen vaatteita ja pukee heidät kivasti (ilman minun ohjeitani). Mieheni on hellä isä, joka halii, pussaa ja silittää poikiaan. Mieheni on onneksi kaikkea muuta kuin statisti. Hän on tämän perheen toinen tasavertainen aikuinen, joka osaa ja saa hoitaa omia lapsiaan, omaa kotiaan ja omia asioitaan, omalla tavallaan.

Isä laittaa lapselle laastaria polveen

Poikien isä paikkaa Oliverin haavaa. Photo: Brendan Delany

Toivon, että kun meidän nyt kasvattamamme pojat kasvavat aikuisiksi, on moiset statistit parisuhteissa historiaa. Enää ei julkaista juttuja siitä, kuinka äidillä on ylivertainen tunneside lapseen, eikä oleteta, että äiti jää automaattisesti hoitamaan vauvaa kotiin. Enää ei ihmetellä jos isä pärjää yksin monen lapsen kanssa, eikä hämmästellä kotia pyörittävää miestä. Eikä ainakaan oleteta, että erotilanteessa lapset kuuluvat automaattisesti äidille. Meillä äideillä on nyt kaikki valta vaikuttaa omien poikiemme ajatusmaailmaan siitä, että millainen heidän roolinsa tulee olemaan heidän tulevassa perheessään ja millaisia isiä heistä mahdollisesti joskus vielä tulee. En tiedä teistä muista äideistä, mutta minä en ainakaan toivo omista pojistani mitään statisteja.

Avainsanat

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.