Yleinen
11.5.2016

Älä sano näitä asioita monen pojan äidille

Voi tuntua typerältä, että joku edes kirjoittaa tästä aiheesta, mutta useamman pojan äidit varmasti pääsääntöisesti ymmärtävät mistä puhun. Sama pätee myös perheisiin, joissa monta tytärtä, silloin usein piinataan äidin sijasta isää. Mikähän siinäkin on?

Synnytäppä poika

Poika numero 1.

Ensimmäisen pojan äiti saa vielä synnyttää kohtuu rauhassa. Tosin eräs esikoistaan samaan aikaan odottanut ystäväni kommentoi minulle, että ”en tiedä mitä teen, jos minulle tulee poika”. Se olikin mukavasti sanottu juuri pojan synnyttäneelle äidille. Mietin, että mitähän muuta hän ajatteli tehdä tyttövauvan kanssa kuin hoitaa ja rakastaa? Eikö se sama toimisi poikaankin?

Poika numero 2.

Vielä toisenkin pojan saaminen on ihan ok. Ihmiset vielä jopa onnittelevat, mutta luultavasti alkaa myös satelemaan kysymyksiä siitä, että ”koskas se prinsessa olisi tulossa?” Erään äidin ultran jälkeen kun selvisi, että on toinen poika tulossa, niin anoppi oli todennut, ”Voi ei! No, onhan ne pojatkin ihan kivoja”.  VOI EI….kuka sanoo omasta lapsenlapsestaan VOI EI?!

Poika numero 3.

Kahden pojan jälkeen jos erehtyy vielä tekemään lapsen, niin sitten ollaan jo vaarallisilla vesillä. Jokaisen pitää päästä kommentoimaan jotain tulevan vauvan sukupuolesta. Minulle kun selvisi, että kolmaskin lapseni on poika, niin eräs kaverini kysyi minulta, ”ettekö te osaa tehdä tyttöjä?” En ollut koskaan sanonut hänelle, että edes toivoisin tyttöä. Muutenkaan, ei taida olla osaamisesta kiinni nämä asiat. Eräältä toiselta äidiltä kysyttiin kolmannen pojan synnyttyä, että ”onko sun miehes kauheen surullinen, kun ei voinut antaa sulle tyttöä?” Nämä on niitä parhaita kysymyksiä kysyä, kun toinen on saanut vauvan.

Poika numero 4 ja sen yli.

No mutta, mitäs sitten jos perheeseen tulee vielä neljäs, viides tai jopa kuudes poika? Sehän ei tietenkään voi olla mitään muuta kuin tyttön yrittämistä. Kukaan monen pojan äiti ja isä ei voi missään nimessä haluta vain isoa perhettä, vaan he nimenomaan yrittävät tyttöä. Menin neljättä poikaani odottaessani  juhliin ja siellä yhden tytön äiti sanoi minulle, ”olettekos te niitä, jotka tekee niin monta lasta, että saa edes yhden tytön?” Mietin, että alennunko edes vastaamaan. Erään kolmen pojan äidin odottaessaan neljättä lastaan, oli hänen oma äitinsä sanonut, ”jos nyt ei tuu tyttöä niin olen pettynyt ja miehelläsi ei ole kotiin tulemista… Jos on poika niin se työnnetään takas!!” Oudointa on, että ihmiset heittävät näitä kommenttejaan jo olemassaolevien poikien kuullen. Eikö kukaan mieti, miltä se tuntuu perheen pojista?

Baby boy- teksti

Koska se tuntuu olevan niin kauhean vaikeaa sanoa ne oikeat sanat, niin laadin tähän alle ohjeistuksen, mitä kannattaa sanoa äidille pojan synnyttyä:

Ensimmäinen poika: ”onnea”

Toinen poika: ”onnea”

Kolmas poika: ”onnea”

Neljäs poika: ”onnea”

Viides poika (ja kaikki pojat sen ylitsekin): ”onnea”

Äiti ja poikavauva nauravat

Minä ja meidän neljäs ihana poika. Photo: Brendan Delany

Mutta siihenhän se ei valitettavasti pääty, kun poika on syntynyt. Jos kuljet äitinä usean pojan kanssa kadulla, olet vähintäänkin nähtävyys. Tuntemattomienkin pitää päästä usein sanomaan jotain. ”kyllä sinulla on siinä hommaa” , ”on kädet täynnä töitä, kun on noin monta poikaa”, joskus on joku tullut ihan avoimesti säälimäänkin ”voi voi, noin monta poikaa, eikä yhtään tyttöä!”. Ja sen ”koskas teette prinsessan” kyselyn voisi jokainen työntää suoraan… sanonko minne (lainaus toiselta monen pojan äidiltä).

Toivoisin jokaisen monen pojan äidin puolesta, että muut jättäisivät ne mölyt mahaansa. Jos ei ole mukavaa sanottavaa, niin voi olla vaikka hiljaa. Erityisesti lasten aikana sanotut kommentit suututtavat eniten. Ei poikiemme tarvitse tuntea olevansa -ei toivottuja-  siksi, että joku muu hölmö puhuu mitä sylki suuhun tuo. Poikamme ovat oikein toivottuja, joka ikinen! 

 

Lue myös: Antakaa poikien olla mitä itse haluavat!

10 asiaa, mitä jokaisen äidin pitäisi opettaa pojallensa

Avainsanat

Kommentit

Minulla on neljä tyttöä ja kolme poikaa. Täytyy sanoa että poikien kanssa on paljon helpompaa…tytöt on niin draamaa täynnä. Pojat on niin suoria. Heitä on helppo ymmärtää. Tytöistä ei ikinä tiedä millä päällä he sattuvat olemaan ja mistä milloinkin suuttuvat.
Huoneetkin ovat pojilla siistimmät kuin tytöillä.

Jonna-Emilia

Meillä ei kyllä kovin siistejä huoneita ole 🙂 onpa teitä siellä ihanan monta lasta! Vau!!! Jos olisin nuorempi, niin saattaisin minäkin tavoitella seitsemää 🙂

Mulla 5 vanhinta lasta on likkoja. Sitten tuli poika. Mulle sanottiin, että nyt on teidänkin lapsiluku täynnä 😣 ei ollu. Tuli vielä toinen poika 😂

Jonna-Emilia

Eräs ystäväni sai kolmen pojan jälkeen tytön. Häntä ärsytti nuo vastaavat kommentit ja he tekivät vielä yhden. Ihan ”kiusalla”.

Mahtava teksti, kiitos!

Meillä on kaksi maailman suloisinta, hauskinta, riehakkaan lempeää ja RAKASTA poikaa. Toisen ollessa mahassa tuttuni uteli sukupuolta, johon innostuneena vastasin, että toinen poika tulossa. ”Aa, oisitko halunnut tytön?”. En vaan lapsen, kiitos kysymästä! Meillä oli takana melkein kaksi vuotta yritystä ja lopulta hoidoilla tärppäsi, joten tuo reaktio ja kysymys tuntui pikkusen, hmm.. Typerältä.

Jonna-Emilia

Ja typerä se onkin. Ihania hetkiä poikiesi kanssa.

Ei ollenkaan turha aihe.. Nämä kommentit tulivat tutuksi ensimmäisen kerran, kun menin esikoisvauvani (poika) kanssa kaverini luo kylään, jonka esikoinen oli tyttö. Hän tuumasi minulle päin naamaa, että ”onneksi minun ensimmäinen lapseni on tyttö” ja ”että toivottavasti seuraavakin on”. Kyllä siinä hetken nieleskelin ja mietin että mitä?? kuulinko todella ihan oikein?? Kun odotin toista lastamme (vain minä ja ja mieheni tiesimme pojaksi), niin useampikin työkaveri sanoi: ”toivottavast nyt tulee tyttö” ja ”pakko tulla tyttö”. Kun pääsimme sairaalasta kotiin, vauvan pappa sanoi ensi sanoikseen: ”nyt sitten vaan heti uutta putkeen, että tulee tyttö”. Ja kun toiselle isovanhemmalle kommentoin, että meidän perhe tuntuu valmiilta ja täydelliseltä juuri nyt, hän alkoi lähes itkeä sitä etten saa kokea pienen tytön äitinä oloa. Samainen isovanhempi kommentoi poikauutisia myös, että olisi kyllä ollut kiva saada taas tyttö lapsenlapsi (hänellä 1 tyttö ja 3 poikaa). kuulin myös että eräs sukulainen oli sanonut, että teemme varmasti niin monta lasta että saamme edes yhden tytön.
Nämä kommentit ovat tuntuneet aivan jäätävän pahalta! Itse (eikä mieheni) en ole missään vaiheessa toivonut jompaa kumpaa sukupuolta, vaan olen suurella onnella ja rakkaudella odottanut maailmaan molempaa aarrettamme, pieniä ihmeitä!<3 olen heistä niin rajattoman ylpeä ja onnellinen joka päivä! Siksi tuntuu pahalta, tuntuu pahalta nimenomaan poikieni puolesta!! Jo ennen syntymäänsä he tuntuivat olevan ympäristölle se kakkosvaihtoehto ja myös sen jälkeen. Vaikka se ei isovanhempien käytöksessä enää millään tavalla näy ja rakastavat poikiamme kyllä ylikaiken, niin silti nuo ihme kommentit tekevät minut surulliseksi poikieni vuoksi. Meille he ovat olleet ykkösiä ensi hetkestä lähtien, super veljekset! <3

Jonna-Emilia

Nimenomaan! Meidän lapset on meille ykköset! Vaikka blogin nimi onkin Poikien äiti ja facebookryhmämme on Poikien äidit, niin jotenkin koen, että olemme kaikkien perheiden puolella. Kaikenlaiset perheet on ihan yhtä mahtavia, oli perheessä sitten tyttöjä ja poikia, pelkästään tyttöjä tai pelkästään poikia. Oli perheessä erityislapsia tai ei lapsia ollenkaan. Jokainen vaihtoehto on ihan yhtä hyvä vaihtoehto. Voi olla, että asiat on mennyt juuri niin kun vanhemmat toivoivatkin tai sitten täysin erilailla, mutta silti onnellisuus on samanlailla läsnä. Se, että ympäristön on sitä niin kovin vaikea ymmärtää, on ympäristön ongelma, ei meidän perheiden.

Minulla on poika ja tyttö, ovat jo aikuisia. Eräs läheinen sukulainen sai tai he saivat toisen pojan, hän tuli maailmaan, eli ja hengitti 10 minuuttia ja lähti enkelinä taivaaseen 🙁 Tämän jälkeen olen vasta oikein ymmärtänyt mikä lahja se oikeasti on kun saa terveen lapsen tai vaikka vammaisenkin tai erityislapsen, jos saa pitää hänet sylissään ja viedä kotiin ja rakastaa ja elää hänen kanssaan. Kaikki ihmisten kommentit tytöistä, pojista ja niiden saamisesta ja tekemisestä ovat täysin vailla merkitystä, jokainen lapsi, oli se sitten 10 poikaa tai 10 tyttöä, on todellakin taivaan lahja vanhemmille!

Jonna-Emilia

Näinhän se on, toki ihminen on kova toivomaan asioita siltikin, vaikka tietää kuinka turhaa se on. Voi myös olla kyse toiveen sijasta ihan siitä ajatuksesta, että on aina olettanut jotain tiettyä tapahtuvan. Jokainen lapsi on todellakin lahja ja toisaalta elämä voi olla oikein rikasta ja täydellistä myös ilman lapsia.

Tämä on mielenkiintoinen keskustelu. Meillä on ihanat tyttö ja poika. Juuri näin olin aina toivonutkin. Harmi vaan että mies samoin, hänelle riittää nämä kaksi ”kun on molemmat”. Ja minulla on vauvakuume 😉

Jonna-Emilia

Jokaisella tosiaan erilaiset toiveet. Jos olisin itse saanut kaksi lasta, niin olisin toivonut ehdottomasti kahta samaa laatua. Mutta tyttö ja poika olisi ollut yhtä hyvä.

Itselläni on yksi ihana tyttö ja kovasti olen kaivannut/kaipaan yhä toista LASTA. Ystäväni, neljän pojan äiti tuumasi joskus (kun juuri kamppailin tuskissani tiedon kanssa että en todennäköisesti voi saada enää koskaan lasta, ja ystävä tiesi tämän), että sinulla on sentään tyttö ja lisäsi että en tiedä miten jaksan jos vielä saan poikia. Tuntui pahalta. Ja tuntuu edelleen.

Jonna-Emilia

Ikävä kommentti tuokin 🙁 myös hänen omia poikiaan ajatellen.

Samat nuo pätee perheisiin joissa on monta tyttöä. Meillä on neljä tyttöä ja pahin on tainnut olla: ”Taitaa olla miehelle kamalaa kun on noin monta tyttöä eikä yhtään poikaa.” Kyllä tuo ihan tyytyväiseltä vaikuttaa.

Meidän perheessä (minä vanhin lapsista) on myös neljä tyttöä, ja joka kerta saa kuulla, että miten teidän isä jaksaa. Mitenniin jaksaa?! Mehän ollaan ihania! Ärsyttää nuo kommentit..

Jonna-Emilia

Tiedän täysin mitä isäsi saa kuulla! Samaa kuin minä neljän pojan äitinä. Mutta muutpa eivät tajuakaan kuinka hienoa on, kun on neljän tytön tai pojan tiimi kotona <3 Ihan huippua, kun löytyy parhaat ystävät omasta sisarusparvesta <3

Jonna-Emilia

Ihan kamala kommentti. Ihana tiimi teillä.

Jonna-Emilia

Ja varmasti onkin tyytyväinen, ihana tiimi teillä <3

Meillä on 3 lasta. Vanhin on tyttö, nuoremmat poikia. Äitini lellii vanhinta kokoajan. Ei voi sietää poikia. Ainoastaan tytöt on hänelle jotain. Pelkään jo nyt miten kerron hänelle jos lapsia syntyykin vielä lisää(haaveenamme iso perhe). Voi olla että välit menee silloin kokonaan poikki. Sen laatuista kuittailua oli jo kolmosesta.

Jonna-Emilia

Tuollainen suosiminen on typerää mitä äitisi harrastaa. Ollaan fiksumpia itse sitten isovanhempina.

Meillä on viisi lasta. Esikoinen tyttö, toinen poika ja kolme nuorinta tyttöjä. Perheessämme on siis kahden ensimmäisen lapsen jälkeen ollut koko ajan molempia sukupuolia, mutta tämä ei ihmiselle riitä. Kuopusta odottaessa alkoi sukulaisten höpinä että kyllä nyt olisi taas pojan vuoro, kyllä sieltä poika pitää tulla jne. Ja ne puheet jatkui vaan kuopuksen paljastuttua TAAS tytöksi. Mikä ihmisiä vaivaa! Nyt tämä kuopustyttömme on ekaluokkalainen. Moni muistaa edelleen, että onneksi meillä SENTÄÄN on yksi poika.
Tämä poika muuten saa yleensä vähän arvokkaampia lahjoja sukulaisilta kuin neljä tytärtämme. Olemme isovanhemmille kerran huomauttaneet asiasta, mutta kommentoivat että kyllähän nyt POJAN pitää saada, sillä kun isommat menot. Toivottavasti tämä ei ole kovin yleistä!

Jonna-Emilia

Noh, meillä suvun tyttöä kyllä lellitään enemmän kuin meidän poikia. Että taitaa mennä miten sattuu nuo. Samanlailla pitäisi kaikki huomioida. Ihana porukka teillä siellä <3

Eihän niitä lapsia sen takia tehdä että olisi tietty sukupuoli 😊

Jonna-Emilia

nimenomaan!!!

Jokaisella lapsella on oikeus tulla rakastetuksi omana itsenään, oli tyttö tai poika. Minun kuopukseni on erityislapsi, häntä odottaessani toivoin vain, että hän syntyisi elossa. Ongelmallinen raskaus. Pian minusta on tulossa isoäiti ja se tuleva pikkuinen on jo nyt rakas.

Jonna-Emilia

onnea tulevalle isoäidille <3

Meillä 2-v. esikoispoika ja kaksospojat toivottavasti saadaan maailmaan kesällä. Oon kuullut nuo kaikki ja vielä pahempaa. Anoppi vieläkin ennen joka ultraa kyselee että varmistakaa nyt, jos se toinen olisikin tyttö. Äitini ITKI rakenneultran jälkeen, etten saa koskaan omaa pikkuprinsessaa. Ja esikoiseni kummi sanoi aikanaan, kun odotin, että tyttölapsen kummiksi olisi ihana päästä. Minä en vaan tajua, että mikä niissä tytöissä on niin paljon parempaa, että niiden perään pitää itkeä. Tuntuu oikeasti, että poikien saamista kauhistellaan – tosin ei miesten taholta. Itse oon poikamainen äiti, ja koska vaatteet, lelut ym. on tosi helppo kierrättää veljeltä veljelle, niin pidän poikia vain siunauksena. Tosin tietty pitäisin tyttöjäkin. Ehkä sekin, näkeekö oman sukupuoli-identiteetin ja toisen sukupuolen kovin stereotypisesti, vaikuttaa tähän.

Jonna-Emilia

Inhottavaa tuollainen toisten itkeminen. Siitä ei kyllä ole iloa äidille tai isälle yhtään. Pääsääntöisesti nuo kommentit tulevat kyllä naisilta, se on totta. Mutta ehkä me tässä nyt äiteinä pikkihiljaa muutetaan tätä menoa siihen suuntaan, että ihmiset huomaavat, kuinka pelkkien poikien äitikin on oikein kiva olla ja äiti ei tarvitse mitään muuta kuin ne pojat jotka on saanut. <3

Onneksi mä en jaksa loukkaantua moisista möläytyksistä. En jaksa uskoa, että kukaan niitä pahuuttansa sanoo tai kiusatakseen. Ja varmasti on itseltänikin samanmoisia sammakoita tullut joskus suusta, enkä ole niillä mitään pahaa tarkoittanut. Meillä on kolme poikaa ja neljäs tulossa. Ja olen saanut monta kommenttia siitä että eikö me osata tyttöä tehdä. Minusta se on vain vähän sellaista humoristista piikittelyä. Ihmisistä on vaan nykypäivänä tullut hirmu herkkiä loukkaantumaan ihan pikkuasioistakin. Itse en jaksaisi kantaa stressiä kaikkien sanomisilla. Jotkut asiat voi laittaa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. 🙂

Jonna-Emilia

Kaikille se ei ole yhtä helppoa. Esim juuri synnyttänyt äiti varmasti haluaa kuulla jotain kivaa syntyneestä lapsestaan, eikä voivotteluja. Toisaalta aihe myös voi olla aika arka jollekin äidille, joka on esimerkiksi toivonut kovasti tyttöä. Itse kuitenkin kirjoitan tästä aiheesta lähinnä siksi, että olen jo kyllästynyt noihin kommentteihin (ja niin näyttää olevan aika moni muukin äiti) ja ennen kaikkea vihastunut omien poikieni puolesta.

Huh, mitä möläytyksiä ihmisiltä!

Lapset vaan taitaa olla yleisemminkin sellainen asia, jolla on helppo lyödä toisia. Lapsettomilta udellaan, että milloin se lapsi tulee, yhden lapsen vanhemmilta udellaan, että milloin toinen, kolmen lapsen vanhemmille kauhistellaan, että ei kai nyt enää neljättä… Sisarusten liian pientä tai liian suurta ikäeroa kauhistellaan, liian nuoria ja vanhoja vanhempia paheksutaan… Ei se ikinä lopu, aina löytyy jotain kritisoitavaa ja paheksuttavaa. Joskus tuntuu, että lasten tullessa lähipiirin käytöstavat haihtuvat kuin tuhka tuuleen. En oikein tiedä, että pitäisikö vaan sulkea korvansa vai oppia vastaamaan jotain nasevaa ja ilkeää takaisin.

Jonna-Emilia

Kirjoitat asiaa!!! Tämä aihe varmasti koskettaa paljon muitakin kuin vain poikien äitejä. Ihmiset voisivat tosiaan pitää mölyt mahassaan.

Hiukan ristiriitaista, että mielestäsi sukupuolesta ei saisi kommentoida mitään, ja kuitenkin elämäsi näyttää pyörivän lasten sukupuolen ympärillä (kuten tämä blogi). Väkisin tulee mieleen, että katkeruuttako..?

Minua loukkasi itseäni se, etten olisi saanut ääneen sanoa toivovani toista sukupuolta, olisi pitänyt vaan olla hiljaa asiasta, koska ”tytöt ja pojat ovat ihan yhtä hyviä”. Niin ne ovatkin, ja varsinkin, kun lapsi kasvaa, hienot piirteet huomaa ja niitä oppii arvostamaan, mutta tottavie minä olisin kolmannesta toivonut eri sukupuolta kuin kaksi ensimmäistä oli, mutta ei..pettymys oli todella suuri. Ja sukupuoli juuri oli syy, miksi teimme neljännen ja sitten nappasi, nyt meillä on molempia <3 Kaikki neljä ovat yhtä rakkaita ja tasa-arvoisia ja varmasti olisin kolmesta ensimmäisestäkin ollut onnellinen, mutta sisimmässäni jotain olisin varmasti jäänyt kaipaamaan. Ja tämä on asia, mitä ei nykyään saisi sanoa ääneen.

Kiitos kommentistasi!
Olen itse perheeni kolmas tyttö.
Toivottavasti en ollut vanhemmilleni ja sukulaisilleni (jo) syntyessäni kovin suuri pettymys.

Jonna-Emilia

Sukulaisesi ovat olleet fiksuja, jos et ole moisia typeriä juttuja kuullutkaan.

Jonna-Emilia

Ja vielä….entä jos neljäs olisi ollut taas samaa sukupuolta? Sanoit tehneesi hänet saadaksesi sitä toistakin sukupuolta. Kuinka monta olisit tehnyt lisää saadaksesi vielä sen toisenkin? Kuinka pahalta sinusta olisi tuntunut neljän samaa sukupuolta olevan lapsen jälkeen, jos sinulle olisi sanottu, ”pitäähän teidän se tyttökin saada” tai ”pitäähän teidän se poikakin saada”. Erityisesti, jos olit vielä tehnyt neljännen lapsenkin vain tavotellaksesi sitä tiettyä sukupuolta. Tuskin se kivalta olisi tuntunut. Voisit hyvin olla itse siinä tilanteessa myös! Ja kuten aikaisemmin kirjoitin, toiset taas kokevat perheensä täysin kokonaiseksi ilman sitä toista sukupuolta olevaakin lasta. Eli mitä sillä kommentoinnilla siis voi saavuttaa?
1. joko pahan mielen sellaiselle, joka on kovasti toivonutkin lasta toisesta sukupuolesta, sekä paha mieli äidin lapsille, jotka kuulevat avoimesti olevansa ”väärää” sukupuolta.
2. paha mieli äidille ja jopa ärsyyntyminen äidille, joka ei ole toivonut edes olettamaasi sukupuolta ja silti vain kommentoit hänelle asiasta ikävästi.

Jonna-Emilia

Tokihan sukupuolesta saa kommentoida, mutta miksi sen pitää olla negatiivista? Menisitkö sanomaan lihavalle ihmiselle, että ”minä kyllä toivon, että en koskaan liho noin lihavaksi” tai ”onneksi minä en ole noin lihava”. Kyse on hienotunteisuudesta mielestäni. Ei ole kohteliasta kommentoida negatiivisesti toisen kokoonpanosta, vaikka itse kuinka toivoisi ihan mitä vain. Ja pitää siltikin muistaa, että KAIKKI ei toivo epätoivoisesti sitä toistakin sukupuolta. Meitä on täällä niin monta erilaista ihmistä maapallolla ja kaikilla hieman erilaiset toiveet ja halut. Vaikka sinulta olisi jäänyt jotain puuttumaan ilman neljättäsi, joka on eri sukupuolta, se ei tarkoita, että muilta äideiltä olisi jäänyt tai on jäänyt jotain puuttumaan, kun lapset ovat kaikki samaa sukupuolta. Siksi asian höpöttäminen ääneen heille, joilla on kaikki lapset samaa sukupuolta on ihan turhaa. Eikä se aiheuta mitään hyvää kenellekään, erityisesti sen perheen lapsille, joiden äidille asiaa päivittelee.

Sain kerran kuulla eräältä tuttavaltani odottaessani toista poikaani että -poikahan sen on pakko olla, 99,9% varmuudella sä teet pojan.
Mihin ihmeen kaavaan hän perusti sanomisensa? Siihen että ensimmäinen syntynyt lapseni oli ollut poika. Kun hän ei tiennyt että olin synnyttänyt esikoiseni joka oli enkelityttövauva.. Kuinka nuo sanat vieläkin muistuu mieleen ja satuttaa.. Rakastan molempia poikiani yli kaiken ja muistelen rakkaudella tuota enkeliäni <3

Jonna-Emilia

Ihmiset jollain kumman tavalla kuvittelevat tietävänsä vaikka mitä. Naurahdan aina kaikille ”poikatunteille” ja ”tyttötunteille” ja myös jokaiselle maailman typerimmälle ennustukselle, mistä voi arvailla kumpi on tulossa. Niiden mukaan minullakin olisi jo monta tyttöä! Toki sitä voi aavistella ihan mitä vain, mutta eipä sitä sukupuolta voi tietää, ellei jotain oikeita testejä tee. Ja kun vaihtoehtoja on vain kaksi, niin aika suurella todennäköisyydellä veikkaus osuu oikeaan. Kuten ystäväsi tapauksessa. Ikävä kuulla menetyksestäsi, ihanaa, että olet kuitenkin saanut poikasi rinnallesi.

Hei,

kiitokset hienosta kirjoituksesta! Hieman vain särähti korvaan, kun sanoit kommentissa, että ”vaihtoehtoja on vain kaksi”. Pitää kuitenkin muistaa, että moni suomalaislapsi syntyy ilman sukupuolta – ei ole itsestään selvää että syntyvä lapsi olisi joko tyttö tai poika.

http://www.hs.fi/kuukausiliite/a1451280786670

Jonna-Emilia

TOTTA!!!! Olet oikeassa ja usko tai älä, niin mietin kirjoittaessani tekstiä, että pitäisikö sekin mahdollisuus mainita. Mutta jätin nyt väliin tällä kertaa. Kiitos mielenkiintoisesta linkistä.

Kolmen tytön äitinä olen kuullut vuosikausia pahoittelua siitä, ettei ole poikaa. Anoppi osti aina vauvalle poikavaatteita, jotta ”sopii sitten seuraavallekin, kyllähän te vielä pojan teette”. Appiukon lempilause on ”poika se pittää olla”, jota hän hoki kovaan ääneen ristiäisissä. Ystäväpiirissä on valtavasti 2-3 pojan perheitä ja aistin kyräilyä, monet ajattelevat että tyttöjen kanssa on helpompaa. Hulluinta on, että fiksut ihmiset puhuvat sukupuolesta tavalla kuin siihen voisi vaikuttaa. En tiedä, onko tästä tilastoa, mutta tuntuu että poikaperheitä on paljon enemmän kuin tyttöperheitä.

Jonna-Emilia

Olen nähnyt joskus jonkun tilaston (en kuollaksenikaan muista missä) mutta kyllä luku oli hyvin lähellä 50% 50%
Tyttöjen isät joutuvat kuulemma aika samanmoiseen syyniin, kuin poikien äidit, mutta että joskus te äiditkin? Mikä ihme siinä on, että kaikilla pitäisi olla ja kaikkien pitäisi haluta yksi tyttö ja yksi poika. Minä en ole ainakaan koskaan toivonut sitä yhdistelmää. Tosin en ole sitä kyllä ääneenkään huudellut ja yhtään ei olisi haitannut, vaikka sekin yhdistelmä olisi tullut.

Tuo kuva on aivan ihana. Siinä näkyy aito onni ja ilo omasta lapsesta, neljännestä pojasta 😊 en voi ymmärtää, että joku kysyisi mitään typerää tai säälisi kuvan äitiä, kun hänestä oikein hehkuu rakkaus.
Tuo kuva pitäisi läjäyttää ilmoille aina, kun joku säälii pelkkien poikien äitiä. Tuo kuva kertoo kaiken.

Olen itse kolmen pojan äiti. Olen toivonut kyllä tyttöä. Ehkä sen takia prinsessa-kommentit on satuttanut vielä enemmän. Olen kuullut paljon ilkeitä ja halveksivia kommentteja peeheestäni, en pidä itseäni heikkona sen vuoksi, että olen kokenut ne loukkaavina. Koska sitähän ne ovat olleet.

Joskus olen rämpinyt asian kanssa enemmänkin. Oli vaikea mennä sukujuhliin tyttöjen keskelle. Kolmannen poikani syntymän myötä opin kuitenkin elämästä lisää. En kaipaa mitään mitä minulla ei jo ole. Olen onnellinen ja perheeni on minulle täydellinen ylpeyden aihe. Kerron aina ylpeänä, että minulla on kolme poikaa. Tällä hetkellä en halua enempää lapsia, en tyttöä enkä poikaa. Tuntuu, että kaikki on tässä ja nyt ja elän elämäni parasta aikaa <3

Jonna-Emilia

Kiitos. Neljäs poikani on meidän perheen pikku lellikki. On todellinen onni, että meille siunattiin vielä tämäkin ihana poika, en voisi enää kuvitellakaan elämääni ilman häntä. Toive tytöstä on ihan ymmärrettävää, kuten myös toive pojasta tai toive urheilullisesta lapsesta tai toive taiteellisesta lapsesta. Sieltä sitten kuitenkin tulee mitä tulee, jos tulee. Jokaisella on tässä elämässä varmastikin jokin kipupiste, minkä läpikäyminen ja mistä mahdollisesti luopuminen on raskasta. Toisella se voi olla toive tyttärestä, toisella toive onnellisesta parisuhteesta, toisella toive terveydestä, toisella toive työpaikasta, toisella toive kauneudesta, toisella toive turvallisuudesta, toisella toive ystävästä ja toisella toive vapaudesta.
Ihanaa, että olet ohittanut oman kipupisteesi ja olet onnellinen <3 Kaikkea hyvää poikiesi kanssa <3

Minulla tämä ”tytönkaipuu” hävisi sillä, että kolmannen poikani syntymän aikoihin koin erittäin raskaita asioita elämässäni. Olin ollut hyvin yksinäinen, sain tietää, että toisella lapsellamme oli kehitysviivästymä ja sairastuin itse synnytyksen jälkeiseen masennukseen.

Näiden rinnalla ymmärsin, että toive tyttärestä on pinnallinen toive. On suurempia, merkityksellisempiä asioita. Toiveet ja haaveet kuuluvat elämään, mutta aina ne eivät toteudu. On suuri siunaus, kun ymmärtää, että elämä on tässä ja nyt, enkä tarvitse mitään mitä minulla jo ei ole, ollakseni onnellinen.

Onni lähtee itsestä ja elämän arvostamisesta sellaisena kuin se on. Ihmiset, jotka säälivät ettei jollain ole tyttöä, eivät tätä ymmärrä. Mielestäni se on heidän elämänkokemattomuuttaan.

Jonna-Emilia

Todella hienosti kirjoitettu. Ihania hetkiä kolmen poikasi kanssa.

Mä jotenkin jätän tuommoset kommentit omaan arvoonsa. Kommentoijat yleensä OLETTAA hirveesti asioita ja heille itelleen on niin tärkeää, että lapsi on jotain tiettyä sukupuolta. Eivät he aattele siinä sitä, että voisit olla eri mieltä tai pahoittaisit mielesi. Esikoista odottaessa myöskin raskaana ollut ystäväni sanoi, että haluaa tytön ja osteli vain mekkoja, kun pojan saaminen ois kamalaa. Kyllähän se vähän hassulta kuulosti. Minä sain pojan ja hän tytön. Parempi niin. Poikani on valloittava! Mutta odottaessa itselleni oli ehdottomasti tärkeintä, että olin raskaana ja saamassa lapsen. Sukupuoli oli aika yhdentekevä juttu, mutta kaikki eivät ajattele niin.

Jonna-Emilia

Tottahan se on, että ei noista pitäisi välittää. Tietyllä hetkellä (esim juuri synnyttäneenä) voi olla aika herkässä tilassa kuulemaan moisia kommentteja. Ja ei voi tosiaan tietää vaikka aihe olisi kovin arkakin äidille.

Ollessani nuori, entinen työkaverini, monen pojan äiti, kertoi hyvin usein toiveestaan saada vielä tyttö perheeseen. Tuli raskaaksi ja saikin tytön.
Omasta puolestani pahoitteluni kaikille tutuille monien poikien äideille, joille olen heidän raskaana ollessaan möläyttänyt idiootin ”haluaisitko vielä tytön” tai ylipäänsä kysymyksen haluaisiko vielä yrittää tyttöä. En tarkoita sillä pahaa eikä koskaan ole mieleeni tullut edes, että se otettaisiin loukkauksena tai ärsyttävänä kysymyksenä. Oppia ikä kaikki.

Jonna-Emilia

Tuskin se kaikkia äitejä on ärsyttänyt tai harmittanut. Riippuu varmastikin hyvin paljon äidin tilanteesta myös. Toisaalta koska sitä on vaikea arvioida, että miltä sellainen tuntuu, niin ehkä on parempi jättää kysymättä. Tosin noin muotoiltuna se ei varmastikaan ole niin ärsyttävää kuin esim ”kai te nyt tyttöäkin vielä yritätte?”. Itse olen syyllistynyt myös kyselemään lapsettomilta aika rohkeasti, että ”haluatteko te vielä joskus lapsia” tai ”haluaisitko joskus äidiksi”. Ehkä sekään ei ole aina viisasta, mutta olen ainakin koittanut muotoilla kysymyksen niin, että vastaaja voi vaikka halutessaan vastata, että ei halua lapsia. Eli en oleta jokaisen lapsettoman vielä joskus halauvan tai tarvitsevan omaa lasta. (sama kuin ei oletettaisi jokaisen pojan äidin haluavan/tarvitsevan tyttöä)

Minulla on kolme ihanaa poikaa. Minulla ei ole ollut veljiä tai muutenkaan poikia lähipiirissä joten tämä kaikki on uutta mutta niin hauskaa. Olen perheen ainoa vanhempi joten välillä tämä on yhtä härdelliä mutta päivääkään en vaihtaisi pois. Rakastan poikiani enemmän kuin mitään ja heidän puolestaan olisin valmis mihin tahansa.

Jonna-Emilia

Minullakin enemmän siskoja ja pienelle tytölle tulin kummitädiksi jo nuorena, joten enemmän touhunnut tyttöjen kanssa. Pojat ovat ihanaa vaihtelua.

Hyvä kirjoitus! Minulla oli jo tyttö ja poika, kun odotin kolmatta. Joku kysyi, että miksi yhä haluttiin kun on jo molemmat, toinen kysyi oliko vahinko ja moni uusi tuttavuus epäili, että syynä on uusi rakkaus ja onni. Järkyttyivät, kun syy ei ollut mikään näistä vaan toive saada LAPSI.

Jonna-Emilia

Kyllä, tämän olen kuullut aikaisemminkin eräältä sukulaiseltani. Heillä poika ja tyttö, jonka jälkeen kolmatta odotettiin ja ihmiset ihmettelivät, että mitä ihmettä? Teillähän on jo kaikki? Vaikka he halusivat nimenomaan ison perheen.

Nuo kaikki asiathan voi kirjoittaa aivan samalla tavoin myös useamman tytön vanhempi. Mutta vaikka itsellänikin on useampi poika ja erilaisia toivotuksia tullut niin ihmettelen toisaalta ihmisten herkkänahkaisuutta mihinkään sanomisiin??! Onko sen niin vakavaa jos joku toivottaa monen pojan jälkeen tyttöonnea? Ei minulle ainakaan ollut enkä sitä nyt tosiaan ajattele että toivottaja sitä nyt niin vakavissaan sanoisi. Saatanpa olla itsekin syyllistynyt tuohon jos tutuilla on ollut useampi poika tai tyttö peräkkäin. Ja onhan sitä omalla kohdallakin usean raskauden kohdalla ollut ajatuksia kumpaa toivoisi eikä se tarkoita etteikö sitä toistakin sukupuolta rakastaisi ihan yhtä paljon! Myönnän jopa iloinneeni kun molempia sukupuolia olen saanut mutta jos olisi tullut tyttöjä/poikia kaikki niin varmasti samalla tavoin olisin iloinnut heistä. Todellakin myös toivoin omien lasteni kohdalla että he olisivat terveitä eikä sekään tarkoita että vähemmän sairasta tai erityislasta rakastaisin! Jos nyt kuitenkin ymmärretään että valtaosa näistä sanomisista on enemmän small talkia, tapa jollain tavoin osoittaa kiinnostusta toisen asioihin. Mutta nykyään minäkin rajoitan sanomiset hienoa tai onnea tyyppisiin ja vaihdetaan sitten vaikka aihetta. Seuraavaksi sitten valitetaan mun ei muita kiinnosta…

Jonna-Emilia

Ehkä sinun onkin vaikea ymmärtää sitä kommenttejen satelua, kun sinulla on molempia. Se on aika uuvuttavaa jossain vaiheessa saada niitä kommentteja tuntemattomilta ja tutuilta päivittäin. Miksi lasten sukupuolta pitää yleinsäkin kommentoida niin vahvasti? Erityisesti negatiivisesti? Minusta ihmiseltä puuttuu tietynlainen empatiataito jos sanoo äidille joka seisoo hänen edessään poikalaumansa ympäröimänä, että ”AI KAMALA, onneksi minulla on tyttöjäkin”.
Ja kyllä, tämäkin kommentti on tosi.

Kaksi poikaa enkä edes haluaisi tyttöä enää! Nää veljekset on ihan käsittämättömän mahtavia! (3 v + 9 kk) toistensa perässä jatkuvasti ja ihanat yhteiset kikatusleikit niin rattaissa ku auton takapenkillä <3

Jonna-Emilia

Veljesrakkaus on kyllä aivan mahtava juttu!

Odotimme esikoisiamme yhtä aikaa ystäväni kanssa. Kumpikaan ei ollu selvittänyt sukupuolta etukäteen, mutta olin varma, että meille tulee poika. Ystäväni synnytti ensin ja poika tuli. Sen jälkeen hän totesi, et nyt te varmaan saatte sen tytön, joka hänen piti saada!! No minä sitten sain kuin sainkin pienen tytön ja kun ystäväni tuli katsomaan lastani ensimmäistä kertaa, alkoi hän kertoa kuinka Kaikki sanoo, että tytöt on niin vaikeita ja poikien kanssa pärjää paremmin! Oli tosi kivaa kuultavaa…

Jonna-Emilia

Inhottaviahan nämä jutut on kummin päin tahansa. Kaikki saisivat pitää mölyt mahassansa.

Minun äitinikin oli peloteltu, että tyttärien karkumatkojen takia vasta huolissaan saakin olla. Hän oli aivan tyytyväinen, kun kumpikin meistä, minä ja pikkuvelipuoli, on poika.
Luulot eivät vain pidä paikkaansa. Tiedän sekä ihania että rasavillejä tyttöjä ja aivan yhtälailla sekä ihania sekä rasavillejä poikia.
Yksi serkku on onnellinen neljän pojan äiti. Yksi entinen työkaveri on onnellinen kolmen aikuisen pojan äiti. Ja täti on onnellinen kahden kiltin ja kauniin tyttären äiti.

Jonna-Emilia

Tämä on ydinajatus minullakin, että kaikki kokoonpanot ovat aivan mahtavia. Ja toisaalta pitää huomioida myös se, että kaikki eivät myöskään toivo samoja asioita ja toiveistaan huolimatta lopputuloskin voi olla mitä vain.

Itse olen kaksosten äitinä saanut kuulla miten kauheaa olisi saada kaksoset tai raskaana olevat sukulaiset ovat sanoneet onneksi ei ollut kahta/pelkäsi jo että on kaksoset. Itselle kaksoset oli siunaus ja itseasiassa toivoin että kuopuksellakin olisi olisi ollut kaveri mahassa. Täytyy myöntää että se loukkaa kun joku viitsii noin sanoa.

Jonna-Emilia

Minun haaveeni oli aikanaan saada kaksoset 🙂 Kaksoset on ihania.

esikoinen poika ”seuraavaksi sitten prinsessa, ettei prinssi jää yksin”

Jonna-Emilia

APUA! Siitä toisesta prinssistähän ei ole mitään iloa kaveriksi. Ihmiset on hassuja.

Odotin esikoistani.Tällähetkel ainoani. Olin raskaana ollessa työkokeilussa jossa puhuttiin sitten vauva jutuista ja joku juuri kysyi kai että kumpaa sukupuolta sen pitäs olla jne ja minä että toivon että kaikki menis hyvin ja vauva olisi terve…johon esimies kiireesti päälle että ei niinkään että se ois terve ja loput meniki tuulena ilmaan ja itkukurkusta selvisin työpäivästä. Vauva syntyi ja hänellä oli suulakihalkio. Muistin esimiehen sanat ja en edes tuumannu lähteä näyttämään vauvaa sille sakille kun olin niin vihainen…tätäkö hän toivoi. (lapseni on erittäin rakas ja erityisyytensä on osa häntä) mutta kuka sanoo odottavalle äidille mitään tuollaista! miettikää kaksi kertaa.

Jonna-Emilia

Erityislapsi se vasta rakas onkin!

Sanon yleensä, että en vaihtaisi kumpaakaan poikaani kymmeneen tyttöön 🙂 Sillä on asia yleensä selvä 🙂

Jonna-Emilia

Hyvin vastattu! 🙂

Viiden pojan äitinä olen kuullut kaikki nuo edelliset lauseet ja voivottelut, mutta olen aina kertonut kaikille olevani ylpeä ja kiitollinen jokaisesta pojastani. Ja niille, jotka ovat ilkeämielisesti kommentoineet, olen vastannut, että ”Kyllä kullalla hopiata saa!” (joku vanha sananlasku).
Nyt kun poikani ovat jo yhtä lukuunottamatta aikuisia ja vaimot/morsiamet ilmaantuneet, niin olen todennut saaneeni timantteja 😉
Toki olisin tytönkin huolinut, ei siinä mitään, mutta ennenkaikkea toivoin ja odotin innolla uutta perheenjäsentä ja aivan yhtä haltioissani olen ollut jokaisen syntymästä. Ja nyt katson vain ihaillen komeaa mies-rivistöä, jonka olen aikaansaanut 😀

Jonna-Emilia

Ihanaa!!! On tietysti typerää, että joudumme edes vastailemaan kommentteihin lastemme sukupuolesta, mutta ihania vastauksia olette kaikki keksineet. Odotan innolla itsekin sitä aikaa kun pojat kasvaa isoiksi ja tuovat mukanaan niitä tyttöjä 🙂 Tosin, niitä pyörii nurkissa jo nyt ihan kiitettävästi 🙂

Hyvä postaus,taas:) meille tuumattiin kolmannen lapsen odotus aikana,kaksi edellistä oli siis poikia,että kyllä se nyt varmasti on se tyttö. Juups,SIKSIHÄN me juuri haluttiin vielä lapsi.
Uskomattomia lausahduksia!!!

Jonna-Emilia

Niinhän ne jotkut luulee 🙂

Halleluja! Mentiin super onnellisina toisen lapsemme rakenneultran jälkeen oman isoäitini luo. Siinä sitten kahvinkeiton lomassa sanoin, että kuules, näyttää siltä että meille on tulossa toinen terve poika.

”No ei se haittaa, te olette vielä nuoria ja ehditte kyllä saada vielä tytönkin.”

Meni kaffen himo kyllä sika kauas, ja meinasin ruveta itkemään hormonihuuruissani, mutta annoin tämän kerran mennä toisesta korvasta vain ulos. Ja vastasin vain kiitos. Onhan isomummi jo aika vanhakin. 🙂

Jonna-Emilia

Kurja kommentti kyllä. kaikenlaisia niitä on joutunut kuulemaankin. Minä olen kyllä todennut, että ongelma on ihan sen kommentoijan, ei minun.

Ihana! Meillä on kaksi poikaa ja voin vain kuvitella, mitä kaikkea vanhemmat joilla on useampi poika saavat kuulla. Kun mäkin olen jo kuullut, että meillä on kahdessa hyvä jalkapallojoukkueen aihio.

Jonna-Emilia

Joo, hyväähän nämä jalkapallo/jääkiekko kommentit varmaan tarkoittavat, mutta niihinkin kyllästyy kun saa kuunnella niitä vuodesta toiseen. En tiedä, miksi yleinsäkin pitää kommentoida jotain?

Odotin kahdeksatta poikaamme, vain minä ja mieheni tiesimme, että tulossa olisi poika. Kerran kaupassa yksi minulle läheinen ihminen tokaisi todella ärsyttävällä äänellä ”toivottavasti et ainakaan poikaa odota”. Tuntui niin pahalta, kun itselle jokainen lapsi on yhtä rakas on se sitten poika tai tyttö. Paljon muutakin törkeyksiä on saanut kuulla kahdeksan pojan äitinä.

Jonna-Emilia

Sitten pitää aina muistaa, että ne kommentoijat eivät ole itse päässeet kokemaan kuinka hienoa on olla monen pojan äiti. Heidän kommenttinsa on siis yhtä tyhjän kanssa. Sama kuin ihminen joka ei olisi koskaan maistanut jäätelöä, kommentoisi jäätelöä syövälle ihmiselle, että ”liian kylmää syötäväksi, värikin vaikuttaa epäilyttävältä”. ja sitten kun maistaisi, niin saattaisikin yllättyä!

Itselläni on esikoinen tyttö ja kuopus on poika. En ikimaailmassa vaihtaisi kumpaakaan pois tai olisi toivonut pelkästään yhtä sukupuolta.Ainut toiveeni oli molempien raskausaikana, että lapsi olisi terve ja tämä toive on hyvin toteutunut molempien kohdalla.En ymmärrä tällaista keskustelua, jossa puhutaan vaan tyttötoiveista. Mitenkä niitä tyttöjä edes tehtäisiin, jos poikia ei olisi? Rakastan omaa poikaani ja omaa tyttöäni kumpaakin yhtälailla ja samanarvoisesti.

Jonna-Emilia

Ja olen kuullut myös eräältä äidiltä, jolla on sairas lapsi, että ”kunhan on terve” kommenttikin kuulostaa todella kamalalta. lapsi on rakastettu myös ei terveenä. <3 jokainen lapsi on lahja <3

Jep, mun esikoinen (poika) ei oo ihan terve, tosin ei kuolemansairaskaan. Tärkeintä on musta olla elossa ja se, että lapsi saa ansaitsemansa, eli rakkautta ja ohjausta elämässä. Kuopus (poika) on sitten terveempi tapaus, joskin todella mietteliäs 😀

Jonna-Emilia

kaikki lapset, yhtä rakkaita. <3

Aamen <3

Jonna-Emilia

<3

Useimmat voivat empiirisesti havaita ja on siitä myös tutkimustuloksiakin, että sellaiset perheet hankkivat herkemmin kolmannen lapsen, joissa kaksi ensimmäistä lasta on samaa sukupuolta. Tuskin se ihan sattumaa on.

Mutta tosiaan. Lapsen syntymästä voi aina vain neutraalin iloisesti onnitella. Oli se sitten tyttö tai poika, terve tai sairas. Tai vaikka kukkakaali, kuten tämän päivän Wumossa ( http://nyt.fi/wumo/s1306040680257 ) Se lapsi on vanhempien o-m-a ja hänestä ollaan iloisia ja häntä rakastetaan, vaikka lapsi ei olisi juuri sellainen kuin postimyyntikatalogista olisi tilannut. Kaikilla on jonkinlainen mielikuva lapsesta etukäteen ja useimmilla se kattaa myös sukupuolen ja terveyden. Siinä ei ole mitään pahaa kunhan tämä mielikuva ei ohjaa tunteita liikaa siinä vaiheessa kun todellisuus alkaa poiketa mielikuvasta. Ja ymmärtää olla heittämättä näitä ”mä en kestäis jos mun lapsi olisi …!” …:n vanhemmalle.

Jonna-Emilia

Ja minusta on myös tärkeä muistaa, että KAIKKI äidit eivät toivo tyttöä, eivätkä KAIKKI isät poikaa. Makuja on monia. Ja sama se mitä toivoo, sieltä tulee mitä tulee 🙂

Sukupuolella ei meille ole ollut niin merkitystä, mutta olen itsekin kyllä sanonut ”kunhan on terve” -lauseen monenmonta kertaa… No, meille syntyi sairas lapsi, joka kaikenlisäksi menehtyi… Jos vielä joskus tulen raskaaksi, en aijo puhua mitään sukupuolesta ja terveydestä, sama mitä on, kunhan saamme hänet kotiin.

Jonna-Emilia

<3

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.