Yleinen
16.10.2017

LAPSET SOMESSA

LAPSET SOMESSA

Tästä aiheesta postausta on toivottu pitkään. Lapset somessa herättää voimakkaasti mielipiteitä ja tunteita. Mielipiteitä ja näkemyksiä ilmiöstä on yhtä monta, kuin on vanhempiakin. Kuitenkin monia kasvatukseen liittyviä keskusteluita seuranneena toivoisin tosi paljon, että me aikuiset osaisimme nähdä enemmän myös sitä ”harmaata aluetta”. Oli kyse sitten lapsista somessa, imetyksestä, hoitokuvioista tai vaikka ihan yleisesti kotikasvatuksesta. Ei nähtäisi pelkkää mustaa ja valkoista, vaan annettaisiin jokaiselle perheelle tilaa tehdä omat valintansa.

Me teimme valinnan jo esikoisen raskausaikana kun avasin blogin. Blogin perusteella voitte aika pitkälti jo päätellä mikä mun ja meidän mielipide asiaan on. 2013 koko some oli vielä lastenkengissä verraten nykypäivään. Nykyaika on täynnä somea. Sitä ei pääse piiloon, eikä mielestäni tarvitsekaan. Sen kanssa on hyvä tulla toimeen.

Haluan opettaa myös lapseni toimimaan oikein somessa – millaisia juttuja ja kuvia voi jakaa ja missä kulkee raja. Oma linjaukseni on se, että kun kuvat ovat kauniita ja kivoja, voi niitä hyvällä fiiliksellä julkaista myös muiden ihmisten nähtäväksi. Sama juttu pätee kirjoituksissani. Se mitä en kertoisi kasvotusten tavatessa uudelle tuttavuudelle, ei päädy myöskään blogiin. Blogi on vain pintaraapaisu meidän elämästä.

Ymmärrän myös vanhempia, jotka ovat rajanneet lapsensa täysin pois somesta. Olen myös itse pohdiskellut asiaa viimeisien kuukausien aikana uudelleen. Vähän jopa ristiriitaisin fiiliksin. Olisiko kuitenkin aika rajailla lasten näkymistä somessa? Alitajuisesti sitä olen ehkä jo tehnytkin. Lasten kuvissa näkyy enemmän sivuprofiileja ja takaraivoja, kuin suoria naamakuvia. Itsestäänselvää on tietysti myös se, että lasta nolaavia kuvia en ikinä julkaisisi. Tietysti se on hankalaa määrittää, että mitä lapset tulevaisuudessa pitää nolona. Uskon kuitenkin, että harkinnalla ja päättelyllä pääsee varmasti jo pitkälle.

Meillä vanhemmilla on tietysti myös suuri vastuu huolehtia lastemme oikeuksista. Myös oikeudesta yksityisyyteen. Se missä yksityisyyden raja taas menee, sen määrittelee jokainen vanhempi ja perhe itse. Nykyaikana tälläinen asia on henkilökohtainen mielipide – ei ole yhtä oikeaa tai väärää. Kun lapsi kasvaa, niin hänen mielipiteellänsä on luonnollisesti iso painoarvo. Meillä Milalta kysytään jokaisen kuvan kohdalla jo lupa, mitä hänen mielestään saa jakaa ja mitä ei. Neljävuotiaskin osaa kertoa jo tunteensa ja mielipiteensä hyvin.

Sitten jos hypätään vielä tähän kiusaamiskorttiin, jota erityisesti meitä perhebloggaajia vastaan usein käytetään. En aivan ymmärrä sitä, miksi aina pohdimme – miten voisin tehdä asiat oikein, jotta lastani ei kiusattaisi? Miksemme sen sijaan vahempina miettisi, miten kasvattasimme lapsemme niin, etteivät he kiusaisi toisia ja osaisivat arvostaa erilaisuutta? Somekuvat eivät päätä kiusata lasta, vaan sen päätöksen tekee kiusaaja. Yhtälailla kiusaaja voi valita syyn toimintaansa ihan mistä asiasta vain. Meidän aikuisten tehtävä ei ole kasvattaa lapsiamme varomaan kiusaajia jatkuvasti häntä koipien välissä. Meidän tehtävä on ohjata lapsemme sille tielle, missä kiusaamiselle ei ole tarvetta ja tilaa.

Nykyään se ryhmä, joka ei jaa itsestään mitään someen on häviävän pieni. Monille ihmisille on jo ihan perus juttu, että itsensä lisäksi somessa on koko perhe. Nykyään myös monilla kouluilla, työpaikoilla ja päiväkodeillakin on omia nettisivuja ja blogeja. Nämäkin ihan julkisia. Some sen kuin kasvaa ja kehittyy, eikä paluuta ole entiseen. Tässä ajassa on tosiaan ihan supertärkeää opettaa näille somesukupolvien lapsille fiksua somekäyttäytymistä alusta asti!

Tulevaisuudessa aion myös luottaa omaan näkemykseemme. Blogi ja muu some päivittyy oman fiiliksen ja harkinnan mukaan. Koko meidän elämä ei tänne kuulu, ei myöskään lasten. Luultavasti heidän osuus blogissa pieneneekin tulevina vuosina, ja yleinen lifestyle-osuus vie suurimman osan sisällöstä. Mila ja Noel ovat kuitenkin niin suuri ja ihanin osa elämääni, etteivät he täältä blogista täysin katoa tulevaisuudessakaan. Suurpiirteinen äitifiilistely tosin lisääntyy sitten tämän myötä enemmän!

Millaisia ajatuksia teillä herää tästä aiheesta?

Seuraa blogiani, FacebookissaBloglovinissa ja Instagramissa + Snapchat: @essipieces

Avainsanat

Kommentit

Tämä on kyllä semmoinen ikuinen kiistanaihe. Mielestäni jokainen perhe ja vanhempi päättäköön itse miten heillä toimitaan. Itse en jaa lapsestani kuvia someen, en jaa juurikaan omia kuvianikaan. Laitan yksityisesti kuvia isovanhemmille ja ystäville, mikäli sille on tarvetta. Tosin ei mulla ole itsellänikään instaa tai mitään tällaisia muita kanavia jakaa kuvia kuin Facebook ;). Siellä taitaa olla lapsesta tasan kaks kuvaa, joissa näkyy takaraivo :D.

Toki välillä tekisi mieli jakaa lapsen kuva someen varsinkin jos on sattunut tulemaan todella onnistunut otos! Ristiriitaista! Silti en sitä tee, koska tosiaan en halua omia kuvianikaan julkisesti mihinkään levitellä. En osannut itse edes parikymppisenä ajatella miten kuvien laitto nettiin vaikuttaa elämääni ja silloin niitä laitoinkin. Nykyään en laita ja vanhat kuvatkin olen jo poistanut.

Sitä en ymmärrä, että jotkut vanhemmat jakavat myös toisten lasten kuvia someen. Omien lapsien kuvista jokainen tosiaan päättää itse, mutta olisi kohteliasta olla laittamatta muiden lasten kuvia nettiin ellei siihen ole kysytty lupaa. Jos minulta on kysytty, olen sen aina kieltänyt ja tulen kieltämäänkin.

Oletko ihan tosissasi? Osaako mielestäsi neljävuotias ajatella mihin kaikkeen kuvien julkaisu vaikuttaa? Ja sen jälkeen koet oikeutetuksi julkaista kuvan? Enpä näin naurettavaa perustelua ole aiemmin kuullut.

Essi

Arvasin että tuohon kohtaan tartutaan ja ymmäretään tahallaan väärin. Ehkä muotoilin sanani huonosti, mutta lukekaa koko postaus. Tottakai lopullinen päätös on meidän vanhempien. Lapselle kerrotaan ja opetetaan ikätason mukaan mitä some on. Kysytään ja otetaan myös hänen mielipiteensä huomioon, mutta ei, emme perustele valintaamme jakaa kuvia sen vuoksi.

No voisitko kertoa, kuinka muotoilette kysymykset lapselle ja selitätte, mihin kuvia käytetään?

Siis ymmärsinkö oikein lukemani, että kysyt pikkulapselta, saako kuvan julkaista somessa? Miten ihmeessä pikkulapsi voi ymmärtää, mitä kuvan julkaisu tarkoittaa ja mihin se menee? Ei millään pahalla, mutta uskomattomin perustelu mitä olen ikinä kuullut, eikä todellakaan oikeuta vanhempia julkaisemaan kuvia lapsestaan.

Essi

Tähän lapselta kysymiseen ei perustu päätös. Lasta otetaan mukaan kysymällä mielipide, ja ikätasonsa mukaan häntä opetetaan sosiaalisesta mediasta. Aivan kuten mistä vain arkisesta asiasta. Nyt taas niitä mustavalkoisia laseja pois päästä kiitos 🙂

Todella hyvä kirjoitus, samoja asioita pohtinut myös oman blogin ja julkisen Instagramin suhteen. Kiusaamisasiassa osuit asian ytimeen; lapset (ja aikuisetkin) keksivät kiusaamisen aiheita ihan mistä vaan ja ainoa tapa miten asiaan voi vaikuttaa, on opettaa omille lapsilleen miten toisia kohdellaan ja että kiusaaminen kaikissa muodoissaan on väärin.

Essi

Kiitos Noora <3 nää on näitä ikuisuuskysymyksiä, joista jokaisella on mielipide. Kun tuon kiusaamisasian ymmärtäisivät kaikki, niin saataisiin varmasti maailmasta taas parempi paikka kaikille!

Minulla on lapsi enkä ole koskaan julkaissut hänestä kuvia nettiin ja enkä jatkossakaan. Enkä myöskään julkaise kirjoituksia hänen tekemisistä,kehityksestä, lempipuuhista jne jne. mitään facebookissa.

Essi

Ymmärrän myös sun valinnan vanhempana 🙂

Tämä on tosi vaikea aihe, koska some tosiaan muuttunut niin isoksi ilmiöksi. Itselläni Facebook- ja Instagram-päivitykset ovat aina näkyneet vain kavereille ja välillä olen laittanut lapsistani tunnistettavia kuvia niihin. Siitä on kuitenkin aina tullut epämääräinen huono tuntemus – siitä huolimatta, että ihania kuvia on kiva näyttää muillekin.

Vähän aikaa sitten päätin luottaa intuitiooni ja poistin somesta kaikki kuvat, joissa lasteni kasvot näkyvät. Sekin varmasti vaikutti, että olin vähän aiemmin lukenut MLL:n lakimiehen kommentin siitä, että tunnistettavia kuvia lapsista ei pitäisi julkaista, koska lapsillakin on oikeus yksityisyyteen.

Nykyään laitan siis vain sellaisia kuvia, joissa näkyy korkeintaan lasten takaraivoa. Yksityisesti voin sitten lähetellä muita kuvia isovanhemmille jne. Omalla kohdalla tämä ratkaisu tuntuu oikealta.

Essi

Todellakin vaikea aihe, ja kun mielipiteen tästä julkisesti jakaa saa varautua kyllä monenlaisiin kommentteihin. Jokaisella kun tähän on mielipide ja usein melko jyrkkä sellainen suuntaan tai toiseen.

Sulla on hyviä pohdintoja ja jos fiilikset on olleet noin vahvoja, niin teit varmasti oikean päätöksen <3

Totta, tästä aiheesta on monilla jyrkkä mielipide, vähän niin kuin monissa muissakin lapsiin liittyvissä asioissa. 🙂 Vaikka olen omalla kohdallani päätynyt tiukkaan linjaan, niin ihan hysteeriseksikaan ei mielestäni kannata tämän asian suhteen alkaa. Jos vaikka päiväkoti julkaisisi kuvan, jossa lapseni näkyy, niin en tekisi asiasta numeroa.

Silläkin kun on tietysti merkitystä, että millaisia kuvia jakaa. Mielestäni esimerkiksi tämän blogin kuvat ovat kauniita ja harkittuja. Facebookissa taas monesti näkee sellaisia arkiräpsäisyjä, joissa lapset saattavat olla epäedustavissa tilanteissa (potalla tms) tai vähissä vaatteissa. Sellaisten kuvien kohdalla käy mielessä, että tahtoisikohan aikuinen vastaavia kuvia itsestään näytille.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *