Yleinen
30.4.2016

Itsetunto hukassa? Hanki poika!

Omien poikieni myötä, elämääni on tullut paljon kaikkea uutta ihmeteltävää. On ihmeellistä kuinka super herkkiä pojat ovat, on ihmeellistä kuinka paljon he jaksavat painia, on ihmeellistä miten suoraviivaisia he ovat. Kuitenkin kaikista ihmeellisintä on se, kuinka he ihailevat minua, äitiään.

Äidin pojat

Olin kaupassa Ossianin kanssa ja täpötäydessä kaupassa poikani kommentoi minulle, ”äiti, sä olet kyllä näiden maiden kaunein nainen”. Äitiä vähän nolostutti ja punastutti, mutta ennen kaikkea olin pakahtua ylpeydestä, että jo teini-ikää lähentelevä poikani ajatteli minusta noin ihanasti. Ymmärsin, että vaikka rypistyn ja vanhenen, niin omien poikieni silmissä olen aina kaunis.

pojat pitää kukkia

Photo: KK PHOTOGRAPHY

Perheen ainoana naispuolisena henkilönä saan myös paljon ihailua erinäköisistä ruumiinosistani. Isot tissini jaksavat ihmetyttää (kaikkea muuta kuin isot), hiuksiani silitellään ja samalla ihaillaan kuinka pehmeät ne ovatkaan (karheat kuin hiekkapaperi), kun puen päälleni juhlavaatteet, niin ihailu on taattua (vaikka omasta mielestäni vaatevalinta olisi mennyt mönkään). Tosin kerran vahvassa meikissä ollessani, Ossian tokaisi, että näytän paremmalta ilman meikkiä (tähänkin on vaikea yhtyä). Hauskin ihailu oli kuitenkin ehdottomasti se, kun pieni poikani katseli minua riisutuessani ja housut pois otettuani hän huudahti, ”vau mikä pippeli”.

En tiedä onko tämä kuningattaren rooli ihan samanlainen perheissä, jossa on myös tyttölapsia? Luultavasti ei. Veikkaan, että siskot kyllä karistavat jossain vaiheessa pojilta kaikki luulot naisten upeudesta ja ihmeellisyydestä. Mutta ainakin meillä, neljän pojan, isän ja äidin taloudessa, minä äiti saan nautiskella huomiosta ja tuntea itseni ihmeelliseksi ja kauniiksi päivästä toiseen.

Lue myös: Nämä vaiheet, lähes jokainen poika käy läpi

 

Avainsanat

Kommentit

Meillä kyllä tyttö vuosimallia 2011 jaksaa aina kehua miten äiti on maailman kaunein ja ihanin 🙂 ihailu on tytöiltä täysin erilaista.. Sellaista jossa pitää ottaa vastuu ettei vain alenna itseään ja samalla opeta tytölleen että niin on oikein tehdä.

Jonna-Emilia

Varmasti totta tuokin. Olenkin joskus miettinyt, että tyttären äidin pitää kyllä ottaa huomioon tekemisissään vahvasti se, että on koko ajan tyttäreelleen esimerkkinä. Toisaalta, emme me poikien äiditkään helpolla pääse, kun olemme koko ajan esimerkkinä siitä, että millainen vaimo kotona on. 🙂 Eli ei kannata poikien äitinä ihan hulluna pomottaa aviomiestään, tai kohta on sellainen samanlainen miniä 🙂

Ei se ihan noin yksinkertaista ole verrata poikia tyttöihin. Tyttöjen väheksymistä tuollainen vertailu, jossa poikalasten äiti olisi kuningattaren roolissa. Kyllä tytötkin osaavat ihailla äitiään ihan samalla tavalla. Rivien välistä paistaa kovasti äidin tarve saada huomiota, kun on tarve saada olla perheen kuningatar. Olet ilmeisesti niitä äitejä, jotka kasvattavat poikia tuntemaan itsensä paremmiksi kuin tytöt. Opettelisit ajattelemaan myös, että vaikka ovat poikia, he ovat myös lapsia ja tulevia isiä ja jonkun tytön puolisoita ja tytön vanhempien vävypoika. Kunnioitan suuresti äitejä, jotka eivät tee noin suurta rajanvetoa poikien ja tyttöjen välille vasn pojatkin joutuvat opettelemaan kotityöt ja muut eivätkä joudu tyttöystäviensä passattaviksi kun äiti on kasvattanut poikia olemalla kuningatar ja pojat kuningattaren lapsia. Kärjistettyä kyllä, koska tällä kertaa kirjoituksesi oli lähinnä ärsyttävän pinnallinen.

Jonna-Emilia

Voin kyllä taata, että meillä ei poikia passata. Kehoitan sinuakin seuraamaan blogia pidempään, ehkä sitten huomaat sen itsekin 🙂

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.